29.9.06

Saako Suomessa oikeutta?


Nälkälakko. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan. Tänään klo 11.45 eduskuntatalon portailla.

Hyvä Habbo



Hesari kertoo, että Habbo-hotelli suljetaan yöksi, jotta nuoret menisivät nukkumaan. Hotellinjohtaja Emma Halmekoski kertoo lehdessä, että hotellilla on vähän käyttäjiä sydänyöllä ja yrityksessä toivotaan, että nuoret nukkuisivat yöllä.

Jos vielä edes suomalaiset tv- ja digitv-kanavatkin kantaisivat vastuuta suomalaisten yöunista, asiantila paranisi. Virtuaalinen elämäntyyli imetään nykyisin jo äidinmaidossa, minkä paljastaa torstaina Tennispalatsin elokuvajätistä ottamani aulakuva: vauvat leffaan.

28.9.06

Valokuvatorstai: kapinallinen, vallankumouksellinen


Tämän päivän Valokuvatorstain aihe on siis Kapinallinen, vallankumouksellinen.
Kuvani kertoo köyhien hiljaisesta kapinoinnista. Se on otettu vappumarssilta 2006 Helsingistä.

26.9.06

Maksa myöhemmin

Ensin tuli lama. Se saattoi monet lapsiperheet ahdinkoon. Jo laman aikana sanottiin, että tätä laskua maksetaan kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Ensin oli taloudellinen ahdinko, sitten vanhempien alkoholiongelma, sen jälkeen lastensuojelutoimenpiteet.
Ei voi yleistää. Kehityskaari ei koske kaikkia lapsiperheitä, mutta monia se koskee edelleen. Se on arkipäivän todellisuutta myös lukuisille lapsille ja nuorille.
Ennen lamaa köyhyys oli harvinaista. Lamasta tuli syy, joka "oikeutti" eriarvoisuuden kasvattamiseen. Eriarvoisuudella on hintansa.
Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Mauri Upanne sanoi tänään radiossa, että nyt on maksun aika.

25.9.06

Suuri tupakkaoikeudenkäynti alkaa tammikuussa

USA:n liittovaltion tuomari antoi tänään luvan ryhmäkanteen nostamiseen useita tupakkateollisuusyrityksiä vastaan ns. kevyttupakkaoikeudenkäynnissä.
Kantajien vaateet nousevat ehkä 200 miljardiin dollariin. Tupakkateollisuusyritysten osakekurssit laskivat päätöksen julkaisun jälkeen viisi prosenttia, mutta yritykset ovat optimistisia kurssikehityksen suhteen.
Kyse on siitä, että 1970-luvulla, kun tupakan terveyshaitat tulivat laajalti tietoon, tupakkatehtaat alkoivat valmistaa niin sanottuja kevytsavukkeita. Kantajan asianajajien mukaan kuluttajia harhautettiin luulemaan, että kevytsavukkeet olisivat terveellisempiä kuin muut savukkeet ja moni vaihtoi tällä perusteella niihin.
Kantajien asianajaja Michael Hausfeldin mukaan tupakkateollisuus käytti strategiaa, jossa annettiin ymmärtää, että kevytsavukkeet ovat vähemmän vaarallisia kuin muut; kuitenkin tupakkateollisuuden asiakirjoista, jotka ovat 1990-luvun oikeudenkäyntien perusteella tällä hetkellä julkisia, käy ilmi, että tupakkateollisuus tiesi myyvänsä kuolemaa myydessään kevytsavukkeita.

Kukaan suomalainen tupakoitsija tuskin enää tällä vuosituhannella voi väittää, ettei olisi tiennyt tupakan terveyshaitoista itselleen, niille, jotka ovat tupakansavun ulottuvilla tai esimerkiksi syntymättömille lapsille. 1960-luvulta lähtien on tiedetty, että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää ja sydäninfarkteja. Silti Suomessa on laillista valmistaa, markkinoida ja käyttää tupakkaa. En tiedä, onko missään päin maailmaa kielletty tupakanpolttoa. Yksi keino tavan juurimiseen olisi vaatimus, että nikotiini on poistettava savukkeista. Jo 1990-luvulla jenkkikemisti Jeffrey Wigand tunnusti, että tupakkateollisuutta pyöritetään nikotiiniriippuvuuden voimin.

Tupakkateollisuuden osakkeenomistajat ottavat jättivaateet rauhallisesti ainakin mikäli uskomme USA Today -lehteä. Mikä on ottaessa. Prosessi kestää kauan ja suurimmat toiveet on jo suunnattu muutoinkin kehitysmaihin.

21.9.06

Ehdotus varoitustekstiksi


Hpy tuossa kommentoi Valokuvatorstain kuvaani innostavasti. Tässä siis oma ehdotukseni alkoholipullon varoitustekstiksi. ;)
Kuva on otettu Helsingin Yliopistomuseosta.

Valokuvatorstai: viesti, merkki, logo, ikoni


Valokuvatorstain aihe tänään on Viesti, merkki, logo, ikoni.
Tämä viesti ei juuri vaikuta, vaikka se menee juuri niille, joille se on tarkoitettu, vaikka se on vakava ja vaikka sitä toistetaan väsymättä.

19.9.06

Liikuntamaksut närästävät

Tämänpäiväisessä Kinaporin tilaisuudessa kävi ilmi, että työttömät ja eläkeläiset kokevat liikuntaryhmien maksut ikävinä. Niistä tulee toisinaan suoranainen este liikuntaharrastukselle; tuleehan osallistumismaksun lisäksi vielä bussimatkakustannukset.
Helsingin tilanteesta sen verran, että huomasin juuri, että ilmeisesti Myllypuron Liikuntamyllyyn työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset pääsevät eurolla. Aikuisen lippu on normaalisti kaksi euroa. Tämä on parempi kuin ei mitään etua, mutta mielestäni peruspäivärahalla ja työmarkkinatuella olevat sekä kansaneläkkeen turvin sinnittelevät pitäisi oikeuttaa tiettyyn määrään liikuntaseteleitä.

Päivitys 20.9. klo 15.10
Leena on postannut omaan blogiinsa aiheesta parannuksia vaativan tekstin. Hän on tyytymätön Helsingin kaupungin ennaltaehkäisypanostuksiin.

Terveyden tasa-arvo jäi edelleen tavoitteeksi

No niin, nyt Kinaporin keskustelu on käyty. Mitä itselleni jäi käteen?
Keskustelu sujui nähdäkseni sopuisissa merkeissä, ehkä vähän liiankin sopuisissa. Hieman särmää tuli Helsingin työttömien puheenjohtaja Anna-Maria Kantolan ja virheitten kaupunginvaltuutetun, terveyskeskuslääkäri Minerva Krohnin välille, kun Krohn ei pitänyt köyhyyttä erityisenä terveysuhkana ja Kantola puolestaan piti.

Jostain syystä kaupunginvaltuutetut eivät lainkaan ottaneet haastetta vastaan, kun ilmaisin kantani, että suunniteltu läntisen ja eteläisen terveyskeskuspäivystyksen rakentaminen Meilahden erikoissairaanhoidon palvelujen viereen lisäisi merkittävällä tavalla alueellista epätasa-arvoisuutta Helsingin sisällä. Nyt ihmettelen, missä vaiheessa tämä hanke makaa. Jo nyt alueellinen epätasa-arvo perusterveydenhuollossa on merkittävä. Mikäli hanke toteutetaan, sillä alueellinen epätasa-arvo kasvaa myös erikoissairaanhoidon alueelle.
Terveyslautakunnan jäsen Sirpa Puhakka (Vasemmistoliitto) myönsi, että hoitotakuun toteutumisessa Helsinki ei kaikilta osin ole saavuttanut vielä tavoitetasoa. Yleisökeskustelussa nousi erityisesti tässä asiassa esiin ikäihmisten hammashuoltoon pääsy.

Tutkija Anita Näslindh-Ylispangar kiinnitti huomiota vanhusten yksinäisyyteen ja siihen, että välittäminen ja sen osoittaminen ovat tärkeä osa hoitohenkilökunnan työtä. Hän oli myös huolissaan oravanpyörässä juoksevista nelikymppisistä miehistä, joiden terveysmittarit ovat huolestuttavia.
Laitan pian tähän linkin oman puheenvuoroni konseptiin (pdf-tiedoto) niin ei tarvitse käydä itseään siteeraamaan.

Terveyttä kaikille vai valituille

Tänään on tarkoitus keskustella terveyden tasa-arvosta yleisötilaisuudessa Kinaporin palvelukeskuksessa. Aiheena on Terveyttä kaikille vai valituille?
Olen suunnitellut puhuvani siitä, että ennaltaehkäisy pitää kohdistaa kaikkiin ihmisiin, ei pelkille riskiryhmille. Aion pohtia sitä, onko liikuntamahdollisuuksien tarjonta tasapuolista, mikä yhteys masennuksella on terveyskäyttäytymiseen, onko hoitoon pääsy tasapuolista, mitä ihmisten leimaaminen vaikuttaa heidän elämäänsä ja terveyteensä.

Kesällä Pohjalaisessa oli pääjohtaja Pekka Puskan haastattelu. Jutussa tiivistyi terveyden syvin tasa-arvokysymys: mitä enemmän tienaat, sitä pitempään elät.
Tämä totuus pätee, tosin vain väestötasolla. Yksilö voi olla köyhä ja elää pitkään tai rikas ja kuolla nuorena.
Nykyinen hokema kuuluu, että ihminen itse valinnoillaan ratkaisee terveytensä. Tämä totuus on kuitenkin puolitotuus. Meidän puolestamme tehdään uskomaton määrä valintoja, jotka vaikuttavat terveyteemme.

18.9.06

Hyvä Tanska

Tämäaamuinen Turun sanomien verkkolehti kertoo, että EU:ssa keskustellaan koulumaidon tuesta. Tanska on tehnyt aloitteen, että korkeimman tuen saisivat rasvattomat ja vähärasvaiset maitotuotteet. Nykyinen EU-tuki kannustaa kovien maitorasvojen kulutukseen, sillä tukea annetaan sitä enemmän mitä rasvaisempaa maito on.
EU:n nykyinen tukipolitiikka heijastelee asenteita, jotka Suomessa voitettiin jo 20 vuotta sitten. Suomessa osa kunnista suosii rasvattomia ja vähärasvaisia maitotuotteita huolimatta EU:n tukipolitiikasta.
Omat koululaiseni vierastavat koulumaidon rasvaista makua. Itse olen pahoillani siitä, että rahan voimalla EU pyrkii totuttamaan lapsiamme rasvaisen maidon makuun. Siis hyvä Tanska! Mukavaa, että tanskalaiset kantavat huolta kansanterveydestä, kun suomalaiset EU-tahot eivät ole asiaa pitäneet esillä.

14.9.06

Valokuvatorstai: muisto, muisteleminen


Valokuvatorstain tämän viikon aihe on muisto, muisteleminen.
Valitsin Monark-kuntopyörän, jolla 1960-luvulla Sydänliiton tutkijat testasivat Helsingin poliisien kuntoa. Helsingin Poliisitutkimuksessa löytyi sepelvaltimotaudin ja 2-tyypin diabeteksen yhteys.
Nykyisin kuntopyörä on Suomen Sydänliiton tiloissa.

13.9.06

Välipalaa


On leipäviikko. Leipätiedotus muistuttaa nyt meitä siitä, että säännöllisesti syövät menestyvät koulussa parhaiten ja että nälkäisenä ja väsyneenä on vaikea keskittyä.
Myös välipalan laadulla on väliä. Aikuisen tehtävänä on pitää huoli siitä, että lasten saatavilla on järkeviä välipalavaihtoehtoja.
Elämästä on tullut kiireistä. Perheissä ei enää välttämättä syödä viikolla oikeaa ruokaa lainkaan vaan jokainen syö silloin kuin ehtii ja mitä mielii.

12.9.06

Aikavarkaita linjoilla

Siskoni on harmitellut jo pitkään sitä, ettei teleoperaattori Sonera hoida asiakaspalveluaan. Linjoilla saa istua pahimmillaan tuntikausia eivätkä asiat hoidu siltikään. Lopulta hän kyllästyi ja sanoi irti koko perheensä vuosikymmenen kestäneet puhelin- ja internetpalvelut. Miten kävikään.
No, kävi niin, että irtisanominen jäi lojumaan jonkun pöytälaaikkoon, josta se löytyi, kun siskoni kyseli, miksi yhteys ei katkea eikä uusi operaattori pääse kytkemään siskoni taloutta palvelunsa piiriin, koska Soneran yhteys on päällä.
Nyt asian kuulemma pitäisi olla kunnossa, mutta Sonera ei ole katkaissut vieläkään nettiyhteyttä. Siskoni pelkää, ettei hän pääse Sonerasta eroon lainkaan. Saa nähdä, tuleeko laskuja.

Minä puolestani sain Sanoma Magazinesilta pyytämättäni mainoksen sähköpostiin. Mainoksesta ei löytynyt ollenkaan mitään peruuta palvelu -näppäintä. Mainonnan kieltäminen osoittautui hankalaksi. Netistä löytyi etsinnän jälkeen vain faksi ja sähköpostitietoja. Tässä vaiheessa tahdoin jo varmistua, että saan mainokset kielletyksi. Halusin soittaa varmistuakseni siitä, että asiaan ei tarvitse enää palata. Etsin siis kyseisen yhtiön keskuksen numeron. Kerrottuani asiani keskus yhdisti jollekin miehelle, joka oli vuosilomalla. Pyysin anteeksi, että lomalla häiritsen ja toivotin hyvää lomaa. Soitin keskukseen uudelleen. Nyt keskus yhdisti miehelle, joka kysyi, olinko soittanut asiakaspalveluun. Kerroin, että olisin toki soittanut, jos tarjolla olisi ollut asiakaspalvelun puhelinnumero. Kun tätä numeroa ei ollut eikä sähköpostissa ollut peruuta palvelu -nappulaa, jouduin soittamaan yhtiön keskukseen ja keskus yhdisti hänelle. ;) Mies oli ystävällinen, kaivoi jostain kynän ja paperia ja kirjoitti niihin yhteystietoni. Pyysin, että hän kirjoittaa paperiin, etten myöskään tahdo tekstarimainoksia kännykkääni. Siinä vaiheessa hän kysyi, tahdonko myös kieltää kirjeiden lähettämisen. Sanoin, että niitä saa lähettää, jos he tahtovat.

Sonera toimii sillä tavoin, että se ei suo asiakkailleen mahdollisuutta hoitaa asioitaan internetin tai sähköpostin kautta, vaikka mitä ilmeisimmin siihen olisi täydet mahdollisuudet, vaan jonotuttaa meitä puhelimessa vähintään puoli tuntia kerrallaan. Soneran keskus kuitenkin vastaa heti ja osaa yleensä yhdistää oikeaan numeroon.
Sanoma Magazines puolestaan ei tarjoa kaikille asiakkailleen yhtään puhelinnumeroa, vaan luottaa siihen, että asiat hoituvat verkossa ilman kuluja, vaan eivätpä ne näytä hoituvan.

11.9.06

Kantasoluhoitojen varjoisalla puolella

Tänä iltana tuli telkkarin ykköskanavalta Prisma, jonka aiheena olivat kantasoluhoidot, kantasoluhoidot nimenomaan Kiinassa. Kiinassa kantasoluja on tarjolla runsaasti, koska maassa tehdään viisi miljoonaa aborttia vuosittain ja koska Kiinasta puuttuu kokonaan lainsäädäntö, joka sääntelee kantasolututkimusta ja -hoitoa. Jopa Yhdysvalloista ja Euroopasta valuu Kiinaan vaikeista sairauksista kärsiviä potilaita, jotka elävät siinä toivossa, että saavat avun.
Kantasolututkimus on muualla maailmassa arka asia, koska kantasoluja saadaan abortoiduista sikiöistä. Kiinassa, samoin kuin toisessa Aasian nousevassa talousmahdissa, Intiassa, tyttövauvat ovat yhden lapsen politiikan johdosta ongelma vanhemmilleen. Tästä syystä aborttien määrä on valtaisa.

Kantasoluja on mahdollista saada myös napaverestä, mikä olisi eettisesti ongelmaton tapa etsiä parannusaineita vaikeisiin sairauksiin, mutta itse en ole perehtynyt siihen, missä määrin napaveritutkimusta on tehty.

Poliisi on pop


Kesällä olin menossa kolesterolitiedotustilaisuuteen, kun jouduin keskelle poliisin pr-kampanjaa.
Lauantaina Kiasman vieressä mieltä osoittaneet kansalaiset ja mielenosoitusta seuranneet kansalaiset joutuivat poliisin haaviin. Poliisi ja sille virka-apua antaneet rajavartijat kuvasivat ihmisiä ja keräsivät henkilötietoja ja pidättivät köntässä ihmisiä.
Montakohan pr-kampanjaa täytyykään taas pitää, että poliisi jälleen olisi kansalaisten silmissä "pop". Eikö se takavuosien iskulause ollut "poliisi on pop"? Onneksi sentään tietosuojavaltuutettu lupasi selvittää, mitä poliisi keräämillään tiedoilla aikoo. Ei olisi kiva joutua poliisin rekistereihin, varsinkaan sattumalta. Pari päivää sitten radiossa joku kertoi kummipojastaan, joka pidätettiin ja sai sakot kangastussien hallussapidosta. Poika sattui olemaan epäilyttävästi pukeutunut.
Kannattaa pysytellä Charles Chaplinin esikuvan mukaisesti mahdollisimman kaukana poliiseista välttääkseen ikävyyksiä.

8.9.06

Työttömyyden hallinnointia

Suomen yrittäjien puheenjohtaja yrittäjä Eero Lehti on leimattu mieheksi, joka aina valittaa. Nyt Lehti on valittanut siitä, että työvoimahallinto ei välitä työtä, vaan tyytyy säilömään työttömiä. Yhdyn Lehden valituskuoroon. Onhan siitä aikaa, kun Työvoimatoimistojen nimi oli Työnvälitystoimisto, mikäli edes oikein muistan. Nykyisin työnvälitystoiminta on ulkoistunut ikään kuin itsestään.
Työvoimahallinnon virkailijoilla on kosolti aikaa tarkkailla, etteivät heidän suojattinsa käytä sosiaalietuuksia väärin ja esimerkiksi käy heiltä salaa osa-aikaisesti hommissa.
No, oikeasti. Koska työnantajat edelleen haaveilevat sellaisista työntekijöistä, joita ei ole saatavilla, säilyvät työttömyys, työvoimapula ja kokemuksen väheksyminen vielä vuosia. Ei ole mieltä käyttää suurta ja kallista byrokratiaa työttömien säilöntään. Jos työnantajat eivät vielä tahdo palkata yli nelikymppisiä eivätkä sellaisia, joilla ei ole työkokemusta, on hyvä tunnustaa tosiasiat ja siirtyä kansalaispalkkaan, ainakin näiden yli nelikymppisten osalta, sori vaan. Työvoimahallinnon rahat ja henkilöstöresurssit tulee ohjata siihen, että työvoimatarve ja työn tarvitsijat kohtaavat. Työvoimahallinto voi toki laskuttaa työnantajilta välitystoiminnastaan tehdyn työn mukaan.

7.9.06

Näkökyvyn heikkeneminen ei ole normaalia ikääntymistä

Viime vuonna näkövammarekisteriin merkittiin 1200 uutta tapausta, joiden näkövamman aiheuttaja oli AMD (age-related-macular-degenaration) eli silmänpohjan ikärappeuma.
Kyseessä ei ole normaali ikääntyminen, ei mikään ikänäkö, vaan sairaus, joka kosteassa muodossaan saattaa synnyttää näkövamman dramaattisen nopeasti. Nopea hoidon aloittaminen on tässä tapauksessa ensiarvoisen tärkeää.
Kuivaan tautimuotoon ei ole hoitoa. 80 prosenttia potilaista sairastaa taudin kuivaa muotoa.
Kosteaan simänpohjan ikärappeumaan on olemassa tehokkaita hoitoja. Hoidon onnistumisen edellytys on nopea hoitoonpääsy.
Silmänpohjan ikärappeuma vaikuttaa merkittävästi potilaan elämänlaatuun, aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, riippuvuutta toisista ihmisistä, eristäytymistä, lisää kaatumistapaturmia ja vähentää mahdollisuuksia liikkua terveyden ylläpitämiseksi.
Silmänpohjan ikärappeumaan perehtynyt LT Kai Kaarniranta sanoo, että 60 vuotta täyttäneiden olisi syytä käydä silmälääkärissä kolmen vuoden väliajoin.
Ikääntyneiden näkövammaisten vammoista 60 prosenttia aiheutui verkkokalvon keskeisen osan ikärappeumasta, 9 prosenttia glaukoomasta, 7 prosenttia diabeettisesta retinopatiasta, lopuilla on erilaisia muita diagnooseja. (Näkövammarekisteri)

Valokuvatorstai: Uoma



Milloin mihinkin virtaan joudumme.

5.9.06

Törkyä tyrkyllä

Seison lähikaupan matelevassa kassajonossa 8-vuotiaan kanssa. Pitkästyksissäni luen lehtiotsikoita. Teline on vain puolen metrin korkeudella lattiasta. Tuore tangoprinssi mielisairaalaan -- itsemurhayritys --.
Samat otsikot lukee taatusti tämä 8-vuotias. Häntä ei olisi voinut varjella valitsemalla kassaa, jossa on vain iltapäivälehdet ja niiden lööpit, sillä kyseisellä kassalla ei ole kassahenkilöä.
Seuraavana päivänä kysyn kassarouvalta, minkä ihmeen tähden täällä asetellaan tuollaisia kansia nimenomaan lasten silmien tasolle. "Emme me niitä valitse. Hyllytysohje tulee Rautakirjalta."
Mikä on se Rautakirjan logiikka, jolla lapsille tyrkytetään törkyä, joka ei heitä kiinnosta, mutta joka syöpyy sieluun? Onko S-ryhmän pakko noudattaa Rautakirjan hyllytysohjetta?

4.9.06

Product placement on lastenohjelmien elementti

Katselin sunnuntaina Bratzeja. Paitsi leluja, bratzit ovat myös animaatiofilmihahmoja. Ne ovat nousseet muutamassa vuodessa, paitsi haastamaan Barbien, joka piirrosfilmin mukaan on ikääntymässä, myös haastamaan Mattelin, joka Barbeja valmistaa.
Filmin Bratz-toimittajatytöt ovat reiluja, kovia, älykkäitä ja voittavat kilpailevan lehden toimituksen kuusi–nolla. He osaavat tiimityön eivätkä törmäile pinkillä autolla kaupungilla – ja brazzit syövät hampurilaisia; hampurilaiset ovat bratzien lounasruokaa. Kilpailevan lehden päätoimittaja pinkki laiha blondi ei syö kuin salaattia ja suhtautuu hysteerisesti sille tarjottuihin hampurilaisiin. (Hampurilaisissa ei ole mitään tuotemerkkiä tai ketjun tunnusta.)

Mitä pieni Bratzeillä leikkivä tyttö tästä oppii? Oppiiko kenties, että hampurilaiset ovat cool lounas ja että salaatin syöminen on vouhotusta? Aiemmin, silloin kun lapset leikkivät barbeilla, oltiin huolissaan anoreksian houkutuksesta. Nyt kun leikitään brazzeilla, on uusi huoli. Sitä, mitä tarjoillaan lapsille metatasolla, on vaikea selittää ja tehdä läpinäkyväksi. Product placement on tullut satuihinkin.

1.9.06

Työpaikan menettämisen pelkoa

On ihmisiä, jotka eivät jää sairaslomalle tai eivät mene lääkäriin työpaikan menettämisen pelosta.
Asiata on tutkimusnäyttöäkin.
Ei ole leikintekoa, jos nelikymppinen mies tuntee rintakipuoireita, mutta ei mene lääkäriin, koska pelkää työpaikkansa puolesta.

Kysyin yhdeltä haastateltavaltani, pelkäsikö hän työpaikan menettämistä, kun pitkäaikainen tuki- ja liikentaelinvaiva iski. Ei ollut pelännyt kuulemma, koska oli oppinut, että itsestä pitää pitää huolta; kukaan muu ei pidä, jos itse ei pidä. Tilannetta varmaan helpotti, että haastateltava on töissä julkisella sektorilla.
Sain tänään ahdistuneensävyisen palautteen eräältä lehden lukijalta. Hän ei pitänyt kysymyksestäni. Lukijan mielestä asia herättää turhia pelkoja.
Olisi mukava kuulla kokemuksia siitä, tukeeko työpaikka lääkäriin hakeutumista vai ruokkiiko se pelkoja työpaikan menettämisestä. Oma epäilykseni on, että ongelma on olemassa lähinnä yksityissekotorilla ja saattaa siellä ulottua myös perhesuunnitteluun. Kommentit asiasta ovat tervetulleita.

Eettinen potku

Suomessa on siirrytty hyvinvointivaltiosta köyhyyspolitiikkaan. Köyhyyspolitiikka ei kuitenkaan luo hyvinvointia, vaan köyhyyttä.

Kelan tutkimuslaitos on juuri julkaissut Tuula Helnen ja Markku Laatun toimittaman Vääryyskirjan, jossa suomalaisen sosiaalipolitiikan vääryydet nostetaan tarkasteluun. Kirjoittajina on suuri joukko sosiaalipolitiikan eturivin tutkijoita.
Vääryyskirja antaa toivottavasti potkua järkevään keskusteluun siitä, mikä on oikein, mikä väärin. Kirjan toimittaja, sosiaalipolitiikan tutkija Tuula Helne arvioi nykykeskustelua hyvinvointivaltiota väheksyväksi, abstraktiksi ja ekonomisoituneeksi.
Talouskehitys on ollut Suomessa suotuisaa ja kansalaismielipidekin on kannattanut avokätisempää sosiaalipolitiikkaa, mutta edelleen poliittisissa ratkaisuissa heikommassa asemassa olevilta ihmisiltä edellytetään henkilökohtaisia sosiaalipoliittisia uhrauksia ja jaetaan niukkuutta ikään kuin elettäisiin pula-aikaa.

Vääryyskirja, toimittaneet Tuula Helne ja Markku Laatu. Kelan tutkimusosasto 2006, Helsinki. Painopaikka Vammala.