7.10.07

Asuntonsa vanki vai tasavertainen kansalainen

Vantaan Sydänyhdistyksen Ikälisän jäsenet ovat aktiivisia ikämieheiä, jotka tuovat iloa monenikäisille kuulijoille. Kuva on otettu keväällä Kuntoutussäätiön seminaarista, jossa kokoonpano viihdytti seminaariväkeä.

Hyvää Vanhusten viikkoa. Se alkaa tänään.
Toivomme kaikille ikäihmisille hyvää, aktiivista vanhuutta, itsellemmekin, kun olemme siinä vaiheessa.
Ma. professori Silva Tedre on todennut, että vanhusten avohuolto pikemminkin sulkee kuin avaa ovia. Tavoitteeksi on asetettu vanhuksen omien voimavarojen ja omatoimisuuden korostaminen, tasavertainen kansalaisuus ja mielekkään toiminnan edellytysten turvaaiminen.

Kunnat sen sijaan kilpailuttavat ateria- ja asioimispalveluja. Palvelut tuodaan hanakasti vanhuksille kotiinkannettuina. Ollaan valmiit jopa kehittämään monelaista etävalvomoa ja muuta "jotta ihminen voisi mahdollisimman kauan asua kodissaan". Kunnan kilpailutuksen tuloksena valittuun kotiinkantopalveluun on useimpien tyytyminen.
Vaikka nyt kaikkia ostoksia ei yhdeksänkymppinen itse kävisikään itse hakemassa, kohtuullista olisi, että halutessaan pääsisi itsekin kauppaan tai baariin tai mihin mieli tekee.
Torstaina vietetään Iäkkäiden ulkoilupäivää. Veisitkö oman ikäihmisesi ulkoilemaan?

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minkä ikäisenä ihmistä voidaan sanoa vanhukseksi tai iäkkääksi?

Anonyymi kirjoitti...

Obeesia esitti hyvän kysymyksen!

Mielestäni ikärajaa on todella vaikea vetää. Paljon riippuu henkilön kunnosta, ymmärryksestä ja elämänasenteesta. Jotkut huonokuntoiset ovat jo alle 70-vuotiaina vanhan oloisia, toiset taas vielä 80-vuotiainakin nuorekkaita.

Moni kasikymppinen (ehkä vanhempikin?) menee ja tekee niin paljon, että alle kolmekymppistä heikottaa. Erilaisia jumppia useampaan otteeseen viikossa, ystävien tapaamista, harrastuksia, seurojen kokoontumisia ja retkiä, ties mitä. Kaikilla tilanne ei tietysti ole näin hyvä. Erilaiset sairaudet ja esimerkiksi murtunut lonkka voivat sitoa ihmisen asuntoonsa aika pysyvästi.

Aktiivista 80-vuotiasta eläkeläistä voisin kenties kutsua vanhaksi tai iäkkääksi, mutta mielestäni vanhus-sanassa olisi vääränlainen kaiku.

KirsiMy kirjoitti...

Obeesia, en osaa sanoa. Ja itse asiassa Viivi esitti hyviä näkökohtia.
Vanheneminen on kovin yksilöllistä, vaikka se koskeekin meitä kaikkia. Ehkä jokin etappi voisi olla jossain 75 vuoden tai 80:n tietämissä...
Jotkut ihmiset kokevat vanhus-sanan käytön loukkaavana; joskus sanaa käytetäänkin loukkaamismielessä, joten ei ihmekään.
Nykyisin eläkkeelle siirrytään niin varhain, että monien ihmisten toimintakyky on loistava vielä pitkään, joten eläkkeelle siirtymisikä ei ainakaan ole vanhuuden alku.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä päin löytyy useita pirteitä yli 90-v. Asuvat yksin omakotitalossa ilman KOHOn apuja.. ;D Suorastaan kahdehdin ja kutsun heitä iäkkäiksi kyllä, mutta en pahalla!
Muuten tuosta kaikkea kotiin -palveluista tuli mieleen tämä, miten päiväsairaalapaikkoja on lopetettu ja kuinka hankala niihinkään on päästä. Se usein piristäisi iäkkäään huonompikuntoisen viikkoa kummasti. Itse olen nähnyt tämän melko läheltä. Ja myös sen, kun toiminta lopetettiin, eikä ao. henkilö enää nähnytkään kivoja hoitajia, saanut laulaa tuttujensa kanssa jne. Eli lisää kokoontumispaikkoja ja vaikkapa juuri päiväsairaala-tyyppistä toimintaa! Näin vältytään pitkäaikaisosastojen kuormitukselta, joka väistämättä tulee eteen siinä vaiheessa, kun masennus ja vaivat painavat eikä KOHOn hoitokaan enää riitä!

Anonyymi kirjoitti...

Lehmillekin on direktiivit, että pitää päästä ulos ulkoilemaan. On lomittajat ja muut tarkat EU-valvonnat. Vanhukset ja monet vammaiset on kotinsa, laitosten vankeja, jopa sänkynsä. Lehmät on tuotantoeläimiä. Vanhukset ja vammaiset ovat tuottamattomia, näin kärjistetysti, yhteiskunnan kannalta.

KirsiMy kirjoitti...

Polgara, tämä piristyksen näkökulma itsellänikin oli mielessä. On hirveää, jos jätetään yksin kotiin ja siellä käy vain jotain vaihtuvia huoltoihmisiä.
Lisää sosiaalista ylottuvuutta vanhuksille, kyllä.
Meillä tuossa Malmilla on Malmin toimintakeskus, jossa käy paljon ikäihmisiä. He voivat ostaa ruokaa ja kahvia ja osallistua harrastuspiireihin. Suuressa tyhmyydessään sosiaalivirasto oli jo kerran lopettamaisillaan tämänkin erittäin hyvän, ansiokkaan ja palkitun toiminnan, joka on virastolle lähes ilmaista. Onneksi tulivat järkiinsä. Säästettiin varmaan monen hoitopaikan hinta.
Itse en kyllä lainkaan hämmästele ikäihmisten masennusta. Jos liikuntakyky on mennyt heikoksi ja joutuu kokemaan, että yhteiskunnassa ei ole ketään, joka yksinäisestä vanhuksesta välittää, alkaa alamäki. Pitäisi siinä saumassa olla niitä ystäviä, pitäisi olla kotihoitoa, sosiaalityötä ja, kuten ministeri Paula Risikko ihan kannatettavasti on esittänyt, ammattilaisten pitäisi istua hetkeksi pohtimaan kyseisen vanhuksen tilannetta ja räätälöidä hänen kanssaan yhteistyössä sopivat ratkaisut, joilla päästään paremmin taas eteenpäin jonkin aikaa. Masennus on peikko, joka johtaa moneen muuhun ongelmaan.

Anonyymi, ponttisi ansaitsisi suurta julkisuutta. Kirjoitat suuren viisauden sanoja.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan, kaikki vaan eivät liikuntaesteiden yms. takia pääse toimintakeskukseenkaan =( Päiväsairalaanhan järjestyy yleensä kuljetus, että tämäkin vielä! Lisäksi toimintakeskuksessa on niin pahuksen paljon erilaista toimintaa eri ryhmille, että jokaiselle on varmasti jotakin. On mainio paikka, kävin siellä joskus kaffella, kun vielä kävelin ,>

Unknown kirjoitti...

Kunnat säästävät ison summan, kun vanhukset ruokitaan häkkeihinsä. On totta, että eläimillä on ollut jo kauan ihmisiä paremmat oikeudet. Direktiivit säätävät kaiken mahdollisen ruokinnasta alkaen.

KirsiMy kirjoitti...

Joo, Polgara, Malmin toimintakeskus, josta kirjoitin, on selkeästi ennaltaehkäisevää työtä. Erittäin huonokuntoiset vanhukset eivät mitenkään voi sellaiseen ahtaaseen ja vaikeakulkuiseen paikkaan tulla; eivät luultavasti llikuntaesteisetkään.
Olet aivan oikeassa siinä, ettei ihmisiä saa jättää kotiin neljän seinän sisään siinä vaiheessa, kun he eivät kykene yksin omin jaloin sieltä lähtemään. Ja jokin päiväsairaala tai kevyempi kuntouttava ja mieltä virkistävä toiminta saa ihmisen kokemaan osallisuuttaa ja poistaa synkkiä pilviä mielistä. Ihmisen on myös päästävä kodistaan ulos, muuallekin kuin ohjattuihin piireihin.

Neulekirppu, sinäpä sen sanoit. Eläimillekin on säädöksin turvattu inhimillisemmät olot kuin ikäihmisille. Eikä kyse ole pelkästään rahasta, vaan myös välinpitämättömyydestä.

Anonyymi kirjoitti...

Ja, kun kaikki ruoka tuodaan valmiina kotiin, ei vanha ihminen voi tehdä omia valintoja. Sitä Keijua ja halpoja tärkkelyksiä, jopa transrasvaa työnnetään joka paikkaan ruuissa :( Ah, niin terveellistä ja ei tietoakaan makunautinnoista.

Tapasin yhden 90-vuotiaan pirteän naisen. Hän sanoi, että on lopettanut pullan syönnin montakymmentä vuotta sitten. Tytär joskus leipoo ja tuo pullaa kuulemma hänelle ja hän sanoi, että antaa sen pullan koiralle...

Tää oli oikea mummoKarppi :)

KirsiMy kirjoitti...

Nykyään kyllä noin periaatteessa vanhusten ravitsemuksesta ollaan aika lailla hyvin selvillä. Ikäihmisethän tarvitsevat monipuolista, ravitsevaa ruokaa. Liian alhaiset energiapitoisuudet ovat toivottavasti taakse jäänyttä aikaa.
Finravinto-tutkimuksen mukaan, siis tilastollisesti ottaen, asia on näin. Vanhukset saavat edelleen ravinnosta rasvaa ja kovaa rasvaa yli suositusten. Vitamiinien saanti on jotakuinkin kohdallaan, folaatti on poikkeus: siis pitäisi syödä enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. mikä käy järkeen aika hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Laitosruoka on monin paikoin ala-arvoista. Se ei aina täytä edes virallisen linjan suosituksia. Laitoksilla kun on vielä omat suosituksensa. Missä proteiinit, kunnon rasvat ja siinä laihassa marjasopassako vitamiinit? Oliiviöljypulloa ei yleensä ole näkyvillä, että salaatteihin saisi lorauksen liukasteeksi ja sitä ei anneta, jos joku hoksaa pyytää. Palasokeria saisi syödä vaikka sen koko kupillisen pöydästä, mutta tilkkaa kermaa kahviin ei saa rukoilemallakaan. Ällistyttävän epäloogista ajattelua kaikkialla laitoksissa/yleisissä ruokailupaikoissa.

Ja kiireessä sitä ei vanhus ehdi edes syödä ruokaansa, kun ei kukaan ehdi syöttämään, jos on hidas syömään tai ei itse pysty. Minä olen käynyt eri tasoisissa laitoksissa ja ruokapaikoissa ja nähnyt monenlaista. Hyvää ja huonoa. Mieluummin itsekin syön kotona itse tehtyä ruokaa tämän Puskalaisen yksisilmäisen ravintoterrorin takia.

Ja aiheessa, että pysytään. Raitis ulkoilmakin on vain kallis muisto monelle vanhukselle.

KirsiMy kirjoitti...

En tiedä, millaiseen tietoon perustat käsityksesi laitosruoan ala-arvoisuudesta, Anonyymi. "Edes" virallisia suosituksia paljastaa, että väheksyt niitä. Valtion viralliset ravitsemussuositukset ovat kuitenkin terveyden kannalta parhaan ravitsemuksen suosituksia.
Kerma ja voi ovat kovaa maitorasvaa, joka kertyy verisuonten seinämiin; korkea ikä ei suinkaan siltä suojaa, päinvastoin, sepelvaltimotauti ja diabetes kehittyvät juuri iän myötä, samoin aivavaltimotauti, joka on erittäin vammauttava ja johtaa juuri näihin tilanteisiin, missä liikuntakyky menee kokonaan. FInriski-tutkimuksen mukaan myös iäkkäät ihmiset saavat edelleen liikaa kovaa rasvaa ravinnostaan. Puutteet tosiaan ovat enemmänkin tuoreiden marjojen, hedelmien ja kasvisten puolella, edelleen.

Muuten: toivon edelleen, että laadit itsellesi oman nimimerkin; anonyymin kommentoinnin mahdollisuus tässä blogissa on aivan toisista syistä kuin ravitsemuskeskustelujen tähden.

Nyt toivon, että keskustelu kääntyy takaisin vanhusten yksinäisyyteen, pois siitä, ovatko valtion viralliset ravitsemussuositukset väärässä.