13.9.08

Valokuvatorstai: Ajatus


Tämän viikon aihe Valokuvatorstaissa on Ajatus.
Kesti hetken ennen kuin sain ajatuksesta kiinni :)
Tämä kuva on otettu keväällä Törnävän sairaalamuseosta. Kävin tutkimassa Seinäjoella vaikeaa ja raskasta aihepiiriä, jonka Obeesia otti vuosi sitten blogissaan esille. Asia on liittynyt kipeästi sekä Lehtimäen opistolla tapahtuneeseen nuoren vammaisen naisen surmaamiseen insuliinilla että ylöjärveläisen sairaanhoitajan syytteisiin.
Pääsin omissa tutkimisessani eteenpäin, mutta nyt tutkiminen on kesken työpaikanvaihdoksen tähden. Joihinkin kysymyksiin tuli valoa tuolla reissulla, joihinkin ei. Palaan tähän asiaan blogissani vähitellen uudelleen.
Nyt julkaisen kuvan koskettavasta käsityöstä, joka on esillä Törnävän sairaalan museon kokoelmissa. Eräs sairaalan potilas on purkanut sydäntään käsityöhönsä. Suosittelen museoon tutustumista. Se antaa elämänymmärrystä niillekin, joilla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa mielisairauksiin ja mielen järkkymiseen.

17 kommenttia:

mm kirjoitti...

Hieno Ajatus.

Mietin, kuinka taiteellinen tuonkin käsityön tekijän on täytynyt olla.
Modernin taiteen museoon tuo työ kuuluisi.

KirsiM kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, MM. Mielenkiintoinen ajatus. Itsekin pidin tuosta punaisella langalla valkoiselle kankaalle tehdystä kirjailusta. Kyseisen ihmisen mielessä on ollut paljon asiaa. Hän ei ole kyennyt ilmaisemaan sitä kovinkaan selkeästi ainakaan muille ihmisille, mutta tämä työ viestii suruja ja tuskia, joita kyseinen henkilö on kokenut. Ajat olivat kovat, erityisen kovat ne olivat vielä Törnävän sairaalan potilaille, mistä kertovat sairaalan hautausmaan muistokivet karua kieltään.

neulekirppu kirjoitti...

Taas mielettömän hyvä kuva-ajatus, Kirsi!
Ehkä lempeämpi suhtautuminen kanssaihmiseiin ja elämään, tehokkuusajattelun sijaan, auttaisi monia säilymään terveenä ja työkykyisinä.

KirsiM kirjoitti...

No tuo nyt on siis aivan varmasti totta, Neulekirppu!

Sitten on vielä jotenkin erikseen se asia, että erilaisuus, sairaus, mielen järkkyminen, minuuden hajoaminen, on kaikki suljettu jotenkin pois tästä yhteisestä julkisesta tietoisuudesta. Ehkä psykiatristen sairauksien mahdollisuus on niin ahdistava ajatus nykyihmiselle, että se suljetaan sen tähden pois mielestä ja, jos mahdollista, myös silmistä.
Heidän asioitaan on vaikea ajaa, heille ei tässä yhteiskunnassamme suoda ääntä, ei samanlaisia kansalaisoikeuksia ja ihmisoikeuksia kuin muille ihmisille... Juuri viikolla sain tiedotteen, jossa kerrottiin, että mielenterveyspotilas ei pääse edes lain oikeuttamaan jonoon. Laki voi olla sama kaikille, mutta joidenkin kohdalla sen noudattamisesta pidetään huoli, toisten kohdalla asiasta ei piitata.

Liisa kirjoitti...

Ajatusten purkamista konkretian kautta. Vaiettuja tai tukahdutettuja ajatuksia kuin huutomerkkinä jälkipolville. Kipeä aihe, kuten sanoitkin.

KirsiM kirjoitti...

Liisa, hyvin kiteytetty.

Doris50 kirjoitti...

Tuosta museosta en ole ikinä kuullutkaan pitääpä panna museokäynti listalle.
Mitähän kaikkea käsityön tehnyt potilas ajatteli työtä tehdessä.

KirsiM kirjoitti...

Doris50, museo oli viime keväänä auki sopimuksen mukaan. Tämänhetkisestä tilanteesta itselläni ei ole tietoa. Se sijaitsee Törnävän sairaalan eli siis Seinäjoen sairaanhoitopiirin psykiatrisen sairaalan alueella. Itselläni oli aivan loistava opas, joka oli ollut töissä sairaalassa ja jonka vanhemmat olivat niin ikään olleet siellä töissä.

mm kirjoitti...

Jollain tavalla tämän työn funktio on minulle tuttu. Minulla on muutama Laosin pakolaisten tekemä iso tyynynpäällinen. Niihin ompelijat ovat kirjanneet muistoja kotikylästään. Yhdessä niissä näkyvät myös pommikoneet ja aseistetut sotilaat. Kun puhekyky/taito tai kirjoituskyky/taito puuttuvat, tällainen kuvan kieli on ainoa mahdollinen kanava purkaa sisintään ja tulla ymmärretyksi.

Mahtoikohan kukaan istua tuon kuvasi potilaan vieressä tulkitsemassa kankaasta hänen tarinaansa. Toivottovasti oli edes yksi.

Inkivääri, Finland kirjoitti...

Ajatuksia kirjottuna kankaalle - hieno ja koskettava kuva haasteeseen.

KirsiM kirjoitti...

Niin, MM, kaikkeen luovaan työhön voi sisällyttää omaikin prosesseja, jopa silloin, kun kyseessä on ammatillinen työskentely. Mielestäni ilman kosketuspintaa arjen elämään ja kipuun ei ole olemassa suurta taidetta.
Tästä potilaasta itselläni ei ole tietoa. Eräästä toisesta potilaasta on tieto, että häneltä löytyi hänen kuolemansa jälkeen taidokas käsityö, jota potilas oli tehnyt yksinäisyydessä.

Inkivääri, niin...

aimarii kirjoitti...

Hän on löytänyt kanavan työstää tuntojaan. Hän kirjailee niitä, kun ei muilla tavoin osaa. Vaikuttava teos, jossa jokaisella kuviolla on taustansa.

KirsiM kirjoitti...

Aimarii, mit ilmeisimmin keino on tehokas. Tuollaisen työn kirjaileminen ottaa aikaa.

Tarjuska kirjoitti...

Tuossa on sisäistetty monen moisia ajatuksia. Toivottavasti ovat helpottaneet hieman oloa. Hieno kuva aiheeseen. :)

KirsiM kirjoitti...

Tarjuska, emme kai koskaan saa tietää, ovatko helpottaneet. Uskon, että tuollainen käsillä työstäminen on hyvää terapiaa.

Lastu kirjoitti...

Kärsimys synnyttää joskus (usein?) esteettisyyttä, joka saa haukkomaan henkeä. Tämän kirjailun edessä tulee nöyrä olo.

KirsiM kirjoitti...

Lastu, hyvin kiteytetty.