31.8.08

Lääketieteen historiaa suomeksi, ilmaiseksi. Netissä

Lääketieteen emeritusprofessori Arno Forsius on tuottanut vuosien ajan mielenkiintoista aineistoa nettiin.
Itse olen iloinnut erityisesti Forsiuksen lääketieteen historian alaan liittyvistä artikkeleista, joita en olisi toimittajan kovissa aikataulupaineissa missään tapauksessa ennättänyt hankkia kirjastoista.
Forsius nousi taas mieleeni ja kommenttiinikin, kun pistin Valokuvatorstain haasteeseen tuon isorokkokuvan.
Forsius ei ole tyytynyt linkittelemään kansainvälisiin lääketieteen historian lähteisiin, vaan on kertonut kärsivällisesti tosia tarinoita suomeksi ja suomalaisesta näkökulmasta.
Olen iloinen siitä, että lääkärikunta on pitänyt huolen siitä, että myös tämän päivän uusimmasta huippulääketieteestä on mahdollista puhua suomeksi.

28.8.08

Valokuvatorstai: Iho


Valokuvatorstain tämänkertainen aihe Iho sai minut etsimään tämän inhokkikuvan. Kuva on otettu, jälleen kerran, Yliopistomuseo Arppeanumista ja aiheena on Arvo Ylpön aikanaan opetustarkoituksiin teettämä vahanukke, jolla on isorokko.

26.8.08

Kohta on aika äänestää tasa-arvoisen Suomen puolesta

Huomenna 27.8.2008 Helsingissä vietetään Säätytalon edustalla – ja samalla Suomen Pankkia vastapäätä – köyhyyden vastaisen rintaman toimintapäivää.
Tapahtuma alkaa klo 09.00 Snellmanin aukiolla (Snellmaninkatu 11)
Tilaisuuden tarkoituksena on kiinnittää huomiota Suomessa vallitsevaan kansalaisten sosiaaliseen epätasa-arvoon ja perätä toimenpiteitä sen poistamiseksi. Ohjelma:
09.00 Tilaisuuden avaus
09.30 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä evästetään budjettiriiheen
09.45 Valtionvarainministeri Jyrki Kataiselle luovutetaan vetoomus sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassamme
10.00 Tilaisuuden päätös
Järjestäjät: Suomen Mielenterveysseura, Helsingin hiippakunnan diakonia- ja yhteiskuntatyö, Talentia Helsinki ry, Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallinen työ, Elämäntapaliitto, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Asukasliitto ry, Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö - TVY ry, Helsingin Työttömät ry, Hyvinvointivaltion vaalijat ry - HYVA, Pro kuntapalvelut -verkosto, Helsingin Sosiaalinen Oikeudenmukaisuus ry, Vailla vakinaista asuntoa ry, Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto ry,
Vastuullinen järjestäjä: Sosiaaliasiamiehet ry

24.8.08

Pekingin kisojen urheilujournalismista

Kisakoostetta katsellessani aloin jälleen ihmetellä, mihin suomalaiset urheilutoimittajat oikeastaan pyrkivät haastatellessaan epäonnistumisen jälkeen hammasta purevia urheiljoita. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla, mihin tuolla "Mikä meni pieleen?" -journalismilla oikein pyritään. En ymmärrä, miksi pettynystään itkevää urheilijaa täytyy rääkätä kameroiden edessä. Jotkut urheilijat ovat toki valmiit analysoimaan epäonnistumistaan ja pettymystään ja ehkä sillä on jotain merkitystä. Mutta eikö vastaus ole yleensä yksinkertainen: En juossut tarpeeksi kovaa. En hypännyt tarpeeksi pitkälle tai korkealle. Peliväline ei lentänyt... Jos syvempiä syitä kyselee, vastauksessa saattaa olla jo eltaantunut selittelyn maku.
Omasta mielestäni muuten hienosti välitetyissä kisoissa urheilujournalismi ei kaikilta osin säväyttänyt. Mikä meni pieleen, YLE:n urheilutoimittajat?

Hyvinvointivaltion hiljaiset peijaiset

Valtiotieteiden tohtori Antti Pelkonen on analysoinut Suomen valtion huolia. Tohtori Pelkosen mukaan Suomi on siirtymässä hyvinvointivaltiosta kohti kilpailuvaltiota. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy Pelkosen mielenkiintoinen artikkeli, jossa analysoidaan tapahtunutta ja tapahtumassa olevaa.
Suosittelen artikkelia asiasta kiinnostuneille. Tässä pieni lainaus:
--"perinteiset" hyvinvointivaltiot, joiden keskeisenä päämääränä on ollut kansalaisten tasa-arvo ja hyvinvointi, ovat muuttumassa kohti kilpailuvaltioita. Kilpailuvaltiot painottavat innovaatioiden edistämistä, kilpailukykyä ja asettavat taloudelliset tavoitteet laajempien yhteiskunnallisten päämäärien edelle.

22.8.08

Valokuvatorstai: Keskeneräinen


Maailmassa on paljon alueita, joilla aurinko voisi paistaa ruoan valmiiksi, jos vain käytössä olisi sopivat välineet.
Kohtuullisen ja oikeudenmukaisen elämän saaminen kaikille maailman ihmisille on tavoite, jonka saavuttaminen on edelleen pahasti kesken. Pyritäänkö siihen edes tosissaan? Nyt ruoan hinta karkaa maailman köyhien ulottuvilta.
Valokuvatorstain tämän viikon aihe on Keskeneräinen.

17.8.08

Blog Action Day: Köyhyys

Karin blogista huomasin, että tosiaan: 15. lokakuuta on Blog Action Day, jonka aiheena on köyhyys.
Siis muistetaan 15.10 postata köyhyydestä. Toimintapäivän sivuilta löytyy hyviä näkökulmavinkkejä.

Helsingin Sanomat on tosiaan ryhtynyt tyrkyttämään vapaa-ajattelijoiden aatetta

Jokin aika sitten rauhoittelin Blogisiskoa, joka arveli, että Helsingin Sanomat tyrkyttää ateismia. Nyt aloin epäillä, että ei savua ilman tulta. Taisi Blogisisko sittenkin olla oikeassa Hesarin suhteen. Tänään oli Hesarissa juttu, joka olisi yhtä hyvin voinut olla vapaa-ajattelijoiden omassa lehdessä. Jutun toimittaja Hanna Holopainen oli kyllä nielaissut vapaa-ajattelijoiden kampanjan ihan karvoineen ja nahkoineen. Hän oli jutussaan haastatellut vain yhtä naista, joka oli aktiivisesti tunnustukseton ja tehnyt sitten itsekin sen päätelmän, että koko päiväkodin olisi syytä mukautua naisen edustaman vähemmistön aatteeseen.
Minusta uskonnonvapaus ja vapaus olla uskomatta ovat tärkeitä perustuslaillisia arvoja – molemmat, mutta uskonnottomien vaatimukset ovat jo suorastaan polkemassa muiden uskonnonvapautta joissain päiväkodeissa ja erityisesti kouluissa.
Takavuosina lähikoulumme joulujuhlasta oli riisuttu kaikki kristillinen ja kaikki jouluun viittaava; selitys oli, että se olisi voinut loukata jotakuta muslimia. Jäin miettimään, miksi kyseinen juhla ylipäätään järjestettiin. Jospa alettaisi viettää sitten vain ramadania. Naapuri tuli juhlasalista ulos ja totesi: "Jos ei tähän mennessä ole ollut joulumieltä, niin ei sitä ainakaan täältä saanut." Niin ikävältä kuin se saattaa uskonnottomista tuntuakin, tilanne on se, että on ihmisiä, joilla on toinen maailmankatsomus.

Otsa rypyssä akateemisesta työttömyydestä

Kuva on otettu taiteilijoiden ja tutkijoiden mielenosoituksesta, joka pidettiin ennen eduskuntavaaleja. Akateemiseen työttömyyteen, vajaatyöllisyyteen ja piilotyöttömyyteen, alipalkkaukseen ja alan moniin muihin ongelmiin saadaan edelleen odottaa ratkaisuja.

Tänään löysin Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virenin kirjoituksen Akateeminen työttömyys on todellinen ongelma. Artikkelista sain vahvistuksen sille, että akateemista työttömyyttä ei tule vähätellä ja että sitä on vähätelty.
Virenin mukaan akateemisen kansalaisen työttömyystilanne ei kuitenkaan korjaannu mitenkään itsestään, toisin kuin julkisuudessa kovin usein väitetään. Artikkelin tiedot puhuvat työministeriön ja opetusministeriön pitkäaikaisia asiaan vaikuttavia linjauksia vastaan.
Artikkelissa on tilastoja, jotka puhuvat puolestaan. Pienellä laskutoimituksella sain selville, että työttömien tutkijakoulutettujen määrä on kasvanut vuodesta 1991 vuoteen 2004 peräti 418 prosenttia (vuonna 1991 oli 139 työtöntä tutkijakoulutettua ja vuoden 2004 luku 582) Työttömien maistereiden työttömyysprosentti on kasvanut samana aikavälinä 260 prosenttia (3323:sta 8650:een).
Päivänkohtaisen tilastotiedon hankkimisen jätän aktiivitoimittajille. Asiasta on kovin vähän suukopua julkisuudessa, vaikka netin keskustelualueiden perusteella ongelma on kovin monelle ajankohtainen. Miksi asiasta ei kirjoiteta julkisuudessa? Miksi poliitikot ja ministeriöiden viranomaiset haaskaavat inhimillisiä voimavaroja järjettömästi ja lisäksi aiheuttavat henkistä ahdinkoa nuorille ihmisille tuhansiin, kymmeniintuhansiin perheisiin? Miksi media ei kiinnostu asiasta? Voisivathan toimittajat esimerkiksi tehdä vaikka juttuja siitä, missä päin maailmaa tai EU:ta olisi töitä nuorille, koulutuksesta juuri valmistuneille maistereille ja tohtoreille.

14.8.08

Tupakointi on terveellistä, koska...

Vanhaan aikaan kaivosmiehet kuulemma uskoivat, että tupakointi on terveellistä, sillä se yskittää ja sitä kautta se puhdistaa siis tietenkin keuhkoja.

13.8.08

Mitä kaikkea tietoa meistä kerätäänkään

Veikkaan, että kahdenkeskinen kävelylenkki, jolta kännykät on jätetty kotiin, tulee vielä arvoonsa.
Huolestukseni on alkanut kasvaa, kun kaikki tahtovat kerätä tietoa meistä kansalaisista, joukkoliikenteen käyttäjistä, puhelinoperaattoreiden palvelujen käyttäjien liikkeistä, veronmaksajista, asiakkaista, potilaista – niin ja nyt jo seurakuntalaisistakin!
Itse olen sitä nuivaa ja ikävää tyyppiä, joka ei anna mukisematta kaikkia tietojaan jaeltavaksi jokaiselle halukkaalle. Videovuokraamoa olen vaatinut tyhjentämään lainauksen jälkeen omat tietoni, Helsingin julkinen liikenne ennätti lopettaa asiakkaiden liikkeiden seuraamisen ennen kuin ennätin ottaa yhteyttä.
Canon nauhoittaaasiakkaiden puhelut. Jokainen kännykkää käyttävä voidaan paikantaa, lääkäriasema nyrpistelee asiakkaalle, joka ei suostu antamaan lupaa, että tiedot tallennetaan... K-ryhmä tietää, missä käyn kaupassa, luottokorttiyhtiö tietää, millaisia elintapoja minulla on. Raha-asiani ovat kaikki verkossa.
Yhtenä päivänä joku viranomainen pahimmassa tapauksessa päättää, että ei ole mitään syytä, miksi kaikkia kansalaista koskevia tietoja ei voisi hyvän päämäärän tähden yhdistää. Itse en aio edistää tällaista tiedon saatavuutta. Liputan mielelläni yhteensopimattomien ja toimimattomien tietojärjestelmien puolesta ja kaikenlaisen muutamaa kuukautta vanhemman yksilöidyn kuluttajatiedon arkistointia vastaan.
Muinaisessa työpaikassani työnantaja oli kiinnostunut keräämään itselleen tietoa siitä, mihin numeroihin kukin työntekijä soitti. Tätä työnantajan pyrkyä vastustin rajusti, sillä toimittajana tahdoin taata tietolähteilleni turvalliset oltavat. Kun muutaman vuoden kuluttua kännykät tulivat markkinoille ja kun lisäksi pääsin käyttämään webmailia työnantajan sähköpostin sijaan, minun ei enää tarvinnut olla huolissani.

12.8.08

"Ja mikä nyt meni pieleen?"

Tästä on monta vuotta, kun Ylen urheilutoimittajat alkoivat tivata epäonnistuneen urheilusuorituksen jälkeen pettyneeltä urheilijalta: "Mikä meni pieleen?"
Minusta tuollaisen kysymyksen viljely osoittaa mielikuvituksen ja asiantuntemuksen puutetta.

10.8.08

Lapsuudessa kesätkin olivat lämpimämpiä

Kahdeksankymppinen äitini tuossa tänään muisteli, ettei hänelläkään ollut lomia lainkaan niinä vuosina, kun olimme lapsia.
Meitä oli seitsemän, joten äidillä oli pitkä rupeama puurtamista. Isä oli, kuten minäkin olen pitkään ollut, lähinnä free. Isä puursi käden taitojen parissa. Hän rakensi ja remontoi. Kun olimme pieniä, molemmat vanhemmat painoivat kesät toitä niska limassa, sillä talven tullen koitti niukempi toimeentulo ja työt vähenivät isältä usein sydäntalven aikaan olemattomiin. Isä siirtyi sohvalle ja käänsi päänsä seinään päin. Kevään myötä tilanne taas helpottui monella tapaa.
Yhtenä keväänä äiti taas haki veljiäni Helsingin kansakoulujen kesäsiirtolaan. Postitse tuli kyllä myönteinen päätös, mutta maksu, jota pojista edellytettiin, oli perheemme toimeentuloon nähden suuri. Äiti purki sydäntään kouluterveydenhoitajalle, joka sanoi, että asiassa oli varmaankin tapahtunut virhe ja antoi tarkastajan puhelinnumeron. Äiti soitti tarkastajalle ja asia selvisi.
Tarina ei lopu tähän. Kesäsiirtolan johtaja soitti meille ja tiukkasi äidiltäni, miksi tämä oli vaivannut niin suurta herraa tällaisella vähäpätöisellä asialla. Äiti vastasi, että asia ei ollut meille vähäpätöinen ja että hän oli saanut koulusta tarkastajan puhelinnumeron. Kesäsiirtolan johtaja sanoi, että vanhemmillamme kyllä on varaa maksaa täysimääräinen maksu pojista, saavathan vanhempani paljon kaikenlaisia tukia. Äitini kysyi, että niinkuin mitä tukia esimerkiksi; saamme lapsilisää, kuten johtajakin saa lapsistaan. Johtaja ei osannut siinä käydä tarkemmin erittelemään.
Äiti sanoi johtajalle, että hänestä on väärin, jos naapurissa omassa omakotitalossaan asuvan yksilapsisen perheen kesäsiirtolamaksu on sama kuin meidän yhdeksänhenkisen perheemme maksu, mutta koska tämä nyt kääntyi riidan puolelle, niin annetaan nyt nuo paikat sitten varakkaampien perheiden lapsille.
Tämä tapahtui tuossa 60-luvun puolessavälissä.

9.8.08

Keskustelu perusturvan tasosta ja tavasta nostattaa tunteita Hesarin verkossa


Helsingin Sanomien verkkosivuilla keskustellaan siitä, millaisella rahalla ihminen tulee toimeen Suomessa.
Hesarilla taitaa olla töissä joku, jonka hommana on provosoida keskusteluja, sillä on vaikea uskoa, että niin monen keskustelun aloittaja voi haluta ärsyttää. Joka tapauksessa keskustelu on mielenkiintoinen ja antaa monipuolista kuvaa suomalaisten toimeentulon tasosta, asenteista ja ennakkoluuloista. Käykää ihmeessä lukemassa ja sanomassa sanasenne, jos asiaa on.

Voe voe Miettistä

Suosikkitohtorini Armi on joutunut arvioimaan savolaisen Miettisen suorituskykyä.

Tuusulan rantatiellä





Tuusulan rantatien kierroksen raportti on pitkittynyt ja samalla menettänyt tuoreuttaan. Aiemmin: Erkkola, Aleksis Kiven kuolinmökki ja jutut Pekka Halosen talusta Tienraivaajia Karjalassa 1. ja 2. Halosen näyttely on siis vielä parin viikon ajan Ateneumissa ja tämä taulu on kunniapaikalla näyttelyssä.
Pistän kuitenkin tähän muutaman kuvan Halosenniemestä, taiteilija Pekka Halosen ja hänen perheensä kodista. Pekka Halosella oli iso perhe. Hän oli selvästi kodin ihminen, jonka monet aiheet voimme vieläkin löytää yksinkertaisesti menemällä Halosenniemeen. Ei siis kannata jättää kiertämättä niemen puistoa ja rantoja.

8.8.08

Kelassa on takaperoinen kalenteri

On vaikea löytää sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti tarvitsevat Kelan tukia ja samalla ovat tyytyväisiä Kelan toimintaan.
Anne sanoi ruman sanan käytyään Kelassa ilmoittamassa, ettei elokuusta lähtien tarvitse asumistukea. Kelalla on aivan oma logiikkansa, jonka mukaan virasto toimii. Anne kertoo:
Kelan mukaan keskituloni kesäkuusta alkaen ovat niin suuret, ettei tuelle ole perustetta - ja tämä laskelma perustuu siihen, että ottavat huomioon elokuussa alkavat tuloni.

Sun äitis näyttää esimerkkiä videoblogaukseen

Muutamana päivänä olen tässä seuraillut Sun äitis videoblogausta. Tosi paljon kiitoksia hänelle videoblogauksen alkuopetuksesta. Näkee kyllä, että on alan opettaja asialla. Ohjeet ovat käytännölliset ja selkeät eikä niissä ole turhaa brassailua.
Nyt pitää kyllä omalta kohdaltani miettiä, mihin keskityn. Maanantaina alkavat työt ja ne haukkaavat ison siivun ajastani.
Minulla toki on mahdollisuus työnkin puitteissa bloginpitoon, mutta nyt mietin, annanko periksi uuden houkutuksille vai pidättelenkö itseäni.
Tässä Sun äitis lausuntanäyte Seesmic-blogista.

7.8.08

Akateeminen työttömyys syynissä

Helsingin Sanomat kertoo, että akateemisesta työttömyydestä on tehty laaja tutkimus. Vihdoinkin. Poliitikkojen hokema oli pitkään sellainen, että työttömät ovat vähän koulutettuja ja että yksilö varustautuu työttömyyttä vastaan parhaiten hankkimalla korkeampaa koulutusta. Tällainen puhe on paljastanut ainakin minulle, että työllisyyspolitiikka ei ole laman jälkeen ollut ainakaan tähän mennessä yksilöiden kannalta katsoen kohtuullista eikä oikeudenmukaista. Itsekin tunnen henkilöitä, joilla on useampia akateemisia tutkintoja, mutta jotka vaivoin elättävät itsensä "työllistyen omassa työssään". Edit. klo 11.45 No, tässä jo mennään akateemisen piilotyöttömyyden ja vajaatyöllistymisen puolelle, mitä ilmiötä tuskin kukaan on tutkinut vielä.

6.8.08

Alkoholin kulutus laskuun

Tasavallan hallitus ei nyt tiedä, nostaako vai laskeako viinaveroa.
Minusta viinaveroa pitää nostaa.
Maan hallitus taitaa pelätä sitä, että inflaatio räjähtää käsiin, jos alkoholin verotusta kiristetään. Hohhoijaa. Laskisivat nyt vaikka peruselintarvikkeiden arvonlisäveroa samalla.

Mutta siitä alkoholin kulutuksesta. Olen tässä lukenut Tom Standagen kirjaa Kuusi lasillista historiaa. Standagen mukaan muinaisessa Kreikassa ja Roomassa viini pääsääntöisesti laimennettiin vedellä. Miten Suomessa – laimennetaanko täällä koskaan viiniä vedellä tai kivennäisvedellä? En ole havainnut.

5.8.08

Alusta kanisteri

"Alusta kanisteri olla hajalla tokko te hyökkäys järjestäjä taaksepäin aikana määrätty 25 arvo." Siinä yksi suomenkielinen ohje, jonka tuli Timon huusholliin tarjous-Huyndai LCD-näytön asentamisen avuksi.
Voi tätä suomen kielen pahoinpitelyä! No, ehkä tuo jo menee jo huumorin piikkiin.
Robotit eivät vielä osaa kääntää, ainakaan suomeksi. Ehkä pitää sanoa uraansa miettivälle nuorellemiehelle, että ryhtyy vain kääntäjäksi, kun taipumuksia olisi – kilpailemaan Googlen käännösrobottien kanssa hehe.
Ja juuri kun itse pääsin valittelemasta, että Hesarissa on huonoa suomea ja että Editassa ei näemmä panosteta kieleen.

Bussikuskien ja bussifirman armoilla

Bussikuskin homma on palveluammatti. Aina joukossa on kuitenkin niitä, joilla on pinna piukalla tai joiden pipo kiristää.
Lähipiirin 9-vuotiaan tytön kohdalle sattui noin vuosi sitten tapaus, jossa bussikuski ilman sen kummempia selityksiä ei huolinut lasta ja tämän serkkua bussiin. Koskaan en saanut Helsingin bussiliikenteeltä selkitystä tapahtuneeseen. Tapaus jätti suuren epäluottamuksen tapaan, jolla helsinkiläisten julkista liikennettä hoidetaan ja jolla kuljettajien väärinkäytöksiä tutkitaan tai siis ei tutkita.
Nyt luin Helsingin Sanomista, että pientä sähköpyörätuolia ei ollut huolittu bussiin numero 71. Helsingin Bussiliikenteen tekninen johtaja Aku Tuokila ei osannut lehtihaastattelussa vastata, miksi kuljettaja ei huolinut bussiin sähköpyörätuolia, jonka painonsa puolesta olisi tullut kelvata. "En tunne yksittäistä tapausta. Tehtävämme on tietenkin kujettaa matkustajia. Ohjeistukset koskevat niin pyöriä kuin lastenvaunujakin. Erilaisia tilanteita voi laitteiden kanssa syntyä, ja ne ovat aina kujettajan harkittavissa", vastaa tekninen johtaja Aku Tuokila.
Niinpä niin. Lapset, vanhukset ja vammaiset ovat bussikuskien armoilla. Väärinkäytöksiä ei ole, koska niitä ei sen kummemmin tutkita. Kynnyksen tj Kalle Könkkölä tosin Tuokilan mukaan raportoi kokemuksistaan Bussiliikenteelle, mutta Könkkölä on tunnettu henkilö ja hän saa varmaankin keskimääräistä parempaa palvelua.
Tuttu helsinkiläinen kaveri, joka ajelee sähköpyörätuolilla, sai tässä kerran bussikuskilta nyrkistä. Asiaa puidaan tiettävästi nyt oikeudessa.

4.8.08

Lisää hyviä uutisia

Yleensä hyvä uutinen ei ole uutinen lainkaan. Nyt omiin silmiin sattui jo toinen merkittävä hyvä uutinen lyhyen ajan sisällä: Helsingin Sanomat kertoo, että hukkumiskuolemat ovat dramaattisesti vähentyneet viimevuotisesta.

...vaan murhe kuvastuupi muodostaan...

Tuusulan-päivämme toinen kohde oli Aleksis Kiven kuolinmökin läheisyydessä sijaitseva Erkkola.
Erkkola on ollut aikoinaan runoilija J. H. Erkon koti (katso myös Wikipedia-artikkeli Juhana Henrik Erkosta) ja J. H. Erkko puolestaan oli Päivälehden perustaja Eero Erkon veli.

Itselleni J. H. Erkko on tullut läheiseksi runoilijana. Erityisesti hänen runonsa Niittypuro on koskettanut. (Tämä linkki johtaa Project Gutenbergissa olevaan kokoelmaan Pieni Helmivyö; Niittypuro-runo on sivulla 25. Kokeoelmassa on muitakin Erkon runoja.)

J. H. Erkon sydän taisi särkyä kihlauksen purkautumisen myötä. Erkkolasta tuli oikeastaan poikamiesboksi, vaikka talo oli rakennettu perhe-elämää silmälläpitäen. Runoilija ei viihtynyt pesässään, josta lintunen oli lentänyt tiehensä. Lukiessani Wikipedia-artikkelia Juhana Henrik Erkosta tulin ajatelleeksi Suomen Mielenterveysseuran jo eläkkeelle jääneen toiminnanjohtajan Pirkko Lahden ajatusta: Lahti on nimittäin sanonut, että ihmisellä pitäisi olla ainakin kuusi ystävää – siis arkunkantajat :)

2.8.08

Vielä Pekka Halosen taulusta

Tuossa alla on ajatuksia työn tekemisestä. Tänään Tienraivaajia Karjalassa -taulun kuvaa katsellessani ajattelin kuitenkin, että tuollaista työntekijäjoukkoa ei ole enää missään. Tilalla ovat tietysti metsäkoneet, räjähteet ja muualta kuormattava maa-aines eikä noin raakaa korpea oikeastaan edes ole.
Valtioneuvos Estlanderin ajatukset ovat silti muodikkaita. Enää eivät työn teettäjät välttämättä odota fyysisiä voimannäyttöjä, vaan sitä, että työntekijät antavat kaikkensa työlle: aikansa, ajatuksensa, perhe-elämänsä... Pekka Halosen taululla on siksi minusta erittäin merkittävä sanoma juuri nykyajan ihmisille: se puhuu pitkäkestoisen ponnistuksen ja tiimityön puolesta; järkevän voimien sääntelyn puolesta, joka ei välttämättä ole näyttävää, mutta joka tekee mahdolliseksi työn loppuun suorittamisen.

Millainen on kansa joka ei tahdo kieltää seksin ostamista

Hesari uutisoi tänään Kansa ei halua kieltää seksin ostamista. Alkuperäisen kyselyn Taloustutkimus teki Iltalehden toimeksiannosta.
Hesarin uutisen yhteydessä keskustellaan seksin ostamisesta. Keskustelu on mielenkiintoinen ainakin, jos sitä lukee ihmisarvon näkökulmasta. Itsekin kävin sanani sanomassa.

1.8.08

Ei merta edemmäs kalaan










Pekka Halosen näyttelyn jälkeen teki mieli mennä pitkästä aikaa Halosenniemeen. Niinpä eilen teimme retken Tuusulaan. Ostimme lipun, jolla pääsi useampaankin museoon 12 eurolla.

Aloitimme Aleksis Kiven kuolinmökistä. Siellä kansalliskirjailijamme siis 38-vuotiaana kuoli. Kauniin antiikkilasin läpi pihalle katsellessani mietin, millaista hoitoa sairauteensa kansalliskirjailijamme mahtoi saada Lapinlahdessa ja miten hän köyhyyttään joutui sieltäkin kotihoitoon veljensä Albertin nurkkiin.
Joissain asioissa edistystä ei ole tapahtunut 140 vuodessa oikeastaan lainkaan. En osaa kuvitella, että Aleksis Kiven olisi käynyt tänä päivänä paljoakaan paremmin, vaikka psykologinen ja psykiatrinen tieto ovat kehittyneet valtavasti.
Tietoa Aleksis Kiven sairaudesta Nurmijärven kulttuuripalveluiden sivuostolta.