26.11.07

Sairaanhoitajakoulutus kritiikin kohteena

Hevosmies kirjoitti kommenttilaatikkoon seuraavan viestin:
Tuli vain mieleen, että aiemmin kirjoitit tarpeesta saada hoitotyön käytännöt ja eettisen perustan esiin. Uusimmassa Dialogi-lehdessä on ajatuksia (ja huolta) herättävä kirjoitus sairaanhoitajakoulutuksesta ja ennen kaikkea sitä opiskelevista. Kirjoittaja on itse amk-lehtori, anonyymina.
Kiitos kiinnostavasta huomautuksesta, Hevosmies.
Teksti löytyy netistä, Dialogin sivuilta. Keskusteluun.
Suomalainen koulutusjärjestelmä menee milloin mitäkin mäntyä päin: Välillä koulutetaan aivan liikaa jollekin ihmisiä alalle, kuten nyt on tehty media- ja taidelaloille. Joillain aloilla koulutus on liian kaukana todellisistä työtehtävistä, liian teoreettista siis. Ammattikorkeakouluopetuksen piti olla käytännönläheisempää kuin yliopisto-opetuksen, mutta toisin on käynyt, kun sairaanhoitajat on siirretty ammattikorkeakoulutukseen. Tiedä häntä, paljonko sairaaloissa tarvitaan teoreettissuuntautuneita hoitajia. Ajan oloon voi käydä niin, että halvempipalkkaiset perus- ja lähihoitajat korvaavat todellakin, kuten nyt ennustellaan, sairaanhoitajia ja sairaanhoitajat yrittävät löytää identiteettiä pyrkimällä tekemään lääkärien hommia. Silloin kyllä sairaanhoitajakoulutusta pitäisi muuttaa nykyisestä vaielä aika lailla. Tällainen tietysti periaatteessa voisi ratkaista lääkäripulan, mutta ajatus on jotenkin perin hassu ja miksi ei sitten suoraan pyritä lääkikseen ja mennä terveyskeskuksiin, missä työvoimaa tarvittaisiin.
Joku Stakesin sairaanhoitajatutkija, jota haastattelin, haikaili alalle enemmän teknisesti orientoituneita ihmisiä ja toivoi, että pehmokuva ei olisi ainoa sairaanhoitajan malli.
Saattaa olla, että koulutukseen tuleva sukupolvi kaiken kaikkiaan on erilainen kuin edelliset sukupolvet.
Pelkäänpä pahoin, että lehtorin kritiikki on mitä suurimmassa määrin siis paikallaan.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Pahin tulevaisuudenkuva on sellainen, jossa hoitajat tekevät kellon mukaan pakolliset hoitotoimet ja ovat muun ajan atk-päätteillä tai keskinäisissä palavereissa, tai muuten poissa potilastyöstä. He toimivat kuin ihmiskehon insinöörit, jotka hoitavat ”vikoja”, mutta eivät sairasta ihmistä." Suora lainaus amk-lehtorin kirjoituksesta. Juuri tuollaisena koin kesällä käyntini suuren sairaalan politklinikalla missä jouduin olemaan muutaman tunnin kuumeen takia. Juuri pakollinen hoitotyö, tipan laitto ja ilmotus siirrosta toiseen sairaalaan, pyynnöstäni, kerrottiin. Muuten olin yksin ja kuuntelin tietokoneen naputusta ja hoitajien juttelua ostoksistaan ja menneestä viikonlopusta.

Varmasti kaikissa sairaaloissa ei ole näin "kylmää" mutta tuolla ihmettelin miten homma on mennyt näin tekniseksi. Hoitajilla ei ollut potilaille aikaa, muillekaan huoneessa oleville, mutta yksityisasioiden puimiset käytävällä kuuluivat kaikille huoneessa oleville.

muoriska kirjoitti...

Ehkä se teknisyys on yksi keino suojata itseään että ei tule viedyksi tilanteessa. Tiedä häntä.
Mutta muutenkin on ongelmia opetusalalla. Oppilasaineen heikkeneminen on nähtävissä myös ihan ammattikouluasteella. Mistä me saamme työstään nauttivia ihmisiä, jos kaikki mitataan kellolla ja euron kautta?

Toimeentuloa tarvitaan, se on faktaa se, mutta ei raha voi olla kaikkea.

Kuten joku viisas sanoi, ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Tämä minä-keskeinen yhteiskunta, miten siihen saataisiin sitä talvi- ja jatkosodan yhteisöllisyyttä, että Suomikin olisi ME.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Se kansliassa omista jutuista höpöttäminen on outoa ja siitä jokaisella taitaa olla tietoa. Netin myötä on tullut lisäksi roikkuminen verkossa. Ongelmat ovat työnjohdollisia ja niitä on vaikea juuria.
Eräs nuori sairaanhoidon opiskelija kertoi, että hänelle harjoittelupaikassa pitkäaikaissairaiden osastolla sanottiin suoraan, ettei potilaiden kanssa ole soveliasta rupatella. Nuori nainen meni aina juttelemaan vanhusten kanssa, kun työtehtäviltään ennätti.
Muoriska, minulla on sellainen luulo, että nämä ajanvieteongelmat ovat lähinnä töissä, joissa ei ole kovaa kiirettä, joissa potilaita pitäisi hoitaa ja hoivata, ei niinkäään siellä, missä kyse on akuutista hengenpelastustoiminnasta. Jos näin on, kyse on puhtaasti väärästä ajankäytöstä. Jos kyse on suojautumisentarpeesta, se kertoo, että yksikössä tulee järjestää työnohjausta.
On tosiaan outoa että mitä korkeammaksi elintaso keskimäärin kohoaa sitä vähemmän yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta löytyy ja jos poliitikot yhteisöllisyydestä puhuvat, yhteisö vain valjastetaan vetämään taloudellisen hyödyn vankkureita.

Anonyymi kirjoitti...

No nyt taas hoitoalan koulutuksesta ja työstä puhuvat sellaisest joilla ei ole siitä mitään käytännön kokemusta. Vaikka "vanhana" hoitajana olen sitä mieltä, että opetus on liian teoreettista amk:ssa, se vastaa aika hyvin esim. naapurimme Ruotsin työelämän vaatimuksia. Siellä uuden Tehy-lahden artikkelin (18/2007, Linkki auttaa muuttajaa, s. 45)mukaan sairaanhoitaja ei juuri osallistu enää perushoitoon, vaan jakaa lääkkeet ja osallistuu hoitosuunnitelman tekoon. Potilashoito on sikäläisten perushoitajien vastuualuetta.
Palkkaoloja kuvaa hyvin se, että siellä hoitajat keikkailevat ekstraa kun tarvitsevat lomarahoja, kun meilläpäin keikkaillaan toimeentulon takaamiseksi...
Omista asioista "höpöttäminen" on normaalia jokaisella työpaikalla, vaikka nykyään ei hoitotyössä jokapaikassa edes ehdi kuulumisia vaihtaa työkavereiden kanssa. Niin on työtahti kiristynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kyllä työssä pitää olla hieman sitä sosiaalistakin puolta, ei kai aivan roboteiksi voida ruveta sentään. Netissä surffamista ei liioin ehdi harrastaa, vaan sillä tietokoneella tehdään ihan oikeita töitä. Sieltä haetaan sairaalassa tietoa, ja kaikki kirjataan nykyisin sähköiseen sairaskertomukseen. Lähetteet ja vastaukset tarkistetaan tietokoneelta ym., joten siellä koneella ei kyllä istuskella huvikseen!

Inkivääri kirjoitti...

"hoitaja myös suunnittelee jatkohoitoa, itsehoitoa, kertoo, milloin pitää huolestua paranemisen muutoksista, mihin ottaa yhteyttä, miten kotona selviytyminen järjestetään, mitä apuvälineitä kannattaa hankkia, miten saa taloudellista tukea. Tällaisten hoito-, kotiutumis-, itsehoito- ja kuntoutussuunnitelmien laatiminen vähentää potilaan huolta sekä tarvetta tarpeettomiksi osoittautuviin hoitokäynteihin." Eikö tämä sairaanhoitajan työn ydin enää kuulukaan amk-koulutetun työhön??? Luulisin kyllä kuuluvan...

Jo 15 v. sitten hoitotyön johto ei arvostanut työksi pysähtymistä kuulemaan potilasta/asiakasta (kyse kuitenkin vain sanoista tuossa?) ellei samalla tehnyt ns. tuottavaa työtä eli oikonut petiä tai mitannut verenpainetta - keskustelu ilman puuhastelua ei ollut työtä vaikka se oli hyvin valaisevaa ja tuntui vähentävän pelkoja ja hälytyksiä.

kaura kirjoitti...

Epäilenpä minäkin, ehtiikö jossain duunissa sairaanhoitaja pahemmin nettiin surffailemaan. Tuttu sairaanhoitaja kyllä valitti sitä, miten paljon tietokoneella tapahtuva pakollinen työskentely verottaa siitä, minkä hän kokee enemmän ammattiinsa sisältyväksi toiminnaksi, eli hoitotyötä.

Olen ymmärtänyt muuten, että enää ei kouluteta erikseen sairaanhoitajia kehitysvammapuolelle. Luin juuri Tukiviestistä tutkimuksesta, jonka perusteella kehitysvammatyössä olevat hoitajat kokevat tieto- ja taitotasonsa kanssa puutteelliseksi. Koulutuksesssa ei välttämättä kehitysvammaisuudesta ole ollut mitään, hyvällä säkällä jokin yksi luento tms. Kuitenkin esimerkiksi kommunikaatiovammaisuus vaatii ihan oman taitonsa.

Vammaisellä ihmisellä ei välttämättä ole mitään mahdollisuutta perusoikeuteensa, kommunikointiin, jos hoitajista kukaan ei osaa vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä. Siitä seuraa käytännössä väkisinkin erilaisia käytöshäiriöitä.

Tietenkin, myös vammattomille ihmisille tulee käytöshäiriöitä, jos kommunikaatio yhtäkkiä riistettäisiin.

muoriska kirjoitti...

Jälkimmäiselle anonyymille vain tiedoksi että olen tehnyt hoitotyötä, ja näen sitä liki päivittäin läheltä.

Niin monet muutkin alat ovat teknistyneet ja hyvin nopealla tahdilla.
Ja luen useista blogeista (joiden tiedän toimivan hoitoalalla) hiljaisista työvuoroista jolloin voi blogiaan päivittää, tai kertoa muuten mitä hiljaisena aikana saa aikaiseksi.

Ja aina on niitä jotka tahtovat tehdä, ja niitä jotka menevät siitä mistä aita on matalin, ja samalla kieltävät sitä joka nauttii tekemisestä.

Eli varmasti jokaisessa työyhteisössä on välissä hyvä katsoa peiliin, käydä naapurissa töissä.. ja muutenkin muuttaa kangistuneita kaavoja. Niin minunkin työpaikassani.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Anonyymi, eikö saisi puhua? Niilläkin, jotka ovat koulutuksessa on vain sen hetken kokemus. Ne, jotka ovat opettamassa, eivät aina puolestaan näe suurempia kehityslinjoja, vaan ovat mukana prosessissa. Silti tuo lehtorin kirjoitus kertoo, että jotkut ovat huolissaan ja siitä sentään pitää voida keskustella, koska meistä jokainen joutuu käyttämään terveyspalveluja.
Sitä patsi näyt itsekin olevan sitä mieltä, että amk-opetus on liian teoreettista :)
Omista asioista höpöttäminen häiritsee potilaita, varsinkin, kun hoitajat silti ovat niin kiireisiä, etteivät ennätä tehdä töitään. Sitä paitsi omiasta kännäämisistään sun muista tarinointi ei aina paranna edes tiimin työilmapiiriä.
Potilaat eivät voi asiasta huomauttaa osastolla ollessaan, mutta asia on vuosikymmenten mittainen huono perinne. Mutta tosiaan tämä kaikki kertoo myös työnjohdn tasosta.

Inkivääri, noin se menee, kun työt tehdään kunnolla. Tässä viime viikolla kaksi kertaa olen törmännyt tilanteeseen, jossa sairaalasta kotiutettu ihminen ei tiennyt, oliko sairastanut sydäninfarktin vai aivohalvauksen!
Juuri tuo perinne siitä, että potilaiden kanssa ei keskustella on erittäin outo. Se on erityisesti sairaanhoitajien kulttuuria. Ystävällisyys ja asiallisuustyötehtäviä suoritettaessa eivät millään tavoin vie enempää aikaa.Itselläni on hampaankolossa monia tapauksia, joissa henkilökunta päivittää kuulumisiaan esimerkiksi potilasta hoitaessaan. Tällainen käytös on sopimatonta.

Kaura, ehkäpä nämä potilaiden kokemukset ovat sitten erikoistapauksia, ovat sattuneet paikalle vain sellaisessa erittäin harvinaisessa tilanteessa.
Tuo asia, minkä otit puheeksi: kehitysvammaisten pariin erikoistuminen, on tietääkseni aukko koulutuksessa. Asiaa kai vähän opetetaan, mutta alan laitoksiin ei saada harjoittelijoita. Niinpä tilanne muodostuu juuri kuvatunkaltaiseksi. Tuo oikeus ja mahdollisuus kommunikointiin lisää selkeästi sekä kehitysvammaisten että kaikkien muidenkin kommunikointirajoitteisten ihmisten hyvinvointia. Tiedossani on esimerkkejä siitä, miten normaali ystävällinen juttelu demaniapotilaalle, hänen huomaamisensa hoitotilanteessa, kuntouttaa. Vaikeavammaiset ja kehitysvammaiset ovat hiljaisia ihmisiä, joilla ei ole kovin monenlaisia keinoja oikeuksiensa peräämiseen. Jos oikeuksia ei oikein saada, siitä palaa pinna.

Muoriska, olen tehnyt saman havainnon.

Kaura kirjoitti...

Vielä tuosta surffauksesta. Mistä nämä lukuisat silminnäkijät tietävät, mitä sairaanhoitajat tekevät tietokoneella? Ovatko he käyneet kurkkimassa ruudulta, mitä siellä tapahtuu? Moni kuvittelee, että ihminen, jonka päätyö ei ole tietokoneella istuminen, varmaankin surffaa, vaikka oikeasti tekisi töitä.

Hiljaisena aikana, kuten yöllä kaikkien nukkuessa, blogin päivittäminen on nähdäkseni täysin OK, jos vuoro sattuu olemaan luppoisempi ja tarvitaan lähinnä valmiudessa oloa. Samoin mielestäni sairaanhoitajakin saa käyttää lakisääteiset taukonsa, miten haluaa, esim. nettailuun, mikäli työnantajan mielestä laitteistoa saa käyttää tämmöiseen.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kaura, ei lukuisat, vaan sattumoisin keskusteluissa on pulpahtanu silloin tällöin, kun jotkut ihmiset ovat kertoneet jostain kokemuksestaan sairaalan osastolla.

Minusta työaikana tapahtuvaan omaan surffailuun täytyy olla työnantajan lupa, Kaura. Tauot ovat sitten omaa aikaa, ja jos työkoneilta saa silloin mennä minne mielii, asiassa ei ole mitään ongelmaa.
Tämä työaikainen surffailu ei tietenkään koske vain hoitoalan ammateissa olevia, ongelma on laajempi.