Nyt pitää mainostaa Helsingin Sanomia – ikään kuin se mainostamista tarvitsisi. Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos on ryhtymässä Hesarin politiikan toimituksen vierailevaksi bloggaajaksi. Luvassa on mielenkiintoista asiaa.
Palatakseni vielä kerran Kaisa Ikolan invapysäköintilupahakemukseen siteeraan Roosin haastattelun tekstiä : "virkamiehet yleensä etsivät hakijan hakemusta käsitellessään perusteluja, miksi tukea ei pitäisi maksaa".
11 kommenttia:
Toivon mukaan J.P. Roosilla on myös esittää rakentavia ehdotuksia kritisoimiensa asioiden parantamiseksi. Kriittisestihän ei ole vaikea kirjoittaa mistään sos tai terveyspuolen asioista, rakentavat, toimintakelpoiset ehdotukset helposti unohtuvat kritiikin alle.
Susu, ensimmäinen askel parannuksen tiellä on kuitenkin ongelman tiedostaminen, seuraava sen myöntäminen ja sitten kun nämä askeleet on otettu, on vasta mahdollistakaan ryhtyä parantamaan tilannetta. Suomi on monella alalla kulkenut suuntaan, josta ei yhden proffan viisaassa ohjauksessa peruuteta pois ja lähdetä oikeaan suuntaan.
On totta, että kritiikin esittäminen on helpompaa kuin korjausehdotusten tekeminen. Ja korjausehdotuksia esitetään vähän. Mutta on myös niin, että vallassa olevat vetäytyvät yllättävän herkästi sen verukkeen taakse, että mitään ei voi tehdä jonkin asian hyväksi – kuten taannoin Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen tyytyi vain levittelemään käsiään, kun Hesarin toimittaja kysyi häneltä, onko vika kaupungin terveystoimessa, kun Kulosaaressa asuva mies elää yli kuusi vuotta pidempään kuin Jakomäessä asuva. Kokkosen mukaan vika ei ole kaupungin terveystoimessa. Jos kipukohtia ei edes tunnisteta eikä niiden olemassaoloa myönnetä, on turha kenenkään esittää mitään parannusehdotuksia.
Olen kyllästymiseen asti kuullut väitteitä, ettei sosioekonomisille terveyseroille voi tehdä mitään. Niitä kuunnellessa ja lukiessa muistuu ihan mieleen Iiro Viinasen valtiovarainministeriaika ja hokema: ei ole kuin yksi mahdollisuus.
Voi olla, että vallassa olevilta tosiaan puuttuu luovaa ajattelua, mutta suurempi ongelma silti on mielestäni tahdon puute. Aina tivataan: Mistä rahat? No, tasaamalla huikeiksi kasvaneita tulo- ja varallisuuseroja verotuksella tietysti.
Minullakin on ollut mielessäni moniakin parannusehdotuksia, ja olen joskus niitä esittänytkin, mutta retoriikalla ja politiikalla ne voidaan teilata mennen tullen. Paljon minua viisaammatkin ovat ehdotuksia esittäneet.
Parannusehdotuksia juuri sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseksi on tehty runsaasti eivätkä ehdotukset ole olleet huonoja, mutta usein ne eivät sovi ideologiaan, jossa tulo- ja varallisuusveroja kasvatetaan ja luodaan sekä vahvistetaan luokkajakoa.
Mitä mieltä olet siitä, että Ruotsissa on hyväksytty viralliseksi diabeteksen hoidoksi myös VHH-ruokavalio?
Suomessahan siitä ei saa edes puhua....
En ole tutustunut ruotsalaisten diabeetikkojen ravintosuosituksiin.
Olen usein ajatellut, että kuinka moni tukeen oikeutettu jää ilman tukea, koska hänelle ei kukaan kerro mahdollisuuksista.
Jos virkamiehet syynäävät tukihakemuksia löytääkseen perusteita sille, että tukea ei tarvitse myöntää, tuskin he aktiivisesti tukea kenellekään tarjoavat.
Hih, tuossa kun kommentoit Susupetalille ja laitoit näitä askelia, tuli mieleeni näky jostain päin Suomea. Karu kokoontumistila, jonkinlainen ryhmä.. ja kaikki vuorollaan puhuvat, esittäytyvät; Hei olen Antti, virkamies, tai Hei olen Aila, johtava lääkäri.. ja ryhmä vastaa Hei. Ja sitten monotoninen vuodatus jatkuu.. minä en saa/ voi tehdä hyviä päätöksiä koska...
Tällaista vähän väsyneenä tulee mieleen :D
Niin kun tosiaan tiedostetaan ja hyväksytään ongelmat, eikä vain koko aikaa aktiivisesti kielletä sitä ja samalla kuitenkin tiedostetaan ne. Siinä on yksi tie eteenpäin. Ei yksittäiset hallinnonalat voi enää toimia siten miten toimittiin 30 vuotta sitten. Maailma on nopeutunut, ja niin pitäisi byrokratian.
Ja on meissä alaisissakin vikaa.. ei aina sytytä täysillä mukaan uusiin kokeiluihin.. niitä on välissä ollut liian monta , ja niistä on joskus saatu näpeillemme.
Obeesia, siis tosiaan on niin, että Kelassa esimerkiksi tehdään koko ajan laskelmia siitä, miten kävisi, jos kaikki tukeen oikeutetut hakisivat. Esimerkiksi siis Kelan rahoja alibudjetoisaan kohtalaisen karskisti. Harkinnanvaraiset tuet ovat sitten luku sinänsä.
Olen aivan varma, että esimerkiksi vammaistukeen oikeutetuista kaikki eivät tiedä olevansa sellaisia ja että omaishoidon tukeen oikeutettuja ei yleisesti aktiivisesti kannusteta hakemaan tukea. Ja kun ei kannusteta, ylläpidetään mielikuvaa, että kyseessä on jonkinlainen armopala...
Virkailijalla ja virkailijalla on toki eroa. Mutta sosiaalityöhön palkataan ainakin kunnalliselle puolelle kaiken aikaa henkilökuntaa, jolla ei ole sosiaalityöntekijän koulutusta. Jos koulutusta ei ole, asiakkaat tai kansalaiset tai ketkä tahansa työntekijän/ virkailijan kanssa asioivatkaan, ovat heikoilla jo lähtökohdissaan.
Muoriska,väsyneenä tulee mieleen kaikkea hyvää. Tehdäänkö tuosta nettiin animaatio? Tähän animaation käsikirjoittamiseen voisi osallistua isompikin joukko halukkaita. Kiinnostaako?
Tuolta omaishoitajien foorumilta luin, että omishoitajia alistetaan ylistämällä... Ja omaishoitajien ja läheisten liitto ei oikeasti aja omaishoitajien asemaa paremmaksi, koska siellä eliitti tekee vain hyväntekeväisyyttä omine kytköksineen....
Anonyymi, en tiedä, mihin kommenttisi liittyy.
Ensimmäinen askel on ongelmien tiedostaminen jne...
Anonyymi, toistan toiveeni siitä, että luot itsellesi jonkinlaisen verkkoidentiteetin. Tämäntyyppistä keskustelua ei ole mitään syytä käydä anonymiteetin suojista. Blogissani anonyymi kommentointi on sallittu arkaluontoisten asioiden vuoksi. Erityisesti tuollaiset epämääräiset foorumeilta haetut heitot yleensä poistan, koska ne eivät ole asiallisia.
Lähetä kommentti