4.3.08

Onko ministerin huolen aihe oikea?

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti marraskuussa 2007 MASTO-hankkeen (2007-2011) vähentämään masennuksesta johtuvaa työkyvyttömyyttä. Sosiaali- ja terveysministeri
Liisa Hyssälä puhui MASTO-hankkeen koordinaatioryhmän ensimmäisessä kokouksessatänään. Hyssälä oli huolissaan siitä, että masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat nousussa. Hänen mukaansa tarvitaan voimakkaita toimia.
"Merkittävänä huolenaiheena työikäisen väestön pienentyessä on työntekijöiden ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen. Sairauksista erityisesti masennus uhkaa katkaista suomalaisten työuran liian varhain."
"On huolestuttavaa, että uusien masennuksen perusteella alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on edelleen nousussa. Masennusperusteisen työkyvyttömyyden vähentäminen vaatii mielestäni nyt erityistä huomiota ja puuttumista", ministeri Hyssälä sanoi.

Nyt minä olen huolissani: mistä ministeri on huolissaan? En ole ollut kyseisessä tiedotustailaisuudessa, joten olen tiedotteen varassa.
Huolestuttaako ministeriä masennusperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrän kasvu enemmän kuin masentuneiden ihmisten riittämätön hoito ja kuntoutus! Onko ministeri lainkaan tietoinen siitä, että muilla kuin psykiatrin lausunnoilla on lähes mahdotonta pästä työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka ihminen olisi työkyvytön? Aikooko ministeri riistää tämän viimeisen porsaanreiän, viimeisen toivon ihmisiltä, jotka eivät somaattisten sairauksiensa tai vammojensa tähden kelpaa tai ole kykeneviä työelämään!
Itselläni on lisäksi käsitys, että ongelmat ovat useammin, ainakin alkuvaiheessa, työnantajapuolella kuin sairastuneen ihmisen asenteissa.

7 kommenttia:

Jani Sourander kirjoitti...

En tiedä saako palavereiden asioista puhua missään, joten en kerro mihin työpaikkaan tämä liittyy. Mutta erään työpaikan lähes jokainen vuoronvaihtopalaveri koostuu siitä, että työnjohto kertoo työtuloksen olevan liian mitätöntä. Hitaita laiskumuksia sakissa. Heitä ei nyitä henkilökohtaisesti hihasta, eikä nimiäkään mainita, vaan kritiikki kohdennetaan koko porukkaan.

Pitkää uraa suunnittelevat stressaantuvat. Väliaikaiset työntekijät ottavat välinpitämättömän asenteen. Ei ole ihmistä varten sellainen touhu.

Mitä enemmän panostetaan tehokkuuteen, sitä enemmän sen lieveilmiöt tulevat maksamaan.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Jani, minulla itselläni on ollut pitkän urani aikana kaksi esimiesasemassa olevaa henkilöä, joihin kuvauksesi sopii. Voin sanoa, että työnteko sellaisessa talossa ja työyhteisössä on infernaalista.
Olen tismalleen samaa mieltä tuosta tehokkuuteen patistelusta. Toinen manitsemistani henkilöistä hoki muistaakseni ihan oikeastikin slogania "Tulos tai ulos." No, hän oli toimitusjohtaja ja joutui itse lähtemään, kun luovan työyhteisön ilmapiiri koki hengityshalvauksen ja tulos painui syvästi tappiolliseksi.
Toinen muistoni menneiltä ajoilta kohdistuu lähempään esimieheen, joka viesti sekä palavereissa että selän takana, miten tyhmää porukkaa tiimissä on. Muistan kyseisen herran edelleenkin, mutta ikävä ei ole. Hänen ympärilleen muodostuu näköjään herkästi hajurako nykyisinkin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Kirsi hyvä! Puhut asiaa! Tunnen ihmisen 51 v., jolla on lapsuuden aikanen diapetes ja verisuonisto ja verenkierto sen mukainen, luunmurtumia kaatumisten yms. vuoksi jo useamman vuoden muutamia vuodessa sekä muutamia sydän infarkteja ja yksi pallolaajennus. Mikään näistä ei yksin riitä työkyvyttömyyseläkkeelle. Lääkityksellä ilmeisesti on tarkoitus että verenkierto tai verisuonisto jotenkin paranisi. Mutta diapetes jo yksinään on rapauttanut verisuonistoa eikä se iän mukana mitenkään parane.
Hän pääsi viimein työkyvyttömyyseläkkeelle kun heittäytyi hulluksi. Uhkasi itsemurhalla ja jätti asiansa hoitamatta. Joten, ihan asiaa puhut.
Terv. anonyymi Pikkuliina

Anonyymi kirjoitti...

Siis se pallolaajennus on tehty kolmeen suoneen ja hänellä on sepelvaltimotauti.
Tämä tarkennus vielä edelliseen. T: Pikkuliina

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Psykiatri on melkein kai jokaisen epätoivoisen eläkkeelle pyrkivän viimeinen toivo. Olin joskus ompelukurssilla jonkun Kelan virkailijan kanssa, joka selitti, ettei vaikeista sairauksista topiuvia voi päästää eläkkeelle, koska elämänhalut silloin vähenevät. Hassua vain on, että työnantajatkaan eivät sitten ole valmiit ottamaan heitä tiettyine rajoitteineen töihin – eivät ainakaan vielä nykyisen työvoimatoilanteen vallitessa.

Sepelvaltimotauti ja pallolaajennus eivät nykyisin tosiaankaan välttämättä johda eläkkeelle, kuten takavuosikymmeninä sydänhalvaus... Nykyisin hoidot ovat hyviä ja usein tehokkaita, mutta kuvassa on nykyään entistä useammin myös tuo kakkostyypin diabetes ja se on jo aika haastava yhdistelmä. Lisäksi yhdistelmään taitaa kuulua masennus, jota lääkärit eivät edes normaalisti ehdi havaita.

Juhana Harju kirjoitti...

Katsoin äsken Rick Warrenin puheen aiheesta 'Living a Life of Purpose' (http://www.ted.com/index.php/talks/view/id/71). Siinä hän hyvin sanoo jotenkin siihen tapaan, että niiden, joilla on vaikutusvaltaa tulisi käyttää sitä niiden hyväksi, jolla sitä ei ole. Sinä, Kirsi, toimit tämän periaatteen mukaan jatkuvasti, mutta vain harvat poliitikot ovat tällaiseen heränneet.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos, Juhana. Poliitikot ovat mielenkiintoista väkeä. Kuuntelin juuri eilen tiedotustilaisuudessa, mitä nykyinen hallitus aikoo tehdä sosioekonomisten terveyserojen korjaamiseksi. Kaikki tuntui tosi hyvältä ja rohkaisevalta. Itse olen vain kyynistynyt. Sitä mukaa kuin osa kansasta voi aina vain paremmin, halu parantaa heikkoon asemaan jätettyjen ihmisten tilannetta hiipuu. Vaalien lähestyessä poliitikot terästäytyvät ja pitävät kauniita puheita. Maailman pisin matka on kuitenkin tuumasta toimeen.