Tämä on Kirsin blogi. Olen pienemmän ja heikomman puolella aina kun voin. Olen poliittisesti sitoutumaton.
16.8.07
Valokuvatorstai: Kas kummaa
Valokuvatorstain tämän viikon haaste on Kas kummaa. Tällaisessa kesämaisemassa helsinkiläinen seurue virkistäytyi viime keväänä kuoromatkalla Humppilassa.
Heljä Liukko-Sundströmin atelje on Tampereelle johtavan tien varressa. Professori Liukko-Sundström on maalannut ateljensa ulkoseinän täyteen kukkia. Hänen tarkoituksensa on tietääkseni vähitellen muuttaa seinä keramiikaksi.
Niin, hänellä on hyvin omintakeinen tyyli ja väripaletti. Ihastuin tähän kukkaketoon perinjuurin. Olisi mukavaa, jos ympäristössä olisi enemmänkin kuvataidetta.
Mutta kukkaketohan näyttää juuri tuolta kun makaa keväisellä valkovuokkopedillä mahallaan ja siristää vöhön silmiään... Nuo etualan hahmot ovat sitten niitä maahisia, joita näkee, jos makaa ihan hiljaa ja on onnekas. Hieno kuva.
Suuria ovat kukat Humppilassa. ;D
VastaaPoistaHieno tausta. Onko se maalaus vai painotuote?
Heljä Liukko-Sundströmin atelje on Tampereelle johtavan tien varressa. Professori Liukko-Sundström on maalannut ateljensa ulkoseinän täyteen kukkia. Hänen tarkoituksensa on tietääkseni vähitellen muuttaa seinä keramiikaksi.
VastaaPoistaHieno! Taiteilijan tunnistaa tyylistään (varsinkin kun jo paljastit).
VastaaPoistaNiin, hänellä on hyvin omintakeinen tyyli ja väripaletti. Ihastuin tähän kukkaketoon perinjuurin. Olisi mukavaa, jos ympäristössä olisi enemmänkin kuvataidetta.
VastaaPoistaOoohhh...Mikäs tuolla on lauleskella keskellä "kukkaketoa". :) Niin on suu messingillä, jotta hauskaa kai siellä on ollut....kukkakedolla.
VastaaPoistaJoo, lauloivat tosiaan ihanasti sekä tuossa ateljessa että Humppilan kauniissa kirkossa.
VastaaPoistaJa ihan perinteinen oikea järjestys, mies istuu.
VastaaPoistaOn siinä kukkaa. Mutta missä ovat mehiläiset..?
VastaaPoistaJoo, Helanes, se on mun oma ukkoni. Olisin huolissani, jos olisi vieraille naisille kohteliaampi kuin kotona, mutta ei näytä olevan huolta.
VastaaPoistaOlli, mehilaisiä ei ollut mailla halmeilla. Ovat tänä kesänä olleet vähissä, jopa kuvataiteessa tietääkseni.
Silmissä oikein vilisee tuo tausta. Melkein etoo. Oikea luonto on aina oikeaa.
VastaaPoistaKuule, Hansu, kun täältä Hesasta lähtee kehä III:n yli, on parasta saada kunnon annos kukkaisenergiaa kerralla.
VastaaPoistaJoku sanoi että purjehtiminen on tärkeää, mutta tästä kuvasta ja tarinasta tulee mieleen, onko sittenkin laulu ja taide?
VastaaPoistaEhkö on tärkeää, että on tärkeitä asioita. Tohtori Markku T. Hyypän mukaanhan kirkkokuorossa laualminen pidentää elinikää.
VastaaPoistaMutta kukkaketohan näyttää juuri tuolta kun makaa keväisellä valkovuokkopedillä mahallaan ja siristää vöhön silmiään... Nuo etualan hahmot ovat sitten niitä maahisia, joita näkee, jos makaa ihan hiljaa ja on onnekas. Hieno kuva.
VastaaPoistaKiitos, Tintti.
VastaaPoistaOn kyllä kankaassa perspektiivit (tai jokin sellainen) kohdallaan kun tuntuu että tausta oikeasti taipuu kuin mäenkukkula.
VastaaPoistaKyllä vain, jokin tässä kuvassa näyttää kummalta. Kaareva tausta, hurjan isot kukat ihmisiin suhteutettuna. Mutta hauska, kyllä.
VastaaPoistaKutuharju ja Tuima, siis kyseessä on betoniseinä.
VastaaPoistaRaikas kuva!
VastaaPoistaNohna, tosiaan: nämä kukat eivät kuihdu.
VastaaPoistaElämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Siksi on mukavaa, kun pääsee välillä kukkaisten keskelle.
VastaaPoista:)
VastaaPoistaIhana kukkaketo! Minäkin kummastelin tuota toteutusta kunnes selvensit. Ihmeellistä että betoniseinästä voi saada näin kauniin.
VastaaPoistaNiin, Salka, kiva, että kummastelit.
VastaaPoista