14.5.07

Ole reilu ja laihdu

Nuorimies totesi reilun kaupan uutisia kuunnellessaan, että reilun kaupan suklaa on hyvää; sitä voisi ostaa mielellään, ellei se olisi niin kallista. Että mitä maksaa? Noin 2,6 euroa/ 100 grammaa.
Siinäpä oivallinen tilaisuus olla reilu ja terveystietoinen yhtä aikaa. Miten niin terveystietoinen? Sillä tavoin, ettei syö suklaata ahmien, vaan säästellen.

Asiasta toiseen: miksi elintarviketeollisuuden on on aivan pakko tehdä terveellisestä vaihtoehdosta pahanmaksuista? Marketin sipsihyllyllä näin omenalastuja. Hinta oli sipseihin verraten törkeä, mutta ajattelin silläkin uhalla viedä vaihtoehdon perheen teinien testattavaksi.
Pakkaus on hieno. Ylipakkaaminen tosin tökkäisi silmään. Putkilon sisällä oli näet alumiinipussi.
Entäs ne sipsit? Huh huh. Miten ihmeessä kuivatuista omenista on mahdollista saada noin pahanmakuisia!

12 kommenttia:

Amina kirjoitti...

Terveellisintä suklaatahan on tumma ja vähäsokerinen, ei kuitenkaan makeutusaineilla makeutettu. Tuollaista vahvaa suklaata ei tule niin helposti ahmineeksikaan.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, Amina, tumman suklaan flavonoiditkin vielä...
Moni saa kuitenkin elinarvikkeen terveellisyydestä verukkeen sen ylenpalttiseen käyttämiseen. Siksi on hyvä, ettei vahvaa tummaa suklaata ole helppo ahmia samalla tavoin kuin maitosuklaata.

Kaisa kirjoitti...

Jospa ne omenalastujen ym. tekijät uskovat vanhaan kansanviisauteen, että lääkekin tepsii varmasti silloin kun se maistuu pahalta? :)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Olet tosi hyväntahtoinen, Kaisa. Itse ajattelin, että siinäpä vasta laihdutussipsejä: ovat niin pahanmakuisia, ettei niitä voi montaa syödä. Jopa ylen kohtelias naapurin nuoriherrakin kieltäytyi kiitellen uudesta lastusta. Tule maistamaan. Täällä on runsaasti lastuja jäljellä, Kaisa.

Arhii kirjoitti...

On myös käsittmätöntä, että koivujen maassa on vain muutama ensisijaisesti xylitoliin perustuva makeinen kalliisti ostettavissa ja niissäkin on sitten mukana kuvottavia ja syövälle altistavia kemiallisia makeutusaineita. Kaupallisen todellisuuden mysteerejä.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, karkeista saisi kyllä kokonaisen kuluttajablogin. Lisäaineista, erityisesti itse olisin huolissani myös väriaineista, joiden käyttö EU:n myötä liberalisoitui huolestuttavasti.

Olen jatkanut kyseisten omenalastujen testaamista. Vielä en ole löytänyt yhtään ihmistä, joka olisi innostunut popsimaan niitä.
Suurennuslasin avulla syynättyäni havaitsin, että lastut ovat Kiinasta! ja maahantuojana on firma nimeltä Imagepack Ltd. Jälkimmäinen selittänee hienon pakkauksen ja ylipakkaamisen muutenkin ja edellinen ties mitä. No, yritän muistaa raportoida asiasta, kun omenalastut on syöty.

InaR kirjoitti...

Hei Kirsi,
omenalastut voivat olla todella hyviäkin. Olen itse useana syksynä siivuttanut kaneleita ja kuivattanut ritilällä puuhellan päällä (ks. Mustarouskun postaus syyskuussa 2005 http://mustarousku.blogspot.com/2005/09/uusi-kangasmalli.html) . Olen myös saanut tosi hyviä kuivattuja omenarenkaita joistain syksyisistä myyjäisistä (pakattuna ihan yksinkertaisesti minigrip-tyyppiseen pussiin). Mutta siivuttaminen ja kuivattaminen ovat tietysti sen verran työlästä puuhaa, että kotimaiset valmistajat tuskin ryhtyvät tekemään isoja volyymejä kuivattuja omenarenkaita.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Totta puhut, InaR, siksi hämmästyinkin niin tavattomasti näiden lastujen pahaa makua... Luulen, ettei ole viisasta tuoda omenalastuja mistään keltaisen joen varrelta, vaan viisasta on tehdä niitä suomalaisista lajikkeista. Lähiruoka on muutenkin järkevä juttu.
Kiitos tuosta tekovinkistä. Pistetään korvan taakse.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Ja nyt luin Pekkä Nykäsen nettipäiväkirjasta, että Kiinan elintarvikeviennisssä on vakavia ongelmia; ovat onnistuneet lemmikkieläinruuallaan tappamaan tuhansia amerikkalaisia lemmikkejä. Huh huh. Pitäisi kai pistää varoitusteksti isolla: Made in China.
Nykäsen linkki:

http://pnykanen.vuodatus.net/blog/596948

Via Nykänen New York Timesin linkki:

http://www.nytimes.com/2007/05/18/business/worldbusiness/18trade.html?ex=1337140800&en=9cbc05baa4c6a7a8&ei=5090&partner=rssuserland&emc=rss

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Ja tänään sitten vasta kuulin, että amerikkalaiset ovat löytäneet kiinalaisista kuivatuista omenista syöpää aiheuttavia säilöntäaineita.
Luulenpa, että sekä makunäyttö että epäluulo alkavat riittää ja luovun tämän tuubin sisällön tarjoilemisesta. Pitää lukea tarkemmin tuoteselosteet.

Anonyymi kirjoitti...

Kirsi, eiköhän tuo omenalastujen maku ole makuasia. Minä maistoin kaikkia tähän mennessä kaupassa myytäviä makuja ja olen tykännyt aivan possuna. Terveellinen ja kevyt makea pala. Varsinkin vaniljanmakuinen on herkkua.

Onhan se aina hieman epäilyttävää, kun tuote on Kiinasta peräisin, mutta ei sen takia voi esittää omaa mielipidettä tuotteen mausta jonain yleisenä totuutena. Kunnioitan mielipidettäsi ehdottomasti, mutta ainoa se ei ole.

Epäluulo ei ole boikottiperuste. Tieto on, joten sitä pitää ensin hankkia.

Tervehtien,
Nina Jokinen

P.S. Sisäpussin (muovia, ei alumiinia) ja kannen voi laittaa energiajätteeseen ja pahvituubin pahvipakkauskierrätykseen.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Nina, Kiina on iso maa. Saattaa olla, että olen saanut jotain pilaantunutta tuote-erää.
En olisi ostanut omenalastuja, ellen itse tykkäisi niistä noin ylipäätään. En pysty uskomaan, että niistä olisi kukaan muukaan tykännyt; ei ainakaan kukaan, joka meillä noina päivinä kävi – ei nuori eikä vanha. Maistatin niitä jokaisella juuri siitä syystä, että epäilin oman aistinvaraisen arvioini pitävyyttä.

SIsäpussi siinä tuotteessa, jonka ostin oli alumiinifolioitu eikä ulkopakkauskaan ollut muovia, vaan metallinen. Se lienee todistuskappaleena minulla edelleenkin tuolla askartelutarvikelaatikossa.
Itse kyllä valitsen mieluusti lähiruokaa, varsinkin tämäntapaisten kokemusten jälkeen.