17.1.08

Valokuvatorstai: Kipupiste

Valokuvatorstain tämän viikon inspissana on kipupiste.
Politiikkaa seuratessa tuntuu usein siltä, että toimijat ovat kiinnostuneempia siitä, onko markkinoilla depressiovaaraa, kasvukipuja tai häiriöitä kuin siitä, onko kansalaisilla kyseisiä ongelmia. Politiikan arvot punnitaan siinä, panostaako se kansalaisiin vai riittääkö sille, että pääomapiirit ovat tyytyväisiä.
Suomen terveydenhuollon menot ovat OECD-maiden vertailussa vaatimattomat.
Kansalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimisen ja kansantalouden kantokyvyn välinen jännite on kiintoisa. Tässä Britannian terveysministeriön korkea virkamies tri Edmund Jessop ja lääkejätti Genzymen markkinointijohtaja Geoff McDonough tiukassa ajatustenvaihdossa. Keskustelun aiheena saattoivat olla molempia miehiä kiinnostavat lysomaaliset kertymäsairaudet ja niiden hoito, sen vaikuttavuus ja hinta. Juhlalliset puitteet ovat Tanskan parlamentista ja kyseessä oli Euroopan harvinaisten sairauksien potilasjärjestöjen sekä poliitikkojen ja lääketeollisuuden vuosittainen kohtaamisfoorumi EPPOSI. Siellä ei paineltu pelkästään kipupisteitä, vaan koeteltiin myös terveystaloustieteen keinoin kansantalouksien kipurajoja.

15 kommenttia:

neulekirppu kirjoitti...

Totta.

Tarjuska kirjoitti...

Näitä säästötoimenpiteitä ja priorisointeja on tullut viimeaikoina mietittyä aika perusteellisesti. On vakava sairaus, mutta sitä vain hoidetaan ja ne muut liitännisongelmat jätetään vähäpätöisinä hoitamatta. Tehdään kalliita leikkausia, mutta jälkihoidoissa säästetään. Tuntuu, kuin pistettäisiin rahaa Kankkulan kaivoon. Oma hoitonikin on tullut aikoiaan maksamaan tähtitieteellisen suuria summia ja nyt jälkihoidossa tingitään. Onko tällä mitään järkeä? Elämän laadun kautta saisi lisävuosia. Lisäksi mietin, että miksi pitää odottaa, että hoidettavissa oleva vaiva muuttuu vakavaksi tulehdukseksi, jonka jälkeen asiaa vasta kannattaa puuttu. Päätöntä touhua.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt alkaa näkyä vaikutuksia kouluterveydenhuollon säästöistä. Edestään löytävät taakseen jättämänsä säästökohteet, entistä kalliimpina.
Omana kouluaikana sai mennä tippatädille aina kun tarvetta oli (huono päivä tms. kelpasi syyksi) kun nyt ei pääse todellisesta syystäkään.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Neulekirppu, faktaa tuli tosiaan kohtalaisesti ja mielipiteitä myös.
Tarjuska, on tosiaan aika lailla eri näkökulma se apua tarvitsevan potilaan kipupiste, eri näkökulma yhden osaston henkilökunnan näkökulma ja sitten vielä ovat nuo isot linjat: potilaan parantamisen tavoite (tai hyvän toimintakyvyn säilymisen tavoite, mikä kenenkin kohdalla) ja se, miten raha käytetään. Suomessa poliitikot olivat päättäneet, että terveydenhuolto pärjää pienemmillä rahoilla, kunnes Tehyn työtaistelu-uhka muutti tilanteen. Nyt terveydenhuollon ammattihenkilöille maksetaan enemmän. Jostain se raha otetaan. Ei kai vain potilastyöstä? EIvätkö ne luvanneet tehostaa työskentelyä? Merkitseekö tehostaminen sittenkin sitä, että osa potilaista jätetään vaille hoitoa!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Anonyymi, tämä on todella iso ja murheellinen kapitteli.

Tarjuska kirjoitti...

Jotenkin vaan tuntuu siltä, että väkeä vähennetään, virkoja lakkautetaan tai uusia ei irtisanotun tilalle. Uskon, että nämä säästöt johtuvat juuri noista terveydenhuollon nousseista palkkakustannuksista. Todellisia maksajiahan siinä ovat potilaat. He maksavat siitä omalla terveydellään. Murheellista, mutta totta.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tarjuska, osittain aivan varmasti johtuvat, Osittain ne selittyvät sillä, että erikoissairaanhoito pyrkii siirtämään potilaita perusterveydenhuollon tasolle. Jos tällaista siirtämistä ei tehdä saattaen, siinä käy, kuten eräänkin tuntemani reumapotilaan kohdalla, että hänet "siirrettiin" reumapolilta terveyskeskuksen "hoitoon". Terveyskeskus "hoitaa" nyt häntä: mitään ei tapahdu, reseptitkin uusitaan potilasta näkemättä eikä veriarvoja katsota.
Helsingissä terveyskeskushoito ei toimi ja on vastuutonta lykkiä sinne potilaita, joille pienestä infektiosta voi tulla vakava kompikaatio.

Mariar kirjoitti...

Kiitos Kirsi siitä, että jaksat kirjoittaa näistä asioista. On ihmisiä, jotka ajattelevat terveydenhoidon olevan yhä paremmalla mallilla. Enkä laske leikkiä.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Mariar, tiedän, että sellaisia ihmisiä on. He vain eivät ole pyrkineet esimerkiksi koillisessa tai itäisessä Helsingissä olevaan terveyskeskukseensa hoitoon, heillä vain ei ole sattunut olemaan pitkäaikaista sairautta, sanotaan nyt vaikka reumaa tai astmaa, heillä on ollut muitakin vaihtoehtoja kuin terveyskeskustie...

Paju kirjoitti...

Tiedän, että monet eläkkeelle jäävät miettivät muuttamista pois ruuhka-Suomesta toivoessaan inhimillistä terveydenhoitoa pienemmällä paikkakunnalla. Liekö toiveajattelua vai totta? Pienemmässä on paremmassa hoidossa? Ei ole tietoa itselläni.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Eipä ole tietoa minullakaan, Paju. Moni muuttaa kesäasuntopaikkakunnalleen. Siellä toivottavasti on olemassa sosiaalisia verkostoja, tuttuja ihmisiä. Aivan uudelle paikkakunnalle muuttaminen eläkkeelle siirryttäessä sisältää minun mielestäni monenlaisia riskejä. Monet pienet paikkakunnat kärsivät tällä hetkellä lääkäripulasta.

Olli kirjoitti...

Mielleyhtymänä..

Jos naapurisi on alkanut aina hymyillä vastaantullessaan.. ei, ei hän ole voittanut lotossa. Hän on vain saanut hyvät lääkkeet.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Olli, mitä ilmeisimmin :)

Kutuharju kirjoitti...

No, hyvä on pönöttäjien painella kipupisteitä kunhan ovat toisten eikä omia.. Toivottavasti prameat puitteet eivät päättäjiä sokaise: out of sight, out of mind - kaikki ikävät asiat, kuten sairaat ihmiset...

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, Jessopin kollegat Suomessa ratkaisevat sen, mikä täällä on vaikuttavaa hoitoa ja mitä ollaan valmiit tukemaan. Lääketeollisuus kehittää enenevässä määrin lääkkeitä harvinaisiin sairauksiin ja pyrkii saamaan niistä mahdollisimman hyvän voiton. Herrat ovat eri puolilla – no, jossain suhteessa samallakin puolella. He luullakseni tuossa puhuvat juuri siitä, mikä on se kipukynnys, jonka yli Britannian hallitus ei voi astua jonkin Pompen taudin lääkehoidossa... ja mikä on se kipukynnys, jota halvemmalla lääketehdas ei voi myydä... Kyseessä on neuvottelutaito, väittelytaito, retoriikka ja politiikka – luulisin, Kutis.