11.6.07

Mielipiteitä, asiantuntijuutta ja kaupallisuutta suomalaisessa ravintokeskustelussa


Kansanterveys-lehden uusimman numeron pääkirjoituksessa pääjohtaja Pekka Puska analysoi terveellisestä ravitsemuksesta käytyä julkista keskustelua.
Puska nimeää kaksi ongelmaa: Ensimmäinen ongelma on, että keskustelussa sekoitetaan mielipiteet ja asiantuntijuus. Toinen ongelma on kaupallinen piiloviestintä.
Puska huomauttaa, etteivät asiantuntijamielipiteet ravitsemuksesta ole olleet ristiriitaisia. Eriävät ja kriittiset puheenvuorot ovat tulleet erilaisten kaupallisten taustojen asiantuntijoilta ja maallikoilta.
Kannattaa lukea Puskan puheenvuoro.

8 kommenttia:

Emma kirjoitti...

Eriävät ja kriittiset puheenvuorot ovat tulleet erilaisten kaupallisten taustojen asiantuntijoilta ja maallikoilta.

Eikös tuo ole aika selvää? Suomessa "asiantuntijaksi" ei pääse, jos ei toista virallista terveyspropagandaa. Näin diskurssi asiasta ei pääse koskaan muuttumaan: vain "omat" ovat asiantuntijoita ja muut voi painaa villaisella. Maallikonkin kannattaa kuitenkin tutustua myös vastustaviin mielipiteisiin vaikkapa New York Timesin nettisivuilla.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Asiantuntijuuden pohjana on ravitsemustieteen tutkinto tai ravitsemusterapeutin koulutus.

Asiantuntijan taustatahosta voi lisäksi päätellä intressin, jonka eteen hän töitä tekee: esimerkiksi Valtion ravitsemusneuvottelukunta on tauasta, joka kertoo, että kyseinen asiantuntija tekee töitä suomalaisten hyvän, terveellisen ravitsemuksen hyväksi. Tämä kyseinen elin sijaitsee maa- ja metsätalousministeriössä. Kansaneläkelaitos ja Kansanterveyslaitos ovat tahoja, joiden ravitsemusasiantuntijat työskenetelevät ravitsemuksen ja terveyden kysymysten parissa kansalaisten terveyden hyväksi. Sairaaloiden ravitsemusneuvojat, mikäli heitä on, työskentelevät yleensä potilaiden ravitsemuksen erityisongelmien parissa.
Valiossa työskentelevät ravitsemusammattilaiset ovat osa meijerifirman toimintaa, samoin Raision, Ingmanin ja mitä niitä onkaan, ovat osa yritystensä liiketoimintaa.

Jos asiantuntija tulee palkatuksi firmaan, jonka tehtäviin kuuluu esimerkiksi voin myyminen, lienee selvää, että asiantuntija pyrkii myymään voita säilyttääkseen työpaikkansa. Tällaisia paineita ei ole virallisilla tahoilla.

On myös maallikoita, jotka ovat henkkineet tietoa ravitsemuksesta. Meistä jokainen tietää asiasta paljon enemmän luullakseni kuin esimerkiksi 35 vuotta sitten kansalaiset.
Netissä on itseoppineita ravitsemusneuvojia melko paljon. Itse luotan yhteiskunnan varoin kustannettuun viralliseen tietoon ja ohjaan lukijoitani sen ääreen, sillä tiedän, että blogistani haetaan melko paljon tietoa kakkostyypin diabeteksen sekä sydän- ja versuonisairauksien ehkäisystä ja niihin sairauksiin liittyvistä potilasohjeista.

Mielipiteiden kirjoa meidän maallikoiden parissa ravitsemuksesta riittää, ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Ihan suomeksi löytyy sivustoja, joilla jyrkästi vastustetaan virallisia ravitsemussuosituksia sekä sivuostoja, joilla esitetään varauksia virallisia ravitsemussuosituksia vastaan.
Sivustojen pitäjien asiantuntemus, taustat ja koulutus vaihtelevat melkoisesti.
Olisi aika hyvä, jos asiantuntijoina esiintyvät ihmiset kertoisivat alan koulutuksensa ja edustamansa teorian avoimesti.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Muuten, Emma, mikä on sinun oman blogisi osoite? Linkki on katkennut.

JK kirjoitti...

Pekka Puska: "Viime vuosina suomalaisessa ravintokeskustelussa en ole havainnut yhtään suomalaista alan asiantuntijaa, joka olisi ollut eri mieltä suosituksista."

Olisi toki hienoa, jos ravitsemus olisi tieteenä saavuttanut sellaisen tason, jossa kaikki olennainen on tutkittua ja tunnettua, eikä kyseenalaistamista enää tarvittaisi, koska kaikki mahdolliset muutokset mm. ravitsemussuosituksiin tekisivät niistä nykyistä huonompia.

Onneksi erilaisia näkemyksiä sisältävää keskustelua kuitenkin käydään vielä Suomessakin, ei pelkästään ulkomailla. Kotimaisista asiantuntijoista nostaisin esiin Mikael Fogelholmin. Hän on blogissaan kirjoittanut kaksi kuukautta sitten mm. seuraavaa: "Tästä huolimatta pidän Willettin lailla perusteltuna ajatella, että hiilihydraattien ihanteellinen saanti saattaa olla nykyisiä suosituksia jonkin verran pienempi (40—45 % energiasta) ..." (lähde).

Toisena esimerkkinä olkoon Fogelholmin kannanotto ravitsemussuosituksen transrasvaa käsittelevään kohtaan: "Minusta aluksi pitäisi muuttaa kotimaisten ravitsemussuositusten lause, joka niputtaa transrasvahapot ja tyydyttyneen rasvan. ..." (lähde).

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Ensiksikin: soisin, että kun asia ei ole henkilökohtaisella tasolla herkkä, ihmiset paljastaisivat blogi-identiteettinsä.
Sitten asiaan.

Eiväthän viralliset ravitsemussuositukset staattisessa tilassa ole olleet, vaikka niitä ei herkästi ole käyty muuttelemaan. Niitä on muutettu tietääkseni vain järeän tieteellisen näytön perusteella.
Suomessa on jälleen yleistynyt tapa juoda liikaa makeita juomia ja laman ajoilta on periytynyt melkoinen makeisten kulutus. Tällaisia ravitsemuksellisesti täysin turhia hiilihydraatteja vastaanhan myös Puska esikuntineen käy ankaraa kamppailua.
Ravitsemustieteiden tohtori Mikael Fogelholm tosiaan esitti blogissaan ymmärtääkseni, että virallisia ravitsemussuosituksia hieman tarkistettaisiin hiilihydraattien saannin osalta. Tästä asiasta varmaan käydään valtion ravitsemusneuvottelukunnassa keskustelua ja punnitaan vaihtoehtoja.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Poistin äsken anonyymin kommentin, joka oli suunnattu nimeltä mainittua henkilöä vastaan.
Näitä en suvaitse blogissani.

Toivon, että kyseinen kommentoija esiintyy omalla nimellään, ja kirjoittaa kommentin uudelleen. Suomalainen ravitsemus ei ole mitään salatiedettä eikä millään lailla arka keskustelunaihe
En aio kieltää anonyymejä kommentteja blogissani, sillä täällä keskustellaan toisinaan oikeasti henkilökohtaisesta ja aroista aiheista.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kaikissa sairaaloissa mitään erikoisneuvoja ravitsemuksesta saa sairauden takia, samaa mandraa toistetaan sairaille eli väestötason ohjeita. Olenkin laatinut itse itselleni sopivan ruokavalion ja voin paremmin.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tuo on aivan totta, Anonyymi. Ravitsemusterapeutteja on huikean vähän. SIlloin kai tehdään juuri noin, että toistetaan perusohjeita, koska ne ovat yleensä hyviä, mutta eivät tosiaankaan sovi kaikkiin sairauksiin. Ravitsemusterapeuttien tarve on erityisen suuri silloin, kun ruokavaliolla on merkitystä sairauden kulun kannalta. Jos terapeuttia ei ole, ihmiset yrittävät itse löytää tietoa asioista vaikka täältä netistä ja riski joutua asiantuntemattoman neuvonnan uhriksi on suuri. Sairaalle ihmisellä uskomuksiin perustuva ruokavalio voi olla kohtalokas.