2.1.08

Inhimillinen tekijä, suosittelen

Tänään se sitten tuli: inhimillinen tekijä, jonka lähetyksen Yle kämmäsi ennen joulua.
Estradilla olivat bloggaava juristi Jukka Kumpuvuori (Kynnyksen sivuilta Kynnyksen blogiin, Kelailua-blogi on näköjään vähän tauolla), bloggaava tekstiilitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo ja näyttelijä Sara Paavolainen. Upea keskustelu. Suosittelen.

21 kommenttia:

veteraaniurheilija kirjoitti...

Todella upea ohjelma! Kiitos valppaudestasi, Kirsi!

Elina kirjoitti...

No voi harmi! Huomasin kyllä, että tuollainen ohjelma tulee ja piti se katsoakin, mutta unohtui. Olisinpa tajunnut ottaa sen nauhalle, vaan en tajunnut. :(

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Christer, piti muistaa ilmoittaa ennalta, mutta niin vain unohtui.
Elina, mutta lohtua tuo se, että ohjelma on tuolla YLE:n Areenalla joka tapauksessa.

hevosmies kirjoitti...

Minä taputan käsiäni vasta sitten, kun Jukka tai Jenni-Juulia tai kuka tahansa muu ns. oikea vammainen, noteeraa julkisesti mielenterveyskuntoutujat vammaisiksi. Kehitysvammaiset voivat olla vammaishierarkian alinta kastia, mutta mt-kuntoutujat jäävät kokonaan kastijärjestelmän ulkopuolelle. Jopa erilaiset oppijat näytään hyväksyvän vammaisiksi ennemmin kuin psyykkisesti pitkäaikaissairaat.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Heidän mielipiteistään en tiedä, Hevosmies. Sen vain tiedän, että jo 1950-luvulla sydänpotilaat, joita tuolloin oli paljon, yrittivät saada itselleen invaalidin statusta. Syy moiseen oli siinä, että invalideilla oli sosiaaliturvaa, joka sydänpotilailta suunnilleen kokonaan tuolloin puuttui. Poliitikot eivät uskaltaneet antaa sydänpotilaille sosiaaliturvaa, sillä he ymmärtääkseni pelkäsivät muisen romuttavan valtion budjetin. Niinpä moni sydänpotilas kuoli sairauteen ja työttömyyden mukanaan tuomaan köyhyyteen. Asia alkoi korjaantua vähitellen, kun yleinen sosiaaliturva kehittyi eivätkä sydänpotilaat enää vaatineet itselleen sydäninvalidin nimeä.

Olisi kiva tietää, Hevosmies, miksi sinusta vammaisen identiteetti olisi hyvä juttu.

Tarjuska kirjoitti...

Katsoin oikein mielenkiinnollta tuon ohjelman. Itsellänikin kun on ollut omakohtaisia kokemuksia vammaisena elämisestä ja liikuntarajoiteisuudesta. Tuo vammaiskuljetusasia on kyllä aika puhuttavaa. Tosia hyvää asiaa päivänvaloon. :)

Kyllikki kirjoitti...

Eiköhän noi päättäjät enemmän päätä vammaisten asioita ja kuka on vammainen. Ja kovin usea vammainen ei ole päättäjä.

Kyllikki kirjoitti...

Onkohan hengityssairaat vammaisia?

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Minäkin katsoin tuon ohjelman. Tärkeitä asioita vammaisten oikeudesta elämään yhteiskunnassa itsenäisinä ihmisinä.
Heidän elämänsä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Omien oikeuksien saamiseksi täytyy olla todella valpas ja aktiivinen. Ns. terve ihminenkään ei aina pysty omia oikeuksiaan peräämään. Onneksi löytyy myös sellaisia omaishoitajia kuin Sara Paavolainen, joka on niin monessa mukana oman toisen työnsä lisäksi ja mahdollistaa näin omalle lapselleen oikeuden itsenäiseen elämään. Ja antaa samalla hyvän esimerkin monella tapaa. Myös niin, että ei hän sääli omaa lastaan.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, Tarjuska, tosiaan pyörätuoliin voi viesä perinnöllinen sairaus, jostain muusta syystä tullut sairaus sekä vammautuminen onnettomuudessa. Ja sinä nyt satut olemaan esimerkki ihmisestä, joka on noussut pyörätuolista omille jaloilleen. En tiedä, kuinka usein niin käy.
Kyllikki, sen ainakin tiedän, että jotkut sairaudet vaikeuttavat hengittämistä siinä määrin, että vievät hengityskoneeseen yöksi, joskus päivälläkin. Jotkut harvinaiset perinnölliset sairaudet vammauttavat moni tavoin, myös keuhkoja... Eiköhän nykyisin pitkälle ole niin, että ihminen itse tietää ja määritteleekin, onko oma vamma tai rajoite sellainen, että sanoo itseään vammaiseksi vai ei. Pitää varmaan kysyä Jukka Kumpuvuorelta ennättääkö hän mukaan tähän keskusteluun. Jukka voisi tuoda juristin näkökulmaa.

Pantteri, ohjelmaa katsoessani minun mieleeni tuli tunne, että masennus on aika kamala kumppani silloin, kun ihmisellä on toimintarjoitteita. Masennus syö aloitekykyä ja ontta vaatimuksilta. Kelan kanssa joutuu kuitenkin taistelemaan oikeuksistaan, mitään ei anneta ilmaiseksi eikä helpolla (ehkä poikkeuksia on joskus ja jossain), mutta yleensä vammaisten on taisteltava jokaisesta edistysaskeleesta, vaikka asia olisi laissa säädetty.
Sara Paavolainen osoittautui nykyaikaiseksi järkeväksi ihmiseksi ja äidiksi. Tähän asiaan ajattelin pian palatakin vähän ntoisesta näkökulmasta.

hevosmies kirjoitti...

Kyse ei ole vammaisen identiteetistä kuin oikeuksista. Nämä oikeudet eivät liity vain työhön ja asumiseen vaan laajemmin yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin. Myös mt-kuntoutujilla on oikeus esteettömyyteen ja apuvälineisiin, joita esim. Ruotsissa osataan jo hyödyntää myös mt-kuntoutujilla.
Nämä oikeudet määritellään YK:n vammaisten oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, jonka Suomi allekirjoitti viime keväänä ja joka on luettavissa STM:n sivuilla.

Kyllikki kirjoitti...

Voihan liikuntavammainenkin olla myös mielenterveyskuntoutuja ja toisinpäin.

Mihinkähän hierargiaan hän kuuluu?

Ihminen voi itse kyllä määritellä onko miten vammainen vai ei, mutta että saisi jotain tukia sen tekee kyllä esim. lääkäri tms (haitta-asteet sun muut).

Voisi Jukka Kumpuvuori tuoda juristin näkökulmaa näihin ihmisoikeuskysymyksiin, kyllä :-)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Hevosmies, onko niin, että sama kissanhännänveto on siis edelleen voimassa? Luulen, että liikuntavammaisten ihmisten ongelmat ovat paljolti esteissä: joskus on vaikea päästä kotoa mihinkään, kun oma liikkuminen on huonoa ja kun kunnalliset kuljetuspalvelut ovat erittäin surkeasti hoidettuina, kuten Jenni-Juulia blogissaan muutaman kerran on osoittanut selvästi... Myös itsemääräämisoikeuden puute uhkaa liikuntavammaisia usein. Luulen, että tässä mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset ovat samassa veneessä liikuntavammaisten ja kehitysvammaisten kanssa: aina löytyy tahoja ja ihmisiä, jotka mieluummin päättävät kuin antavat asianomaisen itse päättää; ihmisiä holhotaan usein ihan tavan vuoksi...
Kyllikki, sinun pointtisi on mielestäni tärkeä: liikuntavammainenkin ihminen voi sairastua (voi tietenkin liikuntavammakin olla sairauden aiheuttama, mutta ei mitenkään välttämättä).
En mitenkään tarkoittanut, että lääkäri ei haitta-asteita tutkisi. Tarkoitin vain kysyä, onko vammaisen identiteetti tärkeä ihmiselle, jonka vamma on sielussa, mielessä, sydänlihaksessa, maksassa...

Katsotaan nyt, ennättääkö joku liikuntavammaisten asioita asiaa sisältä päin tunteva mukaan pohdintaan.

Salka kirjoitti...

Mulla myös jäi harmillisesti katsomatta tuo ohjelma, en löytänyt sitä Areenalta, mikä oli se tarkka esitysajankohta?

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Salka, taisi tulla tänään päivällä uusintana...
Inhimillinen tekijä
TV2 Tiistai klo 15.25 6.11.2007
06.11.2007 klo 15:25

Mutta tässä Areenan pitkä osoite (hain kaikki oihjelmat, inhimillinen tekijä (kuvassa ovat toimittaja Helena Itkosen lisäksi Sara Paavolainen, Jenni-Juulia Wallinheimo ja Jukka Kumpuvuori. Toivottavasti löydät:
http://areena.yle.fi/hae?pid=806612

Jukka Kumpuvuori kirjoitti...

Hyvää keskustelua täällä, hienoa! Hevosmiehelle tiedoksi, että tottakai luen mt-väen vammaisiksi. Olen puhunut tästä asiasta monilla foorumeilla. Ongelmallista on, että Suomessa (toisin kuin esim YK-sopimus) mt-väki itse määrittelee itsensä muuksi kuin vammaisiksi, järjestötasolla. Odottelen kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun järjestötasolla mt-väki pitää itseään vammaisina. Vammaisliikkeen yhteneväisyys vaatii sitä, että kaikki on mukana, aidosti.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos, Jukka, kommentistasi, joka samalla sisälsi mielenkiintoista tietoa moneen suuntaan.
Itse olen sitä mieltä, että kaikki vammat eivät näy ulospäin eikä kaikki ole aina sitä, miltä se näyttää. Siksi ketään ei tosiaankaan saisi jättää syrjään – näkyvä tai näkymätön vamma tai ei.

Jenni-Juulia kirjoitti...

Peesaan täältä Jukkaa, vaikka minulle tulikin yllätyksenä, että mielenterveysjärjestöt vastustavat vammaiseksi luokittelua.

Minusta on päivänselvää, että monet mt-potilaat ja kuntoutujat tarvitsisivat vammaispalveluja, kuten vaikkapa kuljetus- ja avustajapalveluita.

Jos järjestelmä olisi inhimillisempi, palveluiden tarpeen arvioinnin ei uskoisi olevan mahdottoman hankalaa. Palvelupäätöksiä pitäisi voida tehdä nykyistä joustavammin.

Tällähetkellä mitä tahansa apua tarvitsevan on kuitenkin jatkuvasti todistettava lääkärin allekirjoituksella vamman tai sairauden aiheuttama PYSYVÄ HAITTA. Tämä vaatimus sortaa varmaan kaikkein eniten juuri mt-ongelmaisia.

Miten hankitaan KELAnkestävä paperi, että masennus ei varmuudella helpota lähiviikkoina? Ja millainen vaikutus tuollaisella lausunnolla itsessään on ihmisen kuntoutumiselle? Tai jos vuosien päihteidenkäytön jälkeen raitistuu, niin miksi KELA uskoisi siitä jäävän toimintarajoitteita, kun ei se nykyään usko edes siihen, etteivät amputoidut jalat kasva takaisin?

Ehkäpä määritelmän pohtimisen sijaan olisi ensin tärkeintä saada avohoidossa oleville jonkinlainen "palvelutakuu", jonka turvin mieleltään sairastuneet saisivat todellisen tarpeensa ja oman valintansa mukaan esim. palveluasumista ja apua arkeen.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiva, että tulet kommentoimaan, Jenni-Juulia.
Kommenttiasi lukiessa huokaan: kaikki pienet potilasryhmät ja ihmiset, joiden oireisto tai sairaus tai vamma ei ole suurista kansansairauksista, ovat ilmeisesti samojen ongelmien uhreja. Järjestelmä tekee mielellään könttäratkaisuja ja jättää räätälöinnin tekemättä.
Eilen elinsiirtopotilas Tarjuska huokaili, kun HUS yksioikoisesti päätti lopettaa häneltä jalkojen hoidon. Syyksi ilmoitetiinn, että hoitoa tarjotaan tästä lähin diabeetikoille. Siitäpä taas alkaa suuri rumba, kun potilas yrittää etsiä tahoa, jota asia kiinnostaa. Pienen "säästön" seuraukset hoitamattomuudesta voivat helposti johtaa sairaalahoitoon ja antibioottikuureille.
Pitäisiköhän potilaille alkaa järjestää esiintymiskursseja, joilla heille opetetaan, miten poliitikot ja/tai virkamiehet vakuutetaan potilaan tarpeista?
Luultavasti tuo ajatuksesi palvelutakuusta on se tapa, millä nykyisessä järjestelmässä edetään. Toisaalta esimerkiksi Helsinki suhtautuu hoitotakuuseen ja sen velvoittavuuteen käsiään levitellen.

Salka kirjoitti...

En tiedä mikä tökkii mutta en löydä tuollakaan linkillä sitä ohjelmaa? Mulla näkyy 7.11. ja 9.1. nähdyt jaksot mutta ei tuota 2.1. jaksoa jonka juuri haluaisin niin nähdä:((

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Salka, sen ohjelman päiväys on tuossa Areenan ruudussa 6.11.2007 (eli siis alkuperäinen suunniteltu lähetyspäivä, joka ei toteutunut); siksi et sitä havaitse. Huomaa myös, että siinä on valikko, jossa on edelliset, seuraavat-valikko.