28.6.06

Parantamisen varaa on

Kyselin tuossa taannoin Kelan vuosikertomuksen äärellä, ovatko kansalaiset tosiaan niin tyytyväisiä Kelaan kuin pääjohtaja Huuhtanen uskoo. Kommentteja ei juuri ole tullut, vaikka tosielämässä jupina on jatkuvaa. Pekka Nykänen on kuitenkin lukenut huolellisesti kyseisen dokumentin läpi ja esittää kriittisiä näkökulmia aiheeseen omassa nettipäiväkirjassaan.

Vanhusten hyväksi

Hammaslääketieteen professori emerita Anja Ainamo on saanut kansainvälisen arvostetun tunnustuksen, the IADR Distinguished Scientist Award for Geriatric Oral Research, työstään vanhusten suun terveyden hyväksi.
Ainamo on tutkinut uransa aikana erityisesti kotona asuvien iäkkäiden ihmisten suun terveyteen vaikuttavia tekijöitä.
Hänen tärkein tutkimushankkeensa on ollut poikkitieteellinen. Siinä selvitettiin suun sairauksien ja yleissairauksien suhdetta. Hankkeessa saatiin selville muun muassa, että hampaiden kiinnityskudoksen tulehduksilla on yhteys sydän- ja verisuonisairauksien riskiin ja että hampaattomassakin suussa proteesin alla piilevä tulehdus lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.
Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella on tehty uutterasti tutkimusta sekä kotona että laitoksissa asuvien vanhusten suun terveyden hyväksi. Olisi suotavaa, että päättäjät ja terveysjohtajat tuntisivat riittävästi tätä tutkimusta ja että he osaisivat tehdä tuloksista viisaita johtopäätöksiä.

26.6.06

Syökö loma miestä

Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja, Suomen Frasier Crane, Pekka Sauri, muistuttaaa meitä siitä, ettei lomaa tarvitse suorittaa.
Lomayksinäisyys on kova paikka yksin eläville miehille. Arkena työ täyttää usein miehen elämän. Sauri arvelee, että miesten minä-kuva on enemmän kiinni työssä kuin naisten. Siksi työn puute syö miestä usein enemmän kuin naista.
Saurin ajatuksia voi kuunnella Mielenterveyden keskusliiton Mielenvire-radiosta tai lukea Mielenterveyden keskusliiton sivuilta.

21.6.06

Pohjanmaalla kansanliike sydänleikkausten puolesta

Sairaanhoitopiiri aikoo lopettaa Vaasan keskussairaalan sydänleikkausyksikön. 90-luvun alusta lähtien toiminut sydänleikkausyksikkö aiotaan lakkauttaa suunnitelman mukaan vuodesta 2008 lähtien ja sydänpotilaat leikataan Tampereen yliopistosairaalassa.
Matka Vaasasta Tampereelle on runsaat 240 kilometriä.
Sanomalehti Pohjalainen kertoo tänään, että Laihialla kerättiin parissa viikossa 5400 nimeä vetoomukseen, jossa vastutstetaan Vaasan yksikön lakkauttamista.
Vuonna 2003 nimiä kerättiin edellisen kerran.
Lehtitietojen mukaan ratkaisun yhtenä perusteena on ollut, että Vaasassa leikataan vanhempia potilaita kuin muualla. Tämä perustelu toivottavasti otetaan julkisuudessa huolelliseen eettiseen tarkasteluun.

16.6.06

Myötä- ja vastoinkäymisissä

Siskoni vietti omaa ja miehensä 32-vuotishääpäivää Kirralla ct-kuvauksessa.
20-vuotishääpäivänään hän oli samassa paikassa teholla.
Läheiset tuovat elämäämme voimia. Heidän olkapäätään vasten voi itkeä, kun itkettää. He ymmärtävät elämän kipeyttä sanoittakin. Rakkaudesta tulee voimaa koettelemusten kohdatessa.
Koettelemukset ovat joskus äkillisiä, ne tulevat kuin nopeasti nouseva myrsky. Joskus koettelemusten musertavuus on niiden pitkäkestoisuudessa. Onnellinen se ihminen, jonka läheiset pysyvät, vaikka koettelemus kestäisi pitkäänkin.
Ihminen, jota on myllytetty elämän myllyissä, saattaa halutessaan tukea kohtalotovereita. Kaikilla ei ole olkapäätä, jota vasten voisi itkeä. Saattaa olla, että ystäviä löytyy kuitenkin netistä, kun itse vähän rohkaistuu. Netin vertaistukiverkostot ovat uskomaton aarreaitta. En tarkoita oikeastaan virallisia, järjestettyjä verkostoja, vaan niitä, missä yhteiset elämänkohtalot sitovat ihmisiä toisiinsa ja saavat heidät rohkaisemaan toinen toistaan.

15.6.06

Vertailu on haastava laji

Nyky-yhteiskunnassa kaikessa jukisessa on hintalappu. Kärkeen on syytä todeta, että Suomessa terveydenhuolto hoidetaan kansainvälisesti vertaillen halvalla ja tehokkaasti. Lisäksi kansalaiset ovat huomattavan tyytyväisiä palveluun.
Hintavertailu kuuluu elimellisesti markkinatalouden julkisen palvelun järjestäjän toimenkuvaan. Muun muassa sitä varten Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiskeskus STAKESissa on Terveystaloustieteen keskus CHESS.
CHESS vertailee esimerkiksi taloudellisen panostuksen vaikutusta estettävissä olevaan kuolleisuuteen. On ilmeisen kaunista nähdä, että jossain päin Suomea paljon pienemmällä rahalla saadaa aikaan matalat ennenaikaisen kuoleman tulokset verrattuna muihin.
Ongelmalliseksi vertailu tulee, jos ja kun poliitikot alkavat tehdä yksinkertaistettuja johtopäätöksiä kustannus–tehokkuus mittauksista. Ehkä se, mikä sopii vaasalaisille, ei sovikaan Kainuuseen. Syyt erilaisiin tuloksiin eivät aina riipu talous- ja hallintohenkilöiden taitojen tasosta.
Onhan niin, että suurta ennenaikaista kuolemaa aiheuttavan sepelvaltimotaudin perinnölliset riskit eivät jakaudu tasaisesti valtakunnan alueella ja onhan niin, että maan sisäinen muuttoliike on ollut voimakasta ja muuttotappioalueilla väestön ikäjakauma on aivan erilainen kuin kasvukeskuksissa. Onhan niin, että siellä, missä joudutaan vahvasti panostamaan palvelujen kaksikielisyyteen, kuluu enemmän rahaa kuin vahvasti yksikielisillä alueilla. Otetaanko vertailussa huomioon, että sairaanhoitopiirien kesken väestön koulutuspohja saattaa poiketa merkitsevästi? Korkea koulutus kun tunnetusti suojaa terveyttä.
Taloustiede on tärkeää, mutta huikeasti tärkeämpää on, että ihmiset saavat vaikuttavaa hoitoa oikeudenmukaisin ja tasapuolisin perustein.

Nykyajan kahleet eivät ole rautaisia

Aiemmin mielisairaalat rakennettiin syrjäisiin paikkoihin ja ne olivat suuressa määrin eristyslaitoksia. Hoitoa ei osattu antaa. Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa on näytteillä järeät raudat, joilla tuon ajan "seinähulluja" kahlittiin tarpeen vaatiessa.
Psykiatriaa on opetettu Helsingin yliopistossa tasan sadan vuoden ajan. Alan ensimmäisellä professorilla Cristian Sibeliuksella, joka muuten oli säveltäjämestari Jean Sibeliuksen veli, oli kova urakka hänen nykyaikaistaessaan suhteutumistapaa sairaisiin ihmisiin.

Nykyiset kahleet eivät ole rautaa, sanoi psykiatrian professori Jouko Lönnqvist Sata vuotta suomalaista psykiatriaa -tiedotustilaisuudessa.
Vaikka sairaita ei kahlitakaan seinään, sairas edelleen helposti eristetään näkymättömillä kahleilla: Potilaan keskeinen haaste on ollut mielenterveyden häiriöihin liittyvä stigma, ympäristön sairauteen liittämä kielteinen suhtautuminen, joka lähtee tiedon puutteesta sekä inhimillisestä peruspelosta, Lönnqvist kertoi. Nykyinen psykiatria näkee tehtäväkseen pitää sairaat osana yhteiskuntaa, Lönnqvist linjaa.
Tsemppiä tähän tehtävään seuraavaksi vuosisadaksi.

Onko pitkäaikaissairaus tehnyt teistä köyhiä

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston pitkäaikaissairaita edustavat jäsenjärjestöt keräävät tällä hetkellä kokemuksia pitkäaikaissairauden lapsiperheille aiheuttamasta köyhyydestä.
Uusimmassa Sydämessä Sydänliiton sosiaali- ja kuntoutussihteeri Marja-Liisa Nuotio kertoo asiasta. Sydänliitto pyytää vapaamuotoisia kertomuksia sydänsairauksien koskettamilta perheiltä esimerkiksi seuraavista teemoista: Miten sairaus tai vammaisuus vaikuttaa perheen käytettävissä oleviin tuloihin? Onko perheesi joutunut luopumaan jostain sairauden tai vamman aiheuttamisen kulujen vuoksi? Miten menetys tuntuu lasten arjessa?
Sydänaiheiset jutut voi lähettää Nuotiolle Sydänliittoon ja muista pitkäaikaissairauksista kannattaa kysellä asianomaisista järjestöistä.

13.6.06

Mihin jäivät lääkkeettömät hoidot?

Tänään ja huomenna media kertoo, että kaikki tulehduskipulääkkeet kasvattavat sydäninfarktin vaaraa.
Lääkehoidon kehittämiskeskus ROHTO järjesti asiasta tänään tiedotustilaisuuden. Kovin vähälle huomiolle tilaisuudessa jäi lääkkeetön kivunhoito. Mielestäni on valitettavaa, että nykyinen järjestelmä asettaa käytännössä aina lääkehoidon etusijalle. Terveyskeskuslääkäreiden on paljon helpompi kirjoittaa lääkemääräys kuin määrätä potilas fysioterapiaan, vaikka potilas ehkä hyötyisi fysioterapiasta huomattavasti, eikä siitä aiheutuisi kemiallisia haittoja. Lääkkeettömät hoidot olisi hyvä ottaa aina mukaan kipupotilaan hoidosta päätettäessä.
Kaikilla potilailla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia maksaa itse lääkkeettömiä hoitoja, ellei yhteiskunta mitenkään tue tätä hoitoa. Aivan aina ei kuitenkaan varmasti ole kyse edes rahasta, vaan asenteesta. Joillekin lääkäreillehän tuottaa vaikeuksia jopa mittanauahan käyttö tutkimusvälineenä: arvovalta ja uskottavuus kärsii liian yksinkertaisista menetelmistä.
Kardiologi Risto Vesalaisen arvion mukaan tulehduskipulääkkeiden käytöstä aiheutuu Suomessa vuosittain useita satoja infarkteja.
Mitä enemmän sydäninfarktin riskitekijöitä on, sitä tarkemmin kipulääkitystä tulee suunnitella, sillä suhteellinen riskin lisäys on 1,4-kertainen eli tulehduskipulääkkeen määrä kasvattaa riskiä 40 prosentilla. Riippuu siis vahvasti muista riskitekijöistä, onko tulehduskipulääkkeiden käytöstä suurta haittaa. Kolmekymppinen, hoikka, tupakoimaton nainen, jolla sydäninfarktiriski on olematon, voi ottaa kuukautiskipuunsa kipulääkettä eikä hänen tarvitse pelätä saavansa sydäninfarktia. Toisin on ylipainoisen, tupakoivan 68-vuotiaan miehen laita. Hänen kokonaiskolesterolinsa on 6,5 mmol/l ja systoloinen verenpaineensa on 190 mmHg. Hänellä on 37-prosenttinen todennäköisyys saada infarkti 10 vuoden kuluessa. Jos hän saa tulehduskipulääkettä, infarktiriski kasvaa 15 prosentilla eli 52:een.
Kertokaa kokemuksianne kivunhoidosta ja ottakaa kantaa lääkkeettömien hoitojen arvostukseen.

12.6.06

Pelkäätkö itse sairastuvasi syöpään

Syöpäjärjestöt teetti taloustutkimusella kyselyn, jossa selvitettiin, missä määrin suomalaiset pelkäävät syöpää. Tulos ei yllätä: 40 prosenttia meistä pelkää sairastuvansa syöpään.
Ei ole tietoa siitä, miksi ihmiset pelkäävät syöpää. On vain arveluja. Yksi arvaus on, että sairauteen liittyvät kivut pelottavat monia. Toinen aavistus on, että ihmiset pelkäävät, että syöpää ei ehkä osattaisikaan hoitaa.
Osasyy peloista on lähtöisin mediasta eikä pelko aina ole suhteessa riskiin. Jos tutkimukset osoittavat, että ilmanlaatu kaupungissa lisää syöpäriskiä viisitoistakertaiseksi verrattuna maalla sumiseen, ihmiset tekevät johtopäätöksen, että on syytä muuttaa maalle. Kuitenkin he saattavat jatkaa tupakointia, joka monisatakertaistaa syöpäriskin. Syöpäjärjestöjen ylilääkäri Matti Rautalahti totesikin aiheesta järjesteltyssä tiedotustilaisuudessa, että riskien suhteuttaminen toisiinsa on keskeisen tärkeä asia. Vaikka hengittäminen kaupungissa on suurempi riski kuin hengittäminen maaseudulla, silti tupakoiminen on aivan toisen kokoluokan riskinottoa.
Kirjoittakaa sairastumisen peloistanne ja sairauden kokemuksistanne. Jos kysytte aiheeseen liittyviä asioita, yritän ottaa selvää.

10.6.06

Palautetta rahalaitokselle

Solo-käteisautomaateissa on puhelinnumero, johon tulee ottaa yhteyttä, jos automaatti vaatii huoltoa. Numero ei ilmeisesti ole toiminnassa viikonloppuisin, mutta yhteystiedoissa ei asiasta ole mainintaa. Paitsi että tällainen on huonoa asiakaspalvelua, ammattini puolesta totean, että käytäntö kasvattanee henkilökunnan stressiä ainakin kortinsulkupalvelussa, sillä sinne minäkin soitin, kun en tiennyt miksi varsinainen numero ei vastaa. Kyseinen päivystäjä yritti olla minulle kohtelias, mutta ei luvannut välittää valitustani eteenpäin, joten täytyy lähettää vaitus tätä kautta.
Olisin siis alunperin ilmoittanut, että kaupunginosamme ainoa käteisautomaatti on särjetty. Säälin vanhoja ihmisiä, jotka jäävät neuvottomina seisoimaan koneen eteen, jos kone ei anna rahaa. Seuraavalle on pitkä ja viikonloppuna hankala matka eikä täälläpäin ole arkenakaan pankin kopperopita, mistä voisivat ikäihmiset käydä nostamassa seteleitä. Kivenheiton päässä automaatistamme on muistona vanhoista ajoista nurinmennyt kapakka, jonka ovenripa on erään edesmenneen pankin maapallologolla varustettu.
Onko tämän heikon palvelun takana sellainen ajattelu, että ihmiset siirtyvät käyttämään maksukortteja, kun käteisautomaatit eivät toimi tai niitä on vaikea löytää, vai onko se uuden alamaiskulttuurin entistä tehokkaampi ulottaminen myös tänne talouselämän suuntaan?
Ystävällisin terveisin ja vastaustanne odottaen Kirsi Myllyniemi, henkilöasiakkaanne

Köyhiä katoaa oikeusapujonosta

Hesarin tämän päivän numero kertoo, että pääkaupunkiseudulla köyhät joutuvat odottamaan nyt oikeusapua entistä pidempään, koska keskituloiset ovat päässeet yleisen oikeusavun piiriin.
Toimittaja Kari Kiuru on haastatellut juttuun julkista oikeusavustajaa Liisa Vehmasta, joka kertoo, että noin viidennes köyhimmistä on kadonnut jonnekin. "Asiakaskunnan muutoksen taustoilla on Vehmaksen mukaan ihmisen kyky tai kyvyttömyys hoitaa asioitaan", jutussa todetaan. Vehmas toteaa, että köyhät ovat tottuneet jonottamaan. Keskiluokkaiset ihmiset sen sijaan osaavat paremmin hoitaa asioitaan ja vaatia oikeuksiaan.

8.6.06

Ensiapupolin työn laatu puhuttaa

Tamperelaisella Wilhelmiinan blogisivulla on käyty huolestunutta ja kipeää keskustelua ensiapupolin työn laadusta, henkilökunnan asenteista ja resursseista. Henkilökunnan kommenteista päätellen sairaslomat ovat yleisiä ja henkilökunta kokee työnsä raskaaksi.
Toivoa sopii, että paineissa töitä tekevät ihmiset näkevät, kuka tarvitsee apua välittömästi eikä viiden tunnin päästä.
Meilahden päivystyksestä ei itselläni ole mitään kokemuksia, mutta Tampereelle ei tee mieli muuttaa, kun lukee postauksia. Malmin päivystytksestä on yksi kokemus neljäntoista vuoden takaa ja sen pohjalta toivon, että asiat olisivat kehittyneet parempaan suuntaan.

7.6.06

Hyviä uutisia pienituloisille potilaille

Kelan tutkimusten mukaan vammaistuki syrjii pienituloisia, joilla kaikki rahat helposti menevät päivittäisiin elinkustannuksiin eikä varoja jää sairauden hoitoon tai terveyden edistämiseen.
Jos esimerkiksi pitää valita, ostaako ruokaa ja maksaako vuokran vai meneekö fysioterapeutille, pienituloinen sinnittelee kipujensa kanssa ja jättää fysioterapian väliin. Kun pienituloinen sitten, helpottaakseen elämäänsä, hakee vammaistukea, häneltä evätään tuki, koska hänellä ei ole ollut riittävästi menoja sairaudestaan.
Nyt Kela pyrkii omalta osaltaan parantamaan vähävaraisten asemaa. Tarkoitus on, että heille tehdään enemmän etukäteisiä myöntöjä ja hakemusten käsittelyä nopeutetaan.
Olisi kai aiheellista myös tarkistaa lainsäädäntöä tältä osin?
Monet tuet ovat ansiosidonnaisia ja siksi syrjivät niitä, joilla muutoinkin on vähemmän varoja käytettävissään. Nyt on sitten saatu merkkejä siitä, että on myös tukimuodot, jotka eivät varsinaisesti ole ansiosidonnaisia, ovat piiloansiosidonnaisia.
Kertokaa omai kokemuksianne vammaistuen hakemisesta.

6.6.06

Lääketiedettä suomeksi

Lääkäriseura Duodecim juhlii tänä vuonna 125-vuotista komeaa historiaansa. Kun vuonna 1881 Matti Äyräpää havahtui suomenkielisen lääketieteen sanaston tarpeeseen, sanastotyö alkoi ja se jatkuu yhä. 1880-luvulla kamppailtiin venäläisessä yliopistossa ruotsin kielen yliotteessa. Äyräpää ja hänen seuratoverinsa painottivat, että lääkärin ja kansan on syytä ymmärtää toisiaan. Suomenkielisyyden painotuksissa mentiin seurassa niin pitkälle, että englanninkielisille lääkäreille kirjoitetut kunniakirjatkin tehtiin suomeksi ja - latinaksi.
Ehkä nyt tiedeyhteisössä olisi uuden kielikapinan paikka. Nykyisin lääkärit kirjoittavat väitöskirjansa englanniksi. Osannevatko tutkijat edes aina ilmaista tutkimustuloksiaan suomeksi. Lääketieteen tulosten kääntäminen ymmärrettävälle suomen kielelle jää usein meidän toimittajien vastuulle. Vai jääkö?
Duodecim kantaa edelleen vastuuta lääketieteen sanaston suomentamisesta. Siitä painava osoitus on läpi seuran historian jatkunut sanastotyö, jolle on syytä toivottaa menestystä potilaat kun edelleen ovat enimmäkseen suomenkielisiä Suomessa.
Kannattaa käydä Helsingin yliopiston museossa Arppeanumissa Duodecim-näyttelyssä.
Kun lääkäriseura Duodecim, suomeksi Kaksitoista, perustettiin 125 vuotta sitten, maassamme oli 147 työikäistä lääkäriä. Nyt Duodecimilla on yli 18000 jäsentä.