29.2.08

HYKS 50 vuotta

Kuva intensiivihoidosta, HYKSin arkisto.

Helsingin yliopistollinen keskussairaala täyttää huomenna 50 vuotta. Onneksi olkoon.
Tänään julkistettiin Spiritus Historiaen tutkijoiden Timo Joutsivuon ja Mikko Laakson kirjoittama yli 500-sivuinen teos Sairaanhoidon ytimessä, HYKS 50 vuotta.
Lukematta teosta en vielä osaa sanoa mitään sen sisällöstä, mutta varmasti sen luen.
Historiasta tarjoutuu aina lukuisia näkökulmia pohdittavaksi. Esimerkiksi se, ettei lääkäri ole enää sellainen herra kuin 50-luvulla. Kerrotaan kirurgian professori Väinö Seirosta: Seiro oli leikannut joskus 50-luvulla jonkun potilaan polven. Potilas kysyi suurella kierrolla professorilta: "Mitä te teitte minun polvelleni?" Seiro vastasi moiseen röyhkeyteen: "Se ei kuulu teille."
Sairaalaelämä oli hyvin hierarkkista – ja onhan se sitä edelleen. Työyhteisössä oltiin hyvin pitkään erittäin muodollisia. Sairaalanjohtajan tehtävään vuonna 1978 tullut Arvo Relander teki lähes kättelyssä tavattoman eleen: hän ilmoitti sinunkaupoista koko henkilöstön kanssa. Tänään Relander kertoi, että joidenkin professorien oli hyvin vaikea niellä sinunkauppoja.

HYKS juhlavideon linkkisivu. Video on mielestäni hyvä.

28.2.08

Harvinainen päivä on harvinaisten sairauksien päivä


Euroopanlaajuinen harvinaisten sairauksien ja vammojen potilasjärjestöjen Eurordis-organisaatio on nimennyt helmikuun 29. päivän harvinaisten sairauksien päiväksi. Päivää vietetään nyt ensimmäistä kertaa. Vaikka harvinaiset sairaudet ovat harvinaisia, Euroopassa on arviolta 25–30 miljoonaa ihmistä, jotka sairastavat jotain näistä noin 7000 sairaudesta.
Sairaus luokitellaan harvinaiseksi, jos Suomen kokoisessa maassa sitä sairastaa alle 2500 potilasta. Suurin osa potilaista, 75 prosenttia, on lapsia. On olemassa myös määritelmä erittäin harvinainen sairaus. Erittäin harvinaiseksi sairaus luokitellaan, jos Suomen kokoisessa maassa sitä sairastaa enintään 100 henkeä.
Tapasin vähän aikaa sitten nuoruudenaikaisen tuttuni, joka on jäänyt sairaseläkkeelle. Kävi ilmi, että hän sairastaa Churg-Strauss vaskuliittia. Siis mitä? Churg-Strauss-tyyppinen vaskuliitti. Myös täällä ja täältä (ppt).
Yhteistä harvinaisille sairauksille on se, että niiden nimet ovat vaikeita ja että diagnoosin löytymiseen kuluu usein vuosia. Usein oireisiin sopivan diagnoosin löytää potilas tai hänen omaisensa. – Ongelmaksi tietysti saattaa tulla, että lääkärikirjaa lukemalla meistä jokainen sairastuu vaikka mihin ja meistä kaikista tulee potilaita, joita ei kukaan muu lääkäri kuin tohtori House voi enää auttaa ;)
Harvinaiset sairaudet ovat tosiaan harvinaisia. Silloin kuitenkin on tosi kyseessä, kun esimerkiksi lapsi sairastaa vakavaa sairautta, jolle lääkäri ei löydä selitystä.
Suomessa on potilasjärjestöjen yhteinen harvinaiset-verkosto. Verkoston ja sen osaamiskeskusten kautta moni harvinainen saa tukea.

Valokuvatorstai: Valinnan vaikeus


Suuronnettomuustilanteissa on tärkeää, että potilaiden kiireellisyysluokituksen tekijä on tehtäviensä tasalla.
Valokuvatorstain tämän päivän aihe on Valinnan vaikeus.

26.2.08

Kaupaksi hinnalla millä hyvänsä


Vaasassa oli viime viikolla markkinat. Joku muualta tullut kauppias myi mielenkiintoisia marjajauhepusseja. Ajattelin kokeilla karpalojauhetta. 
Odotellessani en voinut välttyä kuulemasta myyntipuhetta, jonka myyjä suuntasi ikäiselleni naisihmiselle. Myyjä vakuutti, että pussin sisältämä jauhe on niin tehokasta, että se on häneltäkin parantanut sepelvaltimotaudin, ei tarvitse enää ollenkaan lääkkeitä. "Ei ollenkaan lääkkeitä?" tiedusteli potentiaalinen ostaja sekä epäilyksen että toiveikkuuden sävyjä äänessään. Enkä minä tietenkään osannut olla vaiti. Sanoin rouvalle, että kannattaa kysyä lääkäriltä.  Mieheni saapui paikalle parahiksi kuulemaan melkoisia karkoitusloitsuja, joilla kauppias merkkasi reviirinsä. Kauppias sanoi, että tämä on hänen asiakkaansa ja että minä saan painua suunnilleen sinne mistä olen tullutkin. Pohjalainen ukkoni naureskeli: "Huh huh, olipa siinä paksua tekstiä." 
Pitää siis jälleen tässä yhteydessä mainostaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran humpuukiesitettä. Kannattaa lukea. 
Marjat ovat terveellistä ja hyvää syötävää, mutta niiden lääkkeellisistä vaikutuksista ei sentään ole kovin paljon näyttöä, ei varsinkaan niin dramaattista näyttöä, että sepelvaltimotauti katoaisi marjoja syömällä. Ihan varma en ole enää siitä, mitä noihin pusseihin on jauhettu, toivottavasti marjoja kuitenkin.

25.2.08

E niin kuin excellent


Tarjuska ilahdutti minua tunnustuksellaan. Hän myönsi minulle Excellent-tunnustuksen blogistani. Tarjuska kirjoittaa:
haluan tämän tunnustuksen antaa Kirsille, joka ylläpitää blogiaan, kertoen ajankohtaisista terveys- ja yhteiskunnallisista asioista pienen ihmisen puolesta. Monet isteäni koskevat asiatkin ovat saaneet painoarvoa hänen blogissaan ja tägeissän. Kirsi kuuluu suosikkeihini ja joka päivä siellä on pakko ehtiä käymään.
Sattumoisin huomasin, että myös Halo Efekti on myöntänyt minulle Excellent-tunnustuksen:
In Medias Resin Kirsille kuuluu myös ansiokkaasta ja sitkeästä työstä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksi Excellent -palkinto.
Kiitos teille molemmille ja kiitos muillekin, jotka ovat jaelleet kannustuksia kuluneen viikon aikana. Olen iloinen ja otettu.

Kun lupa on jakaa viisi tunnustusta, jaan Excellent-tunnustukset nyt blogisteille, joita tunnen melko hyvin:
Halo Efektin kanssa on ollut mukava vaihtaa ajatuksia. Halo Efektille paljon tunnustusta uhrautuvasta työstä yhteisen hyvän puolesta. Halon delit ovat addiktoivia.
Tarjuskan blogi on Excellent. Tarjuska osoittaa syvää yhteisöllisyyttä eikä panttaa tietoja omanaan. Hän on valmis käyttämään aikaansa muiden ihmisten hyväksi. Kun Tarjuska puhuu elämänuskon puolesta, häntä on pakko kuunnella; niin useasti hän on käynyt lähellä kuoleman rajaa.
Kolmas Excellent-blogi, jonka mainitsen on Ikolan Kaisan Kaisan tuumooksia. Kaisa tekee kaiken, mitä tekee, suurella sydämellä eikä alvariinsa pälyile ympärilleen tarkistaakseen,mitä muut hänestä ajattelevat. Kaisan blogi luo uskoa, vaikka se ei anna aina mitään vastauksia.
Obeesialle ja hänen sivupersoonilleen voisin mielelläni ojentaa jokaiselle Excellent-tunnustuksen. Obeesia on syvästi sivistynyt, viisas nainen. Hänen tekstinsä ruokkivat tai pistävät ajattelemaan.
Tällä kertaa lääketieteen tunnustuksen saa Pekka Nykänen, joka katselee maailmaa avarasti, reumatologin silmin. Pekan linkit ovat erinomaisen antoisia. Excellent.
Edit. 27.2. Obeesia antoi vastalahjaksi minulle uuden E:n. Perustelut lämmittävät:
Olet sydämellinen ja asiallinen tiedonvälittäjä.

Potilaista päivystäjiä?

Muoriska ei millään saa aikaa terveyskeskukseen. Homma voidaan tehdä monella tavoin vaikeaksi. Olen usein kertonut Helsingin mallista. Tässä Lapin mallia:
Haluatko kuulla kivan jutun paikallisesta tk:sta ja ajanvarausvastaanotosta.
Julkisesti luvataan 7vk:n jonoa. Ok, se on aika inhimillinen. Sen toteutuminen tarkoittaa sitä että sinun on oltava 24h saatavissa kiinni puhelimella, muuten aika on taas.. pitkissä puissa. No minä en saa pitää kännykkää töissä auki ( kuten ei moni muukaan), matkustan lentäen ( kännykkä kiinni) ja minulle ei voida jättää viestiä vastaajaan tai lähettää tekstiviestiä asiaa koskien.. olisin saanut ns. peruutusajan jos olisin vastannut puhelimeen. Kun keskustelin asiasta vastaanottoavustajan kanssa, hän aikoi lähettää joskus ensikuussa kirjeen uudesta ajasta, eli se mennee.. aika pitkälle. Kysyisivät s-postiosoitteen, sekin saattaisi tulla paremmin ja varmemmin perille kuin Itellan kautta. Mutta.. Niinkuin sosiaali-ja terveysministeriö on viisaudessaan todennut,että ei kannata korottaa kelakorvauksia jotta saataisiin julkinen puoli vetämään.. ja kun julkiselle puolelle ei saada lääkäreitä töihin... Meilläkin alkaa väkipohjaan suhteutettuna olemaan jo alimiehitys sesongin ulkopuolellakin.. Mistä apu kun lääkäritkin palaa loppuun?

Applen logiikka petti

Nyt lähetän räyhääjän Applelle ja teen sen tätä kautta, koskapa aiemmin olen suositellut blogissani Macin hankkimista niille, joilla ei ole käytettävissään mikrotukea.
Olen käyttänyt mäkkejä 90-luvun puolivälistä lähtien eikä tätä ennen ole ollut pahaa sanottavaa. Nyt on, ja paljon.
Luottamukseni mäkin kannettaviin on menetetty. Jos ei ihmeitä tapahdu, taisi kyseinen iBook jäädä kohdaltani ensimmäiseksi ja viimeiseksi kannettavaksi mäkiksi.
Ostin melko tarkalleen kaksi vuotta sitten iBookin.
Ongelmat alkoivat vuoden takuun umpeuduttua: Ensin kesällä koneesta hajosi kelkaton romppuasema. Sen jälkeen kone alkoi sammuttaa itseään varoittamatta, minkä seurauksena se yhtenä päivänä sekosi. Kone kesällä sitten vain huoltoon (kesällä freetoimittajat tilastojenkin mukaan tienaavat kehnosti). Hunajainen lasku datan pelastamisesta ja koneen kuntoonsaattamisesta. Nyt kovan aikataulupaineen keskellä helmikuussa koneen näyttö alkoi väreillä ilkeästi, lopulta siinä määrin, että vein sen huoltoon. Valtuutettu korjaaja teki kustannusarvion: logiikkakortti on rikki, korjaus maksaa 800 euroa.
Tänään soitin Applen takuuhuoltoon, koska uskoin, että olin saanut jonkin maanantaikappaleen. Kävi kuitenkin ilmi, että Applen mukaan kone on kestänyt takuuajan aivan hyvin eikä koneen hajoaminen ole heidän päänsärkynsä. Tästä tein sellaisen johtopäätöksen, että taitavat kyseiset ongelmat olla melko yleisiä Applen kannettavissa koneissa.
Minulle omat työkaluni ostavana ja freeverokortilla työskentelevänä toimittajana iBookin pitäminen ei lyönyt leiville. Saan kirjoittaa aika monta juttua ennen kuin kahden vuoden konekulut on kuitattu. Pyöreästi 1300 plus 300 plus 400 plus 80 euroa plus 800 euroa eli 2880 euroa. Maksan itse koneiden alvit enkä saa alvipalautusta. Tosin viimeinen summa eli 800 euroa jää pois, koska ei ole mieltä korjauttaa konetta. Huolto tuli minua vastaan tietäen, että olen freetoimittaja ja vakiasiakas ja armahti minua kustannusarviolaskussa.

24.2.08

Valokuvatorstai: Jotain rajaa 2


Kun nykyisin puhutaan syystäkin paljon terveydenhuollon menojen kasvusta. Tässä on esimerkki julkisten rahojen tuhlailevasta käytöstä.: tätä Silmä- ja korvaklinikan opetusrakennusta ei enää ole.
Mielestäni olisi aiheellista pitää rajaa vanhojen, kauniiden rakennusten ja ympäristöjen tuhoamisessa. Ennen vanhaan taidettiin olla paremmin perillä kauniiden ympäristöjen hoitavasta vaikutuksesta kuin nykyisin – vai eikö enää vain piitata?

23.2.08

Valokuvatorstai: Jotain rajaa


Tämän viikon haaste Jotain rajaa suo monia näkökulmia aiheen käsittelyyn.
Ennen vanhaan mainostettiin "Herkut neljälle Valio-jäätelöstä". Mainoksessa oli puolen litran jäätelöpakkaus. Miksi nykyisin on niin kovin vaikea saada mukavan kokoisia yhden hengen annoksia kohtuuhintaan? Miksi kauppa ja teollisuus tyrkyttävät meille aina vain suurempia annoskokoja?

17.2.08

Pieni paussi


Verkkolehti InMediasRes on "hiihtolomalla".

16.2.08

Kolme kovaa koota – mutta kumpi sarja

Suomen motto:
Kovuus, kylmyys ja kilpailukyky 
vai
Kela, kateus ja Koskenkorva?

15.2.08

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta 29.2.

Karkauspäivänä järjestetään Helsingissä kansanjuhla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Järjestäjinä ovat ainakin seuraavat tahot:  Sosiaaliasiamiehet ry, Helsingin työttömät ry, Alppilan työttömät työnhakijat ry, Helsingin sovittelijat ry, Elämäntapaliitto, Kunnon elämä ry, Sosiaalinen Oikeudenmukaisuusyhdistys ry ja Helsingin Sosiaalinen Oikeudenmukaisuus ry.

14.2.08

Hyvää ystävänpäivää

Rakkaus on sokea, eikö niin?
Tai sitten se ei piittaa pienistä eroista ihmisten välillä.

Piittaamisen aika tulee, kun rakastumisen hurmos on haihtunut ja eletään arkea.
Toiset suhteet kestävät arkea paremmin kuin toiset. Kaikki ihmiset eivät edes tiedä, että on olemassa arjen rakkautta. Ehkä se on lahja, ehkä sitä opitaan elämän koulussa, jos tahtoa riittää puolin ja toisin. Kaikki kurssit tuossa koulutuksessa eivät tosin ole helppoja, vaikka tahtoa löytyisi.

Valokuvatorstai: Yhdessä


Valokuvatorstain tämän viikon inspissana on Yhdessä. Runsaudenpula olin tavaton, sanottavaa olisi vaikka kuinka.
Valitsin kuvan, jonka otin lähes vuosi sitten Simin saaren luostarikirkon pihalla. Olimme lapsikuoro Puistolan Laulupuun konserttimatkalla Rodoksella.
Kuorolaulu on muuten yksi niistä terveyttä edistävistä yhteisöllisyyden muodoista, joihin tohtori Markku T. Hyypän tutkimukset sosiaalisesta pääomasta viittaavat.

12.2.08

Syöminen on välttämätöntä, muttei aina ongelmatonta




Lapinlahden sairaalassa on aikuisten syömishäiriöpoliklinikka. Kävin Lapparissa juttukeikalla tänään.
Sen verran kauniit maisemat ja kaunis päivä, että oli pakko jäädä hetkeksi kuvaamaan tätä keidasta Länsiväylän kupeessa. Oppikoulun piirustustunneilla istuimme lahden takana toisinaan maalaamassa.
Lapinlahden sairaalan syömishäiriöyksikkö on erikoistunut yli 18-vuotiaiden anoreksia- ja bulimiapotilaiden arviointiin ja hoitoon. Sairaalassa on syömishäiriöpoliklinikka, päiväosasto ja osasto.

Suomalaisen sosiaalituvan rahoituksen valvonta ja valta osin valtiovarainministeriöön

Ministeri Antti Tanskasen johdolla työskennellyt työryhmä esittää, että perustetaan uusi yhdistetty rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen, Finanssivalvonta. Sille siirtyisivät pääosin nykyisen Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston tehtävät. Finanssivalvonta sijoitetaan Suomen Pankin yhteyteen. Sitä koskevien asioiden käsittely valtioneuvostossa kuuluisi valtiovarainministeriölle.
Asia on mielenkiintoinen. Valvontavaltaa ja -vastuuta siirretään kaavailussa sosiaali- ja terveysministeriöltä valtiovarainministeriölle.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä pitää erittäin tärkeänä, että Finanssivalvonnan päätehtäväksi ja tavoitteeksi asetetaan vakuutettujen etujen turvaaminen finanssimarkkinoiden vakauden edistämisen rinnalla.
”Vakuutustoiminnan valvonnan asema kasvaa suhteessa muuhun valvontaan markkinoiden kehityksestä johtuen. Merkittävä kehityspiirre on suomalaisten pankkien siirtyminen ulkomaisten pankkien sivukonttoreiksi. Tämä merkitsee, että pankkivalvontaa siirtyy merkittävässä määrin ulkomaille ja vähentää valvontatarvetta uudessa valvontaviranomaisessa jo lähitulevaisuudessa.”
Ministeri Hyssälä huomautti tänään työryhmän työn luovutustilaisuudessa, että osa suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän valvonnasta siirtyy nyt sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta uudelle Finanssivalvonnalle.
”Työeläkkeet ja muu lakisääteinen sosiaalivakuutus ovat olennainen osa suomalaista sosiaaliturvaa, joka on viime kädessä julkisen vallan vastuulla”, ministeri Hyssälä totesi.
”Finanssivalvonnan on suunnattava nykyistä merkittävästi enemmän voimavaroja työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnan ja riskienhallintajärjestelmien valvontaan ja analysointiin. Myös henkivakuutusyhtiöiden ja vahinkovakuutusyhtiöiden valvontaan ja tarkastukseen on tarpeen lisätä voimavaroja”, ministeri Hyssälä sanoi.
Lähteet: STM:n ja valtiovarainministeriön tiedotteet 12.2.2008

10.2.08

YLEn uutinen filippiiniläisistä sairaanhoitajista puutteellinen

Tänään YLEn uutiset nosti isoksi jutuksi filippiiniläiset sairaanhoitajat. Jutulla mainostettiin ensi keskiviikkona lähetettävää ajankohtaislähetystä. En nyt puutu uutisen varsinaiseen sisältöön, vaan uutisen sivujuonteeseen. Uutisessa annettiin ymmärtää, että Filippiinien oma terveydenhuolto kärsisi terveydenhoitohenkilökuntapulasta, koska koulutettavat ihmiset lähtevät laumoittain ulkomaille. Siis onko kyseessä sama tarina kuin Suomessa: väkeä koulutetaan riittävästi, mutta väki pakenee parempipalkkaisiin hommin.
Kyse ei Filippiineillä ole samasta ilmiöstä kuin Suomessa!
Itse asiassa jutun tekijä ei vain ole ymmärtänyt näkemäänsä. Jutussa Filippiinien entinen terveysministeri, lääkäri Galvez Tan kyllä kertoo, ettei koskaan Filippiinien terveydenhuolto ole ollut niin huonossa jamassa kuin se nyt on: joka päivä kymmenen äitiä kuolee maassa synnytyksen jälkeiseen komplikaatioon. Seitsemän kymmenestä potilaasta kuolee näkemättä lainkaan terveydenhuollon ammattilaista. Ongelman ydin vain jää jutussa vaille huomiota. Voidaan tietysti sanoa, että uutinen tehtiin toisesta asiasta, mutta siinä tapauksessa olisi ollut syytä jättää mainitsematta henkilökuntapulasta, koska maininta antaa virheellisen kuvan tilanteesta.
Miksi Filippiinien terveydenhuolto on ala-arvoisessa tilassa?
Niin, miksi? Ei suinkaan henkilökuntapulan takia, vaan siksi, että Filippiinien terveydenhuolto on yksityistetty. Tietysti tähän liittyvät myös ammattihenkilöiden huonot palkat. Ennen kaikkea tilanne tuo ongelmia tavallisille filippiiniläisille. Jotta potilas saa hoitoa, hänen täytyy maksaa kaikesta. Näin köyhät, joita on paljo, jäävät terveydenhuollon ulkopuolelle kokonaan. Näin myös esimerkiksi sairaanhoitajilla ei ole varaa saada omille lapsilleen terveydenhuoltoa, kuten YLEn uutisten haastattelemassa tapauksessa esimerkiksi on laita. Suomessa sydänlasta ei jätetä vaille leikkaushoitoa, ei ainakaan vielä, olivatpa hänen vanhempansa sitten köyhiä tai sairaanhoitajia tai olivatpa vaikka pörssimeklareita. Kaikkien lapset hoidetaan, ainakin toistaiseksi.

Silmiäavaava mahdollisuus tutustua Filippiinien kokonaan yksityistettyyn terveydenhuoltoon meni valitettavasti juuri ohi. DocPointissa esitettiin saksalaisen journalistin ja dokumenttiohjaajan Florian Opitsin The Big Sellout.
DocPoint-postaukseni dokumenttielokuvasta The Big Sellout.

8.2.08

Nostakoon itse pyörätuolinsa bussista

Tämä kuva on otettu ennen eduskuntavaaleja pidetystä mielenosoituksesta. Pyörätuoli, jolla nuori mies liikkui, oli samantyyppinen kuin tämän miehen kulkuneuvo.

Keskiviikkona menin bussilla numero 75 päätepysäkille, Tapulin torille. Päätepysäkillä matkustajat poistuivat bussista. Oli vesikeli. Itse olin jo jalkakäytävällä, kun tajusin, että pyörätuolissa istunut nuori mies hinasi itsensä ulos samasta bussista, jolla minä olin tullut, jäi seisomaan ajoradalle, reunakiveyksen ja bussin väliin jääneelle noin puolen metrin alueelle ja – nosti pyörätuolinsa bussista.
Menin kysymään kuljettajalta, miksi hän oli pysäköinyt vaikeasti liikkuvien kannalta päättömästi ja miksi hän ei ollut auttanut miestä.
– Mitä, sehän oli kävelevä kaveri, bussinkuljettaja vastasi.
Lähdin paikalta vakuuttuneena, että bussinkuljettaja oli sadistinen ihminen.

Asia jäi vaivaamaan. Otin sen puheeksi toisen yhtiön kuskin kanssa eilen. Kysyin, millainen ohjeistus on pyörätuolilla liikkuvien varalle. Hän kohautti olkiaan:
– No, olla kohtelias ja auttaa tarvittaessa.
Kerroin kuljettajalle edellisen päivän tilanteesta. Hän totesi, että itse olisi kyllä mennyt auttamaan. Uskon sen, koska kyseinen kuljettaja on matkustajia kohtaan erittäin kohtelias aina.
Jälkimmäinen kuljettaja kertoi, että Tapulin päätepysäkille on mahdotonta pysäköidä sillä tavoin, että matkustajat pääsisivät bussista jalkakäytävälle: jalkakäytävän reuna on rakenettu sisäkaarteeksi. Tottahan se on, kun mietin. Isoa bussia ei ole mahdollista ajaa paikkaan, josta kepin kanssa köpöttelevät ikäihmiset tai lastenvaunujen kanssa liikkuvat äidit pääsisivät vaikeuksitta ulos.
Kysyin luottokuljettajaltani, onko heiltä kyselty palautetta estettömyysasioista. Ei ole kysytty.

Nyt siis ihmettelen, kuka neropatti on Tapulin torin liikenneratkaisun suunnitellut. Kuka vastaa liikenneturvallisuutta vaarantavien joukkoliikenneratkaisujen korjaamisesta Helsingissä? Vai kuuluko asia kenellekään? Onko mitään tahoa, joka edistää esteettömyyttä julkisessa liikenteessä?

7.2.08

Valokuvatorstai: Historia


Tämän päivän inspissana Valokuvatorstaissa on historia. Aihe synnytti runsaudenpulan.
Kaikista historiakuvista valitsin tällä kertaa Ruttopuiston, joka liittyy sekä omaan henkilökohtaiseen historiaani nuoruuden ajalta että ennen kaikkea Helsingin epidemiologiseen historiaan. Tämä hautausmaa Helsingin sydämessä kertoo edelleen ajasta, jolloin kulkutaudit tekivät täällä Suomessa tuhojaan: vuonna 1710 rutto surmasi neljän kuukauden kuluessa 1185 Helsingin asukasta – tämä merkitsi 2/3:aa Helsingin asukkaista. Katastrofi siis kosketti kaikkia kaupunkilaisia.
Ehkä ajattelemme, että nykyihinen on suojassa kulkutaudeilta. Kattavan suomalaisnäkökulman tartuntatautitilanteesta saa Duodecimin Terveyskirjastosta.

Hoitotahto harkintaan

Kirjoitettuani pitkän litanian postauksia kuolevan ihmisen kivunhoidosta yleensä, kuolevan syöpäpotilaan kivnhoidosta ja dementiapotilaan kuolemaan liittyvistä asioista, en voi lopettaa kirjoittamatta vielä hoitotahdosta.
Niin kauan kuin olemme järjissämme, täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ajattelemme ehkä, että minua ei tarvitse pitää koneitten voimin hengissä. Kun läheinen on kuolemaisillaan, ajattelemme ehkä, että koneita ei saa irrottaa. Saatamme myös pelätä, että joku hullu terveystaloustieteilijä tulee ja sanoo irti sähkösopimuksen.

Mitä peloistamme seuraa? Toivoakseni se, että keskustelemme läheistemme kanssa siitä, mitä itse ajattelen hoidoista kuoleman lähestyessä. On tärkeää, että läheiset tietävät, mitä toivon. Hyvä on, jos tiedämme myös, mitä omat läheisemme itse elämänsä viimeisistä päivistä toivovat. Ajankohtaista tämä on varsinkin suhteessa omiin vanhempiin. Keskustelu antaa muutenkin mahdollisuuden puhua pelositaan ja toiveistaan.
Jos tahtoo varmistella, että oma tahto tulee selväksi, hoitotahdon olemassaolosta voi ilmoittaa omaisten lisäksi omalle lääkärille. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään rekisteriä, josta hoitavat tahot voivat asian tarkistaa. Siksi on tärkeää, että myös omaiset tietävät asiasta. En ole varma, mitä tapahtuu, kun sähköinen sairaskertomus tulee käyttöön.

Hoitotahtolomakkeita on internetissä kaikkien saatavilla. Hoitotahdon voi myös kirjoittaa vapaamuotoisesti. Tri Juha Hänninen suosittaa hoitotahdon päivittämistä vuosittain. Mielestäni tämä on viisas neuvo, enhän voi ennustaa, mitä elämä sanotaan viiden vuoden päästä on.

Laajin taustoitus asiaan on sivulla Duodecim, terveyskirjasto: hoitotahto
Lomakkeita löytyy googlettamalla lisää, mutta joitain linkkejä alla:
HUS-hoitotahtokaavake
Alzheimer-keskusliitto: hoitotahto
Exitus ry  hoitotahto

Kivun lievitys vai lisäaika

Tehokas kivunhoito pitkittää, ei lyhennä, elämää, sanoo tri Juha Hänninen. Kipu tulee pitää kurissa säännöllisellä lääkityksellä. Lääkkeillä voidaan kuitenkin hänen mukaansa saada aikaan oikea soppa. Lääkkeillä on yhteisvaikutuksensa. Sopan resepti olisi vaikkapa opioidi+rauahoittava+masennuslääke+neurolepti=soppa.
Potilaan tuskia voidaan tiettyyn mittaan saakka siis lievittää kipulääkkeillä, myös morfiinilla. Hänninen torjuu morfiinihoitoon liittyviä väärinkäsityksiä: Morfiinihoito ei lyhennä potilaan elinaikaa eikä morfiinin aiheuttama riippuvuus myöskään tuota näille potilaille ongelmaa. Lääkkeellä on annoskatto, jota ei ylitetä. Saattohoidon morfiinilääkityksessä hengityslama ei ole ongelma.
Kuoleman lähestyessä ihmisen elintoiminnot hidastuvat. Tässä tilanteessa nesteytys ei enää auta ihmistä, se vain kertyy kudoksiin ja aiheuttaa sisäistä turvotusta. Ennen kuolemaa pitkään sairastanut potilas joutuu tilaan, jossa ravitsemushoidolla ei ole vaikutusta elinikään; ravinto ei hyödytä kuolevaa. Hapen antaminen tässä vaiheessa olevalle potilaalle sen sijaan lievittää lepoahdistusta.
Läheisyys ja myötäeläminen ovat kuolevalle ihmiselle tärkeitä turvallisuustekijöitä.
Jos potilaan tuskat käyvät sietämättömiksi eikä oireita kyetä lievittämään ja potilaalla on elinaikaa tunneista vuorokausiin, on potilaalle mahdollista tehdä palliatiivinen sedaatio, jos asiata on sovittu potilaan (ja omaisten) kanssa, mielellään ennalta. Näiden viimeisten päivien tuskia voidaan lievittää, jos potilaalla on esimerkiksi tukehtumisvaara. Palliatiivinen sedaatio on potilaan tajunnan tilan laskemista. Tällä mahdollistetaan, että potilas voi kuolla rauhallisesti, ikään kuin nukkuessaan.

Lääkäritkään eivät aina huomaa ovella odottavaa viikatemiestä

Parantumattomasti sairaalla ihmisellä on oikeus saada tukea kuoleman lähestymisen mukanaan tuomiin ongelmiin sekä kipua ja muita oireita lievittävää hoitoa kuoleman lähestyessä. Tätä mieltä on kuolevan potilaan kivunhoitoa käsitellyt käypä hoito -työryhmä.
Parhaan mahdollisen hoidon edellytyksenä on, että kuoleman lähestyminen tunnistetaan.
Blogeista ja arjen keskusteluista olen ymmärtänyt, etteivät terveydenhuollossa ja vanhustenhuollossa työskentelevät lääkärit aina tunnista lähestyvää kuolemaa.
Havaintoani tukee Ranskassa hiljattain tehty tutkimus. Tutkijat selvittivät , mistä syystä saattohoitopotilaita oli lähetetty ensiapuun. Yli 80 prosenttia potilaista tuli ensiapuun yleislääkärin lähettämänä. Syynä oli yleistilan lasku ja oireilu. Taustalla oli puutteellinen palliatiivinen kotihoito eli puutteellinen oireenmukainen kotihoito ja – yleislääkäreiden saattohoidon ja kivunhoidon puutteellinen tuntemus.
Erityisesti ongelmia kuoleman lähestymisen tunnistemisessa on ymmärrettävästi nuorilla, kokemattomilla lääkäreillä, jotka saattavat tulkita ikäihmisen hoidettavissa olevan vakavan sairauden kuoleman lähestymiseksi. Väärä tulkinta voi johtaa potilaan ennenaikaiseen kuolemaan, jos vakava sairaus tukitaan vain kuoleman
Geriatrian erikoislääkäri Marja-Liisa Laakkonen totesi eilisessä tiedotustilaisuudessa, että myös iäkkäiden ihmisten tulee saada parantavia hoitoja. Esimerkiksi antibioottihoitoa voidaan antaa saattohoitoon saakka.
Tämä on mielestäni tärkeää. Olen kohdannut ikäihmisiä, jotka eivät sinnikkäästä yrittämisestään huolimatta ole saaneet parantavia hoitoja hoidettavissa oleviin sairauksiin. Törmäsinpä hiljattain jopa epäilyyn tapauksesta, jossa terveysdenhuollon ammattihenkilö kyseenalaisti vanhusten keuhkokuumeen hoidon: vanhusten annettaisiin vain kuolla pneumoniaan! Jos tällaista ilmenee, asiasta on syytä valittaa valvontaviranomaiselle. Näinhän ei sivistysvaltiossa toimita. Sairaudet, niin kauan kuin ne on hoidettavissa, hoidetaan. Kuolema tulee kyllä meistä jokaisen ovelle, vääjäämättä kerran, vaikka se ei ole kaivattu vieras.

Kuolevan potilaan oireiden hoito, potilasversio löytyy osoitteesta http://www.kaypahoito.fi/

Koska vaimonne sai viimeksi kukkia?

Lapsuudestani muistan otsikon mainostekstin. Se ilmestyi joka kevät katujen ulkomainoksiin ison tulppaanikimpun somistamana.
Tämänaamuinen ilopilleri oli nettipsykiatri OK, joka kertoo kaverista, joka vei vaimolleen kukkia. Ennen kuin menet kukkakauppaan, lue varoituksen sana.

6.2.08

Nyt tuli vaikea aihe

Keskustelu ravitsemuksesta velloi täällä blogissa viime viikolla. Suhde ruokaan herättää suuria tunteita. On aiheita, jotka herättävät vielä suurempia tunteita: syntymä, kuolema ja rakkaus.
Tänään on kuoleman vuoro.
Olin Kuolevan potilaan oireiden hoidon Käypä hoito -suosituksen julkistustilaisuudessa.
Aihe jo sinänsä on herkkä. Kuolema on tapahtuma, jota useimmat meistä eivät mielellään ajattele. Emme mielellämme pohdi omaa kuolemaamme. Emme mielellämme ajattele sitä, että kuolema korjaa myös jokaisen läheisistämme – joko ennen kuin me itse kuolemme tai sen jälkeen. Asia on kipeä.
Itse istuin suuren salin takaosassa ja kun keskustelussa kysyin, mihin ilmoitan, kun olen kirjoittanut oman hoitotahtoni, aika moni kollega kääntyi katsomaan, kuka se oli. Kuolemaan suhtaudutaan kulttuurissamme kuin virtahepoon olohuoneessa. Siitä on pakko olla tietoinen, mutta asiasta puhuminen ei kuulu tapoihin.

Paaston aika alkoi

Saahan nähdä. Ajattelin viettää paaston aikaa niin, etten osta karkkia. Yritän olla myös ottamatta sitä, kun tarjotaan.
Tänään oli ensimmäinen testi aamupäivällä, kun kävin Lääkäriseura Duodecimin tiedotustilaisuudessa.
Toinen täsmäpaastokohde on pulla: mikäli mahdollista, ajattelin pidättäytyä tarjotuista pullista pääsiäiseen saakka.
Kolmas jo perinteinen tapa on ollut, että pidättäydyn alkoholipitoisista juomista paaston aikana. Tällainen kai korvaa tai täydentää tavallaan tipatonta tammikuuta, jos niin halutaan.

5.2.08

Ettei totuus unohtuisi kuponkeja leikatessa


Yli miljardi ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä, vailla puhdasta vettä, mahdollisuutta koulutukseen ja terveydenhuoltoon. YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat Millennium-huippukokouksessaan vuosituhattavoitteisiin. Niistä tärkein on on puolittaa äärimmäinen köyhyys maailmasta vuoteen 2015 mennessä. makepovertyhistory.
YK:n Millennium Development Goals Indicators -sivusto. Aika kuluu.

Eettisiä jännitteitä ei voi ratkaista oikeussalissa

Lainsäädäntö tarjoaa minimin, jonka puitteissa lääkäri tekee eettiset ratkaisunsa. Lainsäädäntö ei kuitenkaan ole pohja etiikalle, vaan juridiikalle. Lain ja etiikan välillä on pysyvä jännite. Parhaimmillaan laki heijastelee ihmisten uskomuksia ja huonoimmillaan se on niiden vastainen, sanoi lääketieteen etiikan professori Veikko Launis esityksessään lääkäripäivillä.
Etiikka on pohjimmiltaan yhteiskunnallinen asia. Se syntyy vuorovaikutuksen ja inhimillisten tarpeiden perusteella.
On ongelmia, joiden ratkaiseminen edellyttää vain uutta lääketieteellistä tietoa. Tällaisia ovat esimerkiksi riskien tai tarpeiden arviointi. Ongelman ratkaisu tapahtuu lääketieteellisin perustein.
On myös tilanteita, joissa lääkärin henkilökohtaiset arvot ovat ristiriidassa vaadittujen toimenpiteiden kanssa. Esimerkkinä tämäntyyppisestä ristiriitatilanteesta on tilanne, jossa lääkärin omatunto kieltää tekemästä aborttia ja laki sitä vaatii.
Pelkkä näkökulman muutos saattaa jo muuttaa eettisen ratkaisun sisältöä, vaikka jakaisimme samatkin arvot, sanoi Launis.

Lääkärintyön eettisiä periaatteita:
  • Inhimillisen elämän kunnioittamisen periaate
  • Ihmisarvon kunnioittamisen periaate
  • Itsemääräämisen (autonomian) periaate
  • Vahingon välttämisen periaate
  • Hyödyn maksimoimisen ja huolenpidon periaate
  • Oikeudenmukaisuuden periaate
  • Omien henkilökohtaisten arvojen ja vakaumuksen kunnioittaminen (Luettelo prof. Veikko Launiksen)

4.2.08

Luteet ovat täällä

Kuvalinkki: Wikipedia

Tuore Duodecim-lehti esittelee visaisen ihoinfektion, joka on iskenyt tamperelaiseen 22-vuotiaaseen, aiemmin terveeseen mieheen. Mies lähetettiin opiskelijaterveydenhuollosta ihotautiklinikalle vuonna 2005. Mies oli potenut kutiavaa ihottuma runsaan kuukauden ajan ja avokki vähän kauemmin. Lopulta amies löysi hyönteisen vuoteesta. Tutkimuksissa otus osoittautui luteeksi!
Ei selvinnyt, mistä luteet olivat peräisin. Pariskunta ei ollut matkaillut ulkomailla.
27-vuotias naisopiskelija lähetettiin vuonna 2006 ihotautien poliklinikalle kutisevan ihottuman vuoksi. Tämä potilas oli käynyt Hollannissa, Unkarissa sekä matkaillut Aasiassa ja vieraillut Tampereella.
Lutikka on alunperin lepakon loinen. Harvinaisen kaverin voi tuoda tuliaisena matkalta. Jos tuuri käy, sen voi saada myös kesämökiltä.
Hankala juttu: lääkäri tuskin on koskaan nähnyt tällaista tapausta, mutta nyt tämäkin ihottuma on vähitellen opittava tunnistamaan.

Smokissa maratoonille

Sydämen uudessa verkkolehdessä on juttu Matti, Markku ja Jyrki Smokista, joilla on poikkeuksellinen juoksuasu.
– Matka ei tapa, vaan vauhti, sanoo Matti Smokki.

Lihavuustutkija Mustajoki: syö vähemmän kuin kulutat

Uudessa Sydämen verkkolehdessä on professori Pertti Mustajoen haastattelu. Mustajoki on tullut tunnetuksi kantaa ottavana lihavuustutkijana ja sisätautilääkärinä. Mustajoen haastattelu on tehty muotoon, jossa hän ottaa kantaa silloin tällöin esitettyihin laihdutusta koskeviin väitteisiin.
Professori Mustajoki ei, pyydän jo etukäteen anteeksi, ole low carppien mieleen, mutta juttua ei ole mikään pakko lukea :)

Liikkuminen luonnossa tekee hyvää



Täti Punaruskea iloitsee tänään taivaasta pudonneesta hyötyliikunnasta. Hänen kanssaan iloitsee valkeasta lumipeitteestä varmasti moni muukin.

1.2.08

Aloitusaskit pois kaupoista

Helsingin Sanomat kertoo tänään, että tupakkalainsäädäntöön on tulossa merkittävä muutos: pienet tupakka-askit kielletään.
Ystävättäreni oli 6-vuotias, kun isommat sisarukset ottivat hänet tupakkarinkiinsä. Lapset keräsivät viikkorahoista kolehdin ja ostivat viikottain askin tupakkaa. Näin ystävättärestäni tuli nikotiiniriippuvainen jo alle kouluikäisenä.