"Ihmiset elävät liian vanhoiksi"

Tänään liikuin itseäni iäkkäämmissä piireissä, kun lähdin oman äitini kanssa terveyskeskukseen. Varasimme melko lyhyeen matkaan runsaat puoli tuntia – ei sen takia, että kummankaan kunto olisi sitä vaatinut, vaan sen takia, että matkalla todennäköisesti kohtaamme monia tuttuja ihmisiä.
Terveysaseman ovella äiti tapasi entisen naapurimme. Vuosikymmenen mittaan kertyneet kuulumiset vaihdettiin kaikessa rauhassa: Toisen mies oli kuollut, se todettiin, toisen mies ei lähde kotoaan edes tarjottuun päivätoimintaan juuri koskaan. Rouvat käsittelivät omaan terveyteensä liittyvät kysymykset päällisin puolin, samoin lasten tilanteet.
Entinen naapuri kertoi käyneensä sydänfilmissä, kun oli lähetetty. Siellä hoitaja oli hänelle puhellut toimituksen aikana, että nykyään ihmiset elävät liian vanhoiksi. Vanharouva ei ollut tuohon mitään sanonut, olipahan vain mielessään todennut, että mitäs siinä valitat, anna pilleri, jolla päiväni päätetään, niin pääset ongelmasta. Rouvat hymähtivät tässä vaiheessa.
Itse seisoin sivummalla, jotta ovista pyrkiville jää tilaa. Siinä seisoi myös itseäni iäkkäämpi rouva, joka kääntyi yllättäen puoleeni: "Tuohan on kauheaa, tuo, mitä hän kertoo."
Tämä rouva kertoi tulleensa juuri lääkäristä. Hänelle kevät on jälleen tuonout masennuksen.

Tämä on kauheaa, sanoi kaiku sisimmässäni.

Raamatun Sananlaskujen kirjassa
on lause, jonka alkuosa kertoo tuosta hoitajasta ja hänen kaltaisistaan:
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke. 

Kabineteissa asustava norsu

Kohta on kulunut 10 vuotta tämän blogin ensimmäisestä postauksesta. Paljon on virrannut vettä Vantaan joessa näiden vuosien aikana. Yli seitsemän vuotta on jo siitä, kun siirryin terveystoimittajan töistä kirkon lähetysjärjestö Kylväjän viestintään.
Edelleen tarjoan sulkapäähinettä järjestölle, joka palkkasi ikään katsomatta minut – olinhan joutunut kuulemaan jo 42-vuotiaana töitä hakiessani, että olen liian vanha - ja kirkollista hommaa hakiessani sain suoran vastauksen plus viisikymppisenä julkishallinnon puolelta, että "viiskymppiä on ehdoton yläikäraja". No, valittamisesta menee maine ja työnhaku hankaloituu, joten jäi tekemättä.
Jälkeenpäin tosin on vieläkin harmittanut, ihan vain tahon osoittaman tekopyhyyden takia; olisin ollut kirkkaasti pätevin hakija kyseiseen hommaan koulutukseni ja kokemukseni takia. Helposti en unohda, ja vieläkin voimme tämän mitata, jos tahoa kiinnostaa. Ikäryrjintä on  nykyisen työllisyyspolitiikan elefantti kabineteissa.

Mutta siis Lähetysyhdistys Kylväjän johtoryhmälle ja hallitukselle vuodelta 2008 lämpöinen kiitos omasta ja perheeni puolesta.
Työ on ollut innostavaa ja antoisaa. Siitä ei ole puuttunut vaikeuksia eikä haasteita. On ollut palkitsevaa tehdä työtä vaikeissa oloissa elävien ihmisten hyväksi ja siinä työssä käyttää ammattitaitoa, joka on karttunut vuosikymmenten kuluessa.

Olen ehdokkaana Malmin seurakunnan vaaleissa 2014

Olen ehdokkaana Malmin seurakunnan vaaleissa.
Ehdokaslistani on Avoin seurakunta. Meille Raamattu ja luterilainen tunnustus ovat tärkeitä.
Olen edelleenkin puolueisiin sitoutumaton ihminen. Listamme arvot ja tavoitteet on kirjattu muun muassa listamme nettisivuille. Meitä voivat äänestää Malmin seurakunnan jäsenet, eivät muut.
Olen ehdolla sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon. 

Minun arvomaailmaani ja kiinnostuksen kohteisiini voi tutustua seuraamalla tähän blogiin vuosien kuluessa ilmestyneitä postauksia.
Olen työskennellyt vuodesta 2008 alkaen Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkönä, joten esimerkiksi Kylväjä-blogista löytyy aika paljon tietoa siitä, millaisten asioiden parissa teen työtä.

Nämä vaalit ovat tärkeät.
Helsingin seurakuntayhtymä on ajautunut antamaan kovin suppeaa kuvaa uskosta. Ihmiset tarvitsevat paljon muistutusta ja tietoa siitä, että usko Jumalaan   kantaa ihmistä myös vaikeina aikoina.

Itse näen että täällä Malmilla on paljon ihmisiä, joilla on kysymyksiä, paljon kipuja, huolia, hiljaista kärsimystäkin, yksinäisyyttä ja selvittämättömiä asioita.
Näen meidät myös joukkona, jossa on paljon vertaisenergiaa, paljon hengellistä kaipuuta, paljon yhteydenkokemisen halua, runsaasti valmiuksia antaa vertaistukea ja olla ystävänä sellaisille, jotka sitä kipeimmin tarvitaan. Itse viihdyn yhteisöllisessä ilmapiirissä ja uskon, etten ole ainoa.

Ajattelen, että teemme seurakuntatyön yhdessä - seurakuntalaiset yhdessä, ja yhdessä palkattujen kanssa. Ajattelen, että voimme myös saada näkökulmia maailman köyhien ja uskonsa tähden vainottujen ihmisten elämään ja olla monelle iloksi ja hyödyksi. Arvelen, että nimenomaan täällä Malmin seudulla on paljon ihmisiä, jotka voisivat rikastuttaa seurakuntaelämää omalla maahanmuuttajataustalta tulevalla kokemuksellaan.

Uskon, että meille jokaiselle löytyy paikka seurakunnassa, kunhan ihmiset ovat avoimia yhteyteen.

Kirkko tarvitsisi luottamushenkilöitä, jotka sitoutuvat kirkon sanomaan ja arvoihin ja jotka osallistuvat kirkon toimintaan muutenkin kuin istumalla kokouksissa. On tärkeää, että ihmiset löytävät elämäänsä perustan ja avun. On tärkeää, että seurakunta on yhteisö, jossa evankeliumi ja sakramentit ovat paikallaan ja kaikille ihmisille on paikka ja paikkoja toimia. On myös tärkeää, että ymmärrämme niukkojen resurssien oikeudenmukaisen ja inhimillisen käytön – se lienee vahvoja puoliani, sillä olenollut pitkiä aikoja köyhien järjestöjen luottamustehtävissä ja nykyisessä työssäni edelleen ponnistelemme kaiken aikaa mahdollisimman oikeudenmukaisen maailman

Edit. 29.11.14
Kiitän lämpöisesti jokaista, joka äänesti minua näissä vaaleissa. Vaalilistamme saavutti kirkkaan voiton seurakunnassamme, mistä olen iloinen. Itse en mennyt läpi, toisin varasijoille pääsin toki. Sain neuvoston vaalissa kaikkiaan 54 ääntä ja valtuuston vaalissa 55 ääntä. 

Maailma on kylmä paikka ja moni on liian kaukana kotoa

Ihmiskauppaa on kaikkialla maailmassa, sanoo nuori nainen vakavana. Nainen kuuluu ihmiskaupanvastaisiin verkostoihin, jotka pyrkivät parhaansa mukaan estämään ihmisten joutumista orjuuteen.
Omat silmäni avautuivat, kun sain työssäni eräältä kokeneelta lähetystyöntekijältä kirjoituksen, jossa hän kertoo nuoren naisen tarinan sen vaiheen, josta matka pimeään on alussa. Matkalle lähtijä on luottavainen, lukutaidoton, kaunis ja köyhä eikä hän usko varoituksen sanoja.

Ja loppupää matkalle on vaikkapa tässä Mongoliasta etelään johtavalla kauppareitillä, joka vie pimeyteen.

Itselleni merkittävä esikuva tässä on ollut 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut Tyyne Niemi, joka Evankeliumiyhdistyksen lähetyssaarnaajana teki Japanissa hyvää prostitutoitujen hyväksi. Tässäpä olisi suuntaa; tosin voi olla aika kovat kundit äkkiä vastassa. Ihmiskauppaan on esimerkiksi Mongoliassa herätty vasta aivan viime vuosina. Langan päästä saa kiinni esimerkiksi lukemalla Trafficed Women of Mongolia -artikkelin tästä linkistä.

Hyvä leffa amerikkalaisesta homoaktivistista

Eilen Ylen Teema näytti hyvän elokuvan nimeltä Milk. Leffa kertoi amerikkalaisesta homoaktivistista Harvey Milkistä ja hänen vaikuttamistyöstään homoseksuaalien oikeuksien puolesta.
Elokuva on saanut parhaan käsikirjoituksen Oscarin ja parhaan miespääosan Oscarin, mielestäni ansiosta.
Se, mikä leffan teki niin hyväksi omasta mielestäni, oli, että muiden parhaiden elokuvien tapaan elokuva ei ollut yksipuolinen, henkisesti mustavalkoinen, vaikkei se jättänyt epäilystä siitä, kenen puolella se on.
Elokuva ei peitellyt homoyhteisön parinvaihtoaktiivisuutta eikä vaiennut siitä, että yhteisössä on rikkinäisiä ihmisiä, joiden itsemurha-alttius on paljon suurempi kuin heteroenemmistön keskuudessa. Elokuva ei antanut näihin kysymyksiin välttämättä vastauksia.
Elokuvan sankarin mustat varjot myös näytettiin: valta toi mukanaan kovuutta, joka ei enää sitten jättänytkään mahdollisuutta inhimilliseen hyvyyteen.
Jäin pohtimaan elokuvan katsottuani, onko psykiatrisen avun tarve USAn  homoyhteisössä tabu ja onko ehkä niin, että yhteisö suorastaan torjuu sen mahdollisuuden, että yhteisön jäsenillä voi olla tässä suhteessa avun tarvetta.
http://www.imdb.com/title/tt1013753/

Kallis sananvapaus

Nuori mies selitti meille vanhemmille kuulijoilleen, miksi netissä esiinnytään anonyymeina: hänelle oli itsestäänselvää, että työnantajat googlaavat työnhakijaa ja raakaavat pois kaikki ei-toivottavia mielipiteitä esittäneet hakijat ja että on paras sanoa ajatuksensa anonyymisti.

Itse olen pyrkinyt kirjoittamaan omalla nimelläni netissäkin asioista, mitkä koen tärkeiksi. Olen myös kertonut keskusteluissa mielipiteeni senkin uhalla, että tämä on maksanut minulle itse asiassa useammankin työpaikan, ja itse asiassa jossain mielessä koko uran. Sananvapaus on itselleni suuri arvo, samoin kuin ajatuksen- ja uskonnonvapaus. SItä tulee käyttää, käyttää oikein, ja sitä tulee vaalia. Maailmassa on liian paljon paikkoja, joissa kansalaisvapaudet ovat vähissä.
Sääliksi käy nuoria, jotka ovat uransa alusta lähtien joutuneet markkinavoimien hiljaisen sensuurin vaientamiksi.
Tämä hiljainen markkinavoimien sensuuri ei edistä avointa yhteiskuntaa.

Vanhuksen omat arvot pitää asettaa etusijalle hoitopaikkapäätöksissä

Pitkinä pääsiäispyhinä itselläni on ollut aikaa ajatella muun muassa arvoja, joille yhteiskuntamme rakentuu. Oma ikääntymiseni ja läheisten ikääntyminen saavat mietteliääksi.
En nimittäin tahtoisi suurin surminkaan joutua asemaan, johon joku helsinkiläinen vanhus joutuu, ellei ole jo kuollut, kun oikeusistuin päätti, että kotihoito voi kaikin mokomin vaihtaa vanhuksen yövaippaan ja yöpukuun neljältä iltapäivällä eikä siihen ole nokan koputtamista kenelläkään.
En tahtoisi itse myöskään joutua siihen tilanteeseen, että kotikaupunkini päättää sijoittaa minut vieraalle paikkakunnalle, kauas läheisistäni, kun tarvitsen hoitopaikan. Kuka minua sitten ehtisi ruokkia, jos lapset eivät pääse ja jos käy niin, että puoliso on sijoitettuna toiseen hoitolaitokseen. Jos puoliso on samassa ja meille annetaan lupa tavata toisiamme, voimme tietysti ruokkia toinen toistamme sen mukaan onko hyvä vai paha päivä.


Edellä kuvaamani ei kuitenkaan ollut syy tähän postaukseen.
Syy oli yksinkertaisesti se, että tahtoisin viettää heikon vanhuuteni ystävieni seurassa, niiden parissa, joilla on samantapainen arvomaailma kuin itselläni. En tahtoisi, että Helsingin kaupunki päättää asiasta.
Silloin, kun en enää itse jaksa valita televisiokanavaa tai en osaa vaihtaa radion kanavia, voisin kuitenkin saada elää kristillisessä ilmapiirissä, vaikka minulla ei ole niitä suuria rahoja, jotka avaavat pääsyn melkein millaisiin ratkaisuihin itse ikinä mielin...
Etelä-Euroopassa kirkko pitää yllä vanhustenhoitoa. Minulle sekin olisi mukavampaa kuin siivousfirmojen ylläpitämä palvelu, jossa laitos pitkälti määrää, miten voin elää ja uskoa. Tahtoisin säilyttää omat ihmisoikeuteni mahdollisimman pitkälti ja sitten, kun olen niin höperö, että en oikeasti kykene pitämään itsestäni enää huolta, tahtoisin, että ne, jotka rakastavat minua, voisivat todellisesti päättää puolestani.
En usko olevani mitenkään outo ja ainutkertainen toiveissani.

Tänään päiväkävelyllä keskustelin puolisoni kanssa aiheesta. Kävi ilmi, että kaupunki päättää puolestani, mihin joudun, kun joudun laitokseen; itselläni tai läheisilläni ei ole asiaan juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia.
Moni yksittäinen omainen ja vanhuksia kunnioittava poliitikko on nostanut asian esille. Viimeksi vanhustenhoidon välikysymys hautautui eduskunnassa muistaakseni Matti Vanhasen lautakasan taakse. Kansanedustaja, lähihoitaja Tarja Tallqvist on uhrannut vuosia vanhusten aseman parantamiseen ja sysännyt liikkeelle kansalaisliikkeitä. Hänenkin ponnistelunsa ovat valuneet hiekkaan.
Kun toimittajana kävin aikoinani haastattelemassa Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaista, tämä kertoi, että kaupunki tilaa suurilta palvelujentuottajilta palvelut, ei pieniltä.
Niinpä niin, pienet eivät pärjää tässä kilpailutuksen ja tilaaja–tuottaja-maillin yhteiskunnassa. Minusta kaupungille pitäisi olla aivan samantekevää, kuka palvelun tuottaa, jos vanhus saa vaikka palveluseteleillä valita itse, mihin tahtoo mennä hoitoon: tahtooko 200 kilometrin päähän lapsistaan, tahtooko siivousfirman tai virolaisen yrityksen ylläpitämään yksikköön vai tahtooko yksityisten ylläpitämään, ehkä vaatimattomaankin yksikköön, missä samoista asioista kiinnostuneet, vanhat opiskelukaverit, perheystävät, samaa harrastavat, samoin uskovat tai jollain muulla tavoin yhteisöllisesti nivoutuneet ihmiset voivat tukea toisiaan ja järjestää toisilleen pientä puuhaa ja virkistystä, jaksamisen mukaan.
Näin vanhusten yhteisöistä voisi tulla voimavarapankkeja, paikkoja, missä parempikuntoiset tukisivat heikompikuntoisia, iloisemmat rohkaisissivat masentuneita eikä henkilökunnalle annettaisi valtaa rajoittaa ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia.

Ei vihapuheelle

Ihmisoikeuksien ja elämän kunnioitus vihapuheen sijaan.


Joka tahtoo, voi vapaasti ottaa tämän napin ja linkittää sen YK:n ihmisoikeuksien julistukseen:
http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin

Kilpailutus syö ikäihmisten itsemääräämisoikeutta ja heidän elämänlaatuaan

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen  ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteistyönä toteutetusta KILPA-hankkeessa (2007–2011) on käynyt selville se, minkä moni ikäihminen ja moni vanhuksen omainen tiesi tutkimattakin: kilpailutusten hampaissa vanhuksen tila ei parane.


Hankkeessa selvitettiin kuntatilaajien ja yksityisten palveluntuottajien kokemuksia kilpailuttamisesta, analysoitiin kilpailutusasiakirjoja sekä vertailtiin yksityistä ja kunnallista palvelutuotantoa. Hankkeessa haastateltiin 32 tilaajan ja tuottajan edustajaa sekä vertailtiin kuntien, yritysten ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (järjestö tai säätiö) palveluasumista. Kustannuksia ja työhyvinvointia koskevaa tietoa oli saatavissa 134 palveluasumisen yksiköstä ja 45 vanhainkotiyksiköstä. Tiedot asiakasrakenteesta, ammatillisesta hoidon laadusta ja hoidon tuloksellisuudesta pohjautuvat RAI-arviointeihin, joita on koottu kaikkiaan 618 osastolta.

Tässä STM:n tiedotetta aiheesta:

Ikäihmisten asumispalveluiden kilpailutukset ovat kehittyneet viime vuosina. Hoidon laatua on korostettu entistä enemmän ja asiakasta pyritään hoitamaan mahdollisimman pitkään samassa hoitopaikassa. Tästä huolimatta asiakkaan asema ja vaikutusmahdollisuudet eivät ole kuitenkaan kehittyneet eikä asiakkaan kuntoisuutta oteta kilpailutuksissa huomioon. Asia selviää yksityistä ja kunnallista palvelutuotantoa selvittäneesta tutkimuksesta.
Nykyisin käytetyissä kilpailutustavoissa asiakkaan mahdollisuudet vaikuttaa hoitopaikkansa sijaintiin tai palveluntuottajaan eivät toteudu. Valinnan tekee palvelun järjestäjä eli kunta. Jos asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia halutaan parantaa, kilpailutuksen tapaa on muutettava. Asiakkaan kuntoisuuttakaan ei oteta huomioon. Vaikka hoidon tarpeessa voi olla kymmenien prosenttien eroja, kaikkien asiakkaiden hoito lasketaan samanhintaiseksi.
Uusimmissa, joskin harvinaisissa kilpailutuksissa on käytetty niin sanottua käänteistä kilpailutusta, jossa kilpaillaan vain laadulla. Hoidon hinta asetetaan etukäteen. Jatkossa tätä kilpailutusmuotoa olisi kehitettävä niin, että asiakkaan hoidon tarve – eikä hoitopaikan jako vanhainkoteihin tai palveluasumiseen – ratkaisee hinnan. Hyvä hoidon laatu voisi tuottaa lisäpalkkioita.
Ikäihmisten asumispalveluiden kilpailutukset muuttuivat vuosikymmenen lopulla selvästi verrattuna 2000-luvun alkuun. Kilpailutuksissa painotettiin hoidon laatua entistä enemmän, jopa julkilausuttuna tavoitteena. Vuosina 2007 ja 2008 tutkituissa ikäihmisten asumispalveluiden kilpailutuksissa siirryttiin käyttämään ehdottomia laatukriteerejä. Tämän vuoksi palveluntuottajan oli täytettävä nämä laatukriteerit päästäkseen kilpailuun mukaan. Aiemmissa kilpailutuksissa laskettiin pisteitä sekä hinnalle ja laadulle asetettiin tietty painoarvo. Hinnalla oli yleensä suuri painoarvo ja laadun matalaa painotusta kritisoitiin. Uusilla menettelyillä on laatua voitu ohjailla aiempaa enemmän. Vaikka kilpailutuksissa voidaan ohjata laatua entistä paremmin, toteutuneen laadun ongelmiin puuttuminen on hankalaa.
Yksityisten ja kunnallisten palveluntuottajien vertailussa yksityisillä palveluntuottajilla oli henkilöstöä asiakasta kohden enemmän kuin kunnallisissa palveluissa. Myöskään toteutuneen hoidon laadun osalta yksityisillä palveluilla ei ollut ongelmia. Samalla kuitenkin yksityisen hoidon kustannukset olivat korkeat. Kustannuksia selitti henkilöstömäärä ja yksiköiden koko. Todennäköisesti myös se, että asiakas pyritään hoitamaan mahdollisimman pitkään samassa hoitopaikassa, vaikuttaa kustannuksiin. Kun asiakkaiden kuntoisuus hyvin todennäköisesti heikkenee, palveluntuottajien on hinnoiteltava tämä riski pitkissä sopimuksissa.

Suomalainen ostoskori

Tänään olin pääsiäisruokaostoksilla Jakomäessä.
Ruokakaupan jonossa edellinen kaveri osti pääsiäisruokaa, kuten minäkin tein: ikäiselläni miehellä oli noin neljän euron hintaiset ostokset. Ne oli kerätty - 30 % alennuskoreista. Mies kuului pyytävän kassakaveria: jos jää euro, käytkö hakemassa mulle perunoita :) Hinta meni toista euroa yli miehen rahavarojen. Mies mietti, minkä hankinnan jättää tekemättä. Täysihintaiset kalapuikot jäivät ostamatta.

Hyvätuloisille terveyttä, huono-osaisille keppiä ja paleltuneita porkkanoita

Tämän hallituksen aikana piti terveyserojen kaventua, mutta kuinkas kävikään: hallituskauden alkupuolella Stakesin tutkijat hätkähdyttivät kertomalla, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset kuolevat paljon nuorempina kuin hyvässä sosioekonimisessa asemassa olevat.
Tilanne ei ole parantunut. Näiden vuosien aikana olen kuullut esimerkiksi Helsingin kaupunkilaisten terveyden avaimia käsissään pitävien selittävän, että he harjoittavat "positiivista diskriminaatiota" ja painostavat enemmän alueille, joilla on ihmisiä, joilla on enemmän toimeentuloon ja elämänhallintaa liittyviä ongelmia. Tämä on nähdäkseni hurskastelua. Paremmin toimeentulevalle väelle on rakennettu parempia julkisia terveyspalveluja ja lisäksi valtion varoja ohjautuu tulonsiirtoina hyvin toimeentuleville ihmisille kasvavalla vauhdilla, samoin yksityisille lääkäripalveluille, myös monikansalliselle pääomalle siis.

Eikä edes riitä, että terveydestä ja hoitoon pääsystä on tehty eriarvoista, myös lapsilisät on riistetty kaikkein köyhimmiltä kokonaan, kun ne lasketaan toimeentuloluukulla lapsiperheen tuloksi.
Nyt ei kannattaisi tyytyä laiskasti mielikuvapolitiikkaan. Äänestäminen on eettinen juttu. Kyse on ihmisarvon suomisesta kaikille ihmisille.

Ja selvyyden vuoksi: itse olen poliittisesti sitoutumaton enkä ole ehdolla vaaleissa enkä aja minkään puolueen agendaa.

Kuka nyt ajattelee köyhää?

Pelastusarmeijan joulupatakeräys on tärkeää niille, jotka putoavat nykyisen turvaverkkosysteemin läpi. Osallistua kannattaa, samoin Heikki Hurstin tärkeää työtä on syytä tukea. Poliitikot, arvoista tärkein on ihmisarvo.

Omasta näkökulmastani Suomi ei mitenkään kunnostautunut tässä EU:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen teemavuoden teoissa, päinvastoin. Hyvältäkin kuulostavat pyrkimykset ovat flopanneet.

Jouluna on perinteisesti muistettu "vähäosaisia".
Muistan omasta lapsuudestani ystävälliset, hyväntahtoiset naapurit, jotka toivat meille joulupaketteja.
Etelä-Haaga oli hyväosaisten asuma-aluetta, joten oli oli tietenkin kätevää, että siellä asui ahtaasti yksi suuri perhe, jossa perinteisesti kärsittiin sydäntalvella kausityöttömyydestä eli hyväntahtoisuudelle löytyi kohde.
Mutta paketit oli tehty rakkaudella ja me lapset hihkuimme innosta avatessamme ruokapaketteja, joissa ei ollut pelkkiä riisejä ja näkkileipää, vaan oli samanlaisia jouluherkkuja kuin mitä ruotsia puhuvilla naapureillammekin oli. Tätä vähävaraisten ihmisten arvostusta en ikinä unohda. Kun viime vuosina olen kuunnellut, millaisia sisältöjä vähävaraisiin perheisiin lähetettävissä joulupaketeissa on, olen ajatellut, että ajat ovat koventuneet ja että Suomessa on levinnyt outo ajatus, että osalla kansasta pitääkin olla heikommin kuin osalla, myös jouluna.

No, jouluna ja vaalien alla köyhälläkin saattaa olla kaveri. Arki on sitten asia erikseen. Itse olisin valmis vaatimaan valtaa pitäviltä poliitikoilta, erityisesti maan hallitukselta, palkoissa voimakkaasti näkyvä tulosvastuuta tässä asiassa. Mutta tavallisen kansalaisen mielipiteet hymyilyttävät valtaapitäviä.

Hyvää joulua.

Kokoomus ja koulusurmat

Kenen asialla on sisäministeri Anne Holmlund? Hän ei pidä tärkeänä kieltää puoliautomaattisia aseita, joilla on tehty tunnottomat joukkosurmat, jotka ovat järkyttäneet suomalaisia ja aiheuttaneet pysyvää tai pitkäaikaista turvattomuutta monen nuoren elämässä.
Miksi ihmeessä tappoaseita ei kielletä? Ei ole mitään syytä suosia asetyyppiä, joka tekee Jokelan, Kauhajoen ja Sellon surmien kaltaiset verilöylyt mahdollisiksi.
Kenen asialla on Kokoomus?

Kirkon diakoniatyö puuttuu terveyseroihin

Kirkon tiedotuskeskus kertoo, että kirkko on puuttumassa omalta osaltaan sosioekonomisiin terveyseroihin.
Jo oli aikakin!
Nyt vain sopii toivoa, että kirkko on ryhdy toimimaan yksin ja perusta omaa viisauttaan tässä asiassa, vaan hakee kumppaneita niiltä tahoilta, joiden missiona on ollut terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy. Kirkolla kun ei tässä itse asiassa ole mitään jumalallista viisautta.
Diakoniatyön tehtävä on ollut perinteisesti etsiä aukkoja, tarttua tehtäviin, joita kukaan muu ei tee. Valtava aukko on siinä, että heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset elävät paljon lyhyemmän elämän kuin varakkaat ja turvatut.
Itse viivähdin hetken aatoksissani, kun luin kyseisestä uutisesta, että piispa Mikko Heikka on todennut, että keskustelua on leimannut yksilön syyllistäminen ja että syyllistämisen sijaan huomiota tulisi kiinnittää terveydenhuollon rakenteisiin. Tämä lausahdus kertoo sekä analyysin syvällisyydestä että sen puutteesta. Toivottavasta kirkossa ei aleta kuvitella liikoja omasta asiantuntemuksesta. Rakenteista päätetään vaaleissa, eduskunnassa ja puoluetoimistoissa. Itsekkyys on toki perisynnin yksi ilmenemismuoto ja sitä vastaan kirkko voi saarnata, ja sen on syytäkin saarnata, mutta rakenteet ovat poliitikkojen heiniä. Kirkon tehtävänä on auttaa niitä ihmisiä, jotka ovat heikoilla, keskittää apunsa sinne - ja pitää sitten suurta elämää julkisuudessa siitä, että poliitikkojen luomat rakenteet ovat eriarvoistavia, syrjiviä ja tuovat entistä suurempaa hyvinvointia niille, joilla sitä muutenkin on ja lyhentävät entisestäänkin niiden elämää, jotka muutoinkin ovat heikoilla. Ugh.

Yk:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus löytyy YK-sivuilta erittäin monella kielellä. Tähän dokumenttiin kannattaa linkittää, jotta se löytyy hyvin hakukoneilla.
Lista kielistä, joilla ihmisoikeuksien julistus on saatavissa ja linkit dokumentteihin.

Kunnilla ei ole lupaa sooloiluun rokotusjärjestyksessä

Ennätin jo Facebook-sivullani ottaa kantaa Vantaan kaupungin epäeettiseen sikainfluenssarokotussooloiluun, josta tv-uutiset tänään kertoi.
Nyt tuli ministeriöltä tiedote asiasta. Siinä rokotusjärjestyksen linja tehdään uudelleen täysin selväksi kuntajohtajille:
Tässä tiedotteen alku:

STM ja THL muistuttavat kuntia rokotuskäytännöstä
Influenssa A(H1N1)v -rokotusjärjestyksen tarkoituksena on, että sikainfluenssan vaikeille tautimuodoille altteimmat väestöryhmät saadaan rokotettua ensin ja että rokotukset saadaan toteutettua mahdollisimman nopeasti. STM ja THL muistuttavat, että järjestys on sitova eikä siitä saa tehdä poikkeuksia.
Tässä epidemian vaiheessa rokottamalla erityisiä ryhmiä, kuten kouluja ja päiväkoteja, ei voida hidastaa epidemian etenemistä. Suurin osa vakavista taudeista esiintyy pitkäaikaissairauksia sairastavissa ryhmissä. Rokottamisen tarkoituksena on maksimaalisesti vaikuttaa vakavien tautien vähentämiseksi. Koska kyseessä on kilpajuoksu epidemian etenemisen ja rokotusten välillä, suuren riskin ryhmien rokottamista ei pidä viivyttää rokottamalla muita ryhmiä. --
Jatkon voi lukea ministeriön ta THL:n sivuilta.
Lisäksi tietoa taudista, sen hoidosta ja rokottamisesta kts. esim. täältä.

Valokuvatorstai: Tie ulos

Moni keskuudessamme kaipaa päästä ulos. Valokuvatorstain tämän päivän haaste on Tie ulos.

Täällä on valtavasti vanhuksia, jotka ovat asuntonsa vankeina, heitä hoidetaan kotiin, mutta todelliset ihmissuhteet hiipuvat. Ihminen jää yksin. Oikeuden päätöksen mukaan vanhus voidaan pukea yöpuulle neljältä iltapäivällä ja panna hänelle yövaippa, sillä hoitajien työaikajärjestelytvoivat vaatia tällaista. Näin Helsingissä.

Myöskään monilla vammaisilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta päästä ulos.
Kuva on otettu vammaisten itsenäisyyspäivämielenosoituksesta Senaatintorilta pari vuotta sitten.

Kaari Utrio tahtoi hätkähdyttää

Kirjailija Kaari Utrio tahtoi omien sanojensa mukaan hätkähdyttää ihmiset hereille, koska vanhustenhuollon ongelmista on puhuttu ja puhuttu. Häntä haastateltiin tänään hieman YLEn Ykkösaamussa.
Hätkäyttäminen kääntyi nyt vain pois pääasiasta Utrio-keskusteluksi, mikä ei ollut hätkäyttäjän ajatus. Julkisuutta on vaikea hallita.

En yhtään hämmästele, ettei oma ehdotukseni ihmisoikeusloukkauskanteista ole herättänyt vastakaikua. Niin moni on osallisena vanhusten kaltoinkohteluun, että asia voi pelottaa onhan sanaparilla poliittinen vastuu ollut ontto kaiku Suomessa ja moni tietää, että päätöksenteosta vastaavat useimmiten pelastetaan vastuusta. Omasta mielestäni ainoa keino saada muutoksia Suomessa on, että vakutusvaltaisessa asemassa olevat ihmiset, jotka ovat tosiasiallisesti ajaneet asiat tähän pisteeseen, nostetaan vastuuseen.

Valta ja vastuu on hajautettu valtiolta kunnille tässä asiassa, mutta maan hallituksella on vastuu siitä, että kansalaisten perusoikeudet voivat toteutua joka puolella maata. Nyt tämä vastuu mitataan kai sitten lähinnä luottamuslauseäänestyksissä. Puolueuskollisuus taannee sen, että enemmistöhallitus saa äänestyksissä puhtaat paperit. Sen jälkeen meillä kansalaisilla on oiva tilaisuus käydä omien kansanedustajiemme kimppuun ja vaatia heitä tilille napinpanalluksestaan. Suosittelen henkilökohtaisia yhteydenottoja vanhustenhuollon asioissa, ei vain sosiaaliasioihin vihkitytyneitä kansanedustajia ja ministereitä kohtaan, vaan ja ennen kaikkea rahasta ja kunta-asioista päättäviä tahoja kohti.

Olisiko vanhustenhuollon paljastusten tähden nyt syytä nostaa syytteitä ihmisoikeusloukkauksista

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion on saanut lääninhallituksilta selvityksen laitoksissa tapahtuvan vanhustenhoidon tilasta. Katso esimerkiksi nelosen uutinen asiasta.
Vanhusten kohtelu on huolestuttanut suomalaisia jo kauan. Nyt asiaa on selvitetty virallisesti eivätkä selvityksen tulokset suinkaan ole rauhoittavia. Vanhustenhuollon tilasta on vain ennenkin kohistu ja äänet on vaiennettu sillä perusteella, että ei ole rahaa muuhun. Nyt ei saa käydä näin. On kaksi mahdollisuutta: nostaa suomalainen vanhusten kohtelu kansainvälisen median valokiilaan tai nostaa vastuulliset henkilöt vastuuseen.

Kenen on syy? Olisiko syytä nostaa oikeustoimia ihmisoikeusloukkauksista päättäjiä, laitosten omistajia, loukkauksiin syyllistyneitä työntekijöitä kohtaan?

YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. (edit. klo 21.34)

Mitä maan hallitus tekee köyhyydelle ja miten se vastaa köyhille?

Peruspalveluministeri Paula Risikko sai 5.8. kymmenen toimenpide-ehdotuksen listan köyhyyden vähentämiseksi. Lista ehdotuksista on alan tutkijoiden, sosiaalialan työntekijöiden ja asianosaisten laatima. Se on syntynyt Helsingissä syksyllä 2008 ja keväällä 2009 pidetyn Kuka kuuntelee köyhää -keskustelusarjan tuloksena.

Toimenpide-ehdotukset eli 10 teesiä suomalaisesta köyhyydestä:

1. Köyhän ääni kuuluvaksi julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa
2. Perusturvan parantamista ei saa siirtää taas kerran
3. Velkatilanteisiin tulee saada kohtuullisia ratkaisuja
4. Syrjäytymisestä osallisuuteen – vammaisten köyhyys
5. Yksineläviä ei saa sivuuttaa
6. Työvoimapalvelut yhdeltä luukulta, kaikille
7. Riittävä terveydenhuolto on turvattava kaikille
8. Hyvinvointi- ja terveyseroja on kavennettava
9. Sosiaalipalvelut eivät saa sisältää syrjäyttäviä elementtejä
10. Kaveria ei jätetä

Ensi vuosi on EU:ssa köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen teemavuosi, mutta toivottavasti ministeri ja maan hallitus eivät odota teemavuotta tarttuakseen tähän kroonistuneeseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan.
Lähde: THL