17.9.09

Pakkosyötön lyhyt oppitunti

Kaksi haastatteluissa parin vuoden kuluessa esiin noussutta tapausta.

Haastateltavani kertoi tapauksesta, joka johti hänet valitsemaan sairaanhoitajan ammatin. Haastateltavani oli nuorena ylioppilaana siivoustöissä Koskelan sairaalassa Helsingissä. Kaksi sairaanhoitajaa petasi sänkyä, jossa oli liikuntakyvytön potilas. Hoitajat puhuivat keskenään potilaan yli: "Tälläkin on näin väärät sääret. Millähän nämäkin saadaan väännetyksi ruumisarkkuun."
Haastateltavani näki kuinka kyysel kiertyi vanhuksen silmään ja hän katsoi nuorta siivoojaa. Tämä katse vaikutti syvästi ja pysyvästi.

Sairaanhoidon opiskelijana kyseinen haastateltavani oli Laakson sairaalassa. Hän syötti siellä ihmistä, joka ei suostunut syömään. Ronski hoitaja tuli ja kankesi auki potilaan suun ja lappasi väkisin lusikalla ruoan sieltä alas. Haastateltavani havaitsi, että potilas aristaa suutaan. Hän pyysi saada katsoa suuhun. Suu oli huonossa kunnossa. Haastateltavani meni puhumaan osaston hoitajalle asiasta. Osaston hoitaja vaiensi yli-innokkaan nuoren ihmisen. Nuori hoitajaopiskelija ei antanut periksi vaan puhui lääkärille. Lääkäri tutki potilaan ja havaitsi, että tämän suussa on vaikea-asteinen sieni-infektio. Potilas pääsi hoitoon välittömästi ja syöminen alkoi taas sujua.
Tämä haastattelu herätti kysymyksen, eikö vanhusten suun hygieniasta pidetä laitoksessa huolta, kun ongelma ei ollut paljastunut.

7 kommenttia:

Halo Aiko Efekti kirjoitti...

Tällainen saa kyllä vihaiseksi. Oksettaa tuollaiset ihmiset yleensäkin kuin tarinasi hoitajat lukunottamatta tätä yhtä.

Sen takia tämä ei nouse mediaan kuin ajoittain että ihmiset haluavat sulkea silmänsä totuudelta, kun se on niin karsea.

Puhutaan ihan selviönä sekin että tietenkään nykyihminen ei voi hoitaa itse omaisiaan. Mikä helkkarin sääntö se sellainen on?

Stello kirjoitti...

Tuli vaan mieleen, etta vastaavia tapauksia on varmasti PALJON - usein ilman etta kukaan nakee tai huomaa.. =/

KirsiM kirjoitti...

Katselin eilen illalla televisiosta keskustelua, jossa kaksi poliitikkoa, yksi virkamiesjohtaja ja yksi omainen keskustelivat vanhustenhuollosra ja lähimmäisenrakkaudesta, Ministereitä ei paikalle ollut päässyt, mutta plastiikkakirurgi-kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara edusti Kokoomusta ja hallitusrintamaa. Asko-Seljavaara tosin mainitsi keskustelussa olleensa 30 vuotta julkisessa terveydenhuollossa vanhustyössä, mutta ilmeisesti tämä oli jonkinlainen lapsus, vai tietääköhän joku asiaan paremmin. Tällaista ei ilmene kansanedustaja A-S:n CV:sta, joka on hänen vaalisivuillaan.
Oppositiota edusti kansanedustaja ylioppilas, toimittaja Marja Guzenina-Richardson, joka on Espoon myös Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana.

Vantaan sosiaali- ja terveytoimen johtaja sekä Asko-Seljavaara korostivat sitä, että pitää katsoa hyviä asioita, joita on, ja hyvää hoitoa, jota on. He eivät halunneet kiinnittää erityistä huomiota virheisiin ja ongelmiin ja Vantaan johtaja selvittikin, että heillä olleet epäkohdat ovat nyt korjattavana, joten ne, jotka ovat toimivassa johdossa ja poliittisessa vastuussa, ovat tyytyväisiä tilanteeseen eivätkä ole ryhtymässä suurempii korjauksiin, jos oikein keskustelua ymmärsin.

Liisa kirjoitti...

Minä pidän selvänä vastuun pakoiluna sitä, että poliitikot, ministerit aina kääntävät puheen siihen, että on hyviäkin hoitolaitoksia ja -paikkoja. Yltiöpositiivisuus sanoissa ei tässä asiassa auta yhtään. On tekojen aika.

Hyssäläkin "hyssyttää" vastauksissaan, että työskentelemme tavoitteiden suuntaan. Tuollaisia lauseita saa jokainen aikaan Puppulausegeneraattorilla.

KirsiM kirjoitti...

Liisa, mielestäni olet valitettavasti oikeassa.

Inkivääri kirjoitti...

Kuulostaa tosi kamalalta, mutta valitettavasti sellaista tapahtuu.

Päättäjien ei pitäisi asiassa hyssytellä vaan ainoa oikea suhtautumistapa on tunnustaa viat ja ryhtyä tositoimiin niiden korjaamiseksi ja kertoa se meille.

Toinen puoli sitten on se, että luulisin kuitenkin valtaosan hoidosta olevan hyvää - nämä julki pääsevät jutut vaan leimaavat kaikki hyvätkin hoitopaikat. Hoitajat joutuvat olemaan ikään kuin puolustuskannalla koko ajan.

Vähän sama juttu on nyt kaikkien julkisten palvelujen suhteen - myös kouluun kohdistuu samanlaista arvostelua ja paineita, joissa yksittäistapaukset pilaavat suuren joukon mainetta.

KirsiM kirjoitti...

Inkivääri, huono hoito ei ole mitenkään pelkästään eikä edes välttämättä julkisen palvelun ongelma. Sitä on löytynyt paljon yksityisistä hoitolaitoksista.
Hoitajat ovat vastuussa tietysti siitä, että kohtelevat potilaita ja asukkaita ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti. Päättäjät ovat puolestaan vastuussa kokonaisuudesta, he eivät voi mennä kenenkään selän taakse. Kunnallinen sosiaali- ja terveysjohtaja on vastuussa virkamiehenä, mutta kunnalliset päättäjät ovat vastuussa resurssien antamisesta ja loppuviimeiseksi vastuussa on maan hallitus, jonka vastuulla on, että koko järjestelmä pyörii ja että kansalaisia kohdellaan ihmisarvoisesti, kunnoitaavasti ja tasavertaisesti ikään, sukupuoleen ja terveydentilaan katsomatta.