Valokuvatorstai: Tie ulos

Moni keskuudessamme kaipaa päästä ulos. Valokuvatorstain tämän päivän haaste on Tie ulos.

Täällä on valtavasti vanhuksia, jotka ovat asuntonsa vankeina, heitä hoidetaan kotiin, mutta todelliset ihmissuhteet hiipuvat. Ihminen jää yksin. Oikeuden päätöksen mukaan vanhus voidaan pukea yöpuulle neljältä iltapäivällä ja panna hänelle yövaippa, sillä hoitajien työaikajärjestelytvoivat vaatia tällaista. Näin Helsingissä.

Myöskään monilla vammaisilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta päästä ulos.
Kuva on otettu vammaisten itsenäisyyspäivämielenosoituksesta Senaatintorilta pari vuotta sitten.

Valokuvatorstai: Parasta kesässä

Valokuvatorstai alkoi tänään kesätauon jälkeen. Aiheena on Parasta kesässä. Minusta parasta kesässä on ihmissuhteitten hoito, aika oman perheen ja suvun kanssa. Tämä sukulainen oli meille ihan uusi. Tapasimme ristiäisissä.

Valokuvatorstai: Naamiaiset

Tämän viikon haastesana Valokuvatorstaissa on Naamiaiset. Oikein hyvä aihevalinta, vappuhan on kansakunnan naamiaispäivä.

Valokuvatorstai, 123. haaste

Tällä viikolla inspiksenä on sitaatti:

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44).
Itse yritän aina vangita hetken ja lisäksi dokumentoida tärkeät tapahtumat filmille, koneelle, johonkin – usein kuitenkin sotkeutuen johtoihin.

Piposta vedetty

Valokuvatorstain tämän päivän aihe on Piposta vedetty.
Sirkuksessa vedetään piposta moninaisia otuksia. Kuva on parin vuoden takaa Lahdesta, riemukkaasta sirkuskoulusta, jossa kävin juttukeikalla.

Valokuvatorstai: Murtumia

Tämänkertainen Valokuvatorstain haastesana on Murtumia.

Minulla on kuva-arkistossani eteläamerikkalainen huolinukke, jollaisia on myyty Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Huolinukke otetaan koristaan, sille kerrotaan iltasella huolet ja se pannaan tyynyn alle suremaan. Tämä tepsinee: itse saa nukkua paremmin.

Valokuvatorstai: Draama

Tämänkertainen inspishaastesana on Draama. Vappuna näytellään yksi mielenkiintoinen näytös poliittista suomalaista draamaa. Vaalien alla näytellään usein vielä värikkäämpää draamaa ja politiikan arkikin näyttää nykyisin olevan usein draamaa.

Toivoisin, että esiintyjiltä ei kaikessa hyörinässä siellä Arkadian mäellä sitten unohdu ketä he edustavat kun ovat niin edustavia.
Äänestäjät aina ennen vaaleja kun unohtavat, että touhu vaalien alla on draamaa, joka ei ole totta: "ei kai kukaan tosissaan kuvittele, että vaalilupauksia on tarkoitus pitää", ihmetteli eräs läpi päässyt ns. kansanedustaja viime vaalien jälkeen.

Valokuvatorstai: kuvahaaste

Tällä kertaa Valokuvatorstain haasteena on Elegian ottama valokuva lumisista sandaaleista, joihin tulee vastata omalla kuvalla.

Edit. 6.2. Diakonissalaitoksen museo.

© Elegia

Kylväjä-blogi: Valokuvatorstai: Moni

Kylväjä-blogi: Valokuvatorstai: Moni

Kovin moni ei ole löytänyt tätä toista Valokuvatorstai-kuvaani. Mainostanpa vähän täällä.

Edit.2.2.2009 Open ID? Katsokaapa, miten Unessa-sivuston Ville S. Open ID:n selittää yksinkertaisesti.

Valokuvatorstai: Moni

Tämän päivän haaste Valokuvatorstaissa on Moni.
Itselleni tuli mieleen, miten moninaisia työkaluja kukin ammattilainen joutuu työssään hallitsemaan.

Valokuvatorstai: Planeetta

Valokuvatorstain tämän viikon haastesana on Planeetta. Otin lähimmän :)

Valokuvatorstai: Miten niin valo

Tämän viikon haaste on katkelma Marjo Niemen kirjasta Miten niin valo:

Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu. Sivut 107–108

Aika-ajoin kansanterveysjärjestöt pitävät paneeleja, joissa poliitikot, lääketeollisuus, potilaiden edustajat, virkamiehet ja lääketieteen asiantuntijat kohtaavat. Siinä he istuvat, samassa rintamassa. Puhuvat samasta asiasta, ja puhuvat toistensa ohi.
Tässä keskustellaan muistaakseni diabeteksen lääkehoidosta Terveys ja kauneus -messuilla vuonna 2006. Kuvassa on Lääketeollisuus ry:n edunvalvonnan johtaja Sirpa Rinta ja Lääkkeiden hintalautakunnan pääsihteeri Sinikka Rajaniemi

Valokuvatorstai: Silirimpsis sileä tie

Valokuvatorstain tämänkertainen haaste: Vuoden ensimmäinen haaste on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..." Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis. Paul Fagerlund sävelsi.

Osallistunpa tällä kertaa hieman kesäisellä kuvalla. Silirimpsis :D

Valokuvatorstai: Lämpö

Tämänviikkoinen Valokuvatorstain haaste on Lämpö. Ennen kaikkea toivon, että lämpöisten värien lisäksi jouluna jokainen saisi kokea lämpöä ihmissuhteissa. Ennen oli tapana kutsua jouluvieras kotiin. Omassa lapsuusperheessäni oli usein joku sinkkusukulainen vieraisilla jouluna.

Valokuvatorstai: Inhoan sanoja...

Tänään Valokuvatorstain haaste on tekstipätkä Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula). :
Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.
Meillä rakennettiin Ikea-kekseistä tässä taannoin tämänkaltaisia hengentuotteita. Joku toinen olisi samoista palikoista rakentanut jotain paljon ylevämpää. Laita omia ehdotuksiasi siitä, mitä kirjaimilla i, k, e ja a voisi sanoa :)

Valokuvatorstai: Itsenäisyyspäivän kuvapeitto

Tällä viikolla Valokuvatorstain haaste on sellainen, että jokainen ottaa kuvan klo 18.00 ja julkaisee sen netissä.
Meillä adventtiajan ensimmäinen joulutorttupellillinen on menossa uuniin. Kohta alamme katsella linnan juhlia telkkarista, kuten ikimuistoisista ajoista lähtien olemme tehneet.
Oli tarkoitus, että meillä on vieraita, mutta valitettavasti ystävä sairastui ja vierailu peruuntui.

Valokuvatorstai: Lasi

Tämänkertainen Valokuvatorstain inspissana on Lasi.
Lasipakkauksia on helppo ainakin kerrättää, eivätkä ne tuota samanlaista ympäristöhaittaa kuin muovipakkaukset. Siitä huolimatta virvoitusjuomateollisuus on siirtynyt pitkälti muovipulloihin. Kyllä kai kuluttajat omilla valinnoillaan voivat edelleen sanoa mielipiteensä silti, toistaiseksi.

Valokuvatorstai. aikalääkettä

Tänään inspiksenä on jälleen sitaatti - tällä kertaa Dennis Couplandin kirjasta Eleanor Rigby. (Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

Nykyaikana ihminen on tottunut siihen, että pillerillä korjataan myös päänsisäisen elämän pulmat, kriisitkin pyritään korjaamaan pillereillä. Couplandin teksti on siis nähdäkseni hyvin nykyaikainen.

Valokuvatorstai: Silta nykyaikaan

Tämänkertainen Valokuvatorstain inspis on kuva pitkospuista, ehkä Helsingin Lammassaaresta. Kuvan nimi on silta nykyaikaan.
Omista albumeistani löytyy enemmän kuvia, jotka voisi otsikoida Silta menneeseen.
No, silloin kun Hilda Flodin loi verrattomat veistoshahmot Aleksin ja Mikonkadun kulmassa olevaan Pohjolan taloon, ei vielä ollut pankkiautomaatteja eikä pankkitukiakaan.
Nyt on molempia ja rahamaailma pyrkii valjastamaan jopa Flodinin ukotkin palvelukseensa. Ukot eivät siitä tosin ole moksiskaan, vaan irvistelevät moiselle menolle. Ne ovat nähneet kuinka toisella puolen katua kannettiin pankkikylttejä kierrätyskeskukseen ja kuulleet kuinka omassakin talossa vajaat parikymmentä vuotta sitten remakat luotonantojuhlat päättyivät kierteeseen, jonka seurauksena lukuisat ohikulkijat muuttuivat apaattisiksi – ja sitä kesti vuosia. Ukot siis ilmeilevät ihmetystään siitä, miten lyhyt muisti on niillä, joita ei ole hakattu kiveen.

Valokuvatorstai: Suomalainen nuorallatanssi

Tämänkertainen Valokuvatorstain haaste on Suomalainen nuorallatanssi.
Tämä kuva on ollut kerran blogissani. Pyydän sitä anteeksi, mutta julkaisen kuvan kuitenkin.