15.1.09

Valokuvatorstai: Miten niin valo


Tämän viikon haaste on katkelma Marjo Niemen kirjasta Miten niin valo:
Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu. Sivut 107–108
Aika-ajoin kansanterveysjärjestöt pitävät paneeleja, joissa poliitikot, lääketeollisuus, potilaiden edustajat, virkamiehet ja lääketieteen asiantuntijat kohtaavat. Siinä he istuvat, samassa rintamassa. Puhuvat samasta asiasta, ja puhuvat toistensa ohi.
Tässä keskustellaan muistaakseni diabeteksen lääkehoidosta Terveys ja kauneus -messuilla vuonna 2006. Kuvassa on Lääketeollisuus ry:n edunvalvonnan johtaja Sirpa Rinta ja Lääkkeiden hintalautakunnan pääsihteeri Sinikka Rajaniemi

7 kommenttia:

aimarii kirjoitti...

Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä - miten tavallista, ettei ymmärretä toisen sanoja, ei ole haluakaan ymmärtää. Välistä puuttuu yhteys. Leipääntyneen näköisiä naamoja.

KirsiM kirjoitti...

Toinen puhuu lääketehtaiden osakkeenomistajien puolesta ja toinen valtiovarainministerin :)

Tarjuska kirjoitti...

Luulempa, ettei yhteys oikein toimi...ainakaan potilasjärjestöön päin. Samoja ongelmia on kai meikäläisilläkin. Aina sitä yhteyttä ei saada, sillä joku ei kuule tai pitäisi rautalangasta vääntää.

KirsiM kirjoitti...

Rautalankakaan ei usein auta, kun ei ole tuota tunnesidettä, mikä läheisissä ihmissuhteissa sentään on. Näissä sairauteen liittyvissä asioissa on pelkästään se sairaus ja sen hoito yhteisenä nimittäjänä.

Inkivääri kirjoitti...

Näkökulma muuttaa asian toiseksi ja kyky ymmärtää toisen näkökulmaa puuttuu monelta... Hyvä ajatus haasteeseen!

Liisa kirjoitti...

Ja kumpikin on omasta mielestään oikeassa. Keskusteluohjelmia seuratessa huomaa usein, etteivät keskustelijat edes kuuntele toisiaan. Tai sitten on kyse kyvyttömyydestä kuulla.

KirsiM kirjoitti...

Inkivääri, tällaista elämä on – monilla aloilla. Pahimmillaan esimerkiksi politiikassa tai uskonnossa omaan näkökulmaan jumittuminen aiheuttaa toisten leimaamista ja suuria erimielisyyksiä.