Näin sosiaali- ja terveysministeriö selittää mustan valkeaksi. Sen mukaan lapsilisäasia on mallillaan, jos oikein ymmärsin

edit. 31.1. klo 8.22 linkki lisätty:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/01/lapsilisat_leikkaantuvat_kaikkein_koyhimmilta_lapsiperheilta_2306263.html


Nyt kun julkisuus vihdoin heräsi tähän lapsiköyhyyteen, sosiaali- ja terveysministeriölle tuli kiire selittää tyrmistyneille kansalaisille, että juttu on panettelua. Parhaiten mustan selittää valkeaksi, kun hämmentää ja puhuu sekavia hetken aikaa. Näin mielestäni tälläkin kertaa. Oletteko kanssani eri mieltä. Vaalit ovat ovalla, joten nyt on hyvä antaa täällä vaalilupauksia ja kertoa samalla, aikooko pitää laupauksensa. Mielestäni tällainen tiedottaminen on häpeällistä, kun pitkään on surtu suomalaista lapsiköyhyyttä. Kyseessä on kansalaisten enemmistön tahdon vastainen puolustuskyvyttömien tallominen. Sitä ei puheilla miksikään muuteta.
Ei ole veronkevennysten aika, vaan aika pitää huolta niistä, jotka tarvitsevat huolenpitoa ja hoivaa.

Ja näin siis virkamies selittää mustan valkeaksi. Tässä sosiaali- ja terveysministeriön selitys, että köyhille lapsiperheille ei tosiaankaan kuulu sen mielestä lapsilisää edelleenkään.
Siis sosiaali- ja terveysministeriön tuore tiedote:

Lapsilisä ei katkea toimeentulotukea saavilta lapsiperheiltä

Ajankohtaisessa keskustelussa lapsilisien suhteesta toimeentulotukeen on ollut joitain väärinymmärryksiä. Lapsilisää ei katkaista toimeentulotukiperheiltä, vaan sen saa edelleen jokainen alle 17-vuotias lapsi.

Lapsilisä ei riipu perheen tuloista tai varallisuudesta, vaan se maksetaan kaikille. Lapsilisä on tulonsiirtoa lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä ja sen tavoitteena on korvata lapsista aiheutuneita menoja. Lapsilisä on sidottu kansaneläkeindeksiin 1.3.2011 alkaen.

Toimeentulotuki on viivytyksetön ja lyhytaikainen apu, joka turvaa viime kädessä perheen toimeentulon, kun muut tulot eivät riitä. Sillä täydennetään perheen muita tuloja, jos ne jäävät alle vähimmäistoimeentulon tason.

Toimeentulotuki on sidottu tiukkaan tulo- ja varallisuusharkintaan. Toimeentulotuen perusosien tasot on kuitenkin sidottu kansaneläkeindeksiin.

Perheen toimeentulotuki muodostuu vanhempien perusosista ja lasten perusosista. Lapsen perusosan tarkoitus on turvata lapsen välttämätön toimeentulo.

Lapsilisä ja lapsen perusosa toimeentulotuessa kohdentuvat siten samoihin kustannuksiin, jotka perheelle aiheutuvat lapsesta. Kahta etuutta ei ole tarkoituksenmukaista kohdentaa samaan menoon. Koska lapsilisä ja toimeentulotuki ovat molemmat sidottuja samaan kansaneläkeindeksiin, niiden tasot nousevat samassa tahdissa.

Jos haluttaisiin tehdä toimeentulotuen sisältö lapsiperheille myönteisemmäksi, niin se voitaisiin tehdä esimerkiksi nostamalla lapsen perusosaa toimeentulotuessa. Joka tapauksessa lapsiperheiden hyvinvointia tulisi tarkastella laajemmasta näkökulmasta, jossa otetaan huomioon muun muassa perusturvan taso, perheiden asema työmarkkinoilla, perhepalvelujen toimivuus ja vanhemmuuden tuki.

Sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään selvitystyötä uusien ratkaisumallien löytämiseksi, jotta perheitä voitaisiin auttaa erilaisissa elämäntilanteissa.

Hyvätuloisille terveyttä, huono-osaisille keppiä ja paleltuneita porkkanoita

Tämän hallituksen aikana piti terveyserojen kaventua, mutta kuinkas kävikään: hallituskauden alkupuolella Stakesin tutkijat hätkähdyttivät kertomalla, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset kuolevat paljon nuorempina kuin hyvässä sosioekonimisessa asemassa olevat.
Tilanne ei ole parantunut. Näiden vuosien aikana olen kuullut esimerkiksi Helsingin kaupunkilaisten terveyden avaimia käsissään pitävien selittävän, että he harjoittavat "positiivista diskriminaatiota" ja painostavat enemmän alueille, joilla on ihmisiä, joilla on enemmän toimeentuloon ja elämänhallintaa liittyviä ongelmia. Tämä on nähdäkseni hurskastelua. Paremmin toimeentulevalle väelle on rakennettu parempia julkisia terveyspalveluja ja lisäksi valtion varoja ohjautuu tulonsiirtoina hyvin toimeentuleville ihmisille kasvavalla vauhdilla, samoin yksityisille lääkäripalveluille, myös monikansalliselle pääomalle siis.

Eikä edes riitä, että terveydestä ja hoitoon pääsystä on tehty eriarvoista, myös lapsilisät on riistetty kaikkein köyhimmiltä kokonaan, kun ne lasketaan toimeentuloluukulla lapsiperheen tuloksi.
Nyt ei kannattaisi tyytyä laiskasti mielikuvapolitiikkaan. Äänestäminen on eettinen juttu. Kyse on ihmisarvon suomisesta kaikille ihmisille.

Ja selvyyden vuoksi: itse olen poliittisesti sitoutumaton enkä ole ehdolla vaaleissa enkä aja minkään puolueen agendaa.

Lasinen lapsuus?

Evelin Fadayelin kohtalo on häpeä Suomelle

Suomi kohtelee vanhuksiaan tylysti. Jos vanhus on syntynyt muualla, hän saa kaksin verroin tylyn kohtelun. Häpeän kansaani. Häpeän ulkomaalaisviranomaisten ja poliisin toimintaa asiassa, poliitikkojen tylyyttä ja arvotonta jargonia, joka on ollut elämästään, rakkaistaan ja läheisistään kamppailevan vanhuksen osana täällä entisessä hyvinvointivaltiossa.
Jos itse asuisin ulkomailla, olisin tuollaisen kohtelun nähtyäni varma, että kyseessä on rahanahne barbaarimaa, jolla ei ole käytöstapoja eikä etiikkaa.
Evelin Fadayel on kuollut.

Antibiootti on tehokas lasten korvatulehdusten hoidossa

Varsinais-Suomen rairaanhoitopiirin tuore tiedote sellaisenaan. Tämä tutkimus ei ole lääketeollisuuden rahoittama. Kyseessä on vanha lääke vanhaan tautiin, kuten tutkimusryhmän jäsen professori Pentti Huovinen asian ilmaisi.
Tiedote:

Antibioottihoidosta on hyötyä välikorvatulehduksen hoidossa. Tuoreen tutkimuksen perusteella antibiootti osoittautui aiempaa käsitystä tehokkaammaksi lasten välikorvatulehduksen hoidossa. Toisaalta puolella lapsista korvatulehdus lähti paranemaan myös ilman antibioottihoitoa ja haittavaikutuksia esiintyi enemmän antibioottia saaneilla lapsilla. Antibioottihoito tulisi aloittaa vain siinä tapauksessa, että välikorvatulehduksen diagnoosi on varma.
Antibioottia saaneilla hoito epäonnistui vain joka viidennellä (19 %) ja lumelääkettä saaneilla lapsilla lähes puolella (45 %). Antibiootti oli lumelääkettä tehokkaampi jo ensimmäisistä päivistä lähtien, ja ero ryhmien välillä vain lisääntyi hoitoviikon aikana. Lastenlääkäri Aino Ruoholan työryhmän tutkimustulokset julkaistiin arvostetussa The New England Journal of Medicine -lehdessä 13.1.2011.

Oikea diagnoosi olennainen
- Tutkimustuloksemme vahvistaa Suomessa käytössä olevan lasten äkillisen välikorvatulehduksen Käypä hoito -suosituksen hoitolinjauksia Tuloksilla on myös suuri kansainvälinen merkitys, sillä niitä tullaan käyttämään kaikkialla, kun uusia hoitosuosituksia laaditaan. Haluamme erityisesti korostaa oikean diagnoosin tekemisen merkitystä ja vaativuutta. Lapsen korvat tulee tutkia huolellisesti pneumaattisella korvalampulla ja, jos mahdollista, myös tympanometrilla. Vanhempien tärkeä tehtävä on pitää lasta oikeassa asennossa ja tukevasti paikallaan. Korvaan kertynyt vaikku on poistettava, jotta tärykalvoon saadaan riittävä näkyvyys. Antibioottihoito tulee aloittaa vain siinä tapauksessa, että välikorvatulehduksen diagnoosi on varma. Kaikki tärykalvomuutokset oireilevalla lapsella eivät tarkoita äkillistä välikorvatulehdusta. Mikäli tilanne on epäselvä, on parempi seurata lasta muutama päivä ja tutkia hänet uudelleen. Lisäksi on tärkeää tuntea taudin luonnollinen kulku; tulehdusnesteen häviäminen välikorvasta voi vaatia viikkoja, hyvin harvoin tarvitaan uutta antibioottikuuria. Jo aiemmissa tutkimuksissa on todettu että flunssan aikana annettu antibiootti ei myöskään pysty ehkäisemään välikorvatulehdusta. Varmuuden vuoksi antibioottia ei siis koskaan pidä aloittaa, korostaa Aino Ruohola.

Antibiooteilla myös sivuvaikutuksia
Kaikilla antibiooteilla on sivuvaikutuksia, senkään tähden antibioottia ei pidä aloittaa varmuuden vuoksi. Haittavaikutuksia esiintyi selvästi enemmän antibioottia saaneilla lapsilla. Lähes puolella (48 %) antibioottia saaneista oli ripulia tai löysiä ulosteita, lumelääkettä saaneista lapsista noin joka neljännellä (27 %). Ihottumaa todettiin yhdeksällä prosentilla antibiootti- ja kolmella prosentilla lumelääkeryhmässä. Viime aikoina bakteerit ovat oppineet vastustuskykyisiksi useille tavallisimmille antibiooteille. Bakteerien vastustuskykyä antibiooteille voidaan vähentää välttämällä tarpeetonta antibioottihoitoa. Antibiootin aloittamisen kynnys on siksi tärkeää pitää korkealla ja aloittaa antibioottihoito vain varmoissa tapauksissa.

Kipulääkettä tulee aina antaa
Tutkijat korostavat kipulääkityksen merkitystä. Kipulääkettä kannattaa antaa heti kotona, jos vanhemmat epäilevät lapsen sairastavan korvatulehdusta. Pienen lapsen kivun tulkitseminen on erittäin vaikeaa. Oikein annosteluna kipulääkkeet ovat hyvin turvallisia eivätkä vaikuta diagnoosin tekemiseen. Antibiootti ei korvaa kipulääkettä, jonka käyttöä on hyvä jatkaa myös antibioottihoidon aikana. Tässä tutkimuksessa perheitä kannustettiin käyttämään kipulääkettä, jota sai 85 prosenttia lapsista.

Lasten välikorvatulehdus – lapsiperheitä piinaava vaiva
Äkillinen välikorvatulehdus on lasten yleisimpiä sairauksia. Kahden vuoden ikään mennessä seitsemän lasta kymmenestä on sairastanut vähintään yhden välikorvatulehduksen. Suomessa todetaan vuosittain puoli miljoonaa välikorvatulehdusta, Yhdysvalloissa vastaava luku on jopa 16 miljoonaa.
Välikorvatulehdusta edeltää lähes aina viruksen aiheuttama ylähengitystieinfektio eli flunssa. Tämän vuoksi välikorvatulehduksen oireetkin ovat samoja kuin tavallisessa flunssassa eikä oireiden perusteella siis voida tietää, onko lapsella välikorvatulehdus. Välikorvatulehduksen voivat aiheuttaa bakteeri tai virus ja useimmiten molemmat yhdessä. Suomessa äkillinen välikorvatulehdus hoidetaan yleensä antibiootilla. Tutkimusten perusteella tiedetään kuitenkin, että välikorvatulehdus voi parantua myös ilman antibioottilääkitystä. Mikäli antibioottia ei aloiteta, oireita seurataan ja uusi lääkärintutkimus on tarpeen lähipäivinä. Molemmissa tapauksissa kipulääkityksestä huolehtiminen on tärkeää.

Pikkunorsu-tutkimus paaluttaa tulevaisuuden hoitokäytäntöjä
Laajassa turkulaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten tehokas antibiootti on pienten lasten korvatulehduksen hoidossa. Vuonna 2006 alkaneeseen ns. Pikkunorsu-tutkimukseen osallistui yhteensä yli 700 alle kolmevuotiasta lasta, joista 322:lla todettiin äkillinen välikorvatulehdus. Tutkimuksessa puolet lapsista sai välikorvatulehduksen hoitoon antibioottia (amoksisilliini-klavulaanihappo) ja puolet lumelääkettä. Välikorvatulehduksen paranemista seurattiin tiheään toistuvilla seurantakäynneillä.
Tutkimuksen tulokset on juuri julkaistu maailman arvostetuimmassa lääketieteellisessä julkaisussa, The New England Journal of Medicine -lehdessä.
Jatkossa tutkimusryhmä pyrkii löytämään ennustavia tekijöitä, joiden perusteella antibioottihoito voidaan kohdistaa niille lapsille, jotka sitä eniten tarvitsevat samalla, kun muiden lasten välikorvatulehdus voitaisiin hoitaa seurannalla ja kipulääkkeillä.
Lasten välikorvatulehduksia tutkiva työryhmä saa rahoitusta mm. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin EVO-rahoista.

Taas on paljon puhetta terveydenhuollosta. Vaalit näet ovat lähellä

Sain juuri kutsun taustatilaisuuteen, missä ministeri Risikko ja väkensä kertovat, miten terveyskeskukset toimivat tänään:

Terveyskeskuksen kiireettömän hoidon vastaanottoaikoja sai syksyllä 2010
paremmin ja lääkäriin pääsi hieman nopeammin kuin saman vuoden keväällä. Myös
keskimääräiset odotusajat lääkärin vastaanotolle olivat lyhentyneet. Välittömän
yhteyden saaminen terveyskeskukseen kuitenkin takkuili edelleen.

Mitä terveyskeskuspalvelujen saatavuudelle on tehty viime vuoden aikana? Entä
miltä terveyskeskusten tilanne näyttää tulevaisuudessa?

Vaalit siis lähestyvät.
Nyt kysytään lääketieteen toimittajilta korkeaa työmoraalia, ahkeruutta ja omien aivojen käyttämistä ja medialta journalismin periaatteiden mukaista sisältöä.

Tuota noin. Samaan aikaan radiosta tuli juttua siitä, että THL:n tutkija toivoi, ettei sosioekonomisia terveyseroja kasvateta nykyistä enempää. Sitä toivon minäkin.
Meillä Helsingissä ilmeisesti terveyskeskuslääkäreitä, ainakin täällä koillisessa, pohjoisessa ja idässä, on ilmeisesti ohjeistettu, että "turhia tutkimuksia" ei teetetä. Siinä kiltit tytöt ja pojat, jotka ovat tottuneet tottelemaan ylempiään, siis kaupungin johtoa, ovat totelleet. Samalla paine asiakkaiden suunnasta kasvaa. Siihen vastataan vartiointiliikkeitten palveluilla ja ponnekkaalla kritiikinehkäisyllä: soraäänet ja tyytymättömyys vaiennetaan. Sitten puhuvat enää korkeintaan tutkimustulokset, kun nähdään, että korkeamman tuloryhmän väen terveys kohenee ja heikossa taloudellisessa hapessa olevien terveys heikkenee ja kuolleisuus kasvaa. Edelleen.

Ainakin Helsingissä sosioekonomisia terveyseroja on mitä ilmeisimmin tietoisesti kasvatettu. En tiedä, mikä maailmankuva tällaisessa voi olla takana. En edes jaksa ajatella asiaa loppuun.
Omassa terveyskeskuksessamme ainakin pitkäaikaissairauksia sairastavien potilaitten hoito on sattumanvaraista. Astmapotilaat, reumapotilaat, tottakai masennuspotilaat, mitä ilmeisimmin diabeetikot ja sepelvaltimotautipotilaat ovat heikossa tilanteessa. Kun löysin itseltäni patin päästä, tiesin jo muutaman vakavan kokeilun jälkeen, että terveyskeskukseen on turha edes yrittää päästä tutkimukseen saati että sieltä pääsisi eteenpäin. Menin työterveyslääkäriin, Sain ajan välittömästi. Seuraavana päivänä otettiin koepala ja viikon päästä sain tuloksen. Lääkäri oli jo varannut otiona minulle aikaa jatkoon siltä varalta, että kasvain on pahanlaatuinen. Olen seurannut sitä haluttomuutta ja verkkaisuutta, millä samaan aikaan terveyskeskushoidon armoilla olevan läheiseni asia eteni, tai oli taantumassa julkisessa terveydenhuollossa. Väitän, että Helsingissä kaupunginosakohtaisesti suoritetaan epäinhimillistä valintaa: eteläisen, läntisen ja keskisen alueen asukkaat pääsevät erikoissairaanhoitoon helposti, muille se on vaikeaa.
Erikoissairaanhoito julkisessa terveydenhuollossa on korkeatasoista, myös eettisesti korkeatasoista. Terveyskeskuksissa sen sijaan työnantajataho kiristää lääkäreitten työoloja niin, että vain korkeasti eettisesti ajattelevat itsepäiset Don Quiote -tyypit ovat hyödyksi potilaille, muut voidaan korvata sairauslomatodistuksia kirjoittavilla hoitajilla.