11.10.08

Sanoma Magazines – ja pöh

Perheen kuopus tahtoi liittyä SistersClubiin, koska sieltä sai kauniin pinkin urheilukassin "ilmaiseksi". Löperö mutsi taipui, vaikka itselleen ei suurin surminkaan tuollaista tilaisi. Kätevä palvelu, kaikki asiat voi hoitaa netissä – paitsi eroamisen, joka on tehty tosi takkuiseksi ja josta ei saa kovinkaan helposti tietoa.
SistersClubin kirjoista suuri osa on melkoista soopaa, suokaa anteeksi. Ja klubissa näkyy olevan sellainen maailmankuva, joka ei ainakaan vastaa omaa käsitystäni hyvistä arvoista. Myöskään kuopus ei ole ollut innostunut näistä kirjoista, joita sieltä syydetään.
Eroamme siis, vaikka se ei onnistu netissä, vaikka se ei onnistu myöskään puhelimessa, paitsi arkipäivänä virka-aikaan (toisin kuin muu asiointi). Eikä paljon huvita asioida enää viallisen tuotteen hyvityksenkään saamiseksi. Siirrymme taas palveluihin, joissa itse poimimme tuotteet, joita todella haluamme ja ostamme kassit kaupasta, kuten teimme ennenkin.
Kirjoitan siis kirjeen SanomaMagazinesille ja ilmoitan, että eroamme. Palautteen ne joutuvat lukemaan täältä netistä, jotta oppivat käyttämään nettiä.

4 kommenttia:

neulekirppu kirjoitti...

Mä olen muuten kans kiukustunut näihin peruutusten vaikeuksiin. Yleensä selvitän siitä syystä nykyisin aina etukäteen, miten tuotteen voi perua. Ja jos se on tehty vaikeaksi, niin sitten jätän ostamatta. Myös perumisen tekeminen helpoksi on osa hyvää asiakaspalvelua.

KirsiM kirjoitti...

Itse en ymmärtänyt tiukata asiaa riittävän perusteellisesti puhelinmyyjältä, joka selitti, miten helppoa kuukauden kirjapaketin peruminen netissä on. En tajunnut, miten vaikeaa voi silti moisesta ringistä eroaminen olla!

Kirjuri kirjoitti...

Ovatko ne kirjat Babysittersclubia vai mikähän kirjasarja on kyseessä? Minun lapsuudessani kaavamaiset jenkkikirjat olivat sentään harvinaisia, saapa nähdä mitä viiden vuoden päästä kirjastojen hyllyistä löytyy. Toistaiseksi tyttöjen koukutus himolukijoiksi on onnistunut ihan varkain, emoaan matkivat ja potallekin ottavat aina "pottakirjat".

KirsiM kirjoitti...

Toisaalta on ollut kamalasti High Scool Musical -kirjoja, toisaalta jotain pelottavaa, jota ei illalla uskalla lukea...
Meidän kuopus on vähän toista ikäluokkaa kuin sinun prinsessasi. SIlti: minusta kirjat ovat olleet yksinkertaisesti huonoja. Meillä on aina luettu paljon; lapsille on luettu vielä pitkään senkin jälkeen kun he ovat itse alkaneet lukea kirjoja. Tällainen tarjonta vain ei edistä rakkautta lukemiseen.
Nykyään kirjoja syydetään vähän liian kovalla tahdilla eikä, varsinkaan käännöskirjallisuudessa, tekstin laatu merkitse välttämättä suuriakaan; pelkkä ulkoasu kiinnostaa valitettavan usein kustannusbisneksessäkin :(