9.12.11

Nyt politiikkaa asiasta ja asian vierestä

Presidenttiehdokas Paavo Lipponen otti presidenttiehdokas Timo Soinin möyhennettäväkseen päätoimittajayhdistyksen järjestämässä kaikkien ehdokkaiden yhteisessä vaalipaneelissa. Lipponen tivasi Soinilta tämän kantaa siihen, saako raiskattu nainen teettää abortin.
Katselin ällistyneenä näytelmää: Populisti oli tällä kertaa Lipponen, ei Soini, jonka aborttikanta on roomalaiskatolisen kirkon opetuksen mukainen, eikä siis vähimmässäkään määrin populistinen.
En kuitenkaan povaa Lipposelle äänivyöryä tämän avauksen perusteella, sen verran läpinäkyvältä Lipposen äkillisesti herännyt huoli raiskattujen naisten oikeudesta aborttiin ainakin omissa silmissäni vaikutti. Tämä oikeushan on olemassa eikä sitä presidentillä ole valtaa ottaa pois.

En toki pidä Paavo Lipposta ja demareita tyhminä, kun vetivät pakasta aborttikortin, käyttiväthän vihreätkin homoparien vaatimusta kirkolliseen vihkimiseen määrätietoisesti poliittisena aseena, jolla peittosivat Kristillisdemokraatteja oikein olan takaa. Nytkin voidaan presidentin valtaoikeuksien, eriarvoisuuden kasvun ja synkkenevien suhdanteiden sijaan keskittyä aborttiin ja ohittaa kokonaan se synkkä tosiasia, että osa kansasta on syrjäytetty pysyvästi päätöksenteosta, työelämästä ja vaikuttamisen mahdollisuuksista, heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan ei juuri kukaan näytä kantavan huolta, vaan jo perinteinen vasemmistokin (Lipposta tosin eivät kaikki lue vasemmistoon), keskittyy kannaltaan täysin vaarattomiin ja riskittömiin aiheisiin, jotka kuitenkin herättävät suuria tunteita. Tällainen mielikuvakampanjointi vie huomion siitä, pitäisikö kasvavalle epätasa-arvolle tehdä jotain. Edit. 10.12.11 klo 9

Demareilla on käytössään nyt samantyyppinen asearsenaali, jota vihreät  eduskuntavaalien jälkeen käyttivät. Vihreiden onnistui  yli omienkin odotustensa kääntää yleisön huomio pois eduskuntavaaleissa kärsitystä vaalitappiosta, ja siitä keskustelusta, jota julkisuudessa käytiin periaatteiden myymisestä: hallituspaikka maksoi vihreälle puolueelle yhden ydinvoimakannan vesittämisen. (Katso myös tämä Suomen Kuvalehden juttu puolueiden yhdinvoimakannoista.)
Imagohaitta ydinvoiman vastustuksesta luopumisesta olisi voinut olla vaalikauden mittainen, ellei olisi kuin taivaan lahjana tullut YLEn homoilta, Kristillisdemokraatit ja Päivi Räsänen.