19.3.08

Kela hylkää ihmiset selviytymään itsekseen

Tulen suoraan nuoren ihmisen blogista. Vahvalla latauksella hän kertoo, että Kela hylkäsi hänen hartaasti odottamansa terapiahakemuksen – ja perustelut olivat ontot.
Syömishäiriöt ovat kuolemanvakavia ongelmia, arvon Kela. Jää vain arvailujen varaan, miten on joidenkin blogiystävien laita. Jostain kertoo se, että päivitykset ovat jääneet...
Yritin tuossa menneellä viikolla turhaan saada lisäselvitystä Kelan tiedotteeseen. Kela näet kehui terapiaan pääsevien määrän kasvaneen 12 prosenttia. (No, heitä on kaikkiaan vain 13.000 henkilöä.) Tiedotteessa ei kerrottu kuitenkaan lainkaa siitä, onko Kela lyhentänyt taas terapia-aikoja. Olen täällä netissä seurannut, miten yksin moni ongelmiensa kanssa joutuu räpiköimään. Pillereitä vain tarjotaan hoidoksi ja kiireisen psykiatrisen sairaanhoitajan pika-analyysejä. Pelkät pillerit eivät paranna näitä sairauksia, vaikka ne Kelalle halvemmaksi tulisivatkin.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuli taas mieleen, että "ihminen oot sinä yksin, kaiken keskellä yksin". Kela hylkää hakemuksia ja säästöt ovat sitten kohalokkaammat. Lisäksi kuulin tänään taas hyvin iäkkäältä potilastoveriltani, kuinka hänen miehensä ei enää saa veteraanikuntoutustakaan kuin joka toinen vuosi, sillä niistäkin on supistettu. Tuntuu kyllä aika pahalta, sen vähenevät Suomea puolustavan, veteraaniväestön puolesta. Lisäksi vaikka heillekin kuuluisi jalkojenhoito, niin ei kuulema mies sitä saa, kun ei ole jalkojenhoitajaakaan. Omituista. Sitten kuulin myös, ettei Hakunilassa diabeetikkokaan saa jalkojenhoitoa, koska ei ole resursseja. Mihinkä ollaan menossa?

Elegia kirjoitti...

Oma terapeuttini kertoi, että Kelan tukemaa terapiaa on vaikea saada ja se kuulemma on sellainen once in a lifetime -juttu eli olisi parempi tulla kuntoon.

Jos tarvetta tulee myöhemmin, niin tuskin sitä enää myönnetään. Ymmärsin siis niin, että sen voi saada kerran (ja tosiaan - terapiajaksot ovat käsittääkseni lyhentyneet) ja olisi parempi tulla kuntoon tai muuten saa pärjäillä, miten parhaaksi katsoo. :(

Lääkkeistä on toisille apua, mutta harvemmin ainoana hoitomuotona. En voi ymmärtää.

KirsiMy kirjoitti...

Mielenkiintoista, tuo, että jotkut veteraanit saavat vuosittain ja toiset siis harvemmin, kuntoutusta, juuri nyt, kun heidän jokaisen kuntoutustarve on suurempi kuin koskaan ennen. Sotaveteraanit ovat jo iäkkäitä, ja sotavuodet ovat olleet kovaa aikaa...
Tuosta jalkahoidosta: jos diabeetikot pannaan etusijalle jalkahoitojonossa, kaikki muut tarvitsijat jäävät kyllä hoitamatta, ainakin ajan oloon, ja ainakin silloin, kun ne runsaat 200.000 diabeetikkoa löytyvät, joilla on diagnosoimaton diabetes.

Elina, näkyy olevan kuin arpajaisettuo Kelan tukemaan terapiaan pääsy. Ennaltaehkäisyyn ja uudelleen sairastumisen ehkäisyyn ei ole panostettu lähes ollenkaan eikä niihin ole kiinnitetty muutenkaan huomiota. Tästä ajankohtaisin esimerkki on tuo Kokoomuksen kansanedustaja, Suomen yYittäjien puheenjohtaja Eero Lehden haastattelu Kauppalehdessä: siinä sekä Lehti että Kauppalehti oikein edistävät vaikeassa asemassa olevien ihmisten masentamista. Tuo haastattelu sai minut ajattelemaan, että työnantajien pitäisi maksaa työssä sairastuneiden masennuspotilaiden terapiakulut niille asetettuna työnantajamaksuna. Se edistäisi ennaltaehkäisyä varmasti paremmin kuin mikään muu ja samalla se helpottaisi Kelan budjettia; nythän Kela nipistää kuntoutusmäärärahoista ja suuntaa niitä psykoterapiaan.

Kaisa kirjoitti...

Olen blogeja lukiessa ihmetellyt sitä, miten vähän olen joutunut tappelemaan KELAn kanssa mistään etuuksista. Joko se johtuu siitä, että katkeilevat luut ovat jotakin konkreettista, joka KELAssa ymmärretään paremmin kuin henkisen terapian tarve, tai sitten olen päässyt "sisään" systeemiin kultaisella 70-luvulla, tai sitten olen niin onnellisessa asemassa, että olen tarvinnut KELAn tukea niin vähän että se on minulle armosta myönnetty...

Hyvää pääsiäistä Kirsi joka tapauksessa! Minä alan täällä paahtaa kaikkia kirjallisia töitä, jotka pitäisi saada alta pois ennen tiistain "oikeiden" töiden alkamista.

Anonyymi kirjoitti...

Jostakin syystä KELA:n yms. instanssien tehtäviin valikoituu ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa estääkseen ihmisiä saamasta heille kuuluvia tukia. Ihan kuin omistaan antaisivat.

Pääsiäisterveiset!

Hallatar kirjoitti...

Olen huomannut otsikkosi oikeellisuuden...


Hyvää pääsiäistä siulle kuitennii! =)

KirsiMy kirjoitti...

Kaisa, sama juttu itselläni. Minulla on hyviä kokemuksia Kelasta, mutta ne ajoittuvat kyllä 70-luvulle. Nykyisin pysyttelen kyseisestä buljusta niin etäällä kuin mahdollista (paitsi nyt toimittajan työn puolesta tietenkin). Kansakunnan henkinen pahoinvointi kanavoituu Kelaan, psykiatrisille poliklinikoille, sosiaalitoimistoihin sekä tietysti A-klinikoille. Työelämästä pois työnnetyt keski-ikäiset eivät enää saa Kelasta senkään vertaa kuntoutusta kuin aiemmin; kuntoutuskin on haettava psykoterapiana, minkä luulisi olevan yhteiskunnalle kalliimpaa kuin se, että se annettaisiin ennaltaehkäisevänä.
Kaisa, hyvää pääsiäistä sinulle myös. Yritän tässä saada ison jutun valmiiksi, jotta pääsisin viettämään pääsiäistä minäkin. Minä puolestani sain juuri pienen apurahan, joka mahdollistaa pari Pohjanmaan-reissua :)
Neulekirppu, jossain tilanteissa tuollainen on tosiaan käynyt minunkin mielessäni. Luulen kuitenkin, että suurin ongelma on eduskunnassa, joka Kelan rahat antaa. Kuten Kauppalehdestä olemme saaneet viime päivinä lukea, Arkadianmäellä on ainakin yksi kansan edustaja, joka pitää suurta osaa kansasta hyödyttöminä. Pelkään, että sillä on kavereitakin.
Hyvää pääsiäistä sinulle, Neulekirppu :)
Hallatar, sepä ikävää :(
Hyvää pääsiäistä – kaikesta huolimatta.

Anonyymi kirjoitti...

Piti vielä sanoman, että itse olen joutunut 90-luvulla taistelemaan Kelaa vastaan lähes kaikessa mitä olen hakenut. Pitivät minua jotenkin "ennakkotapauksena" ja sanoivatkin, että voithan valittaa Tarkistuslautakunnalle, niin olet meillekin sitten niin kuin ennakkotapaus. Tosiaan, eihän he siitä mitenkään hävinneet, kun antoivat sairaalle ihmiselle kieltävän päätöksen ja saivat lisäaikaa asian puintiin ylemmässä asteessa. Hävisivät asian, mutta sama summa jäi maksettavaksi ja sain sen monen kuukauden kertasummana. Sama oli monessa muussakin, joten aina piti valittaa tai hakea oikaisua tai uudelleen etuutta. Toivottavasti nyt ovat jo maksansiirron saaneetkin paremmin heidän tiedossaan. Lopuksi aloin kuntoutusasioissa käymään tietyn kuntoutusihmisen luona, joka tunsi ison mapillisen taustaani ja homma hoitui paremmin. :)

Hyvää Pääsiäistä sinullekin, Kirsi!

KirsiMy kirjoitti...

Varmaan kiva olla "ennakkotapaus".

Anonyymi kirjoitti...

Kela on siitä kumma laitos, että Tarkistuslautakunta on samaa Kelan väkeä, joka siis muka oikaisee omia päätöksiään... Tahon pitäisi olla täysin ulkopuolinen, jotta tulos olisi uskottava.

KirsiMy kirjoitti...

Anonyymi, tämä on minunkin mielestäni vrin ja outoa, ei sovi oikeustajuuni.