18.5.11

Kilpailutus syö ikäihmisten itsemääräämisoikeutta ja heidän elämänlaatuaan

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen  ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteistyönä toteutetusta KILPA-hankkeessa (2007–2011) on käynyt selville se, minkä moni ikäihminen ja moni vanhuksen omainen tiesi tutkimattakin: kilpailutusten hampaissa vanhuksen tila ei parane.


Hankkeessa selvitettiin kuntatilaajien ja yksityisten palveluntuottajien kokemuksia kilpailuttamisesta, analysoitiin kilpailutusasiakirjoja sekä vertailtiin yksityistä ja kunnallista palvelutuotantoa. Hankkeessa haastateltiin 32 tilaajan ja tuottajan edustajaa sekä vertailtiin kuntien, yritysten ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (järjestö tai säätiö) palveluasumista. Kustannuksia ja työhyvinvointia koskevaa tietoa oli saatavissa 134 palveluasumisen yksiköstä ja 45 vanhainkotiyksiköstä. Tiedot asiakasrakenteesta, ammatillisesta hoidon laadusta ja hoidon tuloksellisuudesta pohjautuvat RAI-arviointeihin, joita on koottu kaikkiaan 618 osastolta.

Tässä STM:n tiedotetta aiheesta:

Ikäihmisten asumispalveluiden kilpailutukset ovat kehittyneet viime vuosina. Hoidon laatua on korostettu entistä enemmän ja asiakasta pyritään hoitamaan mahdollisimman pitkään samassa hoitopaikassa. Tästä huolimatta asiakkaan asema ja vaikutusmahdollisuudet eivät ole kuitenkaan kehittyneet eikä asiakkaan kuntoisuutta oteta kilpailutuksissa huomioon. Asia selviää yksityistä ja kunnallista palvelutuotantoa selvittäneesta tutkimuksesta.
Nykyisin käytetyissä kilpailutustavoissa asiakkaan mahdollisuudet vaikuttaa hoitopaikkansa sijaintiin tai palveluntuottajaan eivät toteudu. Valinnan tekee palvelun järjestäjä eli kunta. Jos asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia halutaan parantaa, kilpailutuksen tapaa on muutettava. Asiakkaan kuntoisuuttakaan ei oteta huomioon. Vaikka hoidon tarpeessa voi olla kymmenien prosenttien eroja, kaikkien asiakkaiden hoito lasketaan samanhintaiseksi.
Uusimmissa, joskin harvinaisissa kilpailutuksissa on käytetty niin sanottua käänteistä kilpailutusta, jossa kilpaillaan vain laadulla. Hoidon hinta asetetaan etukäteen. Jatkossa tätä kilpailutusmuotoa olisi kehitettävä niin, että asiakkaan hoidon tarve – eikä hoitopaikan jako vanhainkoteihin tai palveluasumiseen – ratkaisee hinnan. Hyvä hoidon laatu voisi tuottaa lisäpalkkioita.
Ikäihmisten asumispalveluiden kilpailutukset muuttuivat vuosikymmenen lopulla selvästi verrattuna 2000-luvun alkuun. Kilpailutuksissa painotettiin hoidon laatua entistä enemmän, jopa julkilausuttuna tavoitteena. Vuosina 2007 ja 2008 tutkituissa ikäihmisten asumispalveluiden kilpailutuksissa siirryttiin käyttämään ehdottomia laatukriteerejä. Tämän vuoksi palveluntuottajan oli täytettävä nämä laatukriteerit päästäkseen kilpailuun mukaan. Aiemmissa kilpailutuksissa laskettiin pisteitä sekä hinnalle ja laadulle asetettiin tietty painoarvo. Hinnalla oli yleensä suuri painoarvo ja laadun matalaa painotusta kritisoitiin. Uusilla menettelyillä on laatua voitu ohjailla aiempaa enemmän. Vaikka kilpailutuksissa voidaan ohjata laatua entistä paremmin, toteutuneen laadun ongelmiin puuttuminen on hankalaa.
Yksityisten ja kunnallisten palveluntuottajien vertailussa yksityisillä palveluntuottajilla oli henkilöstöä asiakasta kohden enemmän kuin kunnallisissa palveluissa. Myöskään toteutuneen hoidon laadun osalta yksityisillä palveluilla ei ollut ongelmia. Samalla kuitenkin yksityisen hoidon kustannukset olivat korkeat. Kustannuksia selitti henkilöstömäärä ja yksiköiden koko. Todennäköisesti myös se, että asiakas pyritään hoitamaan mahdollisimman pitkään samassa hoitopaikassa, vaikuttaa kustannuksiin. Kun asiakkaiden kuntoisuus hyvin todennäköisesti heikkenee, palveluntuottajien on hinnoiteltava tämä riski pitkissä sopimuksissa.