17.8.08

Helsingin Sanomat on tosiaan ryhtynyt tyrkyttämään vapaa-ajattelijoiden aatetta

Jokin aika sitten rauhoittelin Blogisiskoa, joka arveli, että Helsingin Sanomat tyrkyttää ateismia. Nyt aloin epäillä, että ei savua ilman tulta. Taisi Blogisisko sittenkin olla oikeassa Hesarin suhteen. Tänään oli Hesarissa juttu, joka olisi yhtä hyvin voinut olla vapaa-ajattelijoiden omassa lehdessä. Jutun toimittaja Hanna Holopainen oli kyllä nielaissut vapaa-ajattelijoiden kampanjan ihan karvoineen ja nahkoineen. Hän oli jutussaan haastatellut vain yhtä naista, joka oli aktiivisesti tunnustukseton ja tehnyt sitten itsekin sen päätelmän, että koko päiväkodin olisi syytä mukautua naisen edustaman vähemmistön aatteeseen.
Minusta uskonnonvapaus ja vapaus olla uskomatta ovat tärkeitä perustuslaillisia arvoja – molemmat, mutta uskonnottomien vaatimukset ovat jo suorastaan polkemassa muiden uskonnonvapautta joissain päiväkodeissa ja erityisesti kouluissa.
Takavuosina lähikoulumme joulujuhlasta oli riisuttu kaikki kristillinen ja kaikki jouluun viittaava; selitys oli, että se olisi voinut loukata jotakuta muslimia. Jäin miettimään, miksi kyseinen juhla ylipäätään järjestettiin. Jospa alettaisi viettää sitten vain ramadania. Naapuri tuli juhlasalista ulos ja totesi: "Jos ei tähän mennessä ole ollut joulumieltä, niin ei sitä ainakaan täältä saanut." Niin ikävältä kuin se saattaa uskonnottomista tuntuakin, tilanne on se, että on ihmisiä, joilla on toinen maailmankatsomus.

13 kommenttia:

neulekirppu kirjoitti...

Olen välillä ihmetellyt näiden "vapaa-ajattelijoiden" näkemyksiä. Mitä vapautta se on, että ne jotka haluavat uskoa, pakotetaan uskonnottomuuteen? Sehän on aivan sama asia, jos tällainen uskonnoton pakotettaisiin uskomaan. Uskonnon vapaus on nimenomaan vapautta uskoa tai olla uskomatta, mutta myöskin sitä, että suvaitsee, että joku toinen uskoo eri tavalla kuin itse.

Sama asiahan on yleensä myös kaikissa mielipideasioissa. Ei se, että joku on kanssani tarkoita, että hän olisi väärässä. Mutta se, että olen omaa mieltäni ei myöskään tarkoita sitä, että itse olisin välttämättä väärässä. Asioita voi katsoa eri näkökulmista. Ja ne näyttävät omasta näkökulmasta erilaisilta kuin toisten näkökulmasta.

neulekirppu kirjoitti...

siis ei se, että joku on kanssani eri mieltä....

KirsiM kirjoitti...

Niin, tuli Hesarin juttua lukiessani ihan Isä Aurinkoinen mieleen.

Lauri kirjoitti...

Yksilönvapaus menee nykyään kaiken edelle.
Eräs entinen kansanedustaja puhui siitä, että lainsäätäjät miettivät saako valtiolla olla arvoja. Voiko esimerkiksi avioliitto olla eri asemassa kuin avoliitto ja pitääkö valtio ja kirkko erottaa kokonaan toisistaan.
Minun mielestä valtiolla saa ja pitää olla arvoja, myös uskontoon liittyviä.

Pauliina kirjoitti...

Itse en ole uskonnollinen, en uskossakaan. Kuitenkin olen sitä mieltä että kuten demokraattisessa valtiossa muutenkin, pitäisi toimia enemmistön mukaan. Jos se ei miellytä, voi itse järjestää toisenlaisen vaihtoehdon.

Toisaalta olen myös sitä mieltä että aikaa täytyy seurata. Avio- ja avoliittojen erot vaikuttavat ihmisten elämäntilanteisiin valtion instansseissa eri tavoin, harvemmin positiivisella tavalla. Mielestäni esim. Kelan olisi aika luopua oletuksesta että puoliso automaattisesti elättää toista, jos vain saman katon alla asutaan. Oma ex-puolisoni ei todellakaan olisi maksanut lääkkeitäni vaikka suhteellisen kovia summia tienasikin, ja vaikka jääkaappi sisältöinen olikin yhteinen...

No niin, tuli sekava kommentti sotkien montaa eri asiaa :)

KirsiM kirjoitti...

Joo, ja joidenkin äänekkäämpien yksilöiden vapaus menee vielä monen muun ihmisen vapauden edelle.
uskon, että jokaisella valtiolla on arvot; joko tiedostetut tai tiedostamattomat. Arvot voivat myös olla pluralistiset. USAssa valtio ja kirkko on erotettu tiukasti toisistaan, mutta aika uskonnollinen maa se kuitenkin on: In God We Trust, julistaa jopa maan raha. Suomessa tuollainen ei tulisi kuuloonkaan. Uskonnonharjoittamisen kieltämisestä on sen verran paljon muistikuvia edesmenneen Neuvostoliiton ajoilta, että tuskin esimerkiksi Venäjällä kukaan tullosaista yksiarvoisuutta kaivannee. Siellä ei juuri rutista, vaikka valtionjohto osallistuu aktiivisesti uskonnollisiin menoihin. Eikä siitä rutkista USAssakaan, välillä tosin saatetaan irviä, jos valtionpäämies on kovin kaksinaismoralistinen.

Pauliina, itsekin näin ajattelen sillä edellytyksellä, ettei enemmistöllä ole oikeutta polkea vähemmistöjä. Tämä varaus on näköjään hyvin vaikea kohta esimerkiksi kreikassa, jossa paikallinen ortodoksikirkko tekee vapaiden suuntien ihmisten elämän tosi vaikeaksi.
Mielenkiintoinen tuo Kela-veto tässä, Pauliina. Taulit kiinnittäneeksi huomiota siihen, että Kela alkaa olla niitä vaiimeisiä linnakkeita, jossa lähdetään siitä, että mies elättää perheen (tai hätätilassa nainen). Verottaja esimerkiksi on ajat sitten muuttanut tässä asiassa mieltään. Kelassa aina tulkitaan asiat asiakkaan vahingoksi, pelkään. Tämä tulkinta tosin nouseekin jo lainsäädännöstä, joten syy on siis kansanedustajien.

Kari kirjoitti...

Lukaisin tuon jutun. Otsikko on tosiaan aika kovaa tekstiä, mutta itse juttu ei nyt minusta ollut hirveän kärjekäs. Kysymys oli käsittääkseni siitä, että uskonnottoman lasta oltiin vanhemmille ilmoittamatta panemassa pyhäkouluun, kun ohjeiden mukaan heille piti sen ajaksi järjestää muuta ohjelmaa. Minusta se ei ole mitenkään kohtuuton vaatimus, kun lapsen uskonnollinen opetus kuitenkin on vanhempien päätettävä asia.

InaR kirjoitti...

En nyt ota kantaa tuohon Hesarin alkuperäiseen uutiseen, koska en kovin hyvin muista sitä. Ehkä kuvaavaa on kuitenkin, etten uskonnottamana pitänyt sitä sen paremmin kovin hyvin kuin huonostikaan tehtynä juttuna.

Sen sijaan voisin kommentoida sitä, miltä maltillisesta uskonnottomasta tuntuu. Valtauskonnon kanssa samaa mieltä olevat eivät nimittäin aina huomaa, että yhteiskunnassa vallitsevat traditiot ja voivat uskonnottamasta välillä tuntua tuputukselta. Meidän lapsemme ovat kyllä käyneet koulujen joulujuhlat, laulaneet varmaan virsiäkin musiikkitunneilla ja saaneet siis osansa uskonnollisesta kasvatuksesta niin kauan, kuin se on pysynyt yleisen kulttuuritietämyksen raameissa. (Taisivat olla joskus mukana jouluevankeliumissakin, ja siinä samassa näytelmässä taisi olla myös pari kurdityttöä - vanhempiensa luvalla tietenkin.) Raja meidän perheessämme meni siinä vaiheessa, kun päiväkodin pyhäkoulussa oli hyvin ahdistavaan sävyyn puhuttu pääsiäisen tapahtumista synnin ja sitä väistämättä seuraavan kuoleman näkökulmasta. Onneksi saimme sovittua päiväkodin kanssa, että pyhäkoulut jäivät sen jälkeen väliin. Näiden kokemusten jälkeen tutustuin myös alakoulun tarjoamiin uskonnon kirjoihin ja päätin yhdessä mieheni kanssa, etteivät meidän lapsemme voi osallistua niin tunnustuksellisille tunneille.

Ihan ongelmatonta ei tietenkään luterilaisessa maassa ole jäädä ilman uskonnollista opetusta, koska sillä lailla jää myös vaille tiettyä kulttuurioppia. Toisaalta hyvät elämänkatsomustiedon ja filosofian opettajat ovat antaneet paljon sellaisia eväitä eettiseen kasvuun, että niillä voisi olla käyttöä kaikille uskonnontuntien ohellakin. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että uskontojen perusteita pitäisi voida opettaa kaikille ilman tunnustuksellisuutta.

Tuo keskustelu joulu- ja kevätjuhlien uskonnottomuudesta ja liiallisesta hyssyttelystä alkaa minusta olla jo vähän klisee. Tyttäremme pääsivät käymään koulua, jossa oli harvinaisen paljon maahanmuuttajia ja siten myös eriuskoisia. Koulun juhlissa oli kyllä aina jouluevankeliumi tai muu luterilainen osuus, mutta myös muut kulttuurit oli otettu hyvin esille jonkun kivan pienen ohjelmanumeron kautta (sanottakoon selvyyden vuoksi, ettei siellä ollut muiden uskontojen traditioita vaan esim. eri kielisiä lauluja tai leikkejä). Käsittääkseni vain Jehovan todistajien perheet jättivät tulematta paikalle, myös useimmat muslimit viihtyivät hyvin näissä juhlissa. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden näkeminen positiivisena voimana taitavat olla avainsanoja.

Kaisa kirjoitti...

Hyviä kommentteja.

En ole lukenut Hesaria, joten minä(kään) en voi kommentoida juttua. Mutta sen voin kertoa, että itse olen tunnustava kristitty ("uskovaisella" on mielessäni tietynlainen arvotus), mutta ystävissäni on ihmisiä, jotka eivät usko. Se ei ole koskaan ollut ongelma: kysehän on joka tapauksessa toisen ihmisen kunnioittamisesta.

Oli mielenkiintoista lukea Inarin kommentti. Itse olen välillä kokenut, että suvaitsevaisuutta on vain se, kun suvaitaan uskonnottomuutta - uskoa ei tarvitse suvaita.

Kirjoitin taannoin Tuumooksissa sananvapaudesta, ja sama problematiikka on tässäkin: vapaus on sitä, että kaikilla on sama vapaus. Arvomaailmasta huolimatta. Helppoa se ei ole.

KirsiM kirjoitti...

Anteeksi, että on saattanut vaikuttaa siltä kuin olisin nukahtanut. Olin neljän päivän mittaisella reissulla ja poissa blogien ääreltä.

Kari, äioto näkyi olevan huolissaan aika monesta muustakin lapsesta kuin omastaan :)

InaR, päiväkotejakin on monenlaisia. Monissa uskonnottomille järjestetään muuta toimintaa silloin, kun kenties on kirkollista ohejlmaa kiskkoon kuuluville ja muille sitä haluaville. Ninhän sen kai pitäisi mennä. Nähdäkseni elämänkatsomutiedon sisällöt taitavat etiikan sihteen olla aika yhteneväisi uskontotuntien etiikan kanssa. Toki hyvää kannattaa omaksua puolin ja toisin.
Tiedätkö, että jatkuva keskustelu kuitenin osoittaa, että asiaa ei ole tyydyttävällä tavqalla kohdattu. Koulu on tehnyt usein niin sanotusti demokraattisia päätöksiä edustuksellisen demokratian pohjalta ja sehän ei tällaisessa tapauksessa takaa, että kansaa olisi kuultu; johtokuntaa ja opettajia kun ei meilläpäin valita uskonnollisten näkemysten perusteella.
Itse en näe ongelmaa siinä, jos koulussa juhlitaan suurta sovintopäivääm hanukkaa tai ramadanin päättymistä. Jehovan todistajille taitavat melkein kaikki juhlat olla yhtä vaikeuta kuin aktiivisille ateisteille ja itse olenkin joskus säälinyt heidän nuoriaan, jotka helposti joutuvat silmätikuiksi, koska eivät saa osallistua. Muslimiesita sen verran, että hehän ovat useoin hyvinkin uskonnollisia ihmisiä, jotka vain hämmästelevät omien kristillisperäisten jhliemme maallisuutta.

Kaisa, samat sanat taustastani kuin sinun.
Itse olen päivä päivältä enemmän alkanut tajuta, miten tärkeitä ihmisoikeudet ovat ja miten tärkeää niiden vaalminen on sekä meillä että maailmalla.

Halo Efekti kirjoitti...

Minä olisin kyllä henkilökohtaisesti sillä kannalla että kaikki uskomuksiin/uskontoihin liittyvät olisi erotettava valtiollisista ja kunnallisista instituutioista.

Jos joku haluaa joulumielen herran sanaa kuulemalla - voi mennä kirkkoon. Minulle riittää tontut ja joulupukki.

Olen kirkostaeronnut uskonnoton pakana, mikä ilmeisesti on tullut aiempien keskustelujen aikana ilmi.

KirsiM kirjoitti...

Halo, mielipiteesi on hyvin ymmärrettävä taustastasi käsin. Itse kaipaan erilaisuuden suvaitsevuutta ja tilan antamista toisella tavoin ajatteleville.
Tuosta joulusta: Maailmassa on ihmisiä, joille joulu on uskonnollinen juhla ja niitä, joille joulu on markkinahulinaa ja niitä, joille joulu on duunipäivä.

Halo Efekti kirjoitti...

Kirsi, joo. Erilaisuutta on hyvä sietää - se on ihan terveellistä kaikille osapuolille. Mutta hyvin usein enemmistöjen toimesta ylitetään se tyrkyttämisen hienonhieno veteen piirretty viiva, mikä saa aikaan vähemmistössä ahdistavan tunnelman.