14.5.08

Koskahan suomalainen työvoimapolitiikka testataan EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa

Kela tiedotti tänään seuraavaa:
Vuonna 2007 Kelan korvaamaa psykoterapiaa sai 13 000 henkilöä, mikä on 12 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Psykoterapian kustannukset olivat 20,5 miljoonaa euroa, josta harkinnanvaraisena kuntoutuksena myönnetyn terapian osuus oli 18,9 miljoonaa. Kelan korvaaman psykoterapian kustannukset ovat kasvaneet 27 % vuodesta 2004 vuoteen 2007.
Kela on esittänyt, että työikäisten opiskelua ja työkykyä tukeva psykoterapia ei olisi harkinnanvaraista, vaan sitä tulisi saada aina tarvittaessa.


Kaunista. Kela näkyy tahtovan ihmisille pelkkää hyvää. Joku heille kuitenkin tahtoo pahaa, sillä, kuten tiettyjä blogeja seuraavan on helppo havaita, esimerkiksi nuorten hoitoon pääsy on todella hidasta ja asioita lykätään ensi vuoteen ja vaalien jälkeiseen aikaan ja ties mihin. Nuorten kamppailua seuratessa ihmettelen, millaisia ihmemiehiä ja -naisia terapeutit ovat, kun nostavat jaloilleen nuoren, joka on pakastettu muutamaksi vuodeksi.
Ihmettelen myös, mitä mahtaa julkistyönantajien, kovan bisneksen yrittäjien ja kuntapäättäjien päissä liikkua, kun ihmisiä kohdellaan työelämässä kertakäyttöperiaatteella. Kuten Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri aivan laittamattomasti jokin aika sitten totesi, mielenterveyttä ei pätkätöillä paranneta. Eikä muuten paranneta silläkään, että ihmiset jymäytetään "yrittäjiksi", minkä jälkeen heiltä on riistetty sosiaaliturva.
En tiedä, onko Suomen työvoimahallinnon ja sosiaalisten ongelmien rypästä vielä testattu esimerkiksi EU:n ihisoikeustuomioistuimessa, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa asia tulee ajankohtaiseksi. Ystävättäreni, joka tekee töitä suurelle mediatalolle, kertoi tässä toukokuussa, ettei hän ole vielä tänä vuonna ansainnut senttiäkään, mutta hän on kokonaan palkansaajien sosiaaliturvan ulkopuolella. Vimmatusti minä miettimään, mitä töitä itselläni hänelle olisi. Mutta kyse on myös politiikasta. Poliitikot hoitivat tutkijoiden sosiaalipolitiikan paremmalle tolalle, mutta jättivät taiteilijat ja freelancerit oman onnensa nojaan.

7 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Heh, minun pätkäni päättyy viikon kuluttua. 3 kk palkka olisi tiedossa pikkuhistoriikista, ja nyt mietin, voisiko sen jakaa 6 kk:lle, niin ettei tarvitsisi vielä tuhlata kaikkea apurahaa mutta ei myöskään mennä työkkäriin...

Olisi kiva kun kelpaisi vakitöihin.

KirsiM kirjoitti...

Kovin on tutunomaisia pohdintoja, Kaisa, vaikka itse en ole apurahoilla elänytkään. Kun sitten venyttää kolmen kuukauden rahat kuudelle kuukaudelle, tapahtuu sellainen ihme, että on kuusi kuukautta töissä. Työvoimaviranomaiset, jos kuuluu niihin "etuoikeutettuihin", jotka heidän kanssaan pääsevät asioimaan, ovat tyytyväisiä, kun ovat tehneet työnsä hyvn ja pitäneet työllisenä näinkin pitkään yhden maisterin.

neulekirppu kirjoitti...

En tiedä, miksi tuokin asia hoidettiin niin, että yhden ryhmän asioita korjattiin ja toisen ei.

KirsiM kirjoitti...

Itse näen siinä poliittisia vaikuttimia.
Tutkijoista on kai aika vaikea tehdä yrittäjiä edes pakolla, kuten nyt taiteilijoista tehdään sekä tällä lailla että niinsanotulla innovaatioyliopistolla. Taiteessa entistä ahtaammalle joutuvat ihmiset, joilla on luomisen palo ja lahjat esimerkiksi maalaamiseen tai kirjoittamiseen, mutta jotka eivät tahdo tai kenties edes osaa tehdä asiasta rahasampoa, vaan joita lähinnä kiinnostaa sisältö ja joiden kunnianhomo on taiteessa, ei rahassa. Tällaiselle luovuudelle löytyy kovin vähän tilaa. Ehkä niin on hyväkin, ehkä ei. Viesti poliitikoilta ainakin on ymmärtääkseni selvä: luoville aloille toivotaan väkeä, jolla on bisnes mielessä.

KirsiM kirjoitti...

Itse näen siinä poliittisia vaikuttimia.
Tutkijoista on kai aika vaikea tehdä yrittäjiä edes pakolla, kuten nyt taiteilijoista tehdään sekä tällä lailla että niinsanotulla innovaatioyliopistolla. Taiteessa entistä ahtaammalle joutuvat ihmiset, joilla on luomisen palo ja lahjat esimerkiksi maalaamiseen tai kirjoittamiseen, mutta jotka eivät tahdo tai kenties edes osaa tehdä asiasta rahasampoa, vaan joita lähinnä kiinnostaa sisältö ja joiden kunnianhomo on taiteessa, ei rahassa. Tällaiselle luovuudelle löytyy kovin vähän tilaa. Ehkä niin on hyväkin, ehkä ei. Viesti poliitikoilta ainakin on ymmärtääkseni selvä: luoville aloille toivotaan väkeä, jolla on bisnes mielessä.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan - satsaus 'ennaltaehkäiseviin' asioihin eli ihmisten hyvinvointiin maassamme, olisi paras. Sitten vasta katsoa tarvitaanko mielenterveysapua.

Kouluampujat olivat molemmat psyykelääkkeitä käyttäneitä, joten siinä ei ainakaan ollut 'pula' 'palveluista', mutta tulos oli kauhea.

Tämä herättää kysymyksen koko hoitoalan toimivuudesta ja ihmisoikeuksista psykiatrian alueella.

Tämä muuten on skientologiankin eräs teema, ja jopa Suomessakin oli heidän IhmisOikeusKomissio-niminen ry., jolta tuli mm. Ihmisoikeudet-niminen lehti
( päätoimittaja Risto Hentunen ), jossa käsiteltiin psykiatrian väärinkäytöksiä ja rikoksia, mm. lääkkeiden vaarallisuutta, jne.

Samainen Ihmisoikeuskomissio-järjestö, toimii nykyään kansainvälisenä, CCHR nimellä:

Laitan linkit, voitte itse katsoa:

http://www.cchr.org/

Eli kysymys on: Pystyykö mieleneterveysala itseasiassa parantamaan kettän, tai moniakaan Vai onko sen tulokset itseasiassa vain pahempaan päin? Esimerkiksi useimmat psyykelääkkeet omaa paljon sivuvaikutuksia, ja aiheuttavat riippuvuutta.

Onko oikein alkaa lapsia edes arvioimaan psykologisin perustein, koska lapset kehittyvät ja 'muuttuvat' 'joka päivä'?

KirsiM kirjoitti...

Mutta kaikkia ihmisiä, joilla jo ennestään on ongelmia neuvon pysymään kaukana skientologeista, olen pahoillani. Heidän joukossaan liian moni on menettänyt omaisuuksia.
Hyödyksi voi olla vankilalääkäri Hannu Lauerman kirja Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-201-9.

Mutta siis psykiatrinen hoito, ja ylipäätään julkinen terveydenhuolto kuntoon. Sivistysvaltiolla pitäisi olla varaa hoitaa sairaansa.