Tänään YLEn uutiset nosti isoksi jutuksi filippiiniläiset sairaanhoitajat. Jutulla mainostettiin ensi keskiviikkona lähetettävää ajankohtaislähetystä. En nyt puutu uutisen varsinaiseen sisältöön, vaan uutisen sivujuonteeseen. Uutisessa annettiin ymmärtää, että Filippiinien oma terveydenhuolto kärsisi terveydenhoitohenkilökuntapulasta, koska koulutettavat ihmiset lähtevät laumoittain ulkomaille. Siis onko kyseessä sama tarina kuin Suomessa: väkeä koulutetaan riittävästi, mutta väki pakenee parempipalkkaisiin hommin.
Kyse ei Filippiineillä ole samasta ilmiöstä kuin Suomessa!
Itse asiassa jutun tekijä ei vain ole ymmärtänyt näkemäänsä. Jutussa Filippiinien entinen terveysministeri, lääkäri Galvez Tan kyllä kertoo, ettei koskaan Filippiinien terveydenhuolto ole ollut niin huonossa jamassa kuin se nyt on: joka päivä kymmenen äitiä kuolee maassa synnytyksen jälkeiseen komplikaatioon. Seitsemän kymmenestä potilaasta kuolee näkemättä lainkaan terveydenhuollon ammattilaista. Ongelman ydin vain jää jutussa vaille huomiota. Voidaan tietysti sanoa, että uutinen tehtiin toisesta asiasta, mutta siinä tapauksessa olisi ollut syytä jättää mainitsematta henkilökuntapulasta, koska maininta antaa virheellisen kuvan tilanteesta.
Miksi Filippiinien terveydenhuolto on ala-arvoisessa tilassa?
Niin, miksi? Ei suinkaan henkilökuntapulan takia, vaan siksi, että Filippiinien terveydenhuolto on yksityistetty. Tietysti tähän liittyvät myös ammattihenkilöiden huonot palkat. Ennen kaikkea tilanne tuo ongelmia tavallisille filippiiniläisille. Jotta potilas saa hoitoa, hänen täytyy maksaa kaikesta. Näin köyhät, joita on paljo, jäävät terveydenhuollon ulkopuolelle kokonaan. Näin myös esimerkiksi sairaanhoitajilla ei ole varaa saada omille lapsilleen terveydenhuoltoa, kuten YLEn uutisten haastattelemassa tapauksessa esimerkiksi on laita. Suomessa sydänlasta ei jätetä vaille leikkaushoitoa, ei ainakaan vielä, olivatpa hänen vanhempansa sitten köyhiä tai sairaanhoitajia tai olivatpa vaikka pörssimeklareita. Kaikkien lapset hoidetaan, ainakin toistaiseksi.
Silmiäavaava mahdollisuus tutustua Filippiinien kokonaan yksityistettyyn terveydenhuoltoon meni valitettavasti juuri ohi. DocPointissa esitettiin saksalaisen journalistin ja dokumenttiohjaajan Florian Opitsin The Big Sellout.
DocPoint-postaukseni dokumenttielokuvasta The Big Sellout.
6 kommenttia:
Suomeen tulevat eivät ole sairaanhoitajia, vaan perushoitajia (practical nurse), jotka kai on tarkoituksena laittaa vanhustenhuoltoon jne. johon kotimaisia ei riitä.
Kielitaito on varmaan aika puutteellinen, molemmilla osapuolilla. Vanhat ihmiset unohtavat dementoituessaan opitut kielet, ja hoitajat joutuvat ainakin alkuun käyttämään englantia. Hoito sinänsä on varmasti ensiluokkaista, koska sikäläinen kulttuuri kunnioittaa vanhempia ihmisiä! Ja koulutus on erittäin hyvätasoista, käytännön koulutusta korkeakoulussa!
Kun asuimme pari vuotta (1970-luvulla) Saksassa, tajusimme mitä siitä seuraa, kun ei ollut yleistä ja yhtäläistä julkista terveydenhuoltoa, vaan kukin otti sairaskassata sen vakuutuksen, mihin rahat riittivät.
Suomessa on (aikakin teoriassa) – siitä lähtien kun kansanterveyslaki astui voimaan –, pyritty hoitamaan potilaat tasa-arvoisesti, mutta käytäntö, mitä se on? Entä tulevaisuus? Ketä hoidetaan ja millä varoilla, minkä systeemin puitteissa?
Anonyymi, toivon kyllä että täällä esiinnytään nimellä tai nimimerkillä!
Nyt yksi outo juttu, johon olisi kiva saada vastaus heti kärkeen: kuinka ihmeessä Filippiineillä voidaan kouluttaa korkeakouluissa perushoitajia, joilla ei kyetä maksamaan sellaista palkkaa, että palkka ei riitä hoitajan oman lapsen sydänleikkaukseen?
No, mikäli YLEn uutiseen on luottaminen, esimerkiksi haastateltu Suomeen tulossa oleva Arnel Rivera ainakin on sairaanhoitaja. Eri asia sitten on, millaiseen työhön Suomi hänet kelpuuttaa.
Filippiiniläisen hoitajan, lähihoitajan, perushoitajan, sairaanhoitajan tai mikä hän nyt koulutukseltaan onkin, suomen kielen taito on todennäköisesti "aika puutteellinen". Dementiapotilaat tosiaan osaavat vain äidinkieltään. Jälleen kerran siis kehitys menee toiseen suuntaan kuin mihin hallitusohjelma on sen linjannut: hallitusohjelmassa on ideoitu, että vanhustenhuollossa panostettaisiin kuntouttavaan työotteeseen. Kommunikointi olisi tässä avainasemassa. Suomalaistenkin työntekijöiden suhteen on tässä kommunikoinnissa runsaasti toivomisen varaa, mutta ystävällisimmätkään filippiiniläiset eivät auta asiaa.
Paju, itse en luota poliitikkojemme vakuutteluihin siitä, että Suomessa ei pyritä terveyspalvelujen yksityistämiseen. Näen jo yksityistämiskokeiluja siellä täällä Suomessa.
Viittasin tähän juttuusi tänään blogissani.
Kiitos, MM.
Lähetä kommentti