27.3.08

Riittääkö potilasryhmän koko perusteluksi priorisoinnissa


Kuva: Tarjuska (luvalla).
Näyttää siltä, että Helsingissä on hiljaisuudessa tehty päätös, että vain diabeetikoille suodaan terveydenhuollon jalkaterapeutin palveluita. Onglmia on varmasti reumapotilailla, jos tämä tieto pitää paikkansa. Ongelmia on myös pienellä elinsiirtopotilaiden ryhmällä – ei missään tapauksessa kaikilla elinsiirtopotilailla – joka on tästä hoidosta hyvinkin riippuvainen.
Syytä näiden potilaiden jalkaongelmiin ei oikein tiedetä. Aina aktiivinen Tarjuska on pyrkinyt saamaan selville, olisiko kyseessä lääkkeen sivuvaikutus. Tarjuska kertoo, että ongelma on hänen tietääkseen suurin potilailla, joille elinsiirto on tehty samoihin aikoihin.
Nyt kuitenkin on siis niin, että Helsingin kaupunki on päättänyt, että diabeetikkoja on niin paljon, että vain heille annetaan jalkojen hoitoa.
Kuten jo aiemmin olen elinsiirron saaneita potilaita koskevista perusterveydenhuollon linjauksista kirjoittanut, kirjoitan jälleen: viiden markan suutari tekee tuhannen markan vahingon.

6 kommenttia:

savisuti kirjoitti...

Potilaiden joukossa on puhuttu aina siitä, että yksi elinsiirron jälkeen syötävä hyljinnänestolääke aiheuttaa näitä ongelmia. Sama lääke kasvattaa ikeniä hampaiden päälle joillakin ja saa varpaiden ihon kasvamaan niin, että kynsi jää ihon alle ja tulehtuu helposti. Asiaa ei varpaiden osalta ole toistaiseksi tieteellisesti osoitettu, hyvä kun Tarja tekee jotain asian eteen.

Hienoa kun kirjoitat asiasta, se koskee kuitenkin aika monia.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Savisuti, olen perillä tästä epäilystä ja käsittääkeni kyseinen lääketehdas tutkii asiaa parhaillaan. Näyttää vain siltä, että Helsingin kaupungin asiantuntijalääkärit eivät ole perillä kyseisistä ongelmista saat sitten niiden mahdollisista aiheuttajista.
Kirjoitan, koska asiasta pitää puhua – ei vain elinsiirtopotilaiden ongelmien tähden, vaan myös siksi, että tuon kaltaiset priorisointipäätökset, jos niitä nyt sitten on tehty, osoittavat, että päätöksenteko on annettu sellaiselle tasolle, jolla on liian kapea näkökenttä. Tuolla logiikallahan elinsiirtotoiminta kannattaa lopettaa kokonaan; potilaille kun tulee joka tapauksessa leikkauksen jälkeenkin hoidontarvetta ja kun elinikäisestä lääkityksestä puhutaan, mahdolliset haittavaikutukset jatkuvat ja, mikäli niitä ei hoideta, ne saattavat romahduttaa jossain vaiheessa potilaan terveyden.

Tarjuska kirjoitti...

Hienoa, että otit asian taas päivän valoon. Näyttää siltä, että resurssipula uhkaa niin terveysasemaa, kuin erityisterveydenhoitoakin. Näin jää moni tärkeä potilasryhmä vaille elintärkeää hoitoa, joka liittyy perussairauteen. Olen ollut yhteydessä lääkefirmaan, lääkkeen sivuvaikutuksen selvittämiseksi. Onneksi he ovat ottaneet asian myötämielisesti vastaan ja toivon, että tuloksia syntyisi. Ensitiedon mukaan on todettu, että syklosporiini aiheuttaisi kuvaamiani oireita. Sitä käytetään hyljinnänestoon olevassa lääkkeessä. Nyt on kulunut jo kolme kuukautta viime hoitokerran jälkeen, kun aiemmin kävin 1½ kk:n välein jalkojenhoidossa. Taitaa tulla "suutarille" mahdolllisia lisäkuluja tällä menolla.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kerro, jos siitä syklosporiinista jotain sieltä lääkefirmasta päin kuuluu.
Kyselen vähän toisaalta sa,asta asiasta vielä.

Tarjuska kirjoitti...

Vielä ei ole kuulunut vastausta, mutta selvittely vie varmaan aikansa. Ihmettelen vielä kovasti, että miten elinsiirron saaneet kuuluvat riskiryhmään, kun on kyse influenssa rokotuksista, mutta kun kyse on infektoituneista varpaista, niin sillä ei ole mitään merkitystä ja sitten emme olekaan riskiryhmässä. Syömme kuitenkin hyljinnänestolääkkeitä, jotka alentavat vastustuskykyämme. Ensimmäisen siirrännäisen tuhoutuminen alkoikin juuri infektiokierteestä. Kallista lystyiä. :(

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Pahimmassa tapauksessa sankarikirurgienkin suuret saavutukset kaatuvat pieniin säästöihin terveydenhuollossa.