2.9.16

Läpi harmaan kiven

Kirjan kirjoittaminen jatkuu. En voi kuin hämmästellä elämän langan kestävyyttä. 

Saara-ystäväni varoitteli hellävaraisesti sijaistraumatisoitumisesta, kun juttelimme kirjasta. Ymmärrän huolen. Jos vain luettelen, mitä syvimmän laman aikana siskoni elämässä tapahtui, näyttää siltä kuin hän olisi kulkenut Moorian ja Mordorin läpi.
Tiedän kuitenkin, että siitä, ja monesta myöhemmästäkin selvittiin, ja enemmänkin: elämä on tasaantunut ja voittanut, saanut sävyjä, uusia näköaloja ja hymyä.

Kirjoitan siis kirjaan siskostani Tarjasta.

2 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kuulostaa siltä, että raskaudesta huolimatta, kirjan kirjoittaminen tekee hyvää.

Voimia!

KirsiM kirjoitti...

Kiitos kommentista, SusuPetal. Muuten: en koe tätä kirjoittamista mitenkään raskaaksi, sillä tiedän, että tässä stoorissa on onnellinen loppu :)