Kun maailma muuttuu

Kirjaa kirjoittaessani pohdin...

Vakava, henkeä uhkaava sairaus muuttaa maailmaa. Tai ainakin se muuttaa näköalan. Sairastunut katsoo elämää toisin kuin hän terveenä katsoi, samoin tekevät hänen läheisensä. Kun sairaus todetaan, tulevaisuus muuttuu epäselvemmäksi kuin ennen. Tilalle tulee uusia asioita, ja uusia tunteita. Uudet tunteet valtaavat myös läheisten elämän - eivätkä vain aikuisten elämää, vaan myös lasten, joille sairastunut on läheinen, ehkäpä äiti, kuten siskoni Tarja oli jo sairastuessaan.

Tarja Jaakosen arkisto, 

julkaistu asianomaisen luvalla.

... toivo ... pelko ... rakkaus ...








Kirjan kirjoittamista voi seurata ja sen vaiheisiin voi osallistua seuraamalla tämän blogin tunnistetta Elämä on lahja.

25 vuotta sitten jännityksen ja pelon hetket käsillä

Tänään on kulunut 25 vuotta siitä, kun siskoni Tarjan henki pelastui. Tarja sai uuden maksan. Ihminen ei voi elää ilman maksaa ja siskoni maksa oli tullut tiensä päähän.

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin maksapotilaitten lehteen jutun Tarjasta: löytyy täältä. Parhaillaan kirjoitan hänestä kirjaa; on niin paljon tärkeää kerrottavaa, mikä ei mahdu lehtijuttuun.

Ja tänään sylintäydeltä onnea, Tarja, ja läheisesi.

Vuosi, korkeintaan kaksi aikaa, sanoi lääkäri

Ruotsalainen journalisti Martin Klepke esiintyy Yes2Life!-sivulla rennosti paidatta.

Olen juuri alkanut lukea hänen vuonna 2003 kirjaansa I väntan på en lever.

Vaikka kirja on itseltäni kankeahkosti käsitettävää kieltä, ruotsia, sitä on luettava: kirja alkaa katutappelusta syksyllä 1994. Tuo syyskuun päivä tarjosi miehelle lisää, ja aivan toisentyyppistä jännitystä.

Vuonna 2000 Klepken maksasairaus oli edennyt siihen pisteeseen, että lääkäri lupasi elinaikaa vuoden, korkeintaan kaksi. Päästäkseen maksansiirtoon Klepken piti osoittautua riittävän terveeksi.

Tieto ja huoli

Tarja on kerännyt talteen Kaks'Plus-lehden Tutkimus-palstan jutun Uutta apua raskaushepatoosiin. Lehtileikkeestä ei valitettavasti selviä ajankohtaa. Lehden sivuilta ei juttua löydy, on varmaan jo aika vanha.Pienellä googlaamisella joka tapauksessa selvisi, että tietoa on osattava etsiä ja seuloa ja että odottavien äitien huoli kohonneista maksa-arvoista on edelleen olemassa, ja että tarjolla oleva tieto on rauhoittavaa.

1. Omat kysymyksenäni kirjaprojektin äärellä koskevat ensiksi mennyttä tietoa: oliko neljäkymmentä vuotta sitten tarjolla ollut tieto rauhoiuttavaa, ja jos oli, mihin rauhoittavuus perustui; perustuiko se riittävän tieteellisen näytön puutteeseen ja pelkkiin tilastollisiin faktoihin, vai perustuiko se ajatukseen, että ei tahdottu herättää huolta herkässä elämäntilanteessa olevissa äideissä.
2. Toinen kysymysrypäs liittyy siihen, onko raskaushepatoosin hoito kehittynyt näiden 40 vuoden aikana ja minkäasteiseen tieteelliseen näyttöön tämä hoito perustuu. Olisi kiva saada myös linkkejä tieteellisiin artikkeleihin, jotka koskevat hoidon läpimurtoja. 

Vinkit ovat tervetulleita.

Tässä linkki Terveyskirjaston raskaushepatoosia käsittelevään artikkeliin.
#tarjankirja

Näkökulma on ratkaiseva tekijä

Eilen pohdimme Tarjan kanssa tulevan kirjan nimeä. Testaamme myös näkökulmaa. Itse mietin, millä tavoin otsikoituun kirjaan vaikeasti sairaat ihmiset ja heidän läheisensä mahdollisesti tarttuvat – miten siis viestiä heille, että täällä on asiaa, joka koskettaa ja auttaa, toivottavasti.

Näissä ajatuksissa kävin aamulla lähdeaineiston pariin. Lähes kaikki on joko Tarjan tietokoneesta printattuja omia tekstejä tai sitten lehtijuttuja vuosien varrelta. Nyt kuitenkin tuli vastaan käsin kirjoitettu ruutupaperi, joka on Tarjan oma kaksisivuinen sairaskertomus tai tiivistelmä sairaskertomuksesta; fokus on diagnooseissa ja hoidoissa. Teksti alkaa: -90 voimakkaan syvä huomattava keltaisuus, kutina, laihtuminen > sappihapporipuli, bilirubiinitaso korkea...

Vakavasti sairaan ihmisen elämää voi toki tarkastella sairauden näkökulmasta. Ja usein valitaankin sairaskertomus näkökulmaksi. Ei tätä kirjaa tottavieköön voi kirjoittaa kertomatta sairaudesta, hoidoista, niiden vaikutuksista... Mutta sairastavan ihmisen elämä on paljon muutakin kuin lääketiedettä leikkauksia, lääkkeitä ja muita hoitoja, myös silloin, ja ehkä ennen kaikkea silloin, kun huominen päivä ei ole itsestäänselvyys.
Itselleni on ollut tärkeää päästä kirjoittamaan tätä kirjaa, koska tiedän, että siskollani Tarjalla on kyky tukea, osoittaa toivoa niille, jotka ovat päästämässä otettaan.
#tarjakirja

Tiivistettyä viisautta voipuneillekin

Nyt, kun olen alkanut kirjoittaa kirjaa siskostani Tarjasta, olen lukenut paljon mietelmiä, ajatelmia, värssyjä ja viisauksia, joihin siskoni tarttui silloin, kun voimat eivät olleet hääppöiset, kun ei jaksanut lukea tiiliskiviromaaneja. Tällaiset rivit löysin käsin kirjoitettuina yhden monisteen reunasta:

Onnellisuuden olennaiset osat ovat:
jotain tekemistä
jotain, mitä rakastaa ja
jotain mitä toivoa.

    – Joseph Addison

Tämän jälkeen täytyi kurkata, onko kyseinen Josh popartisti, filosofi vai elämäntapavalmentaja.
Jos kiinnostaa, täältä esimerkiksi löytyy tietoa. Ja englanniksi täältä.

Voipaketista vuollaan edelleen...

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi juuri Finravinto 2012 -tutkimuksen tulokset. Niiden mukaan suomalaiset syövät aiempaa enemmän rasvaa, lähes 40 vuotta rasvan käytön trendi on ollut laskussa, nyt käyrä on kääntynyt ylöspäin. Tutkimus osoittaa, että myöntäisiä asioitakin on näkyvillä: D-vitamiinin saanti on parantunut ja pehmeiden rasvojen saanti lisääntynyt, mutta myös kovien rasvojen käyttö on lisääntynyt. Rasvasta kovan osuus on työikäisillä 15 prosenttia ja ikääntyneillä 14 prosenttia energian saannista, kun suositus on 10 prosenttia.

THL:n tiedotteesta 4.10.2013:

Rasvojen laadun paraneminen pysähtynyt
-    Kun tiedetään ruokavalion keskeinen merkitys kansantautiemme synnyssä, olisi näiden tulosten perusteella tärkeää vahvistaa terveellisiä vaihtoehtoja sekä kansalaisten omissa valinnoissa että elintarviketeollisuudessa ja julkisessa päätöksenteossa. Tämä koskee erityisesti rasvan laadun parantamista, suolan vähentämistä sekä kasvisten monipuolisen käytön edistämistä, korostaa THL:n pääjohtaja Pekka Puska.
Kovan rasvan osuus on lisääntynyt verrattuna viiden vuoden takaiseen FINRISKI 2007 -tutkimukseen. Kova rasva nostaa veren kolesterolitasoa, mikä havaitttiinkin FINRISKI 2012 –tutkimuksessa mitatuissa seerumin kohonneissa rasva-arvoissa. Kovan rasvan päälähteet ovat maitorasvat kuten voi ja runsaasti voita sisältävät levitteet, juustot, maitojuomat ja muut maitovalmisteet.
-    FINRISKI 2012 tulokset vahvistavat arviota siitä, että huolet suomalaisten kolesterolin ja verenpaineen osalta todella liittyvät kovan rasvan ja suolan saannin lisääntymiseen. Hiilihydraattien saannin väheneminen näyttää kohdistuneen runsaasti kuitua sisältäviin ruokiin kuten ruisleipään eikä sokeriin, mikä ei ole suotuisaa kokonaisravitsemuksen kannalta, painottaa ylijohtaja Erkki Vartiainen.
Pehmeiden rasvojen saanti on lisääntynyt ja on nyt suositusten mukaista. Näitä rasvahappoja saadaan erityisesti öljyistä, pehmeistä levitteistä ja kalasta.

D-vitamiinin saanti parantunut – myös muita vitamiineja tarpeeksi
Useimpia vitamiineja ja kivennäisaineita saadaan ruoasta riittävästi. Ainoastaan folaatin saanti ja naisilla raudan saanti on liian vähäistä. Folaatin tärkeitä lähteitä ovat ruisleipä, kasvikset, hedelmät ja marjat sekä maitovalmisteet.
D-vitamiinin saanti on lisääntynyt ja miehet saavat sitä riittävästi. Naisilla saanti alittaa hieman suositellun tason, mutta D-vitaiinivalmisteen käyttö nostaa saannin riittäväksi. D-vitamiinin parhaita lähteitä ovat kala, D-vitaminoidut ravintorasvat ja maitovalmisteet.
-    On ilo todeta, että valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimenpiteet suomalaisten D-vitamiinitilanteen parantamiseksi näyttävät toimivan. D-vitamiinin saanti on riittävää, kun sitä täydennetään D-vitamiinivalmisteilla silloin, kun ei käytetä säännöllisesti kalaa, D-vitaminoituja maitoja tai ravintorasvoja, toteaa tutkimusprofessori Suvi Virtanen.
Kalan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö on lisääntynyt edellisestä FINRISKI-tutkimuksesta. Naiset käyttävät niitä miehiä enemmän. Naisten ruokavalio sisältää enemmän kuitua kuin miesten.
Tiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finravinto 2012-tutkimukseen, joka on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallista FINRISKI-tutkimusta. Finravinto-tutkimukset ovat tärkein työikäisen väestön ruoankäytön ja ravinnonsaannin seurantamenetelmä. Ravintohaastattelulla selvitettiin yli 2 000 aikuisen suomalaisen ruokavalio.

Suomalaisten kolesterolitaso nousussa vuosikymmenien laskun jälkeen

Sydänsairauksien esiintymisen kannalta tulevat vuodet saattavat olla surullisempia kuin nykyiset. Julkaisen tässä kokonaisuudessaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedotteen, joka liittyy uuden Finriski-tutkimuksen tulosten julkistamiseen.
Itse nykyisin havainnoin  vain ihmisten arkielämän valintoja  ja asenteita lähinnä ja ne pitävät yhtä tämän THLn analyysin kanssa: nekin, joilla on sepelvaltimotaudin kohonnut riski syövät huoletta voita ja käyttävät kermaa ja oliiviöljyä uskoen niiden terveellisyyteen sekä korostavat kevyttuotteiden lisäaineongelmia ja kokkaavat karppauskirjojen ohjeista itselleen hyvällä omallatunnolla.

Itse olen valinnut oman tieni elämänvalinnoissa ja niihin on kyllä vahvasti vaikuttanut tutustuminen siihen, miten sepelvaltimotautia vastaan käytiin Sydänliiton historiassa ensimmäisten 50 vuoden ajan menestyksekästä kamppailua. Nyt elämme postmodernia aikaa ja jokaisella on oikeus määritellä oma totuutensa, uskoa siihen ja julistaa sitä totuutena muillekin. Tämä on synnyttänyt sekä viestintään kovaa haastetta että koetellut ihmisten medialukutaitoa. Minusta kansanterveysalan viestintäammattilaiset ovat suoriutuneet viestintätehtävästään erinomaisesti, mutta lukijat, kuluttajat, suuri yleisö, ovat valinneet entistä useammin toisin. Lihomista ja diabetesuhkaa tuijotettaessa on unohtunut, että ylipaino on toki suuri riski sepelvaltimotaudin riskitekijänä, mutta että se ei ole ainoa.


Tässä lupaamani tiedote:

Suomalaisten veren kolesterolipitoisuus on kääntynyt nousuun viimeisen viiden vuoden aikana kaikilla eri puolille Suomea sijoittuneella viidellä tutkimusalueella, kun se yhtäjaksoisesti laski vuodesta 1982 vuoteen 2007. Kevättalvella 2012 toteutetun FINRISKI-tutkimuksen ensimmäiset tulokset on julkaistu tänään ilmestyvässä Suomen Lääkärilehdessä.

Tulosten mukaan vuodesta 2007 vuoteen 2012 suomalaisten keskimääräinen veren kolesterolipitoisuus nousi miehillä 5,25 millimoolista litraa kohden (mmol/l) 5,34:ään ja naisilla 5,15:sta (mmol/l) 5,31:een. Nousua oli miehillä 1,7 prosenttia ja naisilla 3,1 prosenttia, mikä on tilastollisesti merkitsevä muutos. Suositusten mukaan kokonaiskolesterolin tulisi olla alle 5 mmol/l.

1970-luvulta jatkunut sydäntautikuolleisuuden lasku uhkaa kääntyä nousuun lähivuosina

Suomessa on 1970-luvulta lähtien onnistuttu alentamaan merkittävästi erityisesti työikäisen väestön sydän- ja verisuonisairauskuolleisuutta, mutta viime vuosina yhä enemmän myös vanhemmissa ikäryhmissä. Tutkimuksen mukaan tärkeimmät syyt sepelvaltimotautikuolleisuuden laskuun ovat olleet kolesterolipitoisuuden aleneminen, verenpaineen lasku ja tupakoinnin väheneminen. Yksittäisistä riskitekijöistä väestön veren kolesterolin aleneminen on ollut selvästi merkittävin kuolleisuutta vähentänyt tekijä: noin 80 prosentin kuolleisuuden laskusta noin puolet selittyi kolesterolipitoisuuden alenemisella. Suomalaisten sydänkuolleisuus ja kolesterolitaso ovat molemmat laskeneet. Korkeimmillaan veren kolesterolipitoisuus oli 1970-luvun alussa, jolloin keskiarvo oli noin 7 mmol/l.

Yhden prosentin muutos väestön kolesterolitasossa lisää kansainvälisten tutkimusyhteenvetojen mukaan sepelvaltimotautikuolemia 2 3 prosenttia. Vuonna 2010 Suomessa oli alle 75-vuotiailla miehillä 5 394 sairaalahoitoon johtanutta vakavaa sepelvaltimotaudin ensikohtausta ja naisilla vastaavasti 1 805. Tämän ennusteen mukaan sydänkohtaukset lisääntyvät miehillä noin 200–300 tapauksella ja naisilla 100–170 tapauksella lähivuosina. Jossakin määrin sydäntautilukujen kehitykseen vaikuttavat myös muut riskitekijöiden muutokset.

Viimeaikainen ravintokeskustelu on johtanut väestöä harhaan

Eniten kolesterolipitoisuuden alenemiseen 1970-luvulta vuoteen 2007 vaikutti ruokavalion muuttuminen terveellisemmäksi. Tärkein syy on ollut rasvojen laadun muutos: kovien rasvojen (tyydyttyneiden rasvojen) käytön väheneminen ja kasviöljyjen (monityydyttymättömien rasvojen) käytön lisääntyminen. Myös vihannesten, marjojen ja hedelmien kulutuksen lisääntymisellä on ollut merkitystä.

Viimeaikainen ravintokeskustelu on hämmentänyt osaa väestöä ja vaikuttanut ruokavalioon kolesterolitasoa nostavasti. Karppauksella eli hiilihydraattien vähentämisellä voidaan laihduttaa, mutta niin voidaan myös vähentämällä muiden ruoka-aineiden syöntiä. Karppauksesta tulee sydämen kannalta hengenvaarallista, jos hiilihydraatit korvataan kovilla eläinrasvoilla. Tämä on ollut erikoinen piirre juuri suomalaisessa karppauskeskustelussa. Vähähiilihydraattisen ruokavalion kansainvälisissä tutkimuksissa on aina korostettu rasvanlaadun terveellisyyttä ja sitä, että hiilihydraatit tulee korvata terveellisillä kasviöljyillä.

Myös karppauskeskustelun ulkopuolella on esitetty väitteitä, etteivät kovien rasvojen käytön nostamat kolesteroliarvot lisäisi sydäntauteja. Tiedeyhteisö on kuitenkin varsin yksimielinen siitä, että pahanlaatuinen kolesteroli ahtauttaa verisuonia ja että kovat rasvat nostavat kolesterolia. Esimerkiksi USA:n uusissa kansallisissa suosituksissa sydäntautien ehkäisemisessä suositellaan tyydyttyneiden rasvojen osuutta vähennettäväksi nykyisestä 10 prosentin suosituksesta enintään 7 prosenttiin.

Erityisen keskeinen vaikutus suomalaisen veren kolesterolitason nousussa lienee runsaasti voita sisältävien levitteiden (”…mariini-tuotteiden”) yleistyminen ja kuluttajien tietämättömyys niiden ravitsemuksellisista vaikutuksista: useimmat sisältävät runsaasti tyydyttynyttä kovaa rasvaa, joka nostaa veren kolesterolia, kun monityydyttymättömät pehmeät rasvat sitä laskevat.

Kansallinen FINRISKI-tutkimus on toteutettu viiden vuoden välein vuodesta 1972 lähtien satunnaisotokselle Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa, Helsingissä ja Vantaalla, Turussa ja Loimaalla sekä viidessä Varsinais-Suomen kunnassa.




Tiedote; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL

Pandemrixin ja lasten ja nuorten narkolepsiatapausten välinen yhteys on vahvistunut

Lähde: THL, tiedote




Kansallinen narkolepsiatyöryhmä vahvistaa loppuraportissaan tammikuisen arvionsa, että talvella 2009–2010 annettu Pandemrix-rokotus myötävaikutti Suomessa 4–19-vuotiailla havaittuun narkolepsiatapausten määrän kasvuun. Tutkimuksen mukaan rokottamiseen liittynyt lisääntynyt riski oli kuusi narkolepsiatapausta 100 000 rokotettua kohden 4–19-vuotiaiden ikäryhmässä rokotusta seuraavan kahdeksan kuukauden aikana. Riski oli 12,7-kertainen rokottamattomiin verrattuna. Alle 4-vuotiailla lapsilla ja yli 19-vuotiailla aikuisilla vastaavaa narkolepsian lisääntymistä ei havaittu.

Pandemrix-rokottamiseen liittynyt narkolepsia on kaikissa tutkituissa tapauksissa havaittu henkilöillä, joilla on narkolepsian riskiperimä. Koska taudin yhteys tähän immuunivastetta säätelevään riskiperimään on niin voimakas, narkolepsiaa pidetään immuunivälitteisesti syntyvänä sairautena.

Noin neljäsosalla Pandemrix-rokotuksen jälkeen narkolepsiaan sairastuneista potilaista on THL:ssä tehdyissä tutkimuksissa havaittu rokotteen AS03-tehosteaineeseen sitoutuvia vasta-aineita. Skvaleenia sisältävien tehosteaineiden ei aiemmin ole raportoitu aiheuttavan vasta-aineiden muodostusta. Nyt tehdyn alustavan havainnon merkitykseen paneudutaan jatkotutkimuksissa.

Raha pääasia, potilaat sivuseikka kunnallisessa terveyspolitiikassa

Nyt on taas tullut vastaan sekä Helsingissä että Vantaalla sen verran ongelmia hoitoon pääsyssä, että pakko on kirjoittaa - varsinkin kun vaalit ovat ovella, tai suorastaan jo käynnissä.

Peijaksen sairaalassa oleva terveyskeskuspäivystys on ostettu vuonna 2008 terveysjätti MedOnelta. Kaupungin raportin mukaan terveyskeskuslääkärillä käynnit ovat vähentyneet, ja kuulemma helpottuneet. Vantaan kaupungin tiedote aiheesta: http://www.vantaa.fi/i_uutinen.asp?path=1;129;108027
No, kaikkien ei kuitenkaan ole helppo päästä lääkärille Peijaksessa. Näköjään sairaanhoitajan arvio hoidontarpeesta saattaa pahasti pettää, etten sanoisi kohtalokkaasti. Potilas, jonka CRP on vain 30 on mahataudissa eikä tarvitse lääkäriä.

No, tämä CRP 30 ei hetkauta kaupungin rajan eteläpuolellakaan, ei edes terveyskeskuslääkäriä: CRP vain 30, ei aiheuta toimenpiteitä.

Edellinen potilas joutui kiireellisenä yöllä leikkaukseen, johon hänet tietysti kuskattiin ambulanssilla muutaman sairaalan kautta. Toinen potilas päätyi tietokonetomografiaan ja sytostaattihoitoon käännettyään kaikki kivet päästäkseen lääkärille, joka osaa tulkita tulehdusarvoja.

Näyttää siltä, että lyhytnäköinen talous ohjaa hoitoonpääsyä, ei lääketiede.

Hyvätuloisille terveyttä, huono-osaisille keppiä ja paleltuneita porkkanoita

Tämän hallituksen aikana piti terveyserojen kaventua, mutta kuinkas kävikään: hallituskauden alkupuolella Stakesin tutkijat hätkähdyttivät kertomalla, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset kuolevat paljon nuorempina kuin hyvässä sosioekonimisessa asemassa olevat.
Tilanne ei ole parantunut. Näiden vuosien aikana olen kuullut esimerkiksi Helsingin kaupunkilaisten terveyden avaimia käsissään pitävien selittävän, että he harjoittavat "positiivista diskriminaatiota" ja painostavat enemmän alueille, joilla on ihmisiä, joilla on enemmän toimeentuloon ja elämänhallintaa liittyviä ongelmia. Tämä on nähdäkseni hurskastelua. Paremmin toimeentulevalle väelle on rakennettu parempia julkisia terveyspalveluja ja lisäksi valtion varoja ohjautuu tulonsiirtoina hyvin toimeentuleville ihmisille kasvavalla vauhdilla, samoin yksityisille lääkäripalveluille, myös monikansalliselle pääomalle siis.

Eikä edes riitä, että terveydestä ja hoitoon pääsystä on tehty eriarvoista, myös lapsilisät on riistetty kaikkein köyhimmiltä kokonaan, kun ne lasketaan toimeentuloluukulla lapsiperheen tuloksi.
Nyt ei kannattaisi tyytyä laiskasti mielikuvapolitiikkaan. Äänestäminen on eettinen juttu. Kyse on ihmisarvon suomisesta kaikille ihmisille.

Ja selvyyden vuoksi: itse olen poliittisesti sitoutumaton enkä ole ehdolla vaaleissa enkä aja minkään puolueen agendaa.

Antibiootti on tehokas lasten korvatulehdusten hoidossa

Varsinais-Suomen rairaanhoitopiirin tuore tiedote sellaisenaan. Tämä tutkimus ei ole lääketeollisuuden rahoittama. Kyseessä on vanha lääke vanhaan tautiin, kuten tutkimusryhmän jäsen professori Pentti Huovinen asian ilmaisi.
Tiedote:

Antibioottihoidosta on hyötyä välikorvatulehduksen hoidossa. Tuoreen tutkimuksen perusteella antibiootti osoittautui aiempaa käsitystä tehokkaammaksi lasten välikorvatulehduksen hoidossa. Toisaalta puolella lapsista korvatulehdus lähti paranemaan myös ilman antibioottihoitoa ja haittavaikutuksia esiintyi enemmän antibioottia saaneilla lapsilla. Antibioottihoito tulisi aloittaa vain siinä tapauksessa, että välikorvatulehduksen diagnoosi on varma.
Antibioottia saaneilla hoito epäonnistui vain joka viidennellä (19 %) ja lumelääkettä saaneilla lapsilla lähes puolella (45 %). Antibiootti oli lumelääkettä tehokkaampi jo ensimmäisistä päivistä lähtien, ja ero ryhmien välillä vain lisääntyi hoitoviikon aikana. Lastenlääkäri Aino Ruoholan työryhmän tutkimustulokset julkaistiin arvostetussa The New England Journal of Medicine -lehdessä 13.1.2011.

Oikea diagnoosi olennainen
- Tutkimustuloksemme vahvistaa Suomessa käytössä olevan lasten äkillisen välikorvatulehduksen Käypä hoito -suosituksen hoitolinjauksia Tuloksilla on myös suuri kansainvälinen merkitys, sillä niitä tullaan käyttämään kaikkialla, kun uusia hoitosuosituksia laaditaan. Haluamme erityisesti korostaa oikean diagnoosin tekemisen merkitystä ja vaativuutta. Lapsen korvat tulee tutkia huolellisesti pneumaattisella korvalampulla ja, jos mahdollista, myös tympanometrilla. Vanhempien tärkeä tehtävä on pitää lasta oikeassa asennossa ja tukevasti paikallaan. Korvaan kertynyt vaikku on poistettava, jotta tärykalvoon saadaan riittävä näkyvyys. Antibioottihoito tulee aloittaa vain siinä tapauksessa, että välikorvatulehduksen diagnoosi on varma. Kaikki tärykalvomuutokset oireilevalla lapsella eivät tarkoita äkillistä välikorvatulehdusta. Mikäli tilanne on epäselvä, on parempi seurata lasta muutama päivä ja tutkia hänet uudelleen. Lisäksi on tärkeää tuntea taudin luonnollinen kulku; tulehdusnesteen häviäminen välikorvasta voi vaatia viikkoja, hyvin harvoin tarvitaan uutta antibioottikuuria. Jo aiemmissa tutkimuksissa on todettu että flunssan aikana annettu antibiootti ei myöskään pysty ehkäisemään välikorvatulehdusta. Varmuuden vuoksi antibioottia ei siis koskaan pidä aloittaa, korostaa Aino Ruohola.

Antibiooteilla myös sivuvaikutuksia
Kaikilla antibiooteilla on sivuvaikutuksia, senkään tähden antibioottia ei pidä aloittaa varmuuden vuoksi. Haittavaikutuksia esiintyi selvästi enemmän antibioottia saaneilla lapsilla. Lähes puolella (48 %) antibioottia saaneista oli ripulia tai löysiä ulosteita, lumelääkettä saaneista lapsista noin joka neljännellä (27 %). Ihottumaa todettiin yhdeksällä prosentilla antibiootti- ja kolmella prosentilla lumelääkeryhmässä. Viime aikoina bakteerit ovat oppineet vastustuskykyisiksi useille tavallisimmille antibiooteille. Bakteerien vastustuskykyä antibiooteille voidaan vähentää välttämällä tarpeetonta antibioottihoitoa. Antibiootin aloittamisen kynnys on siksi tärkeää pitää korkealla ja aloittaa antibioottihoito vain varmoissa tapauksissa.

Kipulääkettä tulee aina antaa
Tutkijat korostavat kipulääkityksen merkitystä. Kipulääkettä kannattaa antaa heti kotona, jos vanhemmat epäilevät lapsen sairastavan korvatulehdusta. Pienen lapsen kivun tulkitseminen on erittäin vaikeaa. Oikein annosteluna kipulääkkeet ovat hyvin turvallisia eivätkä vaikuta diagnoosin tekemiseen. Antibiootti ei korvaa kipulääkettä, jonka käyttöä on hyvä jatkaa myös antibioottihoidon aikana. Tässä tutkimuksessa perheitä kannustettiin käyttämään kipulääkettä, jota sai 85 prosenttia lapsista.

Lasten välikorvatulehdus – lapsiperheitä piinaava vaiva
Äkillinen välikorvatulehdus on lasten yleisimpiä sairauksia. Kahden vuoden ikään mennessä seitsemän lasta kymmenestä on sairastanut vähintään yhden välikorvatulehduksen. Suomessa todetaan vuosittain puoli miljoonaa välikorvatulehdusta, Yhdysvalloissa vastaava luku on jopa 16 miljoonaa.
Välikorvatulehdusta edeltää lähes aina viruksen aiheuttama ylähengitystieinfektio eli flunssa. Tämän vuoksi välikorvatulehduksen oireetkin ovat samoja kuin tavallisessa flunssassa eikä oireiden perusteella siis voida tietää, onko lapsella välikorvatulehdus. Välikorvatulehduksen voivat aiheuttaa bakteeri tai virus ja useimmiten molemmat yhdessä. Suomessa äkillinen välikorvatulehdus hoidetaan yleensä antibiootilla. Tutkimusten perusteella tiedetään kuitenkin, että välikorvatulehdus voi parantua myös ilman antibioottilääkitystä. Mikäli antibioottia ei aloiteta, oireita seurataan ja uusi lääkärintutkimus on tarpeen lähipäivinä. Molemmissa tapauksissa kipulääkityksestä huolehtiminen on tärkeää.

Pikkunorsu-tutkimus paaluttaa tulevaisuuden hoitokäytäntöjä
Laajassa turkulaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten tehokas antibiootti on pienten lasten korvatulehduksen hoidossa. Vuonna 2006 alkaneeseen ns. Pikkunorsu-tutkimukseen osallistui yhteensä yli 700 alle kolmevuotiasta lasta, joista 322:lla todettiin äkillinen välikorvatulehdus. Tutkimuksessa puolet lapsista sai välikorvatulehduksen hoitoon antibioottia (amoksisilliini-klavulaanihappo) ja puolet lumelääkettä. Välikorvatulehduksen paranemista seurattiin tiheään toistuvilla seurantakäynneillä.
Tutkimuksen tulokset on juuri julkaistu maailman arvostetuimmassa lääketieteellisessä julkaisussa, The New England Journal of Medicine -lehdessä.
Jatkossa tutkimusryhmä pyrkii löytämään ennustavia tekijöitä, joiden perusteella antibioottihoito voidaan kohdistaa niille lapsille, jotka sitä eniten tarvitsevat samalla, kun muiden lasten välikorvatulehdus voitaisiin hoitaa seurannalla ja kipulääkkeillä.
Lasten välikorvatulehduksia tutkiva työryhmä saa rahoitusta mm. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin EVO-rahoista.

Taas on paljon puhetta terveydenhuollosta. Vaalit näet ovat lähellä

Sain juuri kutsun taustatilaisuuteen, missä ministeri Risikko ja väkensä kertovat, miten terveyskeskukset toimivat tänään:

Terveyskeskuksen kiireettömän hoidon vastaanottoaikoja sai syksyllä 2010
paremmin ja lääkäriin pääsi hieman nopeammin kuin saman vuoden keväällä. Myös
keskimääräiset odotusajat lääkärin vastaanotolle olivat lyhentyneet. Välittömän
yhteyden saaminen terveyskeskukseen kuitenkin takkuili edelleen.

Mitä terveyskeskuspalvelujen saatavuudelle on tehty viime vuoden aikana? Entä
miltä terveyskeskusten tilanne näyttää tulevaisuudessa?

Vaalit siis lähestyvät.
Nyt kysytään lääketieteen toimittajilta korkeaa työmoraalia, ahkeruutta ja omien aivojen käyttämistä ja medialta journalismin periaatteiden mukaista sisältöä.

Tuota noin. Samaan aikaan radiosta tuli juttua siitä, että THL:n tutkija toivoi, ettei sosioekonomisia terveyseroja kasvateta nykyistä enempää. Sitä toivon minäkin.
Meillä Helsingissä ilmeisesti terveyskeskuslääkäreitä, ainakin täällä koillisessa, pohjoisessa ja idässä, on ilmeisesti ohjeistettu, että "turhia tutkimuksia" ei teetetä. Siinä kiltit tytöt ja pojat, jotka ovat tottuneet tottelemaan ylempiään, siis kaupungin johtoa, ovat totelleet. Samalla paine asiakkaiden suunnasta kasvaa. Siihen vastataan vartiointiliikkeitten palveluilla ja ponnekkaalla kritiikinehkäisyllä: soraäänet ja tyytymättömyys vaiennetaan. Sitten puhuvat enää korkeintaan tutkimustulokset, kun nähdään, että korkeamman tuloryhmän väen terveys kohenee ja heikossa taloudellisessa hapessa olevien terveys heikkenee ja kuolleisuus kasvaa. Edelleen.

Ainakin Helsingissä sosioekonomisia terveyseroja on mitä ilmeisimmin tietoisesti kasvatettu. En tiedä, mikä maailmankuva tällaisessa voi olla takana. En edes jaksa ajatella asiaa loppuun.
Omassa terveyskeskuksessamme ainakin pitkäaikaissairauksia sairastavien potilaitten hoito on sattumanvaraista. Astmapotilaat, reumapotilaat, tottakai masennuspotilaat, mitä ilmeisimmin diabeetikot ja sepelvaltimotautipotilaat ovat heikossa tilanteessa. Kun löysin itseltäni patin päästä, tiesin jo muutaman vakavan kokeilun jälkeen, että terveyskeskukseen on turha edes yrittää päästä tutkimukseen saati että sieltä pääsisi eteenpäin. Menin työterveyslääkäriin, Sain ajan välittömästi. Seuraavana päivänä otettiin koepala ja viikon päästä sain tuloksen. Lääkäri oli jo varannut otiona minulle aikaa jatkoon siltä varalta, että kasvain on pahanlaatuinen. Olen seurannut sitä haluttomuutta ja verkkaisuutta, millä samaan aikaan terveyskeskushoidon armoilla olevan läheiseni asia eteni, tai oli taantumassa julkisessa terveydenhuollossa. Väitän, että Helsingissä kaupunginosakohtaisesti suoritetaan epäinhimillistä valintaa: eteläisen, läntisen ja keskisen alueen asukkaat pääsevät erikoissairaanhoitoon helposti, muille se on vaikeaa.
Erikoissairaanhoito julkisessa terveydenhuollossa on korkeatasoista, myös eettisesti korkeatasoista. Terveyskeskuksissa sen sijaan työnantajataho kiristää lääkäreitten työoloja niin, että vain korkeasti eettisesti ajattelevat itsepäiset Don Quiote -tyypit ovat hyödyksi potilaille, muut voidaan korvata sairauslomatodistuksia kirjoittavilla hoitajilla.

Jos et tahdo avata potilastietojasi jokaiselle hoitotaholle, on aika valpastua

Laki muuttuu. Itse olen tähän saakka itse säädellyt sitä, mikä taho saa tietää lääkärissä käynneistäni. Näyttää siltä, että vastaisuudessa tiedon säänteleminen vaatii kansalaiselta paljon aiempaa enemmän, lainsäätäjän lähtökohtana näkyy olevan teidon mahdollisimman soljuva eteneminen.
Toivottavasti toimittajat heräävät nyt opastamaan kansalaisia siinä, mitä kieltoja on viisasta tehdä ja mitä tietoa ei ole syytä rajoittaa.

Tässä sosiaali- ja terveysministeriön asiaa koskeva tiedote:

Kansalliseen terveysarkistoon tullaan tallentamaan tiedot potilaiden terveydentilasta ja sairauksista. Tietoja saa käyttää terveydenhuollon palvelujen antajien välillä vain, jos potilas on antanut suostumuksensa tietojen käyttöön. Uudistus yksinkertaistaa tietojen luovutuskäytäntöjä ja mahdollistaa potilastietojen joustavan käytön niissä terveydenhuollon toimintayksiköissä, jotka ovat hoitosuhteessa potilaaseen.
Potilaan antama suostumus tietojen luovuttamiseen on voimassa toistaiseksi ja se kattaa kaikki terveydenhuollon palvelujen antajat. Potilaalla on oikeus myös rajata suostumuksen laajuutta erikseen tekemällään kiellolla.
Potilaalle on kerrottava valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista, arkistointipalveluun tallennetuista tiedoista ja niiden käyttömahdollisuuksista ennen suostumuksen antamista. Samalla on kerrottava mahdollisuudesta rajoittaa tietojen luovutusta sekä kiellon mahdollisista seurauksista.
Potilaan tahdonilmaisut ja keskeiset hoitotiedot merkitään tiedonhallintapalveluun
Tiedonhallintapalvelun kautta terveydenhuollon toimintayksiköt saavat käyttöönsä keskeiset hoitotiedot, jotka määritellään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Palvelun kautta saataviin tietoihin on hahmoteltu lääkitys-, riski-, diagnoosi-, toimenpide, rokotus- ja laboratoriotietoja.
Täysi-ikäinen potilas voi hallinnoida suostumuksiaan ja kieltojaan omatoimisesti internetissä kansallisen terveysarkiston yhteydessä toteutettavan katseluyhteyden avulla. Suostumukset, kiellot ja niiden peruutukset voi ilmoittaa myös henkilökohtaisesti terveydenhuollon palvelujen antajille.
Kansaneläkelaitoksen ylläpitämä tiedonhallintapalvelu mahdollistaa myös potilaan muiden merkityksellisten tahdonilmaisujen tallentamisen, kuten potilaan kannan elinluovutuksiin toisen ihmisen hoitoa varten tai hänen hoitotahtonsa. Oikeudellisesti pätevän hoitotahdon tai elinluovutustahdon voi kuitenkin jatkossakin tehdä myös muulla tavoin.

Palvelut otetaan käyttöön vaiheittain
Kaikilla apteekeilla tulee olla mahdollisuus toimittaa sähköinen lääkemääräys huhtikuun alussa vuonna 2012. Julkisen terveydenhuollon velvoite laatia lääkemääräykset sähköisesti tulee voimaan huhtikuussa 2013 ja yksityisen terveydenhuollon velvoite huhtikuussa 2014.

Julkisen terveydenhuollon palveluiden antajien tulee liittyä muihin valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin ja valtakunnalliseen sähköiseen potilastietoarkistoon vuoden 2013 ja yksityiset terveydenhuollon palvelujen antajat vuoden 2014 loppuun mennessä. Liittymisvelvollisuudet tulevat voimaan julkisilla palvelujen antajilla syyskuussa 2014 ja yksityisillä syyskuussa 2015.
Tammikuun 2011 alusta alkaen sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvän sähköisen tiedonhallinnan operatiivinen ohjaus siirretään sosiaali- ja terveysministeriöstä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Ministeriön vastuulle jää edelleen toiminnan strateginen ohjaus ja merkittävien hankkeiden toteutuksesta päättäminen.
Lait tulevat voimaan 1.1.2011.

Pekka Puska puhuu perusterveydenhuollon puolesta

On mukavaa, kun näkee tai kuulee ihmisiä, joilla on asiantuntemusta ja jotka lisäksi ymmärtävät kokonaisuuksia, Jos tähän viisauteen liittyy vielä halu ja kyky jakaa asiaa muiden kanssa, kyseessä on harvinainen tapaus suomalaisessa julkisessa hallinnossa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedote virkisti kaamoksen keskellä.


Perusterveydenhuollon vahvistaminen avain terveydenhuollon haasteisiin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajan Pekka Puskan mukaan terveydenhuollon kriisin ratkaisuina ovat perusterveydenhuollon vahvistaminen, uudenlaiset hoitojärjestelyt ja tautien ennalta ehkäisy. Puska puhui XII Valtakunnallisilla terveyskeskuspäivillä Seinäjoella 26.11.

Puskan mukaan lääketieteen mahdollisuudet sairauksien ja niiden riskitekijöiden hoidossa ovat tavattomasti laajentuneet. Kun terveyden arvostus samalla kasvaa, tällaisten palvelujen kysyntä lisääntyy ja terveydenhuollon kulut kasvavat. Tärkeänä syynä - jopa maailmanlaajuisesti - on tautirakenteen muuttuminen infektiotaudeista ja muista akuuteista ongelmista pitkäaikaisiin kroonisiin sairauksiin sekä väestön ikääntyminen.

Puska esittää vastauksena näihin haasteisiin kahta toimintalinjaa.
"Avainasemassa on perusterveydenhuollon vahvistaminen, koska vain hyvin toimiva perusterveydenhuolto voi vähentää kalliin sairaalahoidon tarvetta."

Koska pitkäaikaissairaudet hallitsevat sairastavuutta, tarvitaan uudenlaisia hoidon järjestelyjä. Tarvitaan terveydenhuoltohenkilöstön ryhmätyötä, potilaiden oman hoidon vahvistamista, sovittuja hoito- ja seurantaohjelmia sekä potilaita ja terveyden-huoltoa tukevia informaatiojärjestelmiä.

"Tarvitaan myös potilaiden sekä erikoislääkärien joustavaa liikkumista kodin, perus-terveydenhuollon ja sairaaloiden välillä. Nämä näkökohdat muodostavat keskeisen taustan käynnissä olevan terveydenhuollon organisaation uudistuspäätöksille."
Yhtenäisen valtakunnallisen uudistuksen valmistelu on tärkeää. Asian edistämiseksi olisi myös hyvä kokeilla uusia alueellisia toimintamalleja kokemusten saamiseksi.

Toinen tärkeä toimintalinja on ennaltaehkäisy. Nykyiset krooniset kansantautimme ovat lääketieteellisesti katsoen varsin pitkälle ja myöhäiseen ikään asti ehkäistävissä olevia tauteja.

"Menestyksellinen ennaltaehkäisy lisää terveitä elinvuosia, kuten Suomen hyvät kokemukset osoittavat. Ennalta ehkäisy vaatii sekä määrätietoista valtakunnallista terveyspolitiikkaa että sitä tukevaa paikallista perusterveydenhuoltoa ja terveyden edistämistä."

Perusterveydenhuollolla on Puskan mukaan tärkeä tehtävä tautien ehkäisyssä sekä potilaiden kohdalla että yleisemmin paikallisessa terveyden edistämisessä.

Koko kansa pääsee rokotettavaksi sikainfluenssaa vastaan

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote asiasta tässä alla ja linkin takana:

Sikainfluenssarokote koko väestölle

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiedottavat

Koko väestö rokotetaan sikainfluenssaa vastaan. STM:n pandemiakoordinaatioryhmä on tehnyt Kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän suosituksesta päätöksen rokotuksen jatkamisesta syyskuussa annetun asetuksen mukaisesti. Asetuksen mukaan viimeisenä ryhmänä rokotetaan terveet yli 24-vuotiaat aikuiset.

Yli 24-vuotiaiden terveiden aikuisten rokotukset alkanevat vuodenvaihteessa. Tällöin maahan on saatu riittävästi rokotetta ja sikainfluenssan vaikeille tautimuodoille altteimmat väestöryhmät on rokotettu. Ensiksi rokotettavissa kuudessa eri väestöryhmässä on 2 miljoonaa suomalaista, joista noin miljoona on rokotettu.

Rokotus on maksuton ja vapaaehtoinen. Koko väestön rokottamisella suojaudutaan seuraavalta sikainfluenssa-aallolta. Aiempien influenssaviruksen aiheuttamien pandemioiden perusteella epidemia-aaltoja voi olla kaksi tai kolmekin. Koko väestön rokottaminen ei vaikuttane merkittävästi parhaillaan käynnissä olevaan epidemian ensimmäiseen aaltoon.

Kunnat vastaavat rokotusten järjestämisestä ja niistä tiedottamisesta kunnan asukkaille. Työnantajat voivat rokotuttaa työntekijänsä myös työterveyshuollossa. Työterveyshuolto ja kunta sopivat rokotusjärjestelystä keskenään. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa kuntia tilannekirjeellä terveen aikuisväestön rokotusten järjestämisessä.

Suomeen on tullut noin miljoona rokoteannosta, ja tällä viikolla saadaan 236 000 annosta lisää. Tällä hetkellä rokotetaan pieniä lapsia ja koululaisia. Yli 64-vuotiaat riskiryhmiin kuuluvat rokotetaan ennen terveen aikuisväestön rokottamista.

Sikainfluenssarokotteella ei odottamattomia haittavaikutuksia
Suomessa ei ole todettu vakavia tai odottamattomia rokotteen haittavaikutuksia. Paikalliset reaktiot, kuten kipu pistoskohdassa, ovat tavallisia. Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat lihas- ja nivelkivut, päänsärky ja kuume, joita ilmenee hieman yli kymmenellä prosentilla rokotetuista. Nämä oireet menevät ohi parissa päivässä.

Sikainfluenssarokote näyttää aiheuttavan erilaisia allergiatyyppisiä reaktioita kausi-influenssarokotteita enemmän. Reaktiot eivät ole yleisiä, mutta valmius niiden hoitoon tulee olla, kuten yleensäkin rokotteita annettaessa. Euroopan lääkeviraston EMEA:n mukaan 5 miljoonaan rokotukseen pohjautuva sivuvaikutusten seuranta varmisti, että Euroopassa käytettävien kolmen rokotteen turvallisuus on odotusten mukainen.

Epidemian huippu saavutettu
Sikainfluenssaepidemian huippu on saavutettu lähes koko maassa. Pohjois-Suomessa epidemia on jo laantumassa. Suomessa on varmistettu kaikkiaan 6122 influenssa A(H1N1)v -tartuntaa. Koska kaikkia tartuntoja ei varmisteta, on tartuntoja moninkertainen määrä. Epidemia kestänee Suomessa kuitenkin vielä kahdesta kolmeen kuukautta. Valtaosalla sairastuneista taudinkuva on melko lievä ja muistuttaa tavallista kausi-influenssaa. Sikainfluenssaan liittyviä kuolemantapauksia on raportoitu yhteensä 16, joista 15 on ollut influenssan komplikaatioille altistava perustauti.

Lääninhallitusten raporttien mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on selviytynyt keskimäärin hyvin epidemian aiheuttamasta palvelutarpeen lisääntymisestä. Kunnat ja kuntayhtymät ovat sopeuttaneet palvelujärjestelmänsä toiminnan etukäteissuunnitelmien mukaisesti epidemiatilanteeseen. Esimerkiksi henkilökunnan, sairaalapaikkojen, lääkkeiden ja terveydenhuollon materiaalien suhteen tilanne on hallinnassa.

Evira ja THL: Mahdollinen sikainfluenssavirustartunta sikakasvattamossa
Sikainfluenssavirus on mahdollisesti tarttunut ihmisestä sikaan suomalaisessa sikakasvattamossa. Evira on lähettänyt analysoimansa näytteen THL:n laboratorioon varmistettavaksi. Vastaavanlaisia tartuntoja on harvakseen kuvattu eri maista viime toukokuusta lähtien. Ihmisestä sikaan tapahtuneella tartunnalla ei ole odotettavissa vaikutuksia epidemian kulkuun Suomen väestössä. Sianlihan syöminen on turvallista.

Influenssa on tyypillinen zoonoosi eli sekä ihmisen että usean eläinlajin mikrobi, joka voi tarttua kumpaankin suuntaan. Varsin suuri osa infektiotaudeista on zoonooseja eli ihmisten ja eläinten yhteisiä mikrobeja.


Virallinen tietopaketti sikainfluenssasta: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ah1n1v

Sosiaali- ja terveysministeriön verkkouutinen 14.11.2009 21:34 Suomessa sikainfluenssarokotukset alkoivat ensimmäisten maiden joukossa

Helsingin rokotusaikataulu

Tässä linkki Helsingin sikainfluenssarokotusaikatauluun.
Kaupungin sivuilta ei ilmene, miten riskiryhmään kuuluminen todistetaan, täytyykö esimerkiksi astmasta olla Kelan kortissa merkintä vai riittääkö, että henkilöllä on lääkärin määräämä astmalääkitys.

On toivomisen varaa tiedottamisessa.
Ja nyt on alkanut tulla ristiriitaista tietoa siitä, rokotetaanko koko väestö. THL on siihen varautunut, nyt ainakin Helsinki ilmoittaa, että asiasta ilmoitetaan myöhemmin. Perustuuko tämä kaupungin kanta lääketieteelliseen arvioon ja kenen tekemä arvio mahdollisesti on kyseessä?

Kunnilla ei ole lupaa sooloiluun rokotusjärjestyksessä

Ennätin jo Facebook-sivullani ottaa kantaa Vantaan kaupungin epäeettiseen sikainfluenssarokotussooloiluun, josta tv-uutiset tänään kertoi.
Nyt tuli ministeriöltä tiedote asiasta. Siinä rokotusjärjestyksen linja tehdään uudelleen täysin selväksi kuntajohtajille:
Tässä tiedotteen alku:

STM ja THL muistuttavat kuntia rokotuskäytännöstä
Influenssa A(H1N1)v -rokotusjärjestyksen tarkoituksena on, että sikainfluenssan vaikeille tautimuodoille altteimmat väestöryhmät saadaan rokotettua ensin ja että rokotukset saadaan toteutettua mahdollisimman nopeasti. STM ja THL muistuttavat, että järjestys on sitova eikä siitä saa tehdä poikkeuksia.
Tässä epidemian vaiheessa rokottamalla erityisiä ryhmiä, kuten kouluja ja päiväkoteja, ei voida hidastaa epidemian etenemistä. Suurin osa vakavista taudeista esiintyy pitkäaikaissairauksia sairastavissa ryhmissä. Rokottamisen tarkoituksena on maksimaalisesti vaikuttaa vakavien tautien vähentämiseksi. Koska kyseessä on kilpajuoksu epidemian etenemisen ja rokotusten välillä, suuren riskin ryhmien rokottamista ei pidä viivyttää rokottamalla muita ryhmiä. --
Jatkon voi lukea ministeriön ta THL:n sivuilta.
Lisäksi tietoa taudista, sen hoidosta ja rokottamisesta kts. esim. täältä.

Itsepalvelussa, misten voin vinkata?

Terveyskeskukseen ei tarvitse enää mennä.
Neuvoja saa puhelimessa: oletteko katsonut kurkkuun? Pitää valita oikea yskänlääke. Ai vasta viikon kestänyt. Jos kestää kauemmin kuin kaksi viikkoa, se ei olekaan ehkä tavallista viruksen aiheuttamaa...

Joopa joo. Kurkkuun katsottiin. Siellä on kaikenlaista. Mitähän sieltä pitäisi osata löytää?
Ai yskänlääke? Kahta erilaista on nyt kokeilutu, apteekki-ihmisten neuvojen mukaan. Eivät ole pahentaneet asiaa kovinkaan paljon.
Jaa että ei ole keuhkoputkentulehdusta. Mukava juttu.
Ja kiva että kirjasitte soiton rekistereihinne. Se on helpottava tieto. Kiitos paljon.