Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mielenterveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mielenterveys. Näytä kaikki tekstit

29.8.16

Kun maailma muuttuu

Kirjaa kirjoittaessani pohdin...

Vakava, henkeä uhkaava sairaus muuttaa maailmaa. Tai ainakin se muuttaa näköalan. Sairastunut katsoo elämää toisin kuin hän terveenä katsoi, samoin tekevät hänen läheisensä. Kun sairaus todetaan, tulevaisuus muuttuu epäselvemmäksi kuin ennen. Tilalle tulee uusia asioita, ja uusia tunteita. Uudet tunteet valtaavat myös läheisten elämän - eivätkä vain aikuisten elämää, vaan myös lasten, joille sairastunut on läheinen, ehkäpä äiti, kuten siskoni Tarja oli jo sairastuessaan.
Tarja Jaakosen arkisto, 
julkaistu asianomaisen luvalla.
... toivo ... pelko ... rakkaus ...








Kirjan kirjoittamista voi seurata ja sen vaiheisiin voi osallistua seuraamalla tämän blogin tunnistetta Elämä on lahja.

18.4.16

"Ihmiset elävät liian vanhoiksi"

Tänään liikuin itseäni iäkkäämmissä piireissä, kun lähdin oman äitini kanssa terveyskeskukseen. Varasimme melko lyhyeen matkaan runsaat puoli tuntia – ei sen takia, että kummankaan kunto olisi sitä vaatinut, vaan sen takia, että matkalla todennäköisesti kohtaamme monia tuttuja ihmisiä.
Terveysaseman ovella äiti tapasi entisen naapurimme. Vuosikymmenen mittaan kertyneet kuulumiset vaihdettiin kaikessa rauhassa: Toisen mies oli kuollut, se todettiin, toisen mies ei lähde kotoaan edes tarjottuun päivätoimintaan juuri koskaan. Rouvat käsittelivät omaan terveyteensä liittyvät kysymykset päällisin puolin, samoin lasten tilanteet.
Entinen naapuri kertoi käyneensä sydänfilmissä, kun oli lähetetty. Siellä hoitaja oli hänelle puhellut toimituksen aikana, että nykyään ihmiset elävät liian vanhoiksi. Vanharouva ei ollut tuohon mitään sanonut, olipahan vain mielessään todennut, että mitäs siinä valitat, anna pilleri, jolla päiväni päätetään, niin pääset ongelmasta. Rouvat hymähtivät tässä vaiheessa.
Itse seisoin sivummalla, jotta ovista pyrkiville jää tilaa. Siinä seisoi myös itseäni iäkkäämpi rouva, joka kääntyi yllättäen puoleeni: "Tuohan on kauheaa, tuo, mitä hän kertoo."
Tämä rouva kertoi tulleensa juuri lääkäristä. Hänelle kevät on jälleen tuonout masennuksen.

Tämä on kauheaa, sanoi kaiku sisimmässäni.

Raamatun Sananlaskujen kirjassa
on lause, jonka alkuosa kertoo tuosta hoitajasta ja hänen kaltaisistaan:
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke. 


10.4.16

Tyytyväisyyskyselyyn vastasi seitsemän lukijaa

Verkkolehti InMediasRes -kyselyssä tiedusteltiin, ovatko lukijat tyytyväisiä elämäänsä. Kyselyyn vastasi seitsemän lukijaa.
Oma ajatukseni oli tarjota muillekin mahdollisuus peilata elämäänsä. Joskus voi käydä niinkin, että yksi asia pimentää koko näköalan.
Kysymykset olivat (jaa-vaihtoehto ruksattiin):



Olen omieni joukossa.
  7 (100%)
Läheiseni rakastavat minua.
  7 (100%)
Minulla on hyvä koti.
  7 (100%)
Minulla on riittävä toimeentulo.
  6 (85%)
Terveyteni on hyvä.
  4 (57%)
Minulla on mielekäs työ/opiskelu/vapaaehtoistyö.
  6 (85%)
Minulla on riittävästi vapaa-aikaa.
  7 (100%)
Maassani on rauha.
  7 (100%)

Votes so far: 7
Poll closed 



Kiitos osallistuneille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne







25.10.14

Olen ehdokkaana Malmin seurakunnan vaaleissa 2014

Olen ehdokkaana Malmin seurakunnan vaaleissa.
Ehdokaslistani on Avoin seurakunta. Meille Raamattu ja luterilainen tunnustus ovat tärkeitä.
Olen edelleenkin puolueisiin sitoutumaton ihminen. Listamme arvot ja tavoitteet on kirjattu muun muassa listamme nettisivuille. Meitä voivat äänestää Malmin seurakunnan jäsenet, eivät muut.
Olen ehdolla sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon. 

Minun arvomaailmaani ja kiinnostuksen kohteisiini voi tutustua seuraamalla tähän blogiin vuosien kuluessa ilmestyneitä postauksia.
Olen työskennellyt vuodesta 2008 alkaen Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkönä, joten esimerkiksi Kylväjä-blogista löytyy aika paljon tietoa siitä, millaisten asioiden parissa teen työtä.

Nämä vaalit ovat tärkeät.
Helsingin seurakuntayhtymä on ajautunut antamaan kovin suppeaa kuvaa uskosta. Ihmiset tarvitsevat paljon muistutusta ja tietoa siitä, että usko Jumalaan   kantaa ihmistä myös vaikeina aikoina.

Itse näen että täällä Malmilla on paljon ihmisiä, joilla on kysymyksiä, paljon kipuja, huolia, hiljaista kärsimystäkin, yksinäisyyttä ja selvittämättömiä asioita.
Näen meidät myös joukkona, jossa on paljon vertaisenergiaa, paljon hengellistä kaipuuta, paljon yhteydenkokemisen halua, runsaasti valmiuksia antaa vertaistukea ja olla ystävänä sellaisille, jotka sitä kipeimmin tarvitaan. Itse viihdyn yhteisöllisessä ilmapiirissä ja uskon, etten ole ainoa.

Ajattelen, että teemme seurakuntatyön yhdessä - seurakuntalaiset yhdessä, ja yhdessä palkattujen kanssa. Ajattelen, että voimme myös saada näkökulmia maailman köyhien ja uskonsa tähden vainottujen ihmisten elämään ja olla monelle iloksi ja hyödyksi. Arvelen, että nimenomaan täällä Malmin seudulla on paljon ihmisiä, jotka voisivat rikastuttaa seurakuntaelämää omalla maahanmuuttajataustalta tulevalla kokemuksellaan.

Uskon, että meille jokaiselle löytyy paikka seurakunnassa, kunhan ihmiset ovat avoimia yhteyteen.

Kirkko tarvitsisi luottamushenkilöitä, jotka sitoutuvat kirkon sanomaan ja arvoihin ja jotka osallistuvat kirkon toimintaan muutenkin kuin istumalla kokouksissa. On tärkeää, että ihmiset löytävät elämäänsä perustan ja avun. On tärkeää, että seurakunta on yhteisö, jossa evankeliumi ja sakramentit ovat paikallaan ja kaikille ihmisille on paikka ja paikkoja toimia. On myös tärkeää, että ymmärrämme niukkojen resurssien oikeudenmukaisen ja inhimillisen käytön – se lienee vahvoja puoliani, sillä olenollut pitkiä aikoja köyhien järjestöjen luottamustehtävissä ja nykyisessä työssäni edelleen ponnistelemme kaiken aikaa mahdollisimman oikeudenmukaisen maailman

Edit. 29.11.14
Kiitän lämpöisesti jokaista, joka äänesti minua näissä vaaleissa. Vaalilistamme saavutti kirkkaan voiton seurakunnassamme, mistä olen iloinen. Itse en mennyt läpi, toisin varasijoille pääsin toki. Sain neuvoston vaalissa kaikkiaan 54 ääntä ja valtuuston vaalissa 55 ääntä. 

16.2.13

Hyvä leffa amerikkalaisesta homoaktivistista

Eilen Ylen Teema näytti hyvän elokuvan nimeltä Milk. Leffa kertoi amerikkalaisesta homoaktivistista Harvey Milkistä ja hänen vaikuttamistyöstään homoseksuaalien oikeuksien puolesta.
Elokuva on saanut parhaan käsikirjoituksen Oscarin ja parhaan miespääosan Oscarin, mielestäni ansiosta.
Se, mikä leffan teki niin hyväksi omasta mielestäni, oli, että muiden parhaiden elokuvien tapaan elokuva ei ollut yksipuolinen, henkisesti mustavalkoinen, vaikkei se jättänyt epäilystä siitä, kenen puolella se on.
Elokuva ei peitellyt homoyhteisön parinvaihtoaktiivisuutta eikä vaiennut siitä, että yhteisössä on rikkinäisiä ihmisiä, joiden itsemurha-alttius on paljon suurempi kuin heteroenemmistön keskuudessa. Elokuva ei antanut näihin kysymyksiin välttämättä vastauksia.
Elokuvan sankarin mustat varjot myös näytettiin: valta toi mukanaan kovuutta, joka ei enää sitten jättänytkään mahdollisuutta inhimilliseen hyvyyteen.
Jäin pohtimaan elokuvan katsottuani, onko psykiatrisen avun tarve USAn  homoyhteisössä tabu ja onko ehkä niin, että yhteisö suorastaan torjuu sen mahdollisuuden, että yhteisön jäsenillä voi olla tässä suhteessa avun tarvetta.
http://www.imdb.com/title/tt1013753/

29.7.12

Onko hallitus nyt aikeissa ottaa merkittävän askelen eriarvoistavaan yhteiskuntaan?

Kuumimpana kesäpäivänä ja olympialaisten ensimmäisenä viikonloppuna poliisijohtaja Robin Lardot astui televisiokameran eteen esittämään, että rikolliset jätetään yhteiskunnan tukien ulkopuolelle: työttömyyskorvaukset ja asumistuet otetaan pois, lapsilisiin ei vielä tänään Lardot ottanut kantaa. On kuulemma oikein hallitusohjelmassa nämä suunnitelmat, joten ei pidä ottaa mätäkuun juttuna.

Mistä uudistussuunnitelmat kertovat?
Kertooko se siitä, että poliisilta on leikattu määrärahoja niin paljon, että poliisi on alkanut katsella sosiaalibudjetin puoleen tai että poliisi katsoo, ettei se kyksene enää torjumaan rikoillisuutta ja että rikolliset kiristetään rahan voimalla kaidalle tielle?

Mihin uudistus johtaa?
Rikoksen poluille astuneet joutuvat hankkimaan rahaa entistä tehokkaammin ja rikollisuudesta tulee nykyistä järjestäytyneempää, täytyy rikollistenkin syödä ja asua.
Perhetukiin puuttuminen tehostaa jo ajat sitten käynnistettyä eriarvoistumista. Osa rikollisista toki on niin hyvin toimeentulevia, että tällainen rankaisu ei heilauta heitä mihinkään. Talousrikolliste lapset tuskin mieron tielle joutuvat eivätkä myöskään moottoripyöräjengien ydintoimijat.

Nykyisinkin suuri osa perhetuista ja työvoimapoliittisista tuista menee parempiosaisille siksi, että moni tuet on sidottu ansiotasoon. Heikossa asemassa olevien perheiden elämänmahdollisuudet kapenevat entisestään ja mahdollisuus, että lapset syrjäytyvät, saavat mielenterveysongelmia, joutuvat kiusaamisen kohteiksi tai joutuvat osallistumaan rikolliseen toimintaan, kasvavat. Syrjäytymisen syveneminen, järjestäytyneempi rikollisuus ja turvattomuuden lisääntymoinen, siihen kaavailtu uudistus nähdäkseni johtaa.

14.7.11

Ooh

Didrichsenin taidemuseon pihassa on Eero Hiirosen veistos Vesiportti.

25.2.11

Terapiaa Tomin ja Gerryn keittiön pöydän ääressä

Kävimme äsken elokuvissa.
Leffa on englantilaisen ohjaajan  Mike Leighin Another Year eli suomennettuna Vuosi elämästä.
Vanhenevalle ihmiselle hyvää pohdinnan ainesta. Kannattaa ehkä ottaa sisaruksiaan tai nuoruudenystäviään mukaan, kun lähtee leffaan ja kannattaa jatkaa pohdintoja vielä keittiön pöydän ääressä.
Löysin Lontoon psykoterapiaverkoston sivuilta leffa-analyysiä. Tämä analyysi avasi itselleni vielä uusia näkökulmia elokuvaan. Rohkenen arvella, että tällä elokuvalla voisi olla paljonkin annettavaa omaa ikääntymistään prosessoiville suuriin ikäluokkiin kuuluville suomalaisillekin.

Hesarin arvostelun on kirjoittanut Anu Silferberg. Hyvää analyysiä.

12.11.10

Pitkäaikaistyöttömien mielenterveysongelmiin on puututtava pikaisesti

Mielenterveyden keskusliiton tiedotteesta:
Puheenjohtaja Pekka Sauri:
Suomalaisia työllistämiskäytäntöjä on kritisoitu tehottomuudesta muihin Pohjoismaihin verrattuna. Juuri julkaistu tutkimus paljastaa yhden dramaattisen syyn tähän: pitkäaikaistyöttömät eivät saa asianmukaista hoitoa psyykkisiin ongelmiinsa. Erilaisista mielenterveysongelmista kärsiviä vaikeasti työllistettäviä on arviolta jopa 50 000, joukossa paljon nuoria. Asiaa on tutkinut kuntoutuslääkäri Raija Kerätär, ja tulokset julkaistiin vastikään Lääkärilehdessä. Tutkimuksen havaintojen mukaan ainoastaan 4 % pitkäaikaistyöttömistä oli täysin terveitä.
Kerättären tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömät ovat terveydenhuollon suhteen huomattavasti huonommassa asemassa kuin työelämässä olevat, joilla on perusterveydenhuollon lisäksi käytettävissään myös työterveyshuolto ja paremman varallisuuden turvin myös yksityiset terveyspalvelut.

Mielenterveyden häiriöt heikentävät ihmisen oppimis- ja työkykyä ja sosiaalista pärjäämistä. Siksi työttömänkin pitää saada riittävää apua psyykkisiin ongelmiinsa, jotta hänellä olisi edellytyksiä palata toivuttuaan työelämään. Jos mielenterveysongelmaa ei edes tunnisteta, työllistymisen kynnys nousee toivottoman korkeaksi.
Jos työhön paluun edellytyksiä ei asianmukaisesta hoidosta huolimatta ole, ihmisen tulee päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, jotta hänen toimeentulonsa turvataan.
Jotta mielenterveyskuntoutujan paluu työelämään helpottuisi, tarvitaan riittävän hoidon lisäksi myös työyhteisöissä parempaa valmiutta ottaa hänet vastaan. Esimerkiksi Vates-säätiössä kehitettyjä työvalmentaja- ja muita malleja tulisi ottaa yhteiskunnassa laajemminkin käyttöön.

27.8.09

Jättääkö Helsingin kaupunki nyt äkillisen kriisin uhrit selviämään miten itse osaavat?

Mielenterveysseura irtisanoo 12 kriisityöntekijää. Mielenterveysseura joutuu irtisanomaan 12 kriisityöntekijää. Irtisanomiset tulevat voimaan vuodenvaihteessa SOS-auton lopettaessa toimintansa. Helsingin kaupungin kanssa on pitkään neuvoteltu auton työntekijöiden siirtymisestä kaupungin palvelukseen uuteen sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Kaupunki ei toistaiseksi ole ollut tähän halukas.
Mielenterveysseura on esittänyt monelle taholle huolensa helsinkiläisten akuutin henkisen ensiavun saamisesta ja pääkaupungin suuronnettomuusvalmiudesta huolehtimisesta kriisitilanteissa.
SOS-auton työntekijöiden siirtyminen uuteen päivystykseen takaisi kuntalaisten psykososiaalisten palvelujen jatkumisen saumattomasti heti vuoden alusta. On järjetöntä hukata osaamista, joka kriisityöntekijöille on kertynyt auton 15 toimintavuoden aikana, sanoo SOS-keskuksen johtaja Outi Ruishalme.
Mielenterveysseuran valtuuston puheenjohtaja, tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist painottaa kriisipalvelujen olevan sosiaali- ja terveysjärjestelmämme ydin. Ne tulisi turvata riittävinä kaikissa oloissa kansalaisten hyvinvoinnin tueksi.
SOS-auto on toiminut Helsingin psykososiaalisen tuen ympäri vuorokauden päivystävänä ensihälytysyksikkönä tarjoten kriisiapua perheille ja työyhteisöille. Viime vuonna autoon otettiin yhteyttä 7 500 kertaa. Kolme yleisintä syytä auton kutsumiseen olivat itsemurha, läheisen kuolema ja psyykkinen sairaus.
Mielenterveysseuran SOS-keskus on pyörittänyt auton toimintaa noin 700 000 euron vuosibudjetilla. Puolet siitä on tullut Raha-automaattiyhdistyksen tuesta, joka päättyy vuoden vaihteessa. Toisen puolen on maksanut Helsingin kaupunki.
SOS-keskuksen muut kriisipalvelut jatkuvat ennallaan.
Lähde: Mielenterveysseura

Vuodenvaihteesta lähin siis näillä näkymin kiireelliset aikuiset kriisiavun tarvitsijat Auroran sairaalan päivystyspolille.

21.5.09

Ammattilaistakin ahdistaa

Marjaanan kommentti edelliseen entryyni johdatti SossuTantan plokiin, jossa on alan ammattilaisen näkökulma ajankohtaiseen kipeään asiaan.
Suosittelen.

20.5.09

Tapasinko yli-ihmisen?

Eilisissä uutisissa oli kaksi terveydenhuollon etiikkaa koskevaa henkirikosuutista: Ensiksikin 27-vuotias sairaanhoitaja Katariina Lönnqvist tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta ja murhan yrityksestä. Molemmat teot kohdistuivat puolustuskyvyttömään ihmiseen, mikä oli raskauttavaa. Tämän lisäksi samana päivänä uutisissa kerrottiin, että 56-vuotiasta perushoitajaa epäillään neljän vanhuksen surmaamisesta. Tämä tieto päivittyi tähän aamuun mennessä jo ainakin neljäksi murhaksi ja seitsemäksi murhan yritykseksi. (edit. klo 22.50) Uusi epäilty on siis saattanut tehdä valtavasti murhia. Tutkintaa johtava poliisi arvioi, että kyseessä on rikoshistoriamme yksi synkimmistä rikoksista.

Nämä uutiset nostivat omaan mieleeni vajaan viikon takaisen keskustelun, joka hämmensi itseäni suuresti. Olin kylässä, jossa oli useampia sairaanhoitoalan ihmisiä. Jossain nurkassa virisi keskustelu, joka johti omat ajatukseni tähän insuliinisurmaajaan. Keskustelukumppanini, kolmekymppinen sairaanhoitaja, meni tolaltaan. Hän sanoi minulle äkisti, täynnä tunnetta, että sairaanhoitajan työstä puhukoot vain ne, jotka siitä tietävät, ei hänkään arvostele esimerkiksi äidinkielenopettajia heidän työstään.
Silmissäni opinhaluinen, työhönsä paneutunut nuori ihminen muuttuu yli-ihmiseksi, joka asettuu arvostelun yläpuolelle suorittamaan ammattityötä, johon ulkopuolisilla ei ole mahdollisuus millään tavoin vaikuttaa.
Keskustelu ei jatkunut, sillä kumppanini lähti toiseen paikkaan eikä enää suostunut edes illan lopulla sanomaan näkemiin.

14.5.09

Joskus pimennysverho putoaa äkisti

Tänään näin ystävän menneisyydestä. Hän oli joutunut elämässään yhtäkkiä sumuun, tai oikeastaa pimeään. Puoliso oli viimeisen työpäivänsä päätteeksi ajatellut riistää hengen itseltään. Kaikki oli valmisteltu. Mies melkein onnistui.
Nyt ystäväni ja muu perhe kulkevat pimeitä teitä.

Mies oli tehnyt ympyriäisiä työpäiviä sairastamatta ja pahemmin lomailemattakin varmaan. Kun työ yhtäkkiä loppui, oli varmaan vaikea nähdä mitään mieltä missään.
Kun aikoinaan Kansa kaatui, ystäväni vakuutusmatemaatikko, joka oli koko uransa siellä tehnyt liki viisikymppiseksi saakka, sanoi työkavereilleen: mitä nyt yksi Kansa. Joskus, varsinkin läheltä, voi tuntua, että kokenut kansalainen oli väärässä, mutta kauempaa katsoen saattaa maisema ollakin aivan toisen näköinen.

21.4.09

Post traumaattista stressiä?

Ystäväni Mikko koki antaa hyviä neuvoja Post Bangladesh -stressiini, joka iski viiveellä.
Tämä viimeksitullut on melko lailla sielunhoidollinen, mikä Mikolle luontuukin oikein hyvin.

15.3.09

Huolenpidon kulttuuri kunniaan työelämässä; otetaan oppia Skandinaviasta

Hesarissa on juttu, jossa referoidaan Työterveyslaitoksen (onkos se muuten isolla vai pinelleä, en muista) professori Matti Ylikoskea, joka perää työn johdolta muutakin kuin mittareihin tuijottamista. Ylikosken mukaan muissa Pohjoismaissa työelämässä vallitsee huolenpidon kulttuuri, täällä Suomessa kiire.

Paitsi tuo pieni juttu, kannattaa lukea myös siihen liittyvä keskustelu, ja osallistua siihen.

26.2.09

Valokuvatorstai: Murtumia


Tämänkertainen Valokuvatorstain haastesana on Murtumia.
Minulla on kuva-arkistossani eteläamerikkalainen huolinukke, jollaisia on myyty Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Huolinukke otetaan koristaan, sille kerrotaan iltasella huolet ja se pannaan tyynyn alle suremaan. Tämä tepsinee: itse saa nukkua paremmin.

21.12.08

Joulun vaarat

Liisa huomautti valokuvatorstaikommentissa, että enkelikello tarvitsee palamattoman alustan. Siitä juohtuikin mieleeni, että perinteinen varoittava sana ennen juhlinnan lakua on syytä antaa. Mistäpä varoittaisin?
Kaverini Google ehdotti, että linkkaan niihin vaaroihin, jotka jouluna vaanivat lemmikkejä. Ilman muuta siis näin: ei tummaa suklaata eikä ksylitolipurkkaa lemmikkien lahjapaketteihin :)

Myöskään ihmiset eivät tänä rauhan juhlana ole turvassa vaaroilta,
Ylen elävä arkisto paljastaa, että joulu ei olekaan rauhan juhla, vaan pikemminkin vaarojen aikaa. Erityisesti joululiikenne on ollut varoittelijoiden mielissä jo Ylen aamuhämäristä saakka.

Paloturvallisuus on tärkeä osa joulua. Tästä Pelastusalan keskusliiton joulun paloturvallisuussivuille.
Iltalehdessä on juttu tärkeä joulusta, mielenterveysnäkökulmasta. Pakollinen yksinäisyys saattaa olla jouluna vielä raskaampaa kuin muulloin. Tähän juttuun on koottu auttamispalveluiden yhteystietoja. Suosittelen niitäkin.

Ja sitten vielä viina. Moni lapsi toivoisi tulevanakin jouluna pääsevänsä pois kotoaan.

20.11.08

Valokuvatorstai. aikalääkettä

Tänään inspiksenä on jälleen sitaatti - tällä kertaa Dennis Couplandin kirjasta Eleanor Rigby. (Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

Nykyaikana ihminen on tottunut siihen, että pillerillä korjataan myös päänsisäisen elämän pulmat, kriisitkin pyritään korjaamaan pillereillä. Couplandin teksti on siis nähdäkseni hyvin nykyaikainen.

30.10.08

Valo on, vaikka sitä ei näkyisi


Syksyn synkät päivät koettelevat monen ihmisen jaksamista. Isänpäivälahjaksi taannoin ostamani kirkasvalolamppu tuo itselleni valoa syksyn hämärinä aamuina.
Monen ihmisen maailma on pimenemässä taloudellisten suhdanteiden synkkenemisen myötä.
Jos ihminen katsoo liian lähelle, näkökenttä kapenee. Masentuva ihminen käpertyy sohvan nurkkaan eikä lähde mihinkään, ellei ole pakko. Ympäröivä maailma saattaa muuttua pelottavaksi tai vieraaksi.
Jos ihminen kiinnittää kaiken huomionsa siihen, mitä puuttuu, elämä saattaa käydä kestämättömäksi. Itsekkäästä arvomaailmasta kannattaa itsekkäistäkin syistä luopua. Toisten ihmisten huomioon ottaminen luo jaksamista ja hyvää mieltä.
Jaksamisia ja positiivista mieltä – kaikesta huolimatta, ystävät ja kylän miehet.

10.10.08

"Yksin murhees´kätket ja yksin kyyneles´ itket..."


Hyvää mielenterveyspäivää, ystävät ja kylän miehet. Tänään julkaisen otteen Mielenterveysseuran tiedotteesta:
Vuosi sitten Mielenterveysseura kartoitti puhelimitse ja verkossa suomalaisten kokemuksia yksinäisyydestä. Kartoitus paljasti monia ongelmien syitä kuten, läheisten puuttuminen tai yhteydenpitovaikeudet, perheenjäsenten vieraantuminen toisistaan, elämänkumppanin puute, ero ja menetykset, maahanmuutto sekä tunne, ettei kuulu tähän yhteiskuntaan. Vastaajat hakivat syitä myös omasta ujoudesta tai vaikeudesta lähestyä muita. Taustalla oli myös kokemusta koulukiusaamisesta ja erilaisuuden tunteesta, masennuksesta ja traumaattisista kokemuksista.
Yksinäisyys herätti ahdistusta, arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita, tyhjyyttä, unettomuutta, turvattomuutta ja pelkoa siitä, että joutuu olemaan yksin lopun elämäänsä, ettei kukaan välitä, kuuntele ja ota todesta.
Yksinäinen ihminen tunsi olevansa aivan yksin kriisin kohdatessa tai omien ongelmien kanssa ja huoli selviytymisestä painoi mieltä. Monista tuntui, ettei kukaan ymmärrä, ja kun on monta kertaa joutunut petetyksi, ei voi luottaa keneenkään. Myös itsetuhoajatukset valtasivat mielen. Yksinäisyyteen liittyy usein häpeää ja syyllisyyttä.
Mutta yksinäisyys koettiin myös voimavarana ja rakentavana aikana, jolloin voi ajatella ja tehdä mitä haluaa. Yksinäisyyteen voi tottua ja oppia myös nauttimaan siitä.
Lääkkeiksi yksinäisyyteen ehdotettiin muun muassa liikkeelle lähtemistä ja ihmisten seuraan hakeutumista, harrastuksia, vertaisryhmiä, internetin keskustelufoorumeita, omien ajatusten ja tunteiden työstämistä. Tarpeen vaatiessa koettiin tärkeäksi ymmärtää myös hakea apua, eikä jäädä yksin vaikeuksiensa kanssa.