Tekniikka&Talous-lehdessä on Raili Leinon kirjoittama
juttu, joka on otsikoitu Miljardi syö jo geeniruokaa. Kirjoittaja tuo esiin sen, miten paljon geenimuuntelulla voidaan parantaa viljelykasvien tuottavuutta ja vähentää kasvinsuojelumyrkkyjen käyttöä.
Jutussa siteerataan jonkun sveisiläisen
ETH-korkeakoulun jotain professori
Wilhelm Gruissemia – jutussa ei kerrota, minkä alan proffasta on kyse, mutta näkyy olevan kasvibioteknologi. Lehden asiantuntija ihmettelee, miksi kultainen riisi pysyy kassakaapeissa, vaikka "A-vitamiinin puute tappaa tuhansia ihmisiä päivässä".
A-vitamiini on siinä mielessä hyvä esimerkki, että sen yliannostus sisältää vakavia riskejä. Olisi odottanut, että jutussa kerrotaan, minkä verran A-vitamiinin yliannostus tappaa ihmisiä ja missä päin maailmaa on millaisiakin ongelmia.
Kyseinen professori Gruissem näkyy työskenetelevän tiiviissä kiinalaisyhteistyössä. Missähän määrin Kiinassa on tällä alalla valvontaa? Kauan emme katsele ulkopuolisina kasvien geenimuuntelua. Meiltä suomalaisilta kysymättä meille myytävä soija, ja ilmeisesti siis myös maissi, ovat jo tehokäytössä.
Meiltä ei myöskään kysytä, jos riisiämme aletaan jalostaa.
Kehitysmaissa ei tällä hetkellä A-vitamiinin yliannostusongelmaa ole, mutta jos riisin genomia muutetaan, saattaa riisistä tulla ajan oloon ongelmaruokaa maailmanlaajasti emmekä pian enää tiedä, uskaltaako esimerkiksi maksasairas ihminen enää lainkaan syödä riisiä.
Ja entäpä, jos syömme sekä A-vitamiinilla terästettyä riisiä että juomme maitoa, johon sitä on lisätty? Ja entäpä, ellei meillä edes ole tietoa siitä, miten elintarvikkeitamme on mainipuloitu, mahdollisuudethan ovat lähestulkoon rajattomat.
Nyt kriittisyyttä mediaan. Pelon lietsonta ei auta, mutta kriittisyys on tarpeen.
A-vitamiinin puutoksista ja yliannostuksen vaaroista Ravitsemustieteen perusasiaa, Helsingin yliopisto.
Suosittelen myös
Esa Väliverrosen mielenkiintoista media-analyysiä Geenipuheen lupaus, Biotekniikan tarinat mediassa, Viestinnän laitos, Helsingin yliopisto 2007.