30.10.08

Valo on, vaikka sitä ei näkyisi


Syksyn synkät päivät koettelevat monen ihmisen jaksamista. Isänpäivälahjaksi taannoin ostamani kirkasvalolamppu tuo itselleni valoa syksyn hämärinä aamuina.
Monen ihmisen maailma on pimenemässä taloudellisten suhdanteiden synkkenemisen myötä.
Jos ihminen katsoo liian lähelle, näkökenttä kapenee. Masentuva ihminen käpertyy sohvan nurkkaan eikä lähde mihinkään, ellei ole pakko. Ympäröivä maailma saattaa muuttua pelottavaksi tai vieraaksi.
Jos ihminen kiinnittää kaiken huomionsa siihen, mitä puuttuu, elämä saattaa käydä kestämättömäksi. Itsekkäästä arvomaailmasta kannattaa itsekkäistäkin syistä luopua. Toisten ihmisten huomioon ottaminen luo jaksamista ja hyvää mieltä.
Jaksamisia ja positiivista mieltä – kaikesta huolimatta, ystävät ja kylän miehet.

7 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Minulla on onneksi mahdollisuus elää rytmini mukaan ja nukkua pimeänä aika tunti-puolitoista enemmän kuin kesällä. Varmaan auttaa kyllä sekin, että ennättää ulkoilemaan valoisan aikaan. Vaikka syksyn tulo pakkaa harmittamaaan ei kuitenkaan heilahda masennuksen puolelle noiden ansiosta.

Elegia kirjoitti...

Minä tykkään pimeästä, se tuo turvaa. Kovasti toivon, että uskaltaisin mennä ulos. Monena päivänä olen yrittänyt, mutta toistaiseksi aika laihoin tuloksin.

Mutta tänään aion vielä yrittää taas.

KirsiMy kirjoitti...

Inkivääri, mukavaa, että sinulla on hyvä mahdollisuus säädellä uniaikaa.
Elegia, juuri eilen joku totesi jotain aika lailla samantapaista kuin sinä nyt tuosta pimeästä. Toivottavasti uskaltaudut ulos, sillä liikkuminen, varsinkin ripeä sellainen, tuottaa hyvää oloa.

Anonyymi kirjoitti...

Ja eipä aikaakaan, kun päivät alkavat taas pidentyä. Se on ainakin yhtä varmaa kuin niiden lyhentyminen nyt.

KirsiMy kirjoitti...

Obeesia, on hyvä nähdä noin kauas, ja nimenomaan valoa kohden.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka tästä kirjoituksestasi on jo pari kuukautta aikaa, vieläkin heikon hetken tullessa käyn tätä lukemassa. Kirjoitit tämän juuri silloin, kun mediassakin oli synkkiä tapahtumia. Mulla yksi niistä tuli henkilökohtaisesti liian lähelle, mutta täällä käyn muistuttamassa itselleni, että sitä valoa tosiaan on jossain, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan... Kiitos tästä!

KirsiMy kirjoitti...

Meemu, tsemppiä :)