Stakesin syyskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan iäkkäiden ihmisten sairaalahoidosta kotiuttaminen ei suju niin kuin sen pitäisi.
Kotiutettavat ovat sairaampia ja tarvitsevat enemmän apua selvitäkseen kotona kuin ennen.
Ongelma on laaja, lähes puolet kotihoidon työntekijöistä on tyytymättömiä tiedonkulkuun. Esimerkiksi kotiuttamisesta tiedotettiin liian usein vasta kotiuttamispäivänä. Kotihoidon ja sairaalan yhteistyössä on toivomisen varaa; usein tieto tarvittavista jatkohoidoista välittyy sairaalasta kotihoitoon heikohkosti. Kotihoidosta puuttuu liian usein hoitoa koordinoiva henkilö ja säntäily uusien tarpeiden hoitamiseksi alkaa välittömästi. Noin puolet kotiutettavista on tosiasiassa liian huonokuntoisia kotiinlähetettäviksi ja nämä potilaat pelkäävät tilannettaa.
Huonon koordinoinnin lisäksi ongelmia tuottaa se, että kunnat ovat sulkeneet osastoja selittäen, että niihin ei saada henkilökuntaa. Tämä osaltaan ymmärtääkseni kiihdyttää huonokuntoisten potilaiden kotiuttamista.
7 kommenttia:
Henkilokunnan puute - suuri ongelma tanaan. Mista helpotus?
Telkkarin kuvausryhmä kävi Englannissa haastattelemassa siellä asuvia suomalaisia hoitsuja. Hyvin moni heistä sanoi, että he tulevat Suomeen heti, kun palkkataso on kunnossa ja työnantajat ovat valmiit kuulemaan heitä työaikajärjestelyissä.
Voisivat kunnallisjohtajat käydä vakavalla opintomatkalla Englannissa katsomassa, mikä siellä suomalaista hoitohenkilökuntaa vetää.
Ei voi olla tarkoitus, että täällä koulutetaan korkeatasoisia hoitajia, jotka muuttavat muualle ja tänne tulee hoitajapulaa paikkaamaan itäisestä Euroopasta tai vaikka Intiasta henkilökuntaa, joka on saanut koulutuksensa toisenlaisiin oloihin eikä osaa kieltämme.
Enta miten sen palkkatason saa kuntoon?
Toisaalta näyttää olevan myös niin, että se kotihoito on se parempi vaihtoehto huonompikuntoisellekin. Koti on koti ja ympyrät tutut. Varsinkin joidenkin terveyskeskusten vuodeosastot vajaine henkilökuntineen ovat paikkoja, joihin ei hoitoa tarvitsevaakaan vanhusta huonojen kokemusten takia tahdo saada lähtemään. Valitettavaa mutta totta on myös, että dementoituneet sairaalan intervallijaksojen jälkeen ovat kotiin palatessaan entistä huonommassa kunnossa.
Palkkatasosta Hpy: en tiiä. Ehkä vain kiltit tekevät, muut pakenevat maasta tai alalta. Tuloerothan Suomessa kasvavat. Toisaalta on niin, että naisvaltaisten alojen palkat edelleen ovat liian pienet ja vielä on niin, että Suomessa on ylipäätään pienemmät keskipalkat kuin monissa Euroopan maissa.
Liisa, on kuitenkin raja, minkä jälkeen kotihoito ei ole turvallista. Liian usein nykyään käy niin, että liikuntakyvytön vanhus on jätetty kotinsa vangiksi. Ei käy päinsä, että laitoshoito ajetaan niin heikoksi, että sitä tarvitsevat potilaat pakenevat laitoksista. Omaishoitajatkin tarvitsevat hengähdystaukoja, muutoin tästä ei kyllä tule mitään.
Ehkäpä se kuvailemasi laitoshoidon heikko tila näkyy juuri esimerkiksi siinä, mistä Stakesin tutkijat puhuvat: sairaalassa ei ennätetä pohtia kotiutettavien ihmisten tilannetta. Sen sijaan että olisi luotu vankat kotiuttamisrutiinit, sysätään potilas kiireesti pois "kalliilta potilaspaikalta". Raha muistetaan ottaa huomioon lähes jokaisessa käänteessä, vaikka ihminen saattaa unohtua systeemin rattaissa.
Olisi jo aika sille, että hyvistä hoitokäytännöistä tulisi arkea näissä saumakohdissa. Asioista pitäisi vain kertoa julkisuudessa väsymättä ja tuoda esiin ilmeisiä ongelmia.
Tuloerot kasvavat Suomen ulkopuolellakin.
Vanhuksista pidetaan huolta vain jossain, mutta missa?
Mitähän markkinatalouden invaasio on mahtanut merkitä kaukoidän kulttuurille, jossa perinteisesti on kunnioitettu vanhoja ihmisiä... Yritän usuttaa jonkun ääsian kulttuuria tuntevan kertomaan, jos tavoitan, Hpy...
Lähetä kommentti