7.10.13

Maailma on kylmä paikka ja moni on liian kaukana kotoa

Ihmiskauppaa on kaikkialla maailmassa, sanoo nuori nainen vakavana. Nainen kuuluu ihmiskaupanvastaisiin verkostoihin, jotka pyrkivät parhaansa mukaan estämään ihmisten joutumista orjuuteen.
Omat silmäni avautuivat, kun sain työssäni eräältä kokeneelta lähetystyöntekijältä kirjoituksen, jossa hän kertoo nuoren naisen tarinan sen vaiheen, josta matka pimeään on alussa. Matkalle lähtijä on luottavainen, lukutaidoton, kaunis ja köyhä eikä hän usko varoituksen sanoja.

Ja loppupää matkalle on vaikkapa tässä Mongoliasta etelään johtavalla kauppareitillä, joka vie pimeyteen.

Itselleni merkittävä esikuva tässä on ollut 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut Tyyne Niemi, joka Evankeliumiyhdistyksen lähetyssaarnaajana teki Japanissa hyvää prostitutoitujen hyväksi. Tässäpä olisi suuntaa; tosin voi olla aika kovat kundit äkkiä vastassa. Ihmiskauppaan on esimerkiksi Mongoliassa herätty vasta aivan viime vuosina. Langan päästä saa kiinni esimerkiksi lukemalla Trafficed Women of Mongolia -artikkelin tästä linkistä.

4.10.13

Voipaketista vuollaan edelleen...

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi juuri Finravinto 2012 -tutkimuksen tulokset. Niiden mukaan suomalaiset syövät aiempaa enemmän rasvaa, lähes 40 vuotta rasvan käytön trendi on ollut laskussa, nyt käyrä on kääntynyt ylöspäin. Tutkimus osoittaa, että myöntäisiä asioitakin on näkyvillä: D-vitamiinin saanti on parantunut ja pehmeiden rasvojen saanti lisääntynyt, mutta myös kovien rasvojen käyttö on lisääntynyt. Rasvasta kovan osuus on työikäisillä 15 prosenttia ja ikääntyneillä 14 prosenttia energian saannista, kun suositus on 10 prosenttia.

THL:n tiedotteesta 4.10.2013:

Rasvojen laadun paraneminen pysähtynyt
-    Kun tiedetään ruokavalion keskeinen merkitys kansantautiemme synnyssä, olisi näiden tulosten perusteella tärkeää vahvistaa terveellisiä vaihtoehtoja sekä kansalaisten omissa valinnoissa että elintarviketeollisuudessa ja julkisessa päätöksenteossa. Tämä koskee erityisesti rasvan laadun parantamista, suolan vähentämistä sekä kasvisten monipuolisen käytön edistämistä, korostaa THL:n pääjohtaja Pekka Puska.
Kovan rasvan osuus on lisääntynyt verrattuna viiden vuoden takaiseen FINRISKI 2007 -tutkimukseen. Kova rasva nostaa veren kolesterolitasoa, mikä havaitttiinkin FINRISKI 2012 –tutkimuksessa mitatuissa seerumin kohonneissa rasva-arvoissa. Kovan rasvan päälähteet ovat maitorasvat kuten voi ja runsaasti voita sisältävät levitteet, juustot, maitojuomat ja muut maitovalmisteet.
-    FINRISKI 2012 tulokset vahvistavat arviota siitä, että huolet suomalaisten kolesterolin ja verenpaineen osalta todella liittyvät kovan rasvan ja suolan saannin lisääntymiseen. Hiilihydraattien saannin väheneminen näyttää kohdistuneen runsaasti kuitua sisältäviin ruokiin kuten ruisleipään eikä sokeriin, mikä ei ole suotuisaa kokonaisravitsemuksen kannalta, painottaa ylijohtaja Erkki Vartiainen.
Pehmeiden rasvojen saanti on lisääntynyt ja on nyt suositusten mukaista. Näitä rasvahappoja saadaan erityisesti öljyistä, pehmeistä levitteistä ja kalasta.

D-vitamiinin saanti parantunut – myös muita vitamiineja tarpeeksi
Useimpia vitamiineja ja kivennäisaineita saadaan ruoasta riittävästi. Ainoastaan folaatin saanti ja naisilla raudan saanti on liian vähäistä. Folaatin tärkeitä lähteitä ovat ruisleipä, kasvikset, hedelmät ja marjat sekä maitovalmisteet.
D-vitamiinin saanti on lisääntynyt ja miehet saavat sitä riittävästi. Naisilla saanti alittaa hieman suositellun tason, mutta D-vitaiinivalmisteen käyttö nostaa saannin riittäväksi. D-vitamiinin parhaita lähteitä ovat kala, D-vitaminoidut ravintorasvat ja maitovalmisteet.
-    On ilo todeta, että valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimenpiteet suomalaisten D-vitamiinitilanteen parantamiseksi näyttävät toimivan. D-vitamiinin saanti on riittävää, kun sitä täydennetään D-vitamiinivalmisteilla silloin, kun ei käytetä säännöllisesti kalaa, D-vitaminoituja maitoja tai ravintorasvoja, toteaa tutkimusprofessori Suvi Virtanen.
Kalan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö on lisääntynyt edellisestä FINRISKI-tutkimuksesta. Naiset käyttävät niitä miehiä enemmän. Naisten ruokavalio sisältää enemmän kuitua kuin miesten.
Tiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finravinto 2012-tutkimukseen, joka on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallista FINRISKI-tutkimusta. Finravinto-tutkimukset ovat tärkein työikäisen väestön ruoankäytön ja ravinnonsaannin seurantamenetelmä. Ravintohaastattelulla selvitettiin yli 2 000 aikuisen suomalaisen ruokavalio.

24.9.13

EI Guggenheimille niin kauan kuin yhteiskunnan peruspalveluja ajetaan alas

Samaan aikaan kun kuulemme päivittäin uutisia mittavista irtisanomisista, Steven Elopin myötäjäisistä ja koulutuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kurjistumisesta, kuuluu Etelärannasta kummia: kaupunkimme poliittinen Eliitti on myötämielistymässä siihen, että verovaroja käytetään amerikkalaisen Guggenheim-museon rahoittamiseen. Yksi kielteinen valtuustopäätös ei suinkaan hankkeen ajajia lannista, se vain hieman hidastaa. Nyt alkoi väsytysvaihe.

Muistaako joku, missä on se eroahelsinginkaupunginveronmaksajista.fi ?
En löytänyt sivua.
Löytyi vain tällainen keräyssivu, mutta täällä ei voinutkaan lahjoittaa rahaa tuohon kulttuuriin, vaan tää oli kai veroviraston kolehtihaavi? Ehkä toi Guggenheim voisi ottaa tästä mallia kuitenkin? Varmaan löytyisi yksityistä rahoitusta?

Oikeasti:poliitikkojemme toiminta on häpeämätöntä. Nyt on syytä katsoa tarkasti, miten kaupunginhallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja TatuRauhamäki (kts. myös) ja kaupunginvaltuuston vihreä puheenjohtaja Mari Puoskari näitä päätöksiä junailevat ja miten maamme hallitus ihmisten verovaroja kylvää. Ja nämä linjaukset on syytä muistaa seuraavissa vaaleissa, aina seuraaviin kunnallisvaaleiuhin saakka.
Ovatko siis eliitin kulttuuritarpeet tärkeämpiä kuin sosiaali- ja terveydenhuollon minimin saavuttaminen kaupungissamme?

8.9.13

Ikävää osaamattomuutta Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnalta

Helsingin Sanomat kertoo tänään päätöksestä, jonka kaupunkimme sosiaali- ja terveyslautakunta teki kesäkuussa: se päätti poistaa 4000 pyörätuolia ja rollaattoria käyttävältä oikeuden maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Vaikeavammaiset ihmiset pannaan nyt maksamaan kaupungin rahavajeita, kun samaan aikaan vakavissaan kaupungin virkamiehet ja monet päättäjät ovat keskustelleet julkisuudessa edelleen jonkin amerikkalaisten taidemuseofirman merkittävästä tukemisesta suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Joku neropatti on laskenut, että kaupunki säästää miljoona euroa päätöksellään ottaa vaikeavammaisilta pois oikeus käyttää maksuttomasti joukkoliikennettä.
Paljonkohan kaupunki säästää, kun ottaa vielä lapsiperheiltäkin vastaavan oikeuden pois. Sekin aika on oven edessä, arvelen.
Nyt kiinnostuneena odotan, miten pyörätuolimaksajat ja rollaattorimaksajat tulevat bussin etuovesta sisään maksaakseen kertalippujaan ja riittääkö tila käytävällä ja kuskien pinna odottaa, että vaikeasti liikkuvat saavat turvallisen paikan kulkuneuvossa.Sitten kun letkaan vielä liitetään lastenrattaat ja lastenvaunut, on aika hankkia uusi kalusto.

Itse en usko, että miljoonalaskelmat edes pitävät paikkaansa: tulos on kaupungille luullakseni negatiivinen. Voi olla, että kyseisellä momentilla tulee jokin säästö, mutta säästöä ei synny siitä, että aiemmin aktiivisempaan elämäntapaan asennoituneet joutuvat rahan puutteessa jäämään koteihinsa, se kostautuu sitten muilta momenteilta.

Ja vielä ahneusvinkkinä kaupungille: voittehan toteuttaa joukkoliikenteen kuten Vaasassa, jossa esim. lastenvaunujen kanssa bussiin pyrkiessäni kuljettaja peri kaksinkertaisen hinnan. Vaasassa vain perin harva viitsii käyttää bussia, kun ne tulevat miten sattuu ja hinnoittelu on kova. Enemmänhän sitä säästöä tulee kaupungille tosiaan, jos julkinen liikenne loppuu vaikka tyystin ja kaikilta edellytetään oman auton hankintaa ja käyttöä tai  taksimatkojen tekemistä omaan piikkiin.

6.9.13

Sosiaalietuuksien vastaanottoon ei pian tarvita enää suomalaista pankkitiliä

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen mukaan vielä tämän vuoden aikana on tarkoitus siirtyä järjestelyyn, jossa sosiaalietuudet maksetaan jatkossa muillekin kuin suomalaisille EU-maassa sijaitseville pankkitileille.
Sosiaaliturvaetuudet ja korvaukset maksettaisiin jatkossa myös EU:n alueella sijaitsevalle etuuden saajan pankkitilille. Aiemmin monet etuudet on maksettu vain suomalaisille pankkitileille. EU:n niin kutsuttu SEPA-asetus edellyttää kuitenkin kaikissa EU:n jäsenmaissa sijaitsevien tilien hyväksymistä. SEPA-lyhenne tarkoittaa yhtenäistä euromaksualuetta (Single European Payments Area). EU-maissa sijaitseville tileille maksettaisiin muun muassa asumistuki, lapsilisä, työttömyysturvaetuudet, kansaneläke ja sairausvakuutusetuudet.
Hallitus antoi asiaa koskevan esityksen eduskunnalle torstaina 5. syyskuuta. Lakien on tarkoitus tulla voimaan vielä vuoden 2013 aikana.

22.7.13

Lukuvinkki: Kabbalisti

Geert Kimpen Kabbalisti vie lukijansa 1600-luvun Galileaan ja Jerusalemiin. Tämä on kiehtova, outo ja elämänmakuinen kirja.




Linkkejä kirjan hankintaan:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9519107584
Pääkaupunkiseudun kirjastot.

19.7.13

Ekofeminismin jäljillä

Kuuntelin eilen mielenkiintoista radio-ohjelmaa ekofeminismistä. Olen yrittänyt ymmärtää, mihin voimakas vaikuttamistyö, jota kirkon sisällä on ollut herätysliikkeitä kohtaan ja muitakin ryhmiä kohtaan, jotka ovat liputtaneet luterilaisessa kansankirkossa klassisen kristinuskon puolesta. Asia tuli jälleen ajankohtaiseksi radio-ohjelman pohjalta.
Tänään googlasin sitten haulla Sari Roman-Lagerspetz ja ekofeminismi. Oikeastaan mitään ei löytynyt. Kokeilin täsmällisempää sisältöhakua: negaation purkaminen ja Sari Roman-Lagerspetz. Jo löytyi mielenkiintoista luettavaa yhden gradun verran. On hyvä, että muodikkaiden keskustelijoiden ajattelun kasvupohja alkaa vähitellen hahmottua.

Muuten: kukahan tekisi Wikipediaan artikkelin Sari Roman-Lagerspetzistä. Olisin kovin kiitollinen. Hän on siinä määrin aktiivinen keskustelija että sananvapauden ja demokratian nimissä olisi kohtuullista saada perustieto taustoista :) Varmaankin asiantuntevia kirjoittajia löytyy.

Kyse on etnologian alan gradusta. Kirjoittajan nimi on Sanna Ollila: Arvo(i)tuksia jäljittämässä, Pyhän rakentumisesta ja representaatiosta suomalaisessa mediassa 12.10.2010–20.9.2011

Verkkoviestinnän tutkijoille löytyy näistä keskusteluista, keskustelijoiden panostuksesta, argumentaation sisällöstä ja sävystä löytyy mielenkiintoista tutkittavaa varmaan vuosikymmeniksi, puhumattakaan keskustelujen motiiveista ja vaikutuksista. Omassa maailmankuvassani kirkon omistajuudesta käytävä keskustelu vertautuu hyvinkin ravitsemuskeskusteluun, jota on mediassa käyty melkein näihin asti erittäin suurella tunteella.

8.6.13

Sananvapaus


Sananvapaus on ollut suuressa murroksessa internetin, ja erityisesti sosiaalisen median nousun myötä.
Silloin, kun itse aloittelin toimittajana, valtaa oli niillä, jotka kustansivat lehtiä, lehtien päätoimittajilla, toimituspäälliköillä, toimitussihteereillä – ja vieläpä toimittajillakin. He olivat sanomisen portinvartijoina. Kuka tahansa ei päässyt ilmaisemaan mielipiteitään edes lehden yleisönosastoon. Median politiikkana saattoi olla jopa se, että jätettiin julkaisematta soraäänet ja kritiikkiä sisältävät mielipiteet.
Sananvapaus vallitsi tavallaan, mutta monelta ihmiseltä ehkä puuttui foorumi, jossa voisi ilmaista mielipiteensä. Monelta kansalaiselta puuttui myös pakkomielteenomainen tarve ilmaista mielipiteitään.
Internetin ja laajakaistayhteyksien myötä sananvapaustilanne muuttui. Internetosaajat saivat sananvaltaa ja teknisesti suuntautuneet miehet löysivät 90-luvulla uusia mahdollisuuksia, monesti ensimmäisen kerran elämässään, julkisesti vaikuttaa – siis ilmaista mielipiteitään, keskustella. Elimme aikaa, jolloin nörttien estetiikka leimasi netin sisältöpalveluja. Osaajat kokivat sananvapauden onnea ircissä ja foorumeilla.
Käänne jatkui 2000-luvun puolivälissä. Laajakaistayhteydet olivat yleistyneet ja sisällöntuottamiseen alkoi ilmaantua helppokäyttöisiä työkaluja, jotka sisälsivät sosiaalisia ulottuvuuksia. Nörttien suureksi hämmästykseksi, ja joidenkin harmiksi, blogimaailmaan tuli aivan uudenlaista sisältöä: muistaakseni blogeissa oli kaksi suurta sisältökeskittymää: tietotekniikka ja neulominen. Oli siis siirrytty verkkoelämässä sosiaalisempaan vaiheeseen. Samalla oli jo siirrytty aikaan, jossa kuka tahansa saattoi helpostikin perustaa itse oman itsenäisen median nettiin – ilman muita kustannuksia kuin oma työpanos.
Siirtyminen mikrobloggaukseen ja lopulta mobiilien päätelaitteiden yleistyminen muuttivat edelleen sosiaalisen median valtauomaa. Moni blogi kuihtui ja moni blogiyhteisö kuivui kokoon. Väki siirtyi Facebookiin, nopean vuorovaikutuksen, jakamisen ja tykkäämisten toimintaympäristöön.

Entä se sananvapaus?

Nykyisin useimmilla kansalaisilla on pääsy internetiin, tosin kaikilla ei ole halua tai taitoa nettisurffailuunkaan, vaikuttamisesta puhumattakaan. Lähes jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Tämän vaiheen kautta olemme siirtyneet eteenpäin, aikaan, jossa sananvapauden suitsintaan on löytynyt uusi keinovalikoima.
Koulutetut nuoret ovat hyvin tietoisia pelisäännöistä. On tärkeää salata kantojaan, sillä työnantajat etsivät mielipiteenilmaisuja netistä ennen rekrytointipäätöksiä. Myös työelämässä toimivat palkansaajat on tehty tietoisiksi pelisäännöistä: heidätkin on opetettu suitsimaan puheitaan – ratkaisevaa ei ole vain se, mitä työnantajasta puhutaan, vaan ihmisen mielipiteet ylipäätään saattavat harmittaa työnantajan edustajia, vaikka mielipiteillä ei olisi mitään tekemistä työn suorittamisen kanssa.
Suuresta yleisöstä on tullut vaitonaista – työpaikan säilyttäminen on tärkeää ja tämän säilyttämisen hintana saattaa siis olla vakaumuksen äänen vaientuminen.
Hakematta tulee mieleeni ystävän työpaikka: talon johto kielsi koko suurta henkilöstöä keskustelemasta työpaikan johdon tekemästä yhteiskunnallisesti merkittävästä arvomuutoksesta. Seurasi tila, joka vaikutti henkilöstön hiljaiselta hyväksynnältä.

Julkinen keskustelu on ällistyttävän helppo tukahduttaa

Jo useamman vuoden ajan ei-toivottu kipeiden ongelmien käsittely on pyritty leimaamaan vihapuheeksi. Kukaan tuskin haluaa olla vihapuhuja. Populistinen tai laskelmoiva puhuja vetoaa nyt vähemmistön etuun. Enemmistön puolesta puhuminen on vaikeaa työläämpää. Lisäksi käsitys siitä, että itse asiassa ylipäätään olisi olemassa jokin suuri enemmistö, on ainakin kirkossa usein unohtunut.
 Aiemmin pieniä ryhmiä kiinnostanut ja mielipidevähemmistöä innoittanut ajatus siitä, että homoseksuaalit voisivat solmia keskenään  avioliiton, on monelle julkisuudessa esiintyvälle vaikuttajalle ja monelle poliittista nostetta seurakuntayhtymien hallinnollisista tehtävistä hakevalle henkilölle keskeisin mittapuu arvioitaessa Suomessa kirkon ulkomaantoimijoiden laatua. Itse asiassa ällistyttävän usein näissä yhteyksissä eivät luottamushenkilöt ole kyselleet muita laatukriteereitä. Tämän laatukriteerin nouseminen kirkolliseen arvokeskiöön ja sen kyseenalaistamisen täydellinen kielto on minun mielestäni oman aikamme mielenkiintoisin kirkollisen viestinnän ilmiö.
Yhden totuuden vaatimus on vaikuttanut sananvapauskäsitteen sisällön yksipuolistumisen: on oikeus ilmaista hyväksytyn mielipiteen mukaisia kantoja, muista rangaistaan – ei vankilalla, mutta esimerkiksi taloudellisen vallankäytön, eristämisen ja virkakiellon keinoin.
Ajassamme on muodostunut patoutunutta sanomisen tarvetta. Varaventtiili yhden totuuden ahdistuksesta on löytynyt anonyymiudesta. Anonyymius tarjoaa vaiennetuille ihmisille mahdollisuuden kertoa, mitä he ajattelevat. Anonyymius on mahdollistanut sananvapauden tässä yhden totuuden mediatodellisuudessa sanojan joutumatta julkisesti nolatuiksi. Hinta, jonka olemme joutuneet maksamaan sananvapaudesta on se, että keskustelijoille tarjoutuu tilaisuus esittää kärjekkäitä mielipiteitä, näkemyksiä, joita ihmiset eivät omalla nimellään ja kasvotusten esittäisi. Paineet kärjistysten esittämiseen ovat kasvaneet samassa tahdissa kuin yhden mielipiteen malli on uinut netin sosiaalisiin verkkoihin ja mediatodellisuuteemme. Patoutunut sanomisen tarve ja mahdollisuus sen paineen purkuun on mahdollistanut myös todellisen vihapuheen.
Yhden totuuden sananvapaudesta on siis tullut myös niiden työkalu, jotka joskus aiemmin olivat mielipiteineen sivussa, periferiassa, vähemmistössä. Tämä ase on vahva. Se saa toisin ajattelijat vaikenemaan tai sovittamaan sanojaan niin diplomaattisesti, että sanottu ei loukkaa varmasti ketään; tämä vihapuhesyytösten pelossa.
Sosiaalisten verkkojen aika ei olekaan lisännyt sananvapautta, vaan kaventanut sitä, muuttanut sitä yhden virallisen mielipiteen vapaudeksi.
 4.6.2013 Helsingissä
© Kirsi Myllyniemi

Edit. 28.6.13
Julkisen sanan neuvosto on huolestunut työntekijöiden sananvapauden rajoittamisesta Suomessa:
http://www.journalistiliitto.fi/?x17635=16400640 

Edit. 22.7.13
Enkä nyt malta olla linkkaamatta tähän Minna Lindgrenin erinomaiseen Hesari-kolumniin Arvojohtaja otti paikkansa, sillä hän mainitsee jutussaan vaikenemisen: Vaikeneminen on tapa mitätöidä. Sitä käytetään totalitaarisissa yhteisöissä, mutta Suomessa se on onneksi vanhentunut vallan väline.
Oma kokemukseni on, että tämä vanhentunut vallan väline on kirkollisessa viestinnässä edelleen käytössä.

12.5.13

Kuvahaaste: Pelastustie

Osallistun Kesäpäivien valokuvahaasteeseen tällä kuvalla. Kuva on otettu Helsingin Malmilta. Pelastustie on auki.

8.5.13

Valtio tekee asuntobisnestä köyhien kustannuksella

Mistä syntyvät
kohtuuhintaisen vuokra-asumisen
pullonkaulat tämän päivän Suomessa
ja Euroopassa?
Asiantuntijahaastatteluja keväällä
2013


Vuokralla asuminen on yhtä kallista kuin omistusasuminen. Syyt alkavat vähitellen valottua.
Suomen valtio on tehnyt bisnestä köyhien kustannuksella vuokra-asentotuotannossaan. Asia käy selville VVO:n vinkkaamasta raportista, joka on journalistien työtä.

Tärkeä ja samalla huolta herättävä paljastus löytyy aiheesta tehdystä raportista. Näitä raporttejahan eivät tee julkisen palvelun toimijat, vaan jounalistit. Suomi on huolestuttavasti muuttunut kovemmaksi maaksi niille, joille eei syntymälahjana ole työnnetty kultalusikkaa käteen.

Raportin toimitti hiljaiseen journalismiin erikoistunut puolueeton tiedonhankintayritys Newsbrokers Oy. VVO:lla ei ole raportin sisältöön muuta osuutta kuin toimeksianto ja aiheen valinta. Reportaasi sisältää niin merkittäviä poikkeamia julkisuudessa olleisiin näkemyksiin, että raportti päätettiin antaa julkisuuteen sellaisenaan. Yleisradion verkkosivuilla esiin nostettu valtion lainojen korkea korko on vain yksi raportissa esiin nostetuista ongelmista tuetussa asuntotuotannossa, toteaa STT:n aiheesta kertova tiedote.

Lue poliittisesti mielenkiintoinen raportti täältä:
https://www.sttinfo.fi/data/attachments/00500/d664c6ea-4576-4a07-a2db-2b140f129d97.pdf

27.3.13

Ei vastaa DNA asiakaspalautteeseen

Viime lauantaina latasin perheenjäsenen DNA-prepaid-liittymään puheaikaa Danskebankin kautta. 40 euroa meni kankkulan kaivoon, tiliä veloitettiin, mutta puheaikaa ei tullut.Pankki kertoi  viipymättä, että asiaa pitää tiedustella operaattorilta, operaattori puolestaan ei ole vastannut asiakaspalauteviestiin lainkaan.

Edit. 30.3. klo 12.30
Tänään Malmin Novassa asioidessamme päätin poiketa kysymään DNA-kaupasta, olenko tosiaan menettänyt lopullisesti nämä 40 euroa. Paikalla oli kaksi myyntihenkilöä. Ensin näytti siltä, että vastaavan henkilön kanta oli, että ei voi mitään, tai että minun on syytä vessatauolla töistä soittaa DNA-asiakaspalvelveluun, sillä he eivät voi asialle mitään. Kohtuullisen sitkeän keskustelun tuloksena kuitenkin alkoi näyttää siltä, että on sittenkin olemassa jokin taho, johon voi ottaa yhteyttä verkon kautta. Tällaisen viestin siis kirjoitin saatteeksi maksukuitteihin, jotka operaattori halusi:
 
Hei. Kävin tänään keskustelemassa DNA-kaupassa Malmilla ongelmasta. joka aiheutui verkkokaupan toimintahäiriöstä. Ostin matkalla olleelle perheen alaikäiselle verkkokaupastanne puheaikaa. Puheaika ei kahdesta yrityksestä huolimatta aktivoitunut ja luulinkin, ettei sitä velotettu, kunnes katsoin tilitietoni: molemmat yritykset oli velotettui. Otin asiakaspalautelomakkeen kautta yhteyttä asiakaspalveluunne (lomaketta oli vaikea löytää sivuiltanne!!!), koska asiakaspalvelupuhelimenne aukioloaika oli siltä viikolta jo ohi!
Asiakaspalvelunne puhelinajat ovat lisäksi sellaiset, että en oman työaikani puitteissa voi soittaa numeroihin, jotka normaalisti ovat hyvin kuorimitettuja. Lapseni puolestaan ei voinut soittaa, koska hänellä ei ollut puheaikaa liittymässään.

Meitä palvellut asiakaspalveluhenkilö Malmilla oli hyvin ystävällinen.
Olen raportoinut ongelmastani paitsi teidän palautelomakkeenne kautta, myös omassa blogissani. Seuraan tilanteen kehittymistä tässäkin asiakaspalveluasiassa niin pitkälle kuin raportoimista riittää, jotta toiset kuluttajat saavat toimintaohjeita, jos niitä muualta on vaikea löytää.
Ohessa kuitit verkkopankin maksutapahtumista.

Ystävällisin terveisin (ja nimeni)

Edit. 2.4. klo 20.05
DNA Prepaid -latauksen korjaus näkyy viipyvän. Ainakaan vielä ei ole tullut puheaikaa puhelimeen.
 Ehkä tässä pitää tehdä kuten eräs DNA-työntekijä kuittasi itselleni tätä selvitellessäni ylimieliseen tyyliin: "Pitää sitten vaihtaa operaattoria." No, prepaidliittymän kohdalla operaattorin vaihto on yksinkertainen. Ehkä hintakin kannattaa välillä tosiaan kilpailuttaa.

Edit. 4.4. klo 20
 Tänään sitten käytin kallista työaikaani asiakaspalvelunumeroon soittamiseen, kun puheaikaa ei ole tullut puhelimeen. Kävi ilmi, että järjestelmä ei edes vieläkään jostain syystä tuntenut ongelmaani. Nyt sain sähköpostia, pyydettyäni hartaasti, että sitä minulle lähetettäisiin sieltä päästä, jotta saan oikean osoitteen.  Osoite oli dnawelho@dna.fi, siltä varalta, että joku muukaan ei saa osoitteesta selvää, paan tänne. Osoite on kuulemma heidän sivuillaan.
Lähetin siis uudelleen ne samat kuitit kuuden aikaan tänään ja kopiot edellisestä sähköpostiliikenteestä. Saa nähdä, joko tulisi aiemmin maksettu puheaika. Saa myös nähdä, kuka maksaa sen asiakaspalvelunumeroon soittamani pitkän odotusajan ja puhelun. Jäämme kuulolle.


 Edit. 9.4.
Lopulta muutama päivä sitten puheaika tuli kännykkään, 5.4.

Lopulta alkoi myös yhteystietoja löytyä. Tässä eräs vastaus, joka odotti tänään mailissa:
Hei Kirsi!

Kiitos viestistäsi ja pahoitteluni vastauksen viivästymisestä.
Asiakaspalvelumme yhteystiedot löydät nettisivuiltamme osoitteesta http://www2.dna.fi/fi/yksityisille/asiakaspalvelu-ja-tuotetuki/palaute-ja-yhteydenotto

Sivulle pääsee klikkaamalla etusivulla ylhäällä olevaa Asiakaspalvelu -linkkiä. Avautuvalla sivulla alhaalla vasemmassa reunassa on painike "Ota yhteyttä asiakaspalveluumme". Linkin kautta löydät Sähköiset yhteydenotot -otsikon alta myös sähköpostiosoitteemme.

Jos tarvitset lisätietoja, lähetäthän lisäkysymykset vastaamalla tähän viestiin.
Pystymme vastaamaan sinulle nopeammin, jos asiaan liittyvä viestiketju säilyy koko ajan mukana.

Mukavaa päivän jatkoa!

Ystävällisin terveisin

xxxx
palveluneuvoja

20.3.13

Moralisteja käy kateeksi

Viimeksikuluneitten muutaman vuoden aikana olen kadehtinut moralisteja, ihmisiä, jotka ovat asettuneet toisten yläpuolelle ja sieltä ampuvat palavia nuoliaan meidän pulliaisten niskaan, jotka emme täytä moralistien mittaa.
Onhan se kai hyvä, että on niitä, jotka sanelevat toisille sääntöjä. Kateellisena kuvittelen, että olisi kohtuullista, että moralistit eläisivät itsekin moitteetta.
Mielessäni on tällä kertaa kysymys, onko moraalisesti oikein käyttää työaikaa työskennellessään esimerkiksi yliopiston rahoituksella tai apuraharahoituksella moralisoida muita ihmisiä, jotka ajattelevat toisella tavalla kuin moralisti, jos apuraha tai palkka ei ole kohdennettu moralisointiin.

17.3.13

Vihaista puhetta pulppuaa

Sosiaalinen media, jos jokin, paljastaa ihmisluonnon todellisen laadun.

Toisin kuin humanismin ihmiskäsityksessä, kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on pohjimmaltaan paha. Taas tänään olen joutunut lukemaan tekstejä, joita nimimerkin takaa ampuvat ihmiset ovat kirjoittaneet nimeltä mainituista ihmisistä. Alkeellinen käytössääntö lienee, että tällaista ei tule tehdä.
Eri mieltä saa olla. Saa tietenkin yrittää kyseenalaistaa toisen ihmisen logiikkaa tai vakaumuksen oikeellisuutta tai hänen totena pitämiään asioita, mutta pilkkaaminen, erityisesti, kun sen tekee huppu päässä, on, paitsi säälittävää, ilmentää oivallisesti myös ihmisen pohjimmaista pahuutta. Henkilökohtaisuuksiin ei tule koskaan mennä, kaikkein vähiten silloin, kun ei edes tunne keskustelukumppaniaan.  Lisäksi netin vihainen puhe on usein rikos, joko kunnianloukkaus tai viharikos.
Kristillisen etiikan mukaan toista ihmistä tulee kohdella, kuten toivomme itseämme kohdeltavan.

Asenneilmapiiri täällä Suomessa on kova. Keskustelujen taso on usein säälittävän heikko, eri tavoin ajattelevien kohtaaminen on monille erittäin vaikeaa. Koskahan olen nähnyt viimeksi aitoa kohtaamista mediassakaan. Kirkollisesta mediasta ei ole ollut viime vuosina rauhanrakentajaksi siitäkään. Näköalat ovat siellä kaventumistaan kaventuneet ja kirkosta on tullut valtakunta, joka on riitaantunut itsensä kanssa. Olisi ehkä aika ravistaa unet silmistä kirkonkin kabineteissa.

16.2.13

Hyvä leffa amerikkalaisesta homoaktivistista

Eilen Ylen Teema näytti hyvän elokuvan nimeltä Milk. Leffa kertoi amerikkalaisesta homoaktivistista Harvey Milkistä ja hänen vaikuttamistyöstään homoseksuaalien oikeuksien puolesta.
Elokuva on saanut parhaan käsikirjoituksen Oscarin ja parhaan miespääosan Oscarin, mielestäni ansiosta.
Se, mikä leffan teki niin hyväksi omasta mielestäni, oli, että muiden parhaiden elokuvien tapaan elokuva ei ollut yksipuolinen, henkisesti mustavalkoinen, vaikkei se jättänyt epäilystä siitä, kenen puolella se on.
Elokuva ei peitellyt homoyhteisön parinvaihtoaktiivisuutta eikä vaiennut siitä, että yhteisössä on rikkinäisiä ihmisiä, joiden itsemurha-alttius on paljon suurempi kuin heteroenemmistön keskuudessa. Elokuva ei antanut näihin kysymyksiin välttämättä vastauksia.
Elokuvan sankarin mustat varjot myös näytettiin: valta toi mukanaan kovuutta, joka ei enää sitten jättänytkään mahdollisuutta inhimilliseen hyvyyteen.
Jäin pohtimaan elokuvan katsottuani, onko psykiatrisen avun tarve USAn  homoyhteisössä tabu ja onko ehkä niin, että yhteisö suorastaan torjuu sen mahdollisuuden, että yhteisön jäsenillä voi olla tässä suhteessa avun tarvetta.
http://www.imdb.com/title/tt1013753/

29.1.13

Soneran laajakaistasta on vaikea päästä eroon vaikka se ei toimisi

Kyllästyin jokin aika sitten Soneran ns. palveluun, vaikka se oli ystävällistä – laajakaista kun ei toimi eikä teknistä tukea saa. On turha maksaa palvelusta, joka ei toimi ja kahdeksan megan kaistasta, joka toimii 100 kilobitin verran.
Menin siis Elisalle ja solmin heidän kanssaan sopimuksen.
Nyt Elisalta otettiin minuun yhteyttä ja kerrottiin, että Sonera on hylännyt siirtopyynnön, koska en ole se henkilö, jonka kanssa laajakaistasopimus on solmittu. Mielenkiintoista sen tähden, että tähän saakka minun ilmoitukseni kaistanleveyden suhteen ovat kelvanneet Soneralle ja erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Sonera lähettää minulle laskut laajakaistaliittymästämme. Pitäisiköhän siis pyytää rahoja takaisin maksetuistakin laajakaistalaskuista!

Facebookissa joku kavereistani jo kertoi aiemmasta taistelustaan Soneran kanssa, että Sonerasta on vaikea päästä eroon, he eivät hyväksy näitä irtisanomisia. Lähipiiristä löytyy jutun juurta.
Raportoin omasta Soneran laajakaistasotkustani ja  tilanteen kehittymisestä täällä blogissa. Pysykää kuulolla.

klo 16.19
Soitin Telia Soneran keskukseen jotta sain tietää, mihin osoitteeseen menen henkilökohtaisesti selvittämään, mistä kenkä puristaa. Sain osoitteeksi
Asematie 4, Tikkurila
ja keskusihminen kertoi, että on seitsemään auki.

klo 18.30
Pyysin puolisoni mukaan Soneran asioita hoitavaan Kauppakeskus Tikkurissa olevaan liikkeeseen. Paikalla kävi ilmi, että Sonera oli päättänyt, että laajakaista on puolisoni nimissä ja että minä maksan laskut. Erikoinen asia, koska esimerkiksi laskuista ei käy selville, että siellä on tehty tällainen ratkaisu. Kyseessä on aivan Soneran oma idea noin vuodelta 2003. Huh. Hyvä tietää edes tässä vaiheessa, että olen maksanut laskuja, vaikka minulla ei ole edes ollut laajakaistaa. (Pitänee esittää puolisolle iiiso lasku).
Asiakaspalvelija lupasi tehdä ilmoituksen Soneralle siitä, että mieheni haluaa sanoa irti laajakaistasopimuksemme. Hän ei kuitenkaan voinut kuulemma tehdä irtisanomista, vaan huomenna klo jotain Sonera soittaa miehelleni ja varmistaa, että tämä tahtoo sanoa irti laajakaistasopimuksen. Sellaista katuosoitetta ei asiakaspalvelijan mukaan muulemma lainkaan ole, missä tämän irtisanomisen voisi henkilökohtaisesti suorittaa. Onko tämä tosiaan laillista! Isot yritykset etäännyttävät itsensä asiakkaista tosi tehokkaasti.
Soitin Elisalle tämän Tikkurilan irtisanomisyrityksen jälkeen ja kerroin, että Soneran palveluita hoitavassa firmassa Kauppakeskus Tikkurissa luvattiin, että huomenna klo silloin ja silloin soitetaan irtisanomisesta.
Saa nähdä, paljonko aikaa Sonera vielä sitten tarvitsee tähän yhteyden katkaisemiseen. Olisi hyvä saada toimiva laajakaistayhteys kotiinkin. (Nykyinen yhteys siis toimii sattumanvaraisesti ja tökkien.)
Sopimus, joka meillä on lienee vuodelta 2003. Pitänee kaivaa se esille :(
Päivitys jatkuu todennäköisesti huomenna.

30.1. klo 19.10
 Tänään Soneran irtisanomisvahvistussoiton oli määrä tulla klo 13 mieheni puhelimeen. Mies odotti pitkään ennen kuin lähti liikenteeseen. Soittoa ei tullut. Klo 15 hänelle sensijaan oli tullut soitto Soneran teknisestä tuesta. Tekninen tuki tahtoi laittaa laajakaistayhteytemme kuntoon. Mies vakuutti, että nyt on myöhäistä, olemme siirtyneet Elisaan. Samalla mies kummasteli sitä, ettei luvattua soittoa ollut tullut lainkaan. Tekninen tuki ystävällisesti laittoi soittopyynnön Soneran asiakaspalveluun. Asiakaspalvelu soitti miehelleni joskus sitten illan suussa, viiden, kuuden aikoihin eikä sillä ollut aikeitakaan uskoa, että emme enää jatka suhdetta Soneraan. Mies ilmoitti, että nyt emme enää peräänny, sopimus Elisan kanssa on allekirjoitettu. Kaksi viikkoa pitää edelleen nyt sitten sietää tätä Soneran nykivää nettiä. Katsotaan, muuttuuko tilanne operaattorin myötä.
Niin. Menin takaisin eiliseen Sonera-nimiseen kauppaan Tikkurilassa. Odottelun jälkeen pääsin tiskille ja annoin palautetta hyvin asialliselle myyjälle. Kerroin, että luvattua soittoa ei kuulunut ja kerroin, että Sonera ei ole puoleen vuoteen liikahtanutkaan, kun olemme pyytäneet palvelua, vaikka olisimme olleet valmiit maksamaankin siitä, mikäli ongelma on meidän aiheuttamamme. Myyjä kirjasi viestini muistiin ja lupasi välittää palautteeni esimiehelleen. Oikein hyvä. Nyt on jo kaksi hyvää asiaa Sonerasta: teknisen tuen ystävällisyys ja tämän asiakaspalvelijan ystävällisyys. Mutta kaista nikottelee.
Ja vielä viihdykkeeksi linkki Suomi24-keskusteluun, johon itsekin olisin varmaan voinut ottaa osaa: kun apua ei tule, sitä yritetään keksiä porukalla: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4895014

11.2. klo 19.25 edit.
Nyt on Elisan laajakaista asennettu. AInakin alku oli asiallinen ja toimitus sen mukainen, mitä oli luvattu. Nettiyhteys toimii nopeasti eikä tässä Elisan verkossa ja kuparikaapeleissa mitään vikaa tunnu olevan, vaikka Soneran asiakaspalvelu kertoi, että vika heikkoon yhteyteen on Elisan kuparikaapeleissa. En tiiä sitten kaapeleista, elämme joka tapauksessa antennitalousmaailmassa, mutta kaipa täälläkin jotain kuparia jossain kulkee.

20.3. edit
Maksoin kaksi päivää sitten viimeisen, ainakin nyt toivottavasti viimeisen, Soneralta tulleen laskun. Tuntui kornilta maksaa palvelusta, joka ei ollut toiminut kuukausiin. Ero nykyiseen Elisan loistavasti toimivaan palveluun on todella suuri. Laskun loppusumma oli muuten peräti 41,51 euroa.