9.9.07

Olga orava rouskuttaa


Viikonloppuisin en mielelläni tee töitä. Huolista ei kuitenkaan pääse noin vain. Ne seuraavat vapaa-aikaankin ja tuovat jälleen jatkuvaa epävarmuutta omaan ja perheemme elämään. Omiin keinoihini huolten suitsimisessa kuuluu liikkuminen luonnossa. Tämänpäiväinen hilpein luontoelämys oli Malmilla, postin kulmalla, missä kaksi oravaa rouskutti isoja, meheviä männynsiemeniä niin että suomut lentelivät.

6 kommenttia:

komposti kirjoitti...

Ja sait noin hyvän kuvankin. Minullekin tekee hyvää liikkuminen jos olen allapäin. Parempaa kuin masennuslääkkeet sanoisin. Lääkkeillä on aina ikäviä sivuvaikutuksia. Jospa masentuneet ihmiset saisi liikkumaan luonnossa auttaisi se varmasti mielialaankin.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos, Komposti. Kuva on osa otostani: Tämä nykyinen kamerani on hyvä; oblektiiveja kaipaan (tietenkin) lisää.
Harmiensa ja surujensa kanssa ei kannata jäädä neljän seinän sisälle. Ihmiset ovat parempaa seuraa kuin tietokone. Luonto lääkitsee alakuloisuutta monella tavoin – silloinkin, kun siellä liikkuu hitaasti.
Ne, jotka tuntevat tämän kuvan nappaamisen paikan, saattavat naureskella koko "luonnossa liikkumiselle", sillä kyseessä on muutaman metrin levyinen istutettu kaistale kadun ja kivitalon välissä.

Neulekirppu kirjoitti...

Hyvä kuva Olgasta!

Ihmisen syvin huoli taitaa olla tuo toimeentuloon liittyvä huoli. Pätkätyöt ja kaikenlainen provikkapalkkaus ovat rikos ihmiskuntaa kohtaan. Sanotaanhan jo vanhassa kirjassa, että työmies on palkkansa ansainnut. (Taisi mennä jo ohi aiheen.)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos kehuista, Neulekirppu. Olga (saattaa tosin olla Olli aivan yhtä hyvin) oli niin innostunut makupaloistaan, ettei ennättänyt kipittää pakoon.

Oikein arvasit minun huoleni. Mehän putoamme kaikista verkoista läpi, jos pahin uhka toteutuu.

Lisäksi tulee mieleeni pähkinä: minkä laatuista "kiitosta" kuntatyönantaja tarjoaa pitkästä palveluksesta, jossa osa työkykyäkin on mennyt? Lopussa näet kiitos seisoo.

Rita kirjoitti...

ONNISTUNUT OTOS OLGASTA!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Oh, kiitos. Muistin sinua, kun olin ottamassa tätä kuvaa. Ajattelin, oikein, mitähän Rita sanoo oravakuvasta. Sen verran monta postausta olet oravista itse kirjoittanut.