3.7.08

Valokuvatorstai: A Sunday smile...


All I want is the best for our lives my dear,
and you know my wishes are sincere.
Whats to say for the days I cannot bare.


Tänään Valokuvatorstain inspiksiä haetaan Beirut-yhtyeen kappaleesta Sunday smile.
Omat ajatukseni kulkeutuvat kappaletta kuunnellessa niihin lupauksiin, joita alttarin edessä annoimme kauan sitten: rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä, kunnes kuolema meidät erottaa. Itseäni tuossa hetkessä kosketti tutun vihkikaavan sisältämä tieto: pahojakin päiviä on tulossa ja silloin sidoksen kestävyys on koetteilla.
Ja entäpä silloin, kun pilvet hajoavat ja aurinko jälleen paistaa täydeltä terältä, kestääkö sidos kaunista ilmaa?

13 kommenttia:

Tapsu kirjoitti...

Kauniisti sanottu;-) Laulukin käsittelee ilmeisesti samaa teemaa?Kun en noita lontoon murteita osaa;-)

KirsiM kirjoitti...

Nuo sanoitukset taitavat olla vähän kuin musiikkivideotkin, ettei niistä Erkkikään ota selvää, vaikka osaisi cockneyn kieltä ;)

neulekirppu kirjoitti...

jep. häissä jos missä on sunnuntaihymyä.

Pekka kirjoitti...

Sateen jälkeen tulee aina pouta ja jos parisuhteessa aurinkoisia päiviä on enemmän kuin pilvisiä päiviä, niin se kestää kovatkin myrskyt. ;-)

KirsiM kirjoitti...

Neulekirppu, näin on. Olisi kiva saada ainakin yksi hääkutsu vuodessa.

Pekka, periaatteessa varmaankin.
Emme onnen päivänä voi välttämättä aavistaa, millaiset myrskyt meitä tulevat heittelemään, vaikka tietäisimme, että huonojakin päiviä tulee.
Olen kuullut rakkaustarinoita, joissa suhde on kestänyt yli vakavan sairauden, toisen puolison uskottomuuden, toisen puolison minuuden hajoamisen, lapsen kuoleman, kahden lapsen kuoleman, pitkän vankilatuomion läpi... Olen kuullut toimittajana montakin tarinaa siitä, kuinka parisuhde on ollut katkolla, kun vakava sairaus, työttömyys, taloudelliset huolet, onnettomuus ovat iskeneet. Olen kuullut eronneiden tarinoita, hylättyjen tarinoita, nähnyt ja kuullut.

vapulis kirjoitti...

Jatkuvuudesta kertoo sormuksen pyöreä muoto, myötä ja vastoinkäymisissä, ilossa ja surussa kuitenkin yhdessä..
"Hymy jo on puoli hyvettä.."

KirsiM kirjoitti...

Niin, Vapulis, ja sanonnan mukaan timantit ovat ikuisia.

savisuti kirjoitti...

Lupauksien rengas timanteilla, kun suhde kestää arjen murheet ja ilot on syytäkin hymyyn.

KirsiM kirjoitti...

Niin, timanttihäissä, jos ikää suodaan, hymyillään sitten jotenkin kai erilaista hymyä kuin häissä.

Tarjuska kirjoitti...

Tyyntä ja myrsyä, aurinkoa ja sadetta...sitä on ollut monin verroin vuosien aikana, mutta se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Vahvistaa kai omalta osaltaan myös tuota liittoa eli kaikki se kärsii, kaikki se kestää. Tulipa vielä mieleeni se ystävänlaulu: "anna meren se selvittää, kuka viereesi jää...". Näin kai se menee, kun on yhdessä kestetty tuulet ja tuiskut, niin aurinkokin paistaa lopulta ja vahvistaa.
Piti vain kysymän, että vieläkö hymyilyttää tuossa vaiheessa? Joskus tuntuu kyllä, että hymy hyytyy...kyllä se hymy lopulta taas irtoaa. :)

Liisa kirjoitti...

Eipä ollut huolinut eilistä kommenttiani tänne. Jotenkin se oli, että herkkä ja puhutteleva toteutus aiheesta. Kaunis kuva yksinkertaisuudessaan!

Huoliiko nyt? zllxq

aimarii kirjoitti...

Kuvasi herätti paljon ajatuksia.
Hymyä hetki, kun sormus sormeen pujotetaan, ehkä herkemmillä se hymy on kyynelten kastelemaa. Toivoisi tuota hymyä piisaavan yhä useammilla ja voimia ja uskoa ristiriitojen ratkaisuun muuten, kuin viskaamalla sormus nurkkaan.

KirsiM kirjoitti...

Mikä ei tapa, se vahvistaa, justiinsa, Tarjuska.
Kuule, Tarkuska, kun tänä aamuna tuota hymyilyttämistä kysyt, niin naurattaa, sillä juuri tänä aamun ei taas hymyilyttänyt, kun siippa herätti kuudelta. Juuri lauantaiaamuna! No, nämä ovat näitä pieniä harmeja. Pian taas hymy irtoaa.
Ajoittain yhdessäolo on lupaukseen liitetystä tahdosta kiinni.
Liisa, mikähän kesäflunssa Bloggerille on tullut! Kiitos kommentistasi.
Aimarii, olet tavoittanut juuri sen, mitä yritin kuvallani sanoa.