Hyvä leffa amerikkalaisesta homoaktivistista

Eilen Ylen Teema näytti hyvän elokuvan nimeltä Milk. Leffa kertoi amerikkalaisesta homoaktivistista Harvey Milkistä ja hänen vaikuttamistyöstään homoseksuaalien oikeuksien puolesta.
Elokuva on saanut parhaan käsikirjoituksen Oscarin ja parhaan miespääosan Oscarin, mielestäni ansiosta.
Se, mikä leffan teki niin hyväksi omasta mielestäni, oli, että muiden parhaiden elokuvien tapaan elokuva ei ollut yksipuolinen, henkisesti mustavalkoinen, vaikkei se jättänyt epäilystä siitä, kenen puolella se on.
Elokuva ei peitellyt homoyhteisön parinvaihtoaktiivisuutta eikä vaiennut siitä, että yhteisössä on rikkinäisiä ihmisiä, joiden itsemurha-alttius on paljon suurempi kuin heteroenemmistön keskuudessa. Elokuva ei antanut näihin kysymyksiin välttämättä vastauksia.
Elokuvan sankarin mustat varjot myös näytettiin: valta toi mukanaan kovuutta, joka ei enää sitten jättänytkään mahdollisuutta inhimilliseen hyvyyteen.
Jäin pohtimaan elokuvan katsottuani, onko psykiatrisen avun tarve USAn  homoyhteisössä tabu ja onko ehkä niin, että yhteisö suorastaan torjuu sen mahdollisuuden, että yhteisön jäsenillä voi olla tässä suhteessa avun tarvetta.
http://www.imdb.com/title/tt1013753/

Toimittajan moraali

Teemalta tulee parhaillaan William Wilderin  mustavalkoleffa vuodelta 1951, nimeltään Ace in the Hole, suomennettuna nimi on Tuhansien silimien edessä.
Elokuvan imdb-sivut: http://www.imdb.com/title/tt0043338/
Kirk Douglas esittää elokuvassa tosikovaksikeitettyä toimittaja Charles Tatumia, jolle skuuppi on kaikki kaikessa.
Itseeni teki tällä kertaa vaikutuksen toimituksen seinälle ristipistoin kirjailtu tunnus: "Tell the Truth".
Siinä leffavinkki tälle päivälle.

Terapiaa Tomin ja Gerryn keittiön pöydän ääressä

Kävimme äsken elokuvissa.
Leffa on englantilaisen ohjaajan  Mike Leighin Another Year eli suomennettuna Vuosi elämästä.

Vanhenevalle ihmiselle hyvää pohdinnan ainesta. Kannattaa ehkä ottaa sisaruksiaan tai nuoruudenystäviään mukaan, kun lähtee leffaan ja kannattaa jatkaa pohdintoja vielä keittiön pöydän ääressä.

Löysin Lontoon psykoterapiaverkoston sivuilta leffa-analyysiä. Tämä analyysi avasi itselleni vielä uusia näkökulmia elokuvaan. Rohkenen arvella, että tällä elokuvalla voisi olla paljonkin annettavaa omaa ikääntymistään prosessoiville suuriin ikäluokkiin kuuluville suomalaisillekin.

Hesarin arvostelun on kirjoittanut Anu Silferberg. Hyvää analyysiä.

Uskomushoitoa tragikoomisessa dokumentissa

Kävinpä tänään DocPointissa. Dokumentti oli belgialaisohjaaja Dan Alexen Cabal in Kabul.
Isaac elää sillä, että hän hoitaa vaivojansa valittavia köyhiä ihmisiä, jotka joutuvat tyytymään tarjolla olevaan hoitoon. Tätä dokumenttia katsoessani tulin jälleen vakuuttuneeksi, että mielenterveytyö on tärkeää etenkin sotien repimillä alueilla.

Kuka tekisi Sicko 2:n

Katselin tänään Michael Mooren leffan Sicko - aivan sairasta. Tämä Moore-tyylillä toteutettu dokumenttileffa kertoo USAn terveydenhuoltojärjestelmästä ja tulee verranneeksi sitä esimerkiksi Kanadaan, Britteihin ja, uskokaa tai älkää: Kuubaan. Juttu on vakavasta aiheestaa huolimatta myös viihdyttävä.
Kaikkein eniten itse ihailen Moorea siitä, että hän on onnistunut nostamaan arkistonauhoilta USAn presidenttien puheita, joissa nämä ovat sahanneet kansaa silmään tarjoilemalla heikennyksiä parannuksina. Suomalaisenenkin poliittinen elämä tarvitsee vähitellen vertailevaa näkökulmaa, meitähän ajetaan kovaa kyytiä kohti markkinavetoista terveydenhuoltosysteemiä.

Nyt jo on oireita siitä, että myös Suomen hyväksi mainostettu yksityinen terveydenhuolto on rahasampo omistajilleen ja, itse ainakin yhden kerran jo tein jutun siitä, kuinka yksityisellä lääkäriasemalla otettiin potilasmaksu kyllä ja lähetettiin sydänkohtausta poteva vanhus yksin julkisilla kulkuneuvoilla sairaalan polille - seuraamuksitta. Lääkäriasemaverkosto esti ohi minun vaikutusmahdollisuuksieni nimensä mainitsemisen jutussa. Jos tästä olisi oikeusjuttu tullut, olisivat osapuolet olleet epäsuhtaiset: freelancetoimittaja sekä pieni kolmannen sektorin kansalaisjärjestö, joka toimii lahjoitusvaroin ja toisella puolen yksi Suomen suurimmista yksityisistä lääkäripalveluosakeyhtiöistä. Kyse ei ollut pelkästään lääkärin virheestä, vaan menettelytapaheikkoudesta, laatuongelmasta.

DocPoint tuo runsaudenpulan ongelman

Viimevuotisen innoittamana aion tänä vuonna raivata tietä johonkin DocPointin esitykseen, ihan ehdottomasti. Tänä vuonna järjestäjien mielissä ovat olleet teemat totuus ja muutos.
Nyt on enää runsaudenpula. Ammatillisista syistä voisi olla hyödyllistä käydä katsomassa esimerkiksi Sean McAllisterin leffaa Japan, a Story of Love and Hate.
Georgiasta kertova Giorgi Khaindravan Confessiones saattaisi sekin olla samantyyppisistä syistä mielenkiintoinen.
Yhdysvaltalaisen Nina Davenportin Operation Filmmaker vie katsojansa Bagdadiin, tuhoutuneen filmikoulun raunioille. Tämä elokuva tulee kuitenkin myös telkkarista. (Rotten Tomatoes -sivu elokuvasta täällä.) Tehty Google-haku leffasta täältä.


DocPointin lehti (pdf) täältä.

Good night, and good luck

Olen tässä hissukseen katsellut journalismia käsitteleviä ja sivuavia leffoja. Kauan sitten kirjoitin Michael Mann -leffasta The Insider. Asiaa löytyy nimenomaan entryn kommenteista :)
Imdb-artikkeli elokuvasta The Insider.

Tänään katsoin siis George Clooneyn leffan Good night, and good luck. Tämä mustavalkoinen elokuva on vuodelta 2005. Elokuva kertoo senaattori Joseph McCarthyn nimeä kantavista 1950-luvun kommunistivainoista, joita Yhdysvalloissa käytiin – ja siitä, miten toimittajat tähän toimintaan suhtautuivat. Leffan sankari on tv-toimittaja Edward R. Murrow, joka edustaa pelotonta ja järkkymätöntä journalistista katsantokantaa.
Tämän leffan imdb-esittely täältä.

Nikotiinia viihteen kylkiäisenä

Radio Ylen ykkösen sarjassa Miten minusta tuli minä elokuvaohjaaja Raimo O. Niemi kertoi ohjaajanuransa alkuvaiheista. Ensimmäiseen produktioonsa elokuvantekijät saivat runsaat ilmaiset tupakat; niinpä jokaisessa kuvassa poltettiin.
Tuli jälleen mieleeni Michael Mann -leffa The Insider, jossa kukaan ei polta tupakkaa, vaikka koko leffa käsittelee tupakkaa.
Jo tupakansavun näyttäminen laukaisee nikotiiniriippuvaisessa ihmisissä tupakointitarpeen.
Tupakkamainonta on EU:ssa kiellettyä, mutta mainonta ei ole loppunut, vaan se on siirtynyt epäviralliselle tasolle nettiin ja mukaan on saatu viattomia tupakoitsijoita. Tässä suhteessa tupakkateollisuus soveltaa 90-luvulla Suomeenkin tuotettua Huomaavaiset tupakoitsijat -konseptiaan, jossa tupakkateollisuuden markkinointiin saatiin mukaan julkisuuden henkilöitä, joista ilmeisesti moni toimi hyvässä uskossa.
Eihän tämä länsimaisiin kohdistettu tupakan piilomainonta ole mitään verrattuna siihen, millä voimalla suuret tupakkayhtiöt suuntaavat markkinointiaan kehitysmaihin.

Hyödyllistä luettavaa:
Tupakka ja talous. Taloudellinen näkökulma tupakoinnin vähentämistyöhön. Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki/Maailmanpankki; Suomen Ash & Lääkärin sosiaalinen vastuu. Jyväskylä 2000.

Valokuvatorstai: viesti, merkki, logo, ikoni

Valokuvatorstain aihe tänään on Viesti, merkki, logo, ikoni.
Tämä viesti ei juuri vaikuta, vaikka se menee juuri niille, joille se on tarkoitettu, vaikka se on vakava ja vaikka sitä toistetaan väsymättä.