Kela tiedotti tänään seuraavaa:
Vuonna 2007 Kelan korvaamaa psykoterapiaa sai 13 000 henkilöä, mikä on 12 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Psykoterapian kustannukset olivat 20,5 miljoonaa euroa, josta harkinnanvaraisena kuntoutuksena myönnetyn terapian osuus oli 18,9 miljoonaa. Kelan korvaaman psykoterapian kustannukset ovat kasvaneet 27 % vuodesta 2004 vuoteen 2007.
Kela on esittänyt, että työikäisten opiskelua ja työkykyä tukeva psykoterapia ei olisi harkinnanvaraista, vaan sitä tulisi saada aina tarvittaessa.Kaunista. Kela näkyy tahtovan ihmisille pelkkää hyvää. Joku heille kuitenkin tahtoo pahaa, sillä, kuten tiettyjä
blogeja seuraavan on helppo havaita, esimerkiksi nuorten hoitoon pääsy on todella hidasta ja asioita lykätään ensi vuoteen ja vaalien jälkeiseen aikaan ja ties mihin. Nuorten kamppailua seuratessa ihmettelen, millaisia
ihmemiehiä ja -naisia terapeutit ovat, kun nostavat jaloilleen nuoren, joka on pakastettu muutamaksi vuodeksi.
Ihmettelen myös, mitä mahtaa
julkistyönantajien, kovan
bisneksen yrittäjien ja
kuntapäättäjien päissä liikkua, kun ihmisiä kohdellaan
työelämässä kertakäyttöperiaatteella.
Kuten Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka
Sauri aivan
laittamattomasti jokin aika sitten totesi,
mielenterveyttä ei
pätkätöillä paranneta.
Eikä muuten paranneta silläkään, että ihmiset
jymäytetään "
yrittäjiksi", minkä jälkeen heiltä on riistetty
sosiaaliturva.
En
tiedä, onko
Suomen työvoimahallinnon ja sosiaalisten ongelmien
rypästä vielä testattu esimerkiksi
EU:n ihisoikeustuomioistuimessa, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa asia tulee ajankohtaiseksi.
Ystävättäreni, joka tekee töitä suurelle
mediatalolle, kertoi tässä
toukokuussa, ettei hän
ole vielä tänä vuonna ansainnut
senttiäkään, mutta hän on kokonaan
palkansaajien sosiaaliturvan ulkopuolella. Vimmatusti minä miettimään, mitä töitä itselläni hänelle olisi. Mutta kyse on myös politiikasta. Poliitikot hoitivat tutkijoiden
sosiaalipolitiikan paremmalle
tolalle, mutta jättivät taiteilijat ja
freelancerit oman onnensa nojaan.