11.7.07

Suomalainen aids-potilas kiinnostaa afrikkalaistoimittajia enemmän kuin suomalaistoimittajia

Vähemmistöjen syrjiminen on terveysriski, sanoo tansanialainen tv- ja radiotuottaja Rose Reuben.
Times of Swaziland -lehden nuori toimittaja Zothile Mabuse puolestaan hämmästelee sitä, ettei Suomessa puhuta aidsista: "Aiheesta puhuminen auttaa purkamaan sitä salamyhkäisyyttä, joka ympäröi hiviä ja aidsia, ja panee asiat perspektiiviin. Suomalaisen yhteiskunnan on opittava puhumaan tästä. Tiedotusvälineiden kautta dialogi voi alkaa."
Lisää asiasta: Global Finland

4 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Puhuminen on kaiken A ja O ties missä asiassa. Olen pannut merkille että avoimuus ja luonteva asioiden käsittely on kasvussa - myös Suomessa. Nettikin on siinä verraton. Jatketaan vaan siihen suuntaan!

KirsiMy kirjoitti...

Rita, luulen, että tässä aids-asiassa punnus liikkuu sellaisella aisalla, jonka toisessa päässä on avoimuus ja toisessa leimaaminen. Yhteiskunnan avoimuuden tilaa voidaan ehkä mitata sillä, missä määrin ihmisiä leimataan tai ei leimata. Leimaaminen tekee herkästi ihmisestä eristäytyvän.

Rita A kirjoitti...

En ajatellut että avoimuus merkitsee leimaamisen vastakohtaa kun kirjoitin kommenttini, vaan sitä että asioista puhutaan eivätkä ne ole tabuja. Avoimuus ei mielestäni automaattisesti merkitse hyväksymistä.

KirsiMy kirjoitti...

Aids tosiaan on vaiettu keskustelunaihe Suomessa. Rita, tekee heti mieli kysyä, että minkä tai kenen hyväksymisestä puhutaan.
Mielestäni on selvää, että avoimuus ja vaikeneminen ovat vastakohtia, mutta parempi mielestäni niinkin kuin kuin että aidsista puhuttaisiin avoimesti ja että potilaat leimattaisi koko joukko milloin miksikin. Potilasryhmän leimaaminen vaikuttaa luonnollisesti sitä, että ihmiset eivät uskalla puhua omasta sairaudestaan ja että he eristäytyvät. Kyse on vakavasta, usein kuolemaan päätyvästä sairaudesta. Se asioista puhuminen olisi perin tärkeää. Mietin aina näissä tilanteissa ihmisiä, jotka ovat saaneet sairauden esimerkiksi verensiirrosta tai puolisoltaan. He joutuvat nykyään saman paheksunnan ja halveksunnan kohteiksi kuin yleensä aids-potilaat. Omasta mielestäni ylipäätään ulkopuolisten paheksunta ja halveksunta on turhaa ja ei-toivottavaa sairaudessa kuin sairaudessa.