4.2.08

Lihavuustutkija Mustajoki: syö vähemmän kuin kulutat

Uudessa Sydämen verkkolehdessä on professori Pertti Mustajoen haastattelu. Mustajoki on tullut tunnetuksi kantaa ottavana lihavuustutkijana ja sisätautilääkärinä. Mustajoen haastattelu on tehty muotoon, jossa hän ottaa kantaa silloin tällöin esitettyihin laihdutusta koskeviin väitteisiin.
Professori Mustajoki ei, pyydän jo etukäteen anteeksi, ole low carppien mieleen, mutta juttua ei ole mikään pakko lukea :)

14 kommenttia:

Kirsi H. kirjoitti...

Kirsi asiaan liittyen: oletko katsonut maanantaisin BBC:n dokumenttisarjaa Yleltä? Siinä valotetaan ravintoasioita ja odotin dokkarilta paljon (BBC laadun takeena), mutta petyin kovasti. Asia on todella alkeellista, ihan kuin katselisi kouluteeveetä.

Joka tapauksessa sarjan ekassa osassa oikein mystifioitiin se, miksi toinen lihoo ja toinen ei. "Mikä siihen mahtaa olla syynä? Teimme tieteellisiä kokeita..." ja pälä pälä.

Uraauurtava lopputulema oli: "Lihava Janet syö päivän aikana enemmän kuin laiha Sarah."

Hujui, mikä tulos. Yllättävää! :P

No joo tahdon vain sanoa, että laihduttamisesta (mitä painonhallintaa se nykyän onkaan) tehdään usein turhan hankalankuuloista. Mekanismi on kai aika selvä eli syö vähemmän kuin kulutat.

Vaikeudet tulevatkin siinä, miten hyvin hanskaamme tämän mekanismin käytännössä.

Mikko kirjoitti...

Kirsi H:n kommenttiin liittyen: Minun mielestäni olisi ollut kiinnostavampaa selvittää miksi tai miten laiha "Sarah" on pysynyt laihana kun taas "Janet" on lihonut; löytyykö vastaus elimistön toiminnan eroista, ravinnon laadusta, ravinnon määrästä vai jostain ihan muusta.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kaima, kouluteevee minullakin niistä monista tulee mieleen. Ehkä se kertoo myös siitä, että Suomessa väestön terveystiedon ja ravitsemustiedon määrä on paljon suurempi kuin monessa muussa maassa. – Emme kaipaa perustietoa. Joskus tosin käy niin, että perustieto on huteraa ja erityistiedot hyvinkin tarkkoja. Tällaista savijalkaisen lyijypatsaan ilmiötä ruokkii nykyinen tapa uutisoida pieniä tutkimustuloksia, esimerkiksi väistötutkimuksisa yhtä mittavasti kuin suuria, pitkiä, kansainvälisiä satunnaistettuja ja kontrolloituja yhteistyössä tahtyjä tutkimushankkeita.
Pääosinhan tosiaan lihavuuden ja ylipainon syy on juuri niin yksinkertainen, että ihminen syö enemmän kuin kuluttaa. Ongelma ratkeaa helposti, noin periaatteessa, sillä että joko syö vähemmän tai kuluttaa enemmän.
Mutta asia ei ole tarkemmin tarkastellen mitenkään yksinkertainen. Kuvaan tulevat hyvin pian mukaan sairaudet, aineenvaihduntahäiriöt, psykologiset tekijät, psykiatriset häiriöt, epätietoisuus siitä, mikä on terveellistä ja oikeaa syömistä, lukuisat kaupalliset tekijät... Ongelmia voidaan haluttaessa ryhmitellä taloudellisin perustein. Nautitun energian voidaan vaikuttaa myös poliittisilla, arkkitehtonisilla, työmarkkinapoliittisilla ja ties millä ratkaisuilla puoleen ja toiseen. Siinäpä meille toimittajille vahdattavaa: joukkoliikenteen tai yksityisautoilun tukeminen, yksityisen tilan ja julkisen tilan välinen suhde, ulkoilumahdollisuuksien, liikunnan mahdollisuuksien hankaloittaminen tai varmistaminen kaikille tai pelkästään maksukykyisille, koululiikunta, kouluaikainen liikunta, työaikojen pituus...
Iän myötä huonojen valintojen seuraukset kasaantuvat vyötärölle...

Mikko, luulenpa, että sen selvittäminen olisi kiinnostanut minuakin.No, ravinnon määrä joka tapauksessa oli suurempi. Kiinnostavampaa minusta olisi saada tietää, miksi joku laiha, joka syö kuin hevonen, pysyy laihana ja joku lihava, joka syö kuin hiiri, miksi hän on lihava.
Tästä aihepiiristä on tehty tutkimuksia, mutta ei tarpeeksi. Vastauksiakin on löytynyt, mutta ei vielä viisasten kiveä.

Mikko kirjoitti...

Kirsi: "No, ravinnon määrä joka tapauksessa oli suurempi."

Lihava myös kuluttaa enemmän joten sehän on ihan loogista että hän myös syö enemmän. Mutta se että lihava syö enemmän kuin laiha, ei valitettavasti anna vastausta siihen miksi henkilö on lihonut.

Kirsi: "Kiinnostavampaa minusta olisi saada tietää, miksi joku laiha, joka syö kuin hevonen, pysyy laihana ja joku lihava, joka syö kuin hiiri, miksi hän on lihava."

Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia johon mielestäni liittyy elimistön energiavarastojen käytössä olevat erot. Kaikki imeytynyt ravintohan menee ensin varastoon josta niitä sitten käytetään.

Mitenkähän nykytietämyksen valossa selitetään esim. afrikkalaisissa kyläyhteisössä tehdyt havainnot jossa samassa hyvin niukalla ravinnolla elävässä (reilusti alle 1000 kcal/päivä) yhteisössä on sekä obeeseja aikuisia että nälkiintyneitä lapsia. Syövätkö äidit vähäiset ruuat lasten edestä; en oikein siihen jaksa uskoa.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Mikko, niin. Tutkimustyö on tosiaan jokaisen muuttujan seuraamista ja kaiken mahdollisen huomioon ottamista.
Hypoteeseja on rakennettu ja osatotuuksia on löytynyt. Mielenkiintoinen on esimerkiksi Barkerin hypoteesi, jonka pääajatukseen on mielestäni helppo uskoa.
Puhuvat myös siitä, että toiset ihmiset liikkuvat koko ajan, jopa paikallaan istuessaan, toiset istuvat hievahtamatta. Edellisiltä kuluu istumiseen ilmeisesti enemmän energiaa kuin jälkimmäisiltä.
Sitten on tuo säästöliekille meneminen, jota tietääkseni ainakin Painonvartijoissa ainakin kiinnitetään säästöliekin välttämiseen huomiota. Ehkäpä tuo niukalla ravinnolla elävien pulleus selittyy lopulta tällä. Ihminen on evoluution aikana kehittynyt sellaiseksi, että elimistömme alkaa säästää, jos se saa vähän energiaa. Se oli keino, jolla muinaiset esivanhempamme slevisivät nälkävuosista. Lapset eivät selviä tietääkseni nälästä yhtä helposti kuin aikuiset, koskapa lapset tarvitsevat energiaa kasvamiseen, eivät pelkkään liikkumiseen. He siis tarvitsevat kai yleensä suhteessa paljon enemmän kuin aikuiset.
Jopa kehitysmaissa tyhjistä kaloreista on tullut ongelmaa, kun teollisuusmaiden ihmiset syövät terveellisesti ja ylijäämäsokeri ja -rasva pitää dumpata kehitysmaihin. Tästä olen tehnyt nähdäkseni mielenkiintoisen jutun, jonka voin panna kotisivuilleni, kunhan ennätän. Tiedotan asiasta, kun sen sinne laitan. Asiasta saa tietoa YK:n, esimerkiksi FAO:n sivujen kautta: http://www.fao.org/

Mikko kirjoitti...

Kirsi: "Ihminen on evoluution aikana kehittynyt sellaiseksi, että elimistömme alkaa säästää, jos se saa vähän energiaa. Se oli keino, jolla muinaiset esivanhempamme selvisivät nälkävuosista."

Tämä ominaisuus on tosiaan geeneissämme. Mutta mikä saa toiset varastoimaan ravintoa vaikka syövät kuin hiiret ja toiset voivat, kuten kirjoitit, syödä kuin hevoset ja pysyvät hoikkana? Tässä kohtaa kuvaan astuu insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssi voisi olla mielestäni hyvä syyllinen koska se on usein osatekijänä ns. metabolisessa oireyhtymässä joka lisääntyy ylipainon kanssa. Insuliiniresistenssistä seuraa hyperinsulinemia. Näillä kohonneilla insuliinipitoisuuksilla taas on hyvin monia terveydelle haitallisia vaikutuksia, kuten rasvavarastojen heikentyneet käyttömahdollisuudet.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Mikko, ehkäpä.
Luultavasti asiaa tutkitaan jossain kuumeisesti. Sitten on aina tuo kysymys, mikä on syy, mikä seuraus...
Fysiikassa puhutaan hyvästä ja huonosta hyötysuhteesta. Ja oman mausteensa keskusteluun toi kokkiohjelmajulkkis Sikke Sumari, joka väitti olevansa läpipasko.

Mikko kirjoitti...

"Sitten on aina tuo kysymys, mikä on syy, mikä seuraus..."

Tämä on hyvin tärkeä ja samalla vaikea kysymys. Tutkimuksista tuli mieleen tuore kotimaisten tutkijoiden laatima kirjoitus (Diabetologia. 2008 Jan;51(1):130-8), jossa tutkittiin rasvan kertymistä kudokseen (lisää tutkitusti kudoksen insuliiniresistenssiä) ja metabolisen oireyhtymän sairauksien ilmentymistä. Tuloksena oli että metabolisen oireyhtymän sairauksien ilmentyminen liittyy nimenomaisesti rasvan kertymisestä maksaan.

Tästä rasvamaksasta (NAFLD) on esim. Pertti Mustajoen kirjoitus Duodecimin sivuilla; kannattaa lukea. Siinä Mustajoki tuo muistaakseni esille että rasvamaksa ei ole seurausta rasvan syömisestä vaan jostain muusta. Tutkimukset ovat tuoneet esille esim. fruktoosin osallisuudesta tähän maksan rasvoittumiseen (Hyvä artikkeli: Nutrition & Metabolism 2005, Review: Fructose, insulin resistance, and metabolic dyslipidemia).

Rasvamaksasta voi parantua ja siihen parhaat keinot Mustajoen mukaan ovat laihdutus ja liikunta. Kuulostaako tutulta? :)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, ja sen tiedän, että rasvaa kertyy lihoessa myös sisäelinten ympärille ja juuri tämä rasva on vaarallisinta terveyden kannalta. Iloinen uutinen sen suhteen on, että laihdutettaessa juuri sieltä lähtee ensin rasva ja terveyden ennuste paranee, kun ylipainoinen ihminen laihduttaa sanotaan viisi kiloa riippumatta lähtöpainosta. Tämä on luullakseni pitkälti samaa asiaa kuin mistä sinä puhut.
Maksan saa pilalle myös syömällä, siihen ei ole pakko käyttää alkoholia. Leffaohjaaja Morgan Spurlock antoi asiasta karmaisevan havainnollisen esimerkin leffallaan Super Size Me.

Mikko kirjoitti...

Kirsi: "rasvaa kertyy lihoessa myös sisäelinten ympärille ja juuri tämä rasva on vaarallisinta terveyden kannalta."

Tämä sisäelinten rasva on lukemani mukaan hormonaalisesti hyvin aktiivista ja reagoi herkästi insuliinin määrän kasvuun. Tämä insuliinin määrän kasvu on siis seurausta insuliiniresistenssistä kuten edellä kirjoitin. Se kaikkein haitallisin insuliiniresistenssin aiheuttaja (metabolisen oireyhtymän sairaudet) oli maksan rasva.

Ja kun maksan insuliiniherkkyys paranee laihduttamisella ja liikunnallista aktiivisuutta lisäämällä samalla häviää myös se terveydelle haitallisin rasva sisäelinten ympäriltä. Ymmärsitkö mitä ajan takaa?

Morgan Spurlockin elokuvaa on kritisoitu ja hänen on epäilty mm. vääristelleen syömiään kalorimääriä(!?), mutta se tosiaan oli hyvä osoitus miten nopeasti maksan tilanne voi muuttua jos oikein yritetään. Spurlockhan joutui keskeyttämään "kokeen" nimenomaa maksa-arvojen nopean heikkenemisen seurauksena. Muistutan vielä Mustajoen kirjoituksesta jossa maksan rasvoittumisen taustalla ei ole runsas rasvaisen ravinnon nauttiminen.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Oikeastaan lääkärit vakavasti ehdottivat ohjaajalle moneenkin kertaan hullun ihmiskokeen keskeyttämistä juuri nimenomaan maksan arvojen kohoamisen tähden. Joku lääkäreistä ihmetteli, että on näköjään mahdollista, että ihminen voi tappaa itsensä syömällä; hän on tähän asti ajatellut, että maksa voi tuhoutua vain juomisen seurauksena.

Metabolisen oireyhtymän ennusteen kannalta taitaa kuitenkin olla samantekevää, onko sisäelinten ympärille kertynyt rasva syntynyt syömällä makeita herkkuja vai syömällä rasvaa.
Rasvamaksassa taitaa usein olla kyse myös alkoholin innokkaasta käytöstä.

Mutta siis tämänhetkinen suomalainen lääketieteen tietämys tiivistyy Lääkäriseura Duodecimin sivuilla. Duodecimin lääkärikirja antaa vastauksen siihen, mitä näyttöön perustuva lääketiede tällä hetkellä sanoo rasvamaksasta ja samalla vyötärölihavuudesta. Pistän tähän nyt pelkän pitkän linkin:
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=rasvamaksa&p_artikkeli=dlk00070&p_teos=dlk

Mielipidekirjoittelu rasvamaksan kehittymisestä on netin keskustelualueilla ja blogeissakin erittäin vilkasta. Ei ihmekään, koska tässä on oivallinen vastakkainasettelun mahdollisuus sitä etsiville :)

Siitä enemmistö joka tapauksessa lienee yhtä mieltä, että rasvamaksa on paha juttu ja siitäkin, että vyötärölihavuutta on syytä varoa. Ja suurella osalla kansaa ei 80 cm:n tai 90 cm:n vyö riitä. Valitettavasti.

Mikko kirjoitti...

Kirsi: "keskeyttämistä juuri nimenomaan maksan arvojen kohoamisen tähden"

Maksa-arvojen heikkeneminen = arvojen kohoaminen; pahoittelen huolimatonta kirjoittelua.

Kirsi: "Metabolisen oireyhtymän ennusteen kannalta taitaa kuitenkin olla samantekevää, onko sisäelinten ympärille kertynyt rasva syntynyt syömällä makeita herkkuja vai syömällä rasvaa."

Se onkin samantekevää; useimmiten molemmista. Mutta se MIKSI rasvaa kertyy sisäelinten ympärille toisille (vaikka syö kuin varpunen) ja toisille ei (vaikka syö kuin hevonen) on paljon merkittävämpi ja mielenkiintoisempi asia. Siinä tullaan olennaisen kysymyksen juurelle ja siinä insuliiniresistenssin syntymisellä on olennainen merkitys, koska ilman insuliiniresistenssiä ei ole myöskään metabolista oireyhtymää. NAFLD (eli Non alcoholic fatty liver disease) syntyyn alkoholi ei liity; vaan ravinto, lääkkeet tai muu altistus esim. tietyille liuottimille saa rasvamaksan aikaan.

Lisäksi on merkittävää se miksi jo pienellä laihduttamisella saadaan niin positiivisia tuloksia terveyden tilassa. Ylipaino ylipäätään ei välttämättä olekaan se mikä terveysongelmat aiheuttaa.

Kirsi: "Siitä enemmistö joka tapauksessa lienee yhtä mieltä, että rasvamaksa on paha juttu ja siitäkin, että vyötärölihavuutta on syytä varoa."

Tästä olen ihan samaa mieltä!

Kirsi H. kirjoitti...

Mikko siinä dokkarissa muistaakseni sanottiin, että Janet ja Sarah söivät samanlaista (epäterveellistä) ruokaa ja harrastivat liikunta saman verran (vähän), mutta toinen pysyi kuikelona ja toinen lihoi. Lihava söi määrällisesti enemmän.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Mikko, nyt ei enää jää ratkaistavaksi kuin tuo iso juttu: miksi näin tapahtuu :(
Sinulla on teoria. Kunpa se olisikin totta, niin asia voitaisiin luullakseni päästä purkamaan ja sairaat paranisivat.

Kirsi, vaikka en dokkaria nähnytkään, niin näin se vain on usein. Tilastollisesti katsoen suomalaistenkin lihomisen syy on juuri kuvatun kaltaisen yksinkertainen: syömme enemmän kuin kulutamme.
Enää täytyy ratkaista muutama juttu: Miksi syömme liikaa? Miten ongelma katkaistaan? Onko tilanne korjattavissa?
Kaikkiin kysymyksiin voi tietysti antaa jonkin helpon vastauksen, mutta veikkaan, että helppo vastaus ei auta. Ongelmat ovat vaikeita.