14.6.07

Valokuvatorstai: Ääni


Kuorsaus on ääni, joka on petikaverille tukala. Kuorsaus liittyy usein uniapneaan, unenaikaisiin hengityskatkoksiin, jotka eivät ole mitenkään vaarattomia. Uniapneaan liittyy korkea verenpaine ja lihavuus. Sitä hoidetaan ensinnäkin laihduttamalla, mutta myös unenaikaisella ylipainehoitolaitteella, josta ohjataan maskin ja nenäkanyylin avulla kevyesti paineistettua ilmaa, joka pitää ylähengitystiet avoimina.

Kuva on otettu Lääkäripäiviltä ResMedin messuosastolta tammikuussa 2007.


Valokuvatorstain tämän viikon haaste on ääni.

15 kommenttia:

hpy kirjoitti...

Myonnan, kuorsaan niin kovaa etta joskus itse kuulen.

Neulekirppu kirjoitti...

Kuorsaus on kieltämättä yksi ärsyttävimmistä äänistä...

Jussi kirjoitti...

Kuulemma kuorsaan selälläni. Onneksi en selällään nukkuminen ei kovin pitkään onnistu, jäykän selän lihakset kramppaavat ja käännyn unissanikin kyljelleni ja kuorsaus loppuu, kertoo vaimoni.

Hansu kirjoitti...

Kuorsaus on ei ole kovin miellyttävä ääni. Jos sitä ei saa pois, on jossain vika. Tuleekohan sitä enemmän vanhetessa? En ole ainakaan lähipiirini ystävillä kuullut olevan kuorsausongelmia.

Liisa kirjoitti...

Ja sille äänelle ei voi itse yhtään mitään, koska sitä ei yleensä itse kuule.

Allyalias kirjoitti...

Minä tykkään kuorsauksesta. Tietää, että joku on ainakin siinä lähellä. Mutta ne hengityskatkokset ja se yhtäkkinen hiljaisuus... HUH!

Paju kirjoitti...

Kuorsaavatko eläimet? Eniten ihmettelen seisaallaan nukkuvia hevosia tai ilmassa nokkaunia ottavia pääskysiä. Mutta kuorsaavatko ne silloin?

Kuorsaus on idea äänikuvateemaan.

PS
Oma hengitykseni katkeilee öisin, sanoo mies huolestuneena. Tennispallon liimaaminen selkään ei silti minua oikein innosta.

Nelmi kirjoitti...

Kyllä laihatkin kuorsaavat. Liian suppeasti aina ajatellaan, että kuorsaus on liikakiloista ja uniapneaa.
Kuorsaus voi johtua myös siitä, että kitakaaren pehmeät osat veltostuvat, näin voi käydä laihoillekin. Tässäkin muodossa kuorsaus saattaa aiheuttaa uniapneaa. Hoitona on silloin velton kudoksen pois leikkaaminen ja kuorsaus yleensä loppuu siihen.

Obeesia kirjoitti...

Kuorsaus saattaa myös esiintyä suvuittain sekä laihoilla että lihavilla. Syynä tietysti perimässä saatu rakenne.

Isäni kuorsasi, minä kuorsaan, poikani kuorsasi jo pikkulapsena.

Minulla on tosin laihtuminen auttanut ainakin hengityskatkoksiin, sanoo mieheni. Kuorsausta kyllä esiintyy vielä. Mutta kuorsaa hänkin, normaalipainoinen mies.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Hpy, millaista unta näet, kun heräät kuorasukseesi?
Neulekirppu, näin on eikä tilanne välttämättä helpota, kun kuorsaus loppuu; silloin pelkää, menikö toiselta henki.
Jussi, kyljelleen kääntyminen tosiaan taitaa yleensä katkaista kuorsauksen. Muutama vuosi sitten omakin mieheni yritti kuorsata ja pieni hipaisu käsivarteen sai hänte kääntymään kyljelleen ja lopettamaan – onneksi.
Hansu, luulen, että kuorsaus tosiaan yleistyy iän noustessa.
Liisa, ehkä kuorsaaja tosiaan on ainoa, joka huoneessa nukkuu.
Allyalias, ei tosiaan tule yksinäinen olo, kun kaveri kuorsaa vieressä. Uniapnean ikävä puoli on, että kuorsaus ja hengitys aina välillä katkeavat.
Paju, toivottavasti tänne tulee joku asiaa tunteva kertomaan vastauksen kysymykseesi. Yritän selvittää asiaa, kuorsaavatko eläimet. Tosiaan, tuo tennispallon liimaaminen selkään on yksi keino välttää selälleen kääntymistä. Toinen keino, jota raskausaikoina harrastin, oli tyyny jakojen väliin; myös se esti selälleen kääntymistä tehokkaasti.
Nelmi ja Obeesia totta, kyllä laihatkin kuorsaavat ja varmaan kärsivät uniapneasta. Taitaa olla kuitenkin niin, että lisäkilot altistavat uniapnealle. Taudin syntysyitä on varmasti monia. Uniapnea joka tapauksessa otetaan hyvässä hoidossa huomioon ja siihen puututaan, jos potilaalla on kohonnut verenpaine ja/tai merkittävä ylipaino. Usein käy juuri kuten sinulle, Obeesia, että helpotusta kuorsaamiseen tulee siitä painonpudotuksesta, joten painonpudotus on sellainen konsti, jota kannattaa ensin yrittää, jos ylipainoa on. Joka tapauksessa uniapnea kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa, sillä se heikentää elämänlaatua.

Tinka kirjoitti...

Hei, melkein olin unohtanut tuon äänen, kuorsauksen, koska viime aikoina meillä on ollut aika hiljaista sillä rintamalla - tai sitten nukun tarpeeksi hyvin. On hyviä ja huonoja kausia/öitä.
Mutta totta - voittaa melkein imurin äänen :D

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tinka, imuri oli hauska vertailukohta.

Halo Efekti kirjoitti...

Kyllä kissat ja koirat joskus kuorsaavat. Se ilmeisesti riippuu asennosta ja unen syvyydestä. Olen usein kuullut. Ne myös suhnauttelevat joskus pieruja, jos ette tienneet.

Minä en käsittääkseni kuorsaa (kukaan ei ole koskaan sanonut että kuorsaisin). Mies joskus saattaa vähän aloittaa mutta onneksi se loppuu kun itse käännän kylkeä, niin hän "nousee kevyempään univaiheeseen" ja lopettaa.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos, Halo Efekti. Nyt se sitten tiedetään. Ehdin illalla kysellä asiaa yhdeltä eläinlääkäri-toimittajalta, mutta katsotaan, tavoittaako viestini häntä, jos saisimme tietää miten laajalle tuo kuorsaaminen on levinnyt nisäkkäiden keskuudessa ;)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Ja nyt se varmistus tuli: eläinlääkäri Elise Saario-Paunio vastasi kysykykseeni "Kuorsaavatko eläimet?" seuraavasti:

Kyllä - kokemusperäinen tieto.
Elise