27.5.07

Taiteilijoiden ja freelancereiden nälkäpalkkojen taustoja


Kuuntelin tyrmistyneenä: nuori mies oli myynyt luovaa ammattityötään Helsingin kaupungille uskomattomaan hintaan. Pilkun olisi voinut panna toiseen kohtaan.
Usein hintojen polkijat ovat alan opiskelijoita. He tekevät työtä ilmaiseksi saadakseen referenssejä ja saadakseen niin uusia hommia. Omalle työlle, työvälineille, sosiaaliturvalle ja kuluille ei lasketa arvoa. Tekijänoikeudet luovutetaan käytännössä ilman korvausta.
Esimerkin nuorimies sai onnekseen palkkatyötä. Hän olisi nimittäin hinnoitellut itsensä vuosiksi eteenpäin nälkärajalle, jos olisi jatkanut freenä.
Pelkään, että luovan työn tekijöiden köyhyys selittyy sillä, että liian moni polkee alalla hintoja. Julkisen hallinnon puolela pelataan lisäksi ammattitaitoisilla työllistetyillä. Tällainen toiminta pitäisi epäeettisenä lopettaa. Se vääristää markkinoita. Ongelmaa kasvattaa myös ilmaisen ja halvan harjoittelijatyövoiman sumeilematon hyväksikäyttö ja töiden teettäminen alan oppilaitoksilla alihintaan. Näin hintoja saadaan dumpatuksi riittävän mataliksi.
Tatusotu-blogissa lisää taiteilijoiden ja tutkijoiden ongelmista.
Suomen Journalistiliiton freelancerstrategia.
Luovan työn hinnoittelusta.

Edit. 30.5. klo 14
Musiikin kopioinnista käytävää keskustelua:

Piraattitehdas.
http://vaalivideot.blogspot.com/

11 kommenttia:

chi kirjoitti...

Voi miten tärkeään aiheeseen tartuit! Kunnat tuntuvat olevan usella alalla pahimpia työnantajia, mm. opettajien määräaikaiset työsuhteet jne... Ymmärrän toisaalta myös noita nuoria taiteilijoitakin ja nuoria freelancereita, vaikka ymmärrän toki ettei se mitä he tekvät, ole suinkaan heidän alalleen eduksi vaan päinvastoin.

Tulkkausalalla vallitsee samanlainen villi freelancertoiminta. Aina löytyy niitä, jotka ovat valmiita tulkkaamaan tai kääntämään halvemmalla kuin muut ja näin he polkevat paitsi omia oikeuksiaan, myös vetävät mattoa muiden jalkojen alta.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tulkkausalasta tiedän sen verran, että edes Ylessä ei aina piitata kääntäjän ammattitaidon laadustakaan, vaan hommia teetetään vähiten pyytävillä, mikä näkyy lopputuotteen laaudussa. Katsoja luullakseni vain kummastelee sitten mahdollisesti kömpelöä käännöstä.
Erityisesti kai tuo tulkkausalan villi freelancertoiminta koskee englantia, jota jokaisen alle kolmekymppisen oletetaan osaavan luonnostaan.
Moni hintojen polkija sahaa omaa oksaansa, mutta eivät tietenkään kaikki. Joillekin kyseessä on palkkä hajuvesirahojen hankinta. Jopa pienipalkkaiset tutkijat suostuvat ehkä tietämättömyyttään, ehkä siinä uskossa, että muuten lisäansio menee sivusuun, kirjoittamaan omasta alastaan asiantuntija-artikkeleita alennusmyyntiohintaan. Tämä on erityisen mahdollista, jos juttuja tehdään työajalla.

Kutuharju kirjoitti...

Itsensä alihinnoittelu on aivan vääränlaista nöyryyttä. Ja tosiaan: karhunpalveluksen tekemistä kollegoille ja omalle tulevaisuudelleen. Huonoa itsetuntoa? 'En ole enemmän arvoinen'? Kunnianhimo voittaa omanarvontunnon? Oma talous on taattu eikä muiden taloudesta olekaan väliä? Palkkatulojensa ohessa ja työaikana kirjoittavat oman hännän nostajat eivät minulta sympatiaa saa.

Obeesia kirjoitti...

Olisikin mukava tietää, mitä esimerkiksi kuvaavien free lancer -toimittajien kuuluisi saada juttupalkkiota.

Minulle on tarjottu irtotöitä, mutta sillä hinnalla keikkakulut huomioon ottaen en käytännössä tienaisi mitään.

Tuntuu vähän karsealta kun on koulutusta ja kokemustakin kertynyt.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kutuharju, luulen, että nuorten kohdalla kyse on usein tiedon puutteesta ja luulosta, että alihinnoiteltu homma poikisi oikein hinnoiteltuja. Saman ongelman kanssa tietenkin painii moni pitkäaikaisesta työttömyydestä tai alityöllisyydestä kärsivä ammattilainen. Jos taustalla on irtisanominen, saattaa sieltä myös löytyä itsetunto-ongelmia. Luulenkin, että työttömien järjestöillä olisi tässä vähän sarkaa kynnettäväksi.

Obeesia, meidän ammattijärjestömme Suomen Journalistiliitto ja sen jäsenjärjestö SFJ eli Suomen Freelancejournalistit, johon minä kuulun, ohjeistaa jäseniään työn hinnoitteluun. Nämä ohjeet ovat julkisia. Ne löytyvät sivuiltamme. Niissä on otettu huomioon se, että joudumme kustantamaan itse lakisääteisen eläketurvamme, työkalumme ja softat.
Linkkiä etsiessäni huomasin, että kollegat ovat sydämistytneitä asiasta myös.
http://www.freet.fi/sopimukset/palkkio06/

viivi kirjoitti...

Aloilla, joilla työn saaminen on vaikeaa, on helppoa ajautua tekemään töitä ilmaiseksi tai hävyttömän pienellä korvauksella, "Että saisi edes jotain". Toisaalta pakottava tarve hankkia työkokemusta ajaa myös tällaiseen.

Museoalalla harjoittelijat ovat aivan korvaamattomia. Innokasta, osaavaa työvoimaa - joka ei maksa juuri mitään (tosin pienessä budjetissa se "ei-juuri-mitään" on silti iso summa).

Ainakaan omalla museollani ei olisi varaa palkata "oikealla" palkalla kesätyöntekijöitä. Vakituisen henkilökunnan lomien ajaksi toiminta hyytyisi aivan minimiin.

Toisaalta harjoittelijakysymyksen plussapuolena on se, että harjoittelu tutkitusti parantaa mahdollisuuksia saada töitä. Ja jos kyse on opiskeluaikaisesta kesäharjoittelusta, voi opintotukeakin nostaa samaan aikaan. Olettaen, että ei kerro Kelalle tekevänsä harjoittelua ja pitää huolen siitä etteivät tulorajat vuoden mittaan ylity ;)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Näinhän se menee, Viivi. Koko julkisen puolen budjetit on laadittu niin, että huomioon otetaan ilmainen työvoima.
Budjetithan ovat poliitikkojen vastuulla. Verohelpotusten sijaan voisi väljää rahaa käyttää ihmisten palkkaamiseen.
Joskus aikoinaan museoissakin nykyisiä harjoittelijanhommia tekivät palkatut ihmiset. Nyt hommia tekevät ihmiset, jotka toivovat tulevansa joskus palkatuiksi.

Olen itsekin ollut neljän kuukauden mittaisella harjoitusjaksolla palkatta tekemässä multimediaa ja verkkosivuja firmassa, jossa en sitten saanut lainkaan ohjausta. Neljän kuukauden harjoittelu kuului opiskeluuni ja onnekseni pääsin firmaan, jossa sain erittäin haastavia hommia. Miinukseksi jäi mieleeni se, että tein niska limassa tulosta saamatta lainkaan palkkaa. Mitään jatkotyötä ei firmasta tullut, sillä toimitusjohtaja ilahtui kokemuksesta; harjoittelijoita hankittiin jälkeeni monia.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä aihe. Mielestäni ainakin taideopiskelijoita pitäisi jo koulutuksessa kouluttaa siihen, miten teoksia hinnoitellaan. Tätä ei tietääkseni paljoakaan ole.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Anonyymi, kyllä taideopiskelijoita koulutetaan hinnoittelemaan töitään ja yrittäjyyteen muutenkin, mutta opintotuki ja muut opintososiaaliset edut antavat kuitenkin opiskeluaikana perusturvan niin, ettei työllä tarvitse vielä elää, vaan sitä tehdään usein, jotta saadaan ekstraa. Siinä tilanteessa nuori ihminen mielellään ottaa satasen, jos ei näytä todennäköiseltä, että voisi saada kahta.

zache_ kirjoitti...

Älähdän kyllä tuosta piraattitehdas propagandalinkistä. Ne tyypit on ihan itse vapaaehtoisesti syöksykierteessään puolustaessaan viimeiseen saakka pystyynkuolleita bisnesmallejaan. Siinä vaiheessa ku n konkurssi vie pois, niin tilaa tulee uusille yrittäjille, joten ehkä on kaikille vain parempi että se tapahtuu nopeasti.

Noh, päivän angstaus tekijänoikeuspoppoolta ja Shriken vastaus siihen, sekä DT:n ruotsin toimittajan blogaus ruotsin tilanteesta.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Zache, linkkini vie helposti tosiaan keskustelun musiikin kopioinnin kysymyksiin, joihin tämän blogin aihepiiriä en aio suunnata, joten pitää myöntää, että olisi kannattanut linkittää tietenkin laajemmin erityisesti eduskuntavaalien alla käytyyn keskusteluun. Tässä siis yksi linkki:
http://vaalivideot.blogspot.com/

Musiikin kopioinnista käytävän keskustelun alle on jäänyt koko joukko muuta asiaa. Itse asiassa muut taiteilijat ovat jääneet unohduksiin tässä hötäkässä. Musiikki ja elokuva ovat aloja, joilla suuri raha liikkuu ja siksi ne kiinnostavat monia toimijoita.

Kysymys, johon itse tahdon kiinnittää huomiota on siis luovien työntekijöiden toimeentulo, ei markkinoiden protektionismi, vaan tekijänoikeuksien omistaminen ja niiden hinnoittelu.