29.12.06

Yhdenvertaisuuden puute on jo ihmisoikeusongelma

Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus STAKESilla on ollut vuodesta 2005 lähtien Hyvinvointivaltion rajat -niminen hanke, jossa on arvioitu hyvinvointivaltion nykytilaa. Sain tänään postitse hankkeen osaraportin Riittävät palvelut jokaiselle. Näkökulma yhdenvertaisuuteen sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Jo elokuussa Kelan tutkimuskeskus julkaisi korutonta kertomaa nimellä Vääryyskirja.
Siinä kaksi vuoden 2006 kirjaa. Molempien tekijät toivovat laajaa keskustelua kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Keskustelua ei ole oikein syntynyt, vaikka epäkohdat vaarantavat kansalaisten terveyttä, jopa henkeä. Miksi? Oma käsitykseni on, että suurin osa kansasta pärjää ihan hyvin. Osa kansasta ei saa riittäviä eikä laadukkaita palveluja. Poliitikot eivät edes aio kuroa umpeen synnytettyä kuilua. Varakkaat kykenevät rahoittamaan juuri sellaisen terveydenhuollon, jota kaipaavat, mutta vähävaraiset ja varattomat ovat sattuman armoilla, vaikka Suomessa olisi nyt paremmat mahdollisuudet kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti kuin koskaan ennen.

27.12.06

Joulu ei ollut kaikille rauhallinen


Joulun alla iltayöstä pihaamme kääntyi ambulanssi. Kohta tuli paloauto, sekin kuin sukkasillaan. Ei näyttänyt olevan kiire. Kohta paikalle kaarsi lääkäriambulanssi. Pihassa seisoi poliisiauto.
On ollut jollakulla naapurilla ikävä joulu. En tiedä kenellä. En tiedä millainen.

21.12.06

Valokuvatorstai. Hyvää Joulua


Verkkolehti InMediasRes toivottaa kaikille rauhaisaa ja kohtuullista joulua.
Kuva ja kuvankäsittely: Kirsi

20.12.06

Funssanhoitoa

Kaikenlaista-Viivi tuossa valitti pitkään kestänyttä yskäänsä.
Viiville ja kaikille muille flunssasta kärsiville linkki Yliopiston apteekin funssasivulle. Sieltä löytyy tietoa flunssan itsehoidosta ja lääkkeiden vaikutuksista.

18.12.06

Helsingissä vaikeutetaan hoitoon hakeutumista

Terveyskeskusten ajanvaraustkäytäntö on ainakin omassa terveyskeskuksessani Helsingin Puistoilassa kummallinen: on soitettava aamulla kello kahdeksalta, mikäli aikoo sairastua akuuttiin ongelmaan. Jos ei onnitu pääsemään läpi tai ei pääse puhelimeen tai jos sairastuu vasta klo 11, pitää odottaa huomiseen ja yrittää jälleen onneaan kahdeksalta tai tulla keskustelemaan terveydenhoitajan kanssa, tai sitten mennä päivystykseen...
"Kiireettömiä aikoja" annetaan nyt tammikuulle.
Käytäntö koskee myös sellaisia potilaita, joiden tutkimus on kesken: jonon hännille vain.
Nyt mietin, onko hoitotakuusta ollut perusterveydenhuollon tasolla jotain hyötyä. No, se hyöty on ollut, että terveyskeskuksessa vastataan puhelimeen.
Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen totesi hiljattain lääkäreille puhuessaan, että monet potilaat paranevat jonossa. Kerron esimerkin jonottajasta, jonka paranemista toivotaan:

Naisen rintakivut alkavat kesällä 2006. Ne herättävät öisin ja vaivaavat rasiutuksessa. Lääkäri tutkii, mistä potilaan rintakipu aiheutuu, hän määrää labrakokeet, keuhkokuvan ja sydänfilmin. Jos niistä ei löydy mitään selitystä, hän määrää pef-mittauksen. Tosin Puistolan terveyskeskukselta ei löydy muutamaan viikkoon ainakaan vapaata pef-mittaria.
Rintakipupotilaamme puhaltelee pari viikkoa naapurista lainaamaansa pef-mittariin todetakseen itsekin, ettei näytä astmalta. Sitten soittaa terveyskeskukseen ajanvaruksen numeroon, josta kysytään, mikä teitä vaivaa, onko akuuttia.
"Akuuttia on ollut Venäjän metsäpaloista lähtien, kiitos kysymästä, mutta ei nyt juuri tunnu siltä, että infarkti ehkä sittenkään iskee tänään."
"Siis akuuttiajat on tältä päivältä menneet. Pitää soittaa kahdeksalta."
"Missä käytännöstä kerrotaan potilaille?"
"Juurihan minä kerron."
"No, eihän tässä sitten voi mitään."

Eikö tällainen hoitoon hakeutumisen vaikeuttaminen tule kaupungille kalliiksi? Puolen vuoden rintakivut voivat ehkä olla haitaksi...

Oikeudenmukaisuutta asunnonjakoon

Helsingin kaupungin asunnonjakoa ovat vuosikymmenten ajan vaivanneet monenlaiset epäoikeudenmukaisuusongelmat. Otan esille kolme ongelmaa.
Kaksi ensimmäistä ovat vanhoja, kolmas suhteellisen uusi:
Kun on kerran päässyt asukkaaksi Helsingin kaupungin vuokra-asuntoon, kukaan ei koskaan enää tarkista, täyttääkö asukas aravakelpoisuusehtoja. Niinpä parhaissa asunnoissa viihtyvien joukossa on jopa korkeasti koulutettuja hyväpalkkaisissa vaikituisissa töissä olevia ihmisiä. Tämä ei välttämättä olisi ongelma, jos asuntoja olisi tarjolla riittävästi, mutta tämä on ongelma, kun asuntoja on liian vähän.
Toinen, kiusallinen, ongelma on tuo, mihin Maiju viittasi kommentissaan 11.12. postaukseeni: perheellä on joskus ollut suuren asunnon tarve, mutta pienentynyt perhe asuu edelleen alkuperäisessä suuressa asunnossaan, jota uudet tarvitsijat turhaan haikailevat. Niinpä isoja perheitä asuu hyvinkin ahtaasti ja samaan aikaan ihmiset, joille perheen muiden kulujen pienentymisen myötä on edelleen mahdollista pitää isoa vuokra-asuntoa, asuvat väljästi.
Kolmas ongelma on, että maahanmuuttajia syrjitään. Esimerkiksi voin ottaa oman asuinympäristömme: talotoimikuntamme on suhteellisen tehokkaasti pystynyt vaikuttamaan siihen, että hyvinvarustelluissa rivitaloasunnoissamme ei ole lainkaan maahanmuuttajia, vaikka yhtiössä on useita isoja asuntoja. En oikein tiedä, miten asia on täällä järjestetty, mutta tiedän, että taustalla ovat nimenomaan ainakin puheenjohtajan kielteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan. Tilanne sotii omaa oikeudentajiani vastaan.

15.12.06

Ankeuttajauhka Malmin yllä


Koillis-Helsingin Lähi-Sanomista luin tyrmistyneenä: kaupunki on lakkauttamassa Malmin toimintakeskuksen ruokailua. Hölmöimpiä ideoita, mitä sosiaalityön ”säästöjen” alalla voidaan kehitellä.
Ruokatarjoilu maksaa kaupungille oheiskuluineen kaikkiaan 5000 euroa kuukaudessa. Mitä sillä saa? Ruuat sadalle kolme kertaa viikossa; tämä maksullinen ruokailu on avoin kaikille ja asiakkaat ovat vanhuksia, työttömiä ja aivan keitä tahansa. Lisäksi kerran viikossa on 40 mielenterveyskuntoutujalle oma ruokailu.
Malmin toimintakeskus on vertaansa vailla oleva olohuone, jossa on henkisesti tilaa meille kaikille. Fyysinen tila on toisinaan tiukoilla. Ruokailu toimii sisäänheittäjänä. Moni muuten aika yksinäiseksi ja pelokkaaksi jäävä ihminen löytää sieltä tuttavia, saa syyn pukea päälleen, kammata hiuksensa, ehostautua ja lähteä johonkin. Tuskin kaupunki mistään näin edullisesti voisi ponkaista mitään näin hyvää ja kustannustehokasta toimintaa tilalle. Kun esimerkiksi liki kahdeksankymppinen äitini joskus tulee vanhaksi eikä jaksa enää tehdä itse ruokaa, toimintakeskuksen vaihtoehtona on ilmeisesti kotipalvelu. Kuinkahan ikäihmiset saavat tulevaisuudessa tietää aivojumpasta, ruokaluennoista ja kielikursseista, ellei heille olisi tätä ruokailua, höh sanon minä.

Uhkaavat pilvet rakoilevat onneksi tällä hetkellä. Toimintakeskuksen asiakkaat ovat olleet aktiivisia. He ovat vedonneet sekä sosiaalilautakuntaan että Pohjoisen sosiaaliaseman päällikköön. Eeva Laine suhtautuu ruokailun tulevaisuuteen optimistisesti: ruokailu jatkuu tammikuussa ja tammikuun aikana tehdään päätökset jatkosta, hän kertoi tänään.

Ankeuttajia leijuu myös Tapanilan ja Puistolan kirkkojen torneissa. Pahasti näyttää siltä, että Malmin seurakunta on tekemässä yhtä hölmön virheen kuin mitä sosiaalivirasto kaavaili toimintakeskuksen ruokailuun: seurakunta on päättänyt lakkauttaa tilojensa vuokraamisen niissä toimiville yksityisille, suosituille, pienille, seurakunnallista toimintaa elävöittäville päiväkodeille. Tuttavani, jonka lapsi on ollut toisessa päiväkodeista, totesi, että ellei hän olisi jo eronnut kirkosta, niin nyt hän eroaisi.

14.12.06

Valokuvatorstai: Epäonnistunut otos


Valokuvatorstain 29. haaste: epäonnistunein otos, oikea huh huh -kuva.
Epäonnistuneita en ole kovin paljon säilytellyt, vain sellaisia, joita en ole hennonnut aiheen tähden hävittää. Tässä yksi sellainen.
Peljätystippoja ja Luulinimenttiä Yliopistomuseosta. Molemmille olisi käyttäjiä nykyisinkin, mutta vahvasti epäilen, että uudet tipat ja linimentit, joilla on paljon tylsempiä nimiä, ovat jo ajat sitten syrjäyttäneet nämä lääkkeet.

11.12.06

Asuntopula

Siskontyttö on asunnon loukussa, ei kahden, vaan pienen: kuusihenkinen perhe asuu kolmen huoneen ja keittiön vuokra-asunnossa löytämättä ketään, joka tahtoisi vaihtaa pienempään.
Tulee oma lapsuus mieleen: meidän 9-henkinen perheemme asui kolme vuotta 48 neliön kaksiossa ennen kuin kaupungilta löytyi meille asuntoa. Paikka oli Helsinki ja aika 60-luku. Nyt paikka on Helsinki ja kyseessä 2000-luku eikä edelleenkään lainkaan isoja asuntoja. Mistä on kyse?

Useimmiten vika on johdossa

Vakavien ajatusksien Jussi kertoi, ettei Oulun puhelin ole kovin häävi internettuen antaja. Ehkä joku lukija osaa neuvoa Jussia, kun operaattori ei osaa?
---
Tänä aamuna koin yllätyksen. Yllätys ei ollut se, että internetyhteys ei toiminut. Asia harmitti. Tutkin kaapelit, muistaen entistä työtoveriani (johtajan vävypoika muuten), joka hoki tietyissä tilanteissa, että "useimmiten vika on johdossa". Sammutin koneen, sammutin ja käynnistin modeemin... Mikään ei auttanut.
Valmistauduin tunnin jonottamiseen Soneran linjoilla. Vastaus tuli parin minuutin sisällä. Olin ällistynyt.
Ystävällinen nuorimies kysyi henkilötunnustani. Oho: en muistaakseni soittanut lääkäriin. Ne hakee henkilötunnuksella tietojani. En antanut. Mistähän ne on sen sotuni saaneet. Tietoni löytyivät Soneran järjestelmästä käyttäjätunnuksellakin.
Tekninen tuki ei tuntenut lainkaan Safari-selainta. Hän kyseli, eikö minulla ole Internet Exploreria. Kerroin, etten uskalla käyttää.
Kesken puhelun yhteys alkoi toimia itsekseen. Hehheh.

8.12.06

Hyvä, Irlanti

Luin Keskisuomalaisesta (STT/Reuters), että Irlanti kieltää 10 tupakan askien myynnin, koska nuoret aloittavat tupakoinnin niistä. Samalla 20 savukkeen askin hinta nousee seitsemään euroon.
Hyvä suuntaus, kannattaisi seurata perässä.
Tupakoinnista aiheutuu sydäninfarkteja (20 % sydänkuolemista), aivohalvauksia, keuhkosyöpää ja monia muita sairauksia.
Nuoret eivät yleensä sairastu tupakkasairauksiin. Olen tosin jo 70-luvulla tavannut 16-vuotiaan tytön, jolla oli keuhkoputken laajentuma punaisen Nortin käytön seurauksena. Nuorten kohdalla suurin ongelma on nähdäkseni riippuvuus: nikotiini ei helposti päästä otteestaan koukkuun joutunutta.

Kovasti meistä tiedetään

Jalokivien Iines näyttää blogissaan ihmettelevän, mistä sairaala tietää hänen toipuneen.
Onkohan toteamus kenties dokumenttipohjassa?

Perusturvarikos lainsäädäntöön

Sosiaaliasiamies Lilli Autti vaatii perusturvarikos-nimikettä lainsäädäntöön: monessa kunnassa alibudjetoidaan tahallaan sosiaalimenoja, vaikka perustuslaki takaa kansalaisille toimeentulon.
Vauraassa Suomessa lapsiperheet sinnittelevät säälittävän pienillä tuloilla.
Viimeistään nyt poliitikkojen olisi viisasta kuulla lapsiperheitä, ei sen tähden, että vaalit ovat ovella, vaan siksi, että suurella työllä rakennettu hyvinvointijärjestelmä on rapautumassa. Ennen vaaleja on tapana antaa paljon katteettomia lupauksia, joita ei ole tarkoituskaan pitää. On lyhytnäköistä edistää etuoikeutettujen oloja lapsiperheiden kustannuksella.
Silminnäkijä kertoo lapsiperheiden köyhyydestä. Kiinnostavan ohjelman toimittaja on Ami Assulin.
Jos jollekulle on vielä epäselvää, koskettaako köyhyys tavallisia ihmisiä, kannattaa katsoa. Ohjelmaa voi katsoa Ylen nettisivuilta.

Taidetta laihduttamisesta

Nonossa on aiheena blogissa laihduttaminen.
Valpuri luo aiheeseen kulttuuri-ihmisen silmäyksen.

7.12.06

Valokuvatorstai: Sanaton tarina








Tämänpäiväinen Valokuvatorstain haaste vei omat ajatukseni kesään, jolloin etsin näkökulmia kevään tapahtumiin. Edit. klo 21.28 kolmas kuva.

2.12.06

Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan

Huomasin Kaisan tuumooksista, että Vuodatuksen Tuomas on haastanut Vuodatuksen bloggaajat Pelastusarmeijan joulupatakeräykseen.
Mielelläni kutsun kaikki Verkkolehteni lukijat mukaan.

1.12.06

Lukijat toimittajiksi

Vaasalaisia-kaupunkiblogi valjastaa lukijat uutistoimittajiksi. Rekisteröitymättömänkin voi kirjoittaa blogiin uutisia. Pitääpä käydä välillä lukemassa, miten homma etenee.

Sapiskaa medialle, talkoolaisille ja tutkijoille

Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen lasketteli eilen lääkäreille mediakritiikkiä niin, että istuin korvat punaisena kuuntelemassa. (Olin ilmeisesti ainoa paikalle sattunut toimittaja.)
Kokkonen muun muassa sanoi, että
  • Jos naistenlehtien lääkäripalstat lopetettaisiin, ihmiset hakeutuisivat vähemmän hoitoon. Tämä olisi hänen mukaansa suotavaa. Sitä on vaikea arvioida, miten tosissaan luennoitsija oli.
  • Julkisuudessa esitetyillä yksittäistapauksilla on vaikutusta poliitikkojen mielipiteisiin. Tätä Kokkonen siis piti pahana.
  • Netti on Kokkosen mielestä hankaloittanut lääkärityötä, kun potilas istuu kannettava tietokone sylissään ja konsultoi ulkomaisten asiantuntijoiden kanssa ja ilmoittaa sitten lääkärille, miten tämän tulisi häntä hoitaa. Sain sen vaikutelman, että Kokkosen mielestä olisi parempi, ettei netissä olisi tietoa sairauksista.
No, osansa saivat Käypä hoito -suosituksia talkootyönä tekevät lääkärit ja tiedonhaluiset tutkijat: Kokkosen mielestä Suomessa tehdään liikaa käypä hoito -suosituksia, Ruotsille riittää 14. Tutkimukseen Kokkonen ei nähdäkseni rohkaissut "Kun satsaamme tieteelliseen tutkimukseen, ne tuottavat rahanreikiä."

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on koulutukseltaan juristi. Hän puhui eilen Talentumin järjestämässä Priorisointi terveydenhuollossa -seminaarissa.

Edit. klo 13.30 (Tekstin kursivoinnit lisätty.)