6.9.07

Valokuvatorstai: Lapsi


Tämän viikon haastesana Valokuvatorstaissa on Lapsi.
Lapset ovat luonnostaan liikkuvia. Omassa asuinympäristössämme jostain syystä monet aikuiset suhtautuvat erittäin ynseästi lasten liikunnalliseen aktiivisuuteen. Tämä prinsessa esimerkiksi rikkoo talon kultaista sääntöä: kaikki pallolla pelaaminen on ankarasti kiellettyä pihapiirissä. Perheemme esikoinen aikanaan vetäytyi sisätiloihin viihde-elektroniikan pariin, jotta ei tule sanomista.

30 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Dynaaminen kuva:)

Tarjuska kirjoitti...

Näinhän se kai yleensä on.... Kaikki hauska on aina kiellettyä, myös lapsilta. :)

savisuti kirjoitti...

Hauska vauhtikuva!

nieppi kirjoitti...

Ei saa juosta, ei saa meluta, ei saa pelata, ei saa näkyä. Vaikeeta on olla laspen aikuisille mieliksi ;(

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

"Kiltit lapset näkyvät, ei kuuluvat", sanoi rouva Vilijonkka nimittäin.

Neulekirppu kirjoitti...

Vilijonkka kuvaa hyvin monen ihmisen asennetta lapsiin. Jos lapsi esim. vaatii ostetulta palvelulta laatua,ajatellaan helposti, että hän käyttäytyy huonosti.

Elegia kirjoitti...

Miksei pihalla saa leikkiä pallolla, jos ei nyt keskellä yötä sitä potki? Minä kun luulin, että pihat ovat sitä varten. Parempi pihalla kuin autotiellä...

Vauhdikas kuva!

hpy kirjoitti...

Pitaa tehda muttei saa.

halo efekti kirjoitti...

Näkymätön lapsi on monien aikuisten tavoite. Ei, ei, ei, ei, ei saa...

Outi kirjoitti...

Meillä tämän kesän villitys on ollut koripallo. Omassa pihassa se on luvallista, mutta täytyy myöntää, että sisälläkin kuulee sen tump, tump, tump pompotusäänen. Varmasti siitä joku ärsyyntyisi yhteisessä pihassa.

Olli kirjoitti...

Säännöt on luotu rikottaviksi.

Liisa kirjoitti...

Ihminen, siis lapsi, on luotu liikkumaan. Hyvä otos!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kyseinen sääntöjenrikkojaprinsessa totesi, että pihan keinujen yli ei myöskään saa hyppiä, sillä ketjut voivat mennä poikki. Oli kuulemma talotoimikunnan puheenjohtajan määräys. "Rautaketjut!" toisti pieni anarkisti painokkaasti.
Itse olen sitä mieltä, että yleensä suositukset ja sanktiot sun muut kohdistetaan väärin. Lasten liikuntasuosituksien pitäisi velvoittaa pihasuunnittelijoita, talotoimikuntia, siännöitsijöitä ynnä muita sellaisia tahoja, joilla on taipumusta vilijonkkailla.
Aamukiireessä pistin Vilijonkan suuhun kielivirheen, jota tämä tahrattomia koteja ja hyvinkäyttäytyviä lapsia harrastava rouva ei tietenkään tee. Siis piti sanomani, että "Kiltit lapset näkyvät, eivät kuulu."

mehtäsielu kirjoitti...

Surullista kun lapset eivät saa olla lapsia, ettei heidän tarpeitaan huomioida mitenkään. Leikit ja pelit ovat lasten "työtä" jokapäiväistä ruokaa. Tästä koituu vielä iso lasku myöhemmässä vaiheessa, jos lapset eivät saa liikkua eivätkä pelata. Mutta riemukkaasti pallot näyttävät uhmaavan kieltoja, tuo koripallo prinsessan käsissä ja nuo voikukkapallot nurmikolla.

Aimo kirjoitti...

Tässä kuvassa on ihanasti liikettä. Leikki on lapsen työtä, sanoi taloyhtiö mitä tahansa.

Almamaria kirjoitti...

Lapsena sitä todella liikkui jatkuvasti: kävellen tai pyörällä kouluun, välitunneilla narulla hyppimistä, koulun jälkeen pyöräilemään kavereiden kanssa tai läheiselle urheilukentälle... kun pääsisikin samaan!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tarkkanäköinen Mehtäsielu, nuo voikukkapallot ovat niitä oman anarkiani kukkasia. Olen sekä kylvänyt että istuttanut voikukkia tuohon etelärinteeseen, jossa juuri mitään ei kasva. (Sekään ei kai vastaa Vilijonkka-maailman ihanteita.)
Aimo, stressaantuneet ja äkäiset aikuiset määräävät marssin tahdin.
Almamaria, sanos muuta!

käpsä kirjoitti...

Tässä viime päivinä olen juuri miettinyt miten ihanaa ja tärkeätä on se, että lapsi liikkuu. Ja miten surullista kun kaikille lapsille se ei ole - syystä tai toisesta - mahdollista! Oikein hyvä kuva tämä!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, Käpsä, onneksi liikunnan iloa rajoittaa, jos aikuiset yrittävät estää kaikki meluisat ja villit leikit. Jos lapsi siihen mukautuu, hän siirtyy pelaamaan sisätiloihin koneiden ääreen tai tapahtuu jotain muuta, mikä kaikki ei edistä terveyttä.
Niin markkinatalouden läpäisemää on enemmistön elämänmeno, että kouluterveydenhoitaja kysyi yhdeltä lapsistani, mitä liikuntaa tämä harrastaa eikä vastaukseksi kelvannut mikään muu kuin harrastus, josta maksetaan jollekin taholle.

Paju kirjoitti...

Paradoksaalista, jos lapselta kielletään pihalla liikunnan ilo – ja sitten aikuisena patistetaan liikkeelle, jotta terveys pysyy.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, Paju, sellaista se on meillä täällä. Perustelut ovat tietysti erittäin järkeviä ja painavia.
Ikävää on joskus ollut se, että pihassa olisi omasta takaa paljon kevereita, mutta lasten sosiaalista elämää rajoitetaan monin keinoin.

Kutuharju kirjoitti...

Nyt osuit tärkeään pointtiin! Tuo kieltokulttuuri on näemmä vallalla vähän jokaisessa taloyhtiössä. Oma arkajalkamme ei juuri pihalla oleile, sillä äkäiset naapurit huomauttelevat
niinkin älyttömistä asioista kuin penkillä harjoitettavasta akrobatiasta ja heidän parvekkeensa ali kulkemisesta.

Jussi kirjoitti...

Kuvassa on hienosti liikettä.

Muistan itse, että lapsena meillä oli paljonkin rajoituksia, joita talonmies vahti, ja jota karkuun juostiin usein. Onneksi talkkari oli lopulta hyväntahtoinen ja lapsirakas eikä useinkaan kannellut vanhemmille :)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kutuharju, tämän tyylin on meidän pihassamme omaksuneet asukasdemokratia-aktiivit ja isännöitsijätoimisto sparraa. Risuja annan ennen kaikkea pihasuunnittelusta, johon asukkaat itse ovat vahvasti vaikuttaneet rakennusvaiheessa. Ajattelu lähtee siitä, että on hiekkakakkuikäisiä lapsia ja sitten ei enää paihaa käytetä kuin aikusiten grillijuhliin.
Akrobatia on erittäin arveluttava pihalaji, varsinkin, jos siihen käytetään keinuja tai kiipeilytelineitä.
Jussi. nauroin kuollakseni, kun luin Kansan Uutisten yleisönosastojuttua noin vuodelta 1958. Siinä kirjoittaja paheksui paikallista seurakuntaa, joka oli järjestänyt talonmiehille sparraustilaisuuden. Tilaisuudessa talkkaria oli verrattu muistaakseni komppanian vääpeliin ja puhuja oli teroittanut kuulijoiden mieliin kurin merkitystä suhteessa talon lapsiin. Ehkäpä sellainen Pekka ja Pätkä -filmien talonmies Pikkarainen on tosiaan 50-luvun talkkarin stereotyyppi. Nyt ei ole talkkareita, eipä oikein huoltoyhtiöidenkään työntekijöitä. Asukkaat itse pitävät kuria toisilleen parhaan kykynsä mukaan.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Energinen kuva, jossa on liikettä. On surullista kun kaikki lokeroidaan: harrastukset viedään pois kodin läheltä kentille, saleihin ja siitä joutuu vielä maksamaan. Lapsen luontainen tarve on liikkua, miksi se tehdään niin vaikeaksi. Siksikö, että autot voivat parkkeerata pihaan ja aikuisia ei häiritä.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, Pantteri, surullista ja epätasa-arvoistavaa tuo kehitys on.

komposti kirjoitti...

Tämä on kyllä onistunut otos, säilyy myös lapsen intimiteetti.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitti, Komposti.

Salka kirjoitti...

Kuva on yllättävä, liike jatkuu vielä katsojan mielessäkin.

Meidän taloyhtiössä lapset ovat etusijalla. Kaikilla pihoilla saa leikkiä, tramboliini, koripalloteline, jalkapallomaalit jne. on ostettu lapsia varten. Kaikki aikuiset katsovat pienempien perään ja nuoriso kokoontuu meidän alakerrassa kerhohuoneella. Siellä on puntit ja penkki, sohvat, pelit ja vehkeet. Omilla rahoilla ostettuja tahi lainassa joltain asukkaalta. Näinkin voi olla. Ja nämä ovat kaupungin asuntoja.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Salka, tuollainen asenne on viisautta. Meillä stressaantuneet aikuiset ovat ottaneet yliotteen. Oma pihamme olisi mitä oivallisin lasten ja nuorten yhdessäoloon, samoin aikuisten, mutta ratkaisevassa asemassa ovat mielestäni isännöitsijätoimisto ja talotoimikunta. Kumpikaan taho ei ole kiinnostunut edistämään lasten liikuntaa ja yhdessäoloa pihallamme...
Mehän siis myös asumme kaupungin asunnossa, Salka. Lieneekö eri isännöitsijätoimiston alueella?