Savisuti, hartaasti toivon, että kiireellisen avun tarpeessa olevat tosiaan saavat avun ajoissa. Jos on vaikka aivohalvauksesta kyse, ei ole minuutteja hukattavana. Iines, näin on, myös liikenteessä. Joskus hämmästyttää, että pääsevät ruuhkassa etenemään. Helanes, ihan hirvittää edelleen syrjäseutujen ihmisten elämä ilman lääkäriä ja kaukana kaikista sairaaloista.
Liisa, totta. Ihmiset eivät ole Suomessa mitenkään tasa-arvoisia terveyspalvelujen nauttijoina. Susu, niin, ja joskus kiire on todella kova, jos mieli estää kuolema tai pysyvä vakava vammautuminen. Hansu, niin, ja paneutuuko henkilökunta riittävän asiantuntevasti päivystykseen tulevien potilaiden tilanteeseen. Sellaisia potilasvahinkoja on nimittäin silloin tällöin sattunut, joissa potilas on tullut ajoissa päivystykseen, mutta ei silti ole saanut ajoissa apua. Toki monin verroin useammin henkilökunta on ollut tilanteen tasalla.
Itsellänikin kävi tällainen kiire mielessä, kun on tarvinnut kiireesti itsekin apua. Joskus tulee jopa tosi kiire elinsiirtoleikkaukseenkin. Tällaiset kiireet ovat aikamoista tuuripeliä.
Kroonisesti sairaalla maksansiirtopotilaalla harvoin tulee niin kiire, ellei kyseessä ole vakavat komplikaatiot. Akuuteissa tapauksissa voi kyse olla tunneista. Tosin siirtoleikkaukseen mennessä voi tulla kiire, jos matkaa on pitkälti kotisairaalasta Helsinkiin. Itse tarvitsin pikaista kyytiä mahahaavan puhjetessa.
Tarjuska, tosiaan mietin tuota kiirettä siirtoleikkaukseen ja tuosta vastauksestasikin tosiaan ilemnee, että eri puolilla maata asuville ihmisille tulee erikokoinen kiire; jos Helsinkiin pitää ennättää jostain Tuupvaarasta tai Limingalta, tilanne on toisen näköinen kuin Torpparinmäestä tai Lauttasaaresta. Lisäksi sitten tosiaan tuo vielä, että elinsiirtopotilaille saattaa kehittyä noita muita vakavia tiloja helpomminkin kuin muille. Aina vain täytyy ihmetellä, miten suuriin pelastuksiin lääketiede ja hoito nykyään Suomessa yltääkään, kunhan vain hädän hetkellä pidetään riittävää kiirettä.
Rita, "jos huonosti käy", tai sitten pitää ajatella, että jos on onni onnettomuudessa ja apu tulee nopeasti... Kiitos sulle rohkaisusta!
Tärkeä valinta Kirsiltä! Kiire jota muiden on väistyttävä. Tosin on kiireettömiäkin ambulansseja, kuulin vasta joku vuosi sitten, erittäin tärkeää tehtävää hoitavat nekin; on huonossa kunnossa olevia vanhuksia/sairaita jotka eivät pääse tavalliseen taksiin kapuamaan.
Kutuharju, näyttää siltä, että kiireetön sairaankuljetus eikun lisääntyy. Kiireen tunnistaa kuitenkin jokainen vilkkuvista valoista ja joskus jopa ulvovasta sireenistä.
Halo Efekti, ambulanssionnettomuudet ovat luku sinänsä ja ovat järkyttäviä. Usein hoito päästään aloittamaan jo ambulanssissa, esimerkiksi sydänpotilaiden liuotushoito. Aivohalvauksen kohdalla liuotushoidon aloittaminen mahdollisimman aikaisin on erittäin tärkeää, mutta sitäpä ei voidakaan aloittaa ennen kuin on varmistuttu ongelman laadusta – ettei vain aivoverenvuotipotilaan tilaa pahenneta. Niissä tapauksissa avun kiireellinen hälyttäminen, piipaa-auton nopea saapuminen ja kyydin nopeus on avainasemassa.
P.Olka, kun menin eilen Malmin sairaalaan papakokeeseen, oli talon edessä neljä ambulanssia, mutta tosiaan jos olisi ollut seitsemän, olisin minä maallikkonakin teristynyt ja alkanut vainuta suurempaa ongelmaa (vaikka ei ollutkaan ystävänpäivä. No, oliko tilanne silloin niin paha kuin miltä pihalla näytti?
Aamulla kuuntelin radiosta, kuinka sairaanhoitajat pohtivat tilannetta, missä päivystykseen pelmahtaa seitsemän kolarin uhria. Siinä ensi hetkinä kysytään ammattitaitoa erityisen paljon.
Ambulanssissa ja päivystyspolilla on usein kiire. Onneksi välillä vähän luppoaikaakin molemmissa.
VastaaPoistaTämä kiire kyllä menee kaiken muun edelle!
VastaaPoistaIkäviä kiireitä. Ikävintä siellä missä perin pitkät matkat.
VastaaPoistaSavisuti, hartaasti toivon, että kiireellisen avun tarpeessa olevat tosiaan saavat avun ajoissa. Jos on vaikka aivohalvauksesta kyse, ei ole minuutteja hukattavana.
VastaaPoistaIines, näin on, myös liikenteessä. Joskus hämmästyttää, että pääsevät ruuhkassa etenemään.
Helanes, ihan hirvittää edelleen syrjäseutujen ihmisten elämä ilman lääkäriä ja kaukana kaikista sairaaloista.
Tässä on vakava viesti kiireestä. Joka kymmenes tk-lääkärin virka on täyttämättä ja matkat ovat pitkiä isossa maassamme.
VastaaPoistaHyvä kuva kiireestä, joka on perusteltua.
VastaaPoistaOnnettomuuden hetkellä tai kohtausta saadessa ei voi tosiaan tietää miten kiire tulee. Onko tarpeeksi ambulansseja ja hoitajia samaan aikaan.
VastaaPoistaLiisa, totta. Ihmiset eivät ole Suomessa mitenkään tasa-arvoisia terveyspalvelujen nauttijoina.
VastaaPoistaSusu, niin, ja joskus kiire on todella kova, jos mieli estää kuolema tai pysyvä vakava vammautuminen.
Hansu, niin, ja paneutuuko henkilökunta riittävän asiantuntevasti päivystykseen tulevien potilaiden tilanteeseen. Sellaisia potilasvahinkoja on nimittäin silloin tällöin sattunut, joissa potilas on tullut ajoissa päivystykseen, mutta ei silti ole saanut ajoissa apua. Toki monin verroin useammin henkilökunta on ollut tilanteen tasalla.
Itsellänikin kävi tällainen kiire mielessä, kun on tarvinnut kiireesti itsekin apua. Joskus tulee jopa tosi kiire elinsiirtoleikkaukseenkin. Tällaiset kiireet ovat aikamoista tuuripeliä.
VastaaPoistahttp://jaakotar.vuodatus.net/
Tarjuska, kuinkahan nopeasti maksansiirtopotilaan pitää päästä Kirralle?
VastaaPoistaTämä on sitä oikeaa kiirettä.
VastaaPoista(Mun mielestäni.)
Neulekirppu's weblog
Tätä kiireellistä kyytiä on jouduttu meilläkin käyttämään, onneksi vain kerran. Kaikki meni hyvin.
VastaaPoistaObeesia
Neulekirppu, olen samaa mieltä.
VastaaPoistaKellukka, kiva kuulla, että kaikki meni hyvin.
Kroonisesti sairaalla maksansiirtopotilaalla harvoin tulee niin kiire, ellei kyseessä ole vakavat komplikaatiot. Akuuteissa tapauksissa voi kyse olla tunneista. Tosin siirtoleikkaukseen mennessä voi tulla kiire, jos matkaa on pitkälti kotisairaalasta Helsinkiin. Itse tarvitsin pikaista kyytiä mahahaavan puhjetessa.
VastaaPoistahttp://jaakotar.vuodatus.net/
Erittäin hyvä esimerkki kiireestä! Se on niitä kiireellisimpiä kiireitä. Jos huonosti käy, kaikki kiireet päättyvät siihen.
VastaaPoistaKyllä osut aina asian ytimeen, Kirsi :)
Tarjuska, tosiaan mietin tuota kiirettä siirtoleikkaukseen ja tuosta vastauksestasikin tosiaan ilemnee, että eri puolilla maata asuville ihmisille tulee erikokoinen kiire; jos Helsinkiin pitää ennättää jostain Tuupvaarasta tai Limingalta, tilanne on toisen näköinen kuin Torpparinmäestä tai Lauttasaaresta.
VastaaPoistaLisäksi sitten tosiaan tuo vielä, että elinsiirtopotilaille saattaa kehittyä noita muita vakavia tiloja helpomminkin kuin muille. Aina vain täytyy ihmetellä, miten suuriin pelastuksiin lääketiede ja hoito nykyään Suomessa yltääkään, kunhan vain hädän hetkellä pidetään riittävää kiirettä.
Rita, "jos huonosti käy", tai sitten pitää ajatella, että jos on onni onnettomuudessa ja apu tulee nopeasti...
Kiitos sulle rohkaisusta!
Tärkeä valinta Kirsiltä!
VastaaPoistaKiire jota muiden on väistyttävä.
Tosin on kiireettömiäkin ambulansseja, kuulin vasta joku vuosi sitten, erittäin tärkeää tehtävää hoitavat nekin; on huonossa kunnossa olevia vanhuksia/sairaita jotka eivät pääse tavalliseen taksiin kapuamaan.
Kutuharju, näyttää siltä, että kiireetön sairaankuljetus eikun lisääntyy. Kiireen tunnistaa kuitenkin jokainen vilkkuvista valoista ja joskus jopa ulvovasta sireenistä.
VastaaPoistaTämä on sitä oikeanlaista kiirettä. Usein mennään piilit ulvoen, mutta tärkeintä on päästä turvallisesti perille.
VastaaPoistaHalo Efekti, ambulanssionnettomuudet ovat luku sinänsä ja ovat järkyttäviä.
VastaaPoistaUsein hoito päästään aloittamaan jo ambulanssissa, esimerkiksi sydänpotilaiden liuotushoito. Aivohalvauksen kohdalla liuotushoidon aloittaminen mahdollisimman aikaisin on erittäin tärkeää, mutta sitäpä ei voidakaan aloittaa ennen kuin on varmistuttu ongelman laadusta – ettei vain aivoverenvuotipotilaan tilaa pahenneta. Niissä tapauksissa avun kiireellinen hälyttäminen, piipaa-auton nopea saapuminen ja kyydin nopeus on avainasemassa.
Niin, Ystävänpäivänä ... ööö... jokunen vuosi sitten erään sairaalan edessä seisoi yhtäaikaa 7 lanssia! Ja minä taapersin töihin. Pelko p:ssä, kyllä!
VastaaPoistaP.Olka, kun menin eilen Malmin sairaalaan papakokeeseen, oli talon edessä neljä ambulanssia, mutta tosiaan jos olisi ollut seitsemän, olisin minä maallikkonakin teristynyt ja alkanut vainuta suurempaa ongelmaa (vaikka ei ollutkaan ystävänpäivä.
VastaaPoistaNo, oliko tilanne silloin niin paha kuin miltä pihalla näytti?
Ei - normaali =O
VastaaPoistaAamulla kuuntelin radiosta, kuinka sairaanhoitajat pohtivat tilannetta, missä päivystykseen pelmahtaa seitsemän kolarin uhria. Siinä ensi hetkinä kysytään ammattitaitoa erityisen paljon.
VastaaPoista