29.8.16

Kun maailma muuttuu

Kirjaa kirjoittaessani pohdin...

Vakava, henkeä uhkaava sairaus muuttaa maailmaa. Tai ainakin se muuttaa näköalan. Sairastunut katsoo elämää toisin kuin hän terveenä katsoi, samoin tekevät hänen läheisensä. Kun sairaus todetaan, tulevaisuus muuttuu epäselvemmäksi kuin ennen. Tilalle tulee uusia asioita, ja uusia tunteita. Uudet tunteet valtaavat myös läheisten elämän - eivätkä vain aikuisten elämää, vaan myös lasten, joille sairastunut on läheinen, ehkäpä äiti, kuten siskoni Tarja oli jo sairastuessaan.
Tarja Jaakosen arkisto, 
julkaistu asianomaisen luvalla.
... toivo ... pelko ... rakkaus ...








Kirjan kirjoittamista voi seurata ja sen vaiheisiin voi osallistua seuraamalla tämän blogin tunnistetta Elämä on lahja.

18.4.16

"Ihmiset elävät liian vanhoiksi"

Tänään liikuin itseäni iäkkäämmissä piireissä, kun lähdin oman äitini kanssa terveyskeskukseen. Varasimme melko lyhyeen matkaan runsaat puoli tuntia – ei sen takia, että kummankaan kunto olisi sitä vaatinut, vaan sen takia, että matkalla todennäköisesti kohtaamme monia tuttuja ihmisiä.
Terveysaseman ovella äiti tapasi entisen naapurimme. Vuosikymmenen mittaan kertyneet kuulumiset vaihdettiin kaikessa rauhassa: Toisen mies oli kuollut, se todettiin, toisen mies ei lähde kotoaan edes tarjottuun päivätoimintaan juuri koskaan. Rouvat käsittelivät omaan terveyteensä liittyvät kysymykset päällisin puolin, samoin lasten tilanteet.
Entinen naapuri kertoi käyneensä sydänfilmissä, kun oli lähetetty. Siellä hoitaja oli hänelle puhellut toimituksen aikana, että nykyään ihmiset elävät liian vanhoiksi. Vanharouva ei ollut tuohon mitään sanonut, olipahan vain mielessään todennut, että mitäs siinä valitat, anna pilleri, jolla päiväni päätetään, niin pääset ongelmasta. Rouvat hymähtivät tässä vaiheessa.
Itse seisoin sivummalla, jotta ovista pyrkiville jää tilaa. Siinä seisoi myös itseäni iäkkäämpi rouva, joka kääntyi yllättäen puoleeni: "Tuohan on kauheaa, tuo, mitä hän kertoo."
Tämä rouva kertoi tulleensa juuri lääkäristä. Hänelle kevät on jälleen tuonout masennuksen.

Tämä on kauheaa, sanoi kaiku sisimmässäni.

Raamatun Sananlaskujen kirjassa
on lause, jonka alkuosa kertoo tuosta hoitajasta ja hänen kaltaisistaan:
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke. 


10.4.16

Tyytyväisyyskyselyyn vastasi seitsemän lukijaa

Verkkolehti InMediasRes -kyselyssä tiedusteltiin, ovatko lukijat tyytyväisiä elämäänsä. Kyselyyn vastasi seitsemän lukijaa.
Oma ajatukseni oli tarjota muillekin mahdollisuus peilata elämäänsä. Joskus voi käydä niinkin, että yksi asia pimentää koko näköalan.
Kysymykset olivat (jaa-vaihtoehto ruksattiin):



Olen omieni joukossa.
  7 (100%)
Läheiseni rakastavat minua.
  7 (100%)
Minulla on hyvä koti.
  7 (100%)
Minulla on riittävä toimeentulo.
  6 (85%)
Terveyteni on hyvä.
  4 (57%)
Minulla on mielekäs työ/opiskelu/vapaaehtoistyö.
  6 (85%)
Minulla on riittävästi vapaa-aikaa.
  7 (100%)
Maassani on rauha.
  7 (100%)

Votes so far: 7
Poll closed 



Kiitos osallistuneille! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne







Varhainen lintu laulaa kavereineen

Hyvää sunnuntaipäivää. Luonto tuo iloa elämään. Kuunnelkaapa, miltä Helsingin lähiössä kuulosti viideltä aamulla.  

https://soundcloud.com/user-627605109/varhainen-lintu

31.3.16

Kansalaisaloite Malmin lentokentän puolesta tyrmättiin Helsingin valtuustossa

http://www.helsinkikanava.fi/www/kanava/fi/videot/video?id=2900

Helsingin kaupunginvaltuusto ei kuunnellut meitä, vaan päätti, että Malmin lentokenttä rakennetaan täyteen taloja. 

Muutama henkilökohtainen näkökulma asiaan:

1. Ensimmäinen ajatukseni eilisen valtuustopäätöksen jälkeen oli: onneksi asumme vuokralla.
2. Vasta toinen mieleeni tullut ajatus oli, että toivottavasti maaperä puhdistetaan ennen asuntorakentamisen aloittamista eikä vasta talojen valmistuttua, kuten Myllypurossa.
3. Lenkkipolku menee, ainoa, minne ei tartte mennä autolla. (Tosin Anni Sinnemäen mukaan luontoarvot ja tiheä asuminen toteutetaan molemmat.)
4. 25.000 tyyppiä pienelle alueelle tuottaa kyllä nyt sitten monin verroin liikennemelua verrattuna noihin pörrääjiin 
5. ja nyt Helsinki-Vantaan lentokentän liikennettä voidaan helposti kääntää nousemaan ja laskemaan tästä suunnasta, kun ilmatila on vapaa, joten lentomelukin lisääntyy eikä suinkaan vähene, ennustan.
Ohessa videolinkki eiliseen kokoukseen. Pitänee muistaa seuraavissa vaaleissa!
Vihreät ja vasemmisto joka tapauksessa laajalla rintamalla olivat päättäneet vastustaa kansalaisaloitetta ja kannattivat kentän rakentamista. Muissa puolueissa taisi olla hajontaa. Ehkä joku löytää äänestystuloksen niin, että puoluekannatkin näkyvät samalla... Muun muassa Laura Kolbe käytti järkevän puheenvuoron keskustelussa ja tuntemani paikalliset valtuutetut näköjään äänestivät voittanutta kaupunginhallituksen ehdotusta vastaan.
Itseäni jäi kovasti ihmetyttämään, mitä ne plus 200 työpaikkaa ovat, mitä asuntojen rakentamisen jälkeen alueella on. Ehkä joku tietää. Ei kai sinne kuitenkin suunnitella asuntojen lisäksi myös jotain hypermarkettia?


Eräässä puheenvuorossa epäiltiin, että seuraavaksi keskustelussa nostetaan esiin liito-oravat.  Ei varmaankaan nosteta. Ei nosteta varmaankaan edes satakieliä, sillä tämä kävi tarpeettomaksi, kun kentän satakielilehto hakattiin, varmaankin ihan vahingossa, hyvissä ajoin.

18.2.16

25 vuotta sitten jännityksen ja pelon hetket käsillä

Tänään on kulunut 25 vuotta siitä, kun siskoni Tarjan henki pelastui. Tarja sai uuden maksan. Ihminen ei voi elää ilman maksaa ja siskoni maksa oli tullut tiensä päähän.

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin maksapotilaitten lehteen jutun Tarjasta: löytyy täältä. Parhaillaan kirjoitan hänestä kirjaa; on niin paljon tärkeää kerrottavaa, mikä ei mahdu lehtijuttuun.

Ja tänään sylintäydeltä onnea, Tarja, ja läheisesi.

12.2.16

Vuosi, korkeintaan kaksi aikaa, sanoi lääkäri

Ruotsalainen journalisti Martin Klepke esiintyy Yes2Life!-sivulla rennosti paidatta.

Olen juuri alkanut lukea hänen vuonna 2003 kirjaansa I väntan på en lever.

Vaikka kirja on itseltäni kankeahkosti käsitettävää kieltä, ruotsia, sitä on luettava: kirja alkaa katutappelusta syksyllä 1994. Tuo syyskuun päivä tarjosi miehelle lisää, ja aivan toisentyyppistä jännitystä.

Vuonna 2000 Klepken maksasairaus oli edennyt siihen pisteeseen, että lääkäri lupasi elinaikaa vuoden, korkeintaan kaksi. Päästäkseen maksansiirtoon Klepken piti osoittautua riittävän terveeksi.

11.2.16

Tieto ja huoli

Tarja on kerännyt talteen Kaks'Plus-lehden Tutkimus-palstan jutun Uutta apua raskaushepatoosiin. Lehtileikkeestä ei valitettavasti selviä ajankohtaa. Lehden sivuilta ei juttua löydy, on varmaan jo aika vanha.Pienellä googlaamisella joka tapauksessa selvisi, että tietoa on osattava etsiä ja seuloa ja että odottavien äitien huoli kohonneista maksa-arvoista on edelleen olemassa, ja että tarjolla oleva tieto on rauhoittavaa.

  1. Omat kysymyksenäni kirjaprojektin äärellä koskevat ensiksi mennyttä tietoa: oliko neljäkymmentä vuotta sitten tarjolla ollut tieto rauhoiuttavaa, ja jos oli, mihin rauhoittavuus perustui; perustuiko se riittävän tieteellisen näytön puutteeseen ja pelkkiin tilastollisiin faktoihin, vai perustuiko se ajatukseen, että ei tahdottu herättää huolta herkässä elämäntilanteessa olevissa äideissä.
  2. Toinen kysymysrypäs liittyy siihen, onko raskaushepatoosin hoito kehittynyt näiden 40 vuoden aikana ja minkäasteiseen tieteelliseen näyttöön tämä hoito perustuu. Olisi kiva saada myös linkkejä tieteellisiin artikkeleihin, jotka koskevat hoidon läpimurtoja. 
Vinkit ovat tervetulleita.

Tässä linkki Terveyskirjaston raskaushepatoosia käsittelevään artikkeliin.
#tarjankirja

10.2.16

Näkökulma on ratkaiseva tekijä

Eilen pohdimme Tarjan kanssa tulevan kirjan nimeä. Testaamme myös näkökulmaa. Itse mietin, millä tavoin otsikoituun kirjaan vaikeasti sairaat ihmiset ja heidän läheisensä mahdollisesti tarttuvat – miten siis viestiä heille, että täällä on asiaa, joka koskettaa ja auttaa, toivottavasti.

Näissä ajatuksissa kävin aamulla lähdeaineiston pariin. Lähes kaikki on joko Tarjan tietokoneesta printattuja omia tekstejä tai sitten lehtijuttuja vuosien varrelta. Nyt kuitenkin tuli vastaan käsin kirjoitettu ruutupaperi, joka on Tarjan oma kaksisivuinen sairaskertomus tai tiivistelmä sairaskertomuksesta; fokus on diagnooseissa ja hoidoissa. Teksti alkaa: -90 voimakkaan syvä huomattava keltaisuus, kutina, laihtuminen > sappihapporipuli, bilirubiinitaso korkea...

Vakavasti sairaan ihmisen elämää voi toki tarkastella sairauden näkökulmasta. Ja usein valitaankin sairaskertomus näkökulmaksi. Ei tätä kirjaa tottavieköön voi kirjoittaa kertomatta sairaudesta, hoidoista, niiden vaikutuksista... Mutta sairastavan ihmisen elämä on paljon muutakin kuin lääketiedettä leikkauksia, lääkkeitä ja muita hoitoja, myös silloin, ja ehkä ennen kaikkea silloin, kun huominen päivä ei ole itsestäänselvyys.
Itselleni on ollut tärkeää päästä kirjoittamaan tätä kirjaa, koska tiedän, että siskollani Tarjalla on kyky tukea, osoittaa toivoa niille, jotka ovat päästämässä otettaan.
#tarjakirja

9.2.16

Tiivistettyä viisautta voipuneillekin

Nyt, kun olen alkanut kirjoittaa kirjaa siskostani Tarjasta, olen lukenut paljon mietelmiä, ajatelmia, värssyjä ja viisauksia, joihin siskoni tarttui silloin, kun voimat eivät olleet hääppöiset, kun ei jaksanut lukea tiiliskiviromaaneja. Tällaiset rivit löysin käsin kirjoitettuina yhden monisteen reunasta:

Onnellisuuden olennaiset osat ovat:
jotain tekemistä
jotain, mitä rakastaa ja
jotain mitä toivoa.

    – Joseph Addison

Tämän jälkeen täytyi kurkata, onko kyseinen Josh popartisti, filosofi vai elämäntapavalmentaja.
Jos kiinnostaa, täältä esimerkiksi löytyy tietoa. Ja englanniksi täältä.

8.2.16

Elämä on lahja

Moni ihminen on yksin elämän tuomien ahdistusten kanssa. Ehkä siitä kertoo osaltaan se, että täällä netissä on liikkeellä paljon vihapuhetta, hyväksikäyttöä, aggressioita ja sellaista pahaa, jota en mielelläni edes mainitse nimeltä. Välittäminen, myötätunto ja rakkaus ovat harvinaisia.

Olen ryhtynyt omalta osaltani nyt kantamaan kortta siihen kekoon, jonka nimi on myötätunto. Yritän ymmärtää, miten paljon rakkautta ja välittämistä, huolenpitoa ja uhrauksia yhden ihmisen ja hänen läheistensä elämä saattaa sisältää.
Olen alkanut tehdä kirjaa siskostani Tarjasta, joka tietää hyvin vahvasti, että elämä on lahja. Tämä kirjoitustyö on vienyt minut jo nyt ihmettelemään, mistä kaikesta ihminen selviää hengissä, järjissään ja aktiivisena.

Toivotan kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleiksi kyselemään ja kommentoimaan eteen tulevia asioita.
En suunnittele tällä kertaa kirjoittavani tänne blogiin tai #tarjankirjaan asioita, joista poliitikot tiukasti puhuvat, vaan ajattelin ottaa esiin isoja kysymyksiä: rakkaus, elämä, terveys, sairaus, tuki, selviytyminen, ystävyys, perhe, kuolemanpelko, lasten koulunkäynti, toimeentulo...

4.11.15

Kabineteissa asustava norsu


Kohta on kulunut 10 vuotta tämän blogin ensimmäisestä postauksesta. Paljon on virrannut vettä Vantaan joessa näiden vuosien aikana. Yli seitsemän vuotta on jo siitä, kun siirryin terveystoimittajan töistä kirkon lähetysjärjestö Kylväjän viestintään.
Edelleen tarjoan sulkapäähinettä järjestölle, joka palkkasi ikään katsomatta minut – olinhan joutunut kuulemaan jo 42-vuotiaana töitä hakiessani, että olen liian vanha - ja kirkollista hommaa hakiessani sain suoran vastauksen plus viisikymppisenä julkishallinnon puolelta, että "viiskymppiä on ehdoton yläikäraja". No, valittamisesta menee maine ja työnhaku hankaloituu, joten jäi tekemättä.
Jälkeenpäin tosin on vieläkin harmittanut, ihan vain tahon osoittaman tekopyhyyden takia; olisin ollut kirkkaasti pätevin hakija kyseiseen hommaan koulutukseni ja kokemukseni takia. Helposti en unohda, ja vieläkin voimme tämän mitata, jos tahoa kiinnostaa. Ikäryrjintä on  nykyisen työllisyyspolitiikan elefantti kabineteissa.

Mutta siis Lähetysyhdistys Kylväjän johtoryhmälle ja hallitukselle vuodelta 2008 lämpöinen kiitos omasta ja perheeni puolesta.
Työ on ollut innostavaa ja antoisaa. Siitä ei ole puuttunut vaikeuksia eikä haasteita. On ollut palkitsevaa tehdä työtä vaikeissa oloissa elävien ihmisten hyväksi ja siinä työssä käyttää ammattitaitoa, joka on karttunut vuosikymmenten kuluessa.

25.10.14

Olen ehdokkaana Malmin seurakunnan vaaleissa 2014

Olen ehdokkaana Malmin seurakunnan vaaleissa.
Ehdokaslistani on Avoin seurakunta. Meille Raamattu ja luterilainen tunnustus ovat tärkeitä.
Olen edelleenkin puolueisiin sitoutumaton ihminen. Listamme arvot ja tavoitteet on kirjattu muun muassa listamme nettisivuille. Meitä voivat äänestää Malmin seurakunnan jäsenet, eivät muut.
Olen ehdolla sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon. 

Minun arvomaailmaani ja kiinnostuksen kohteisiini voi tutustua seuraamalla tähän blogiin vuosien kuluessa ilmestyneitä postauksia.
Olen työskennellyt vuodesta 2008 alkaen Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkönä, joten esimerkiksi Kylväjä-blogista löytyy aika paljon tietoa siitä, millaisten asioiden parissa teen työtä.

Nämä vaalit ovat tärkeät.
Helsingin seurakuntayhtymä on ajautunut antamaan kovin suppeaa kuvaa uskosta. Ihmiset tarvitsevat paljon muistutusta ja tietoa siitä, että usko Jumalaan   kantaa ihmistä myös vaikeina aikoina.

Itse näen että täällä Malmilla on paljon ihmisiä, joilla on kysymyksiä, paljon kipuja, huolia, hiljaista kärsimystäkin, yksinäisyyttä ja selvittämättömiä asioita.
Näen meidät myös joukkona, jossa on paljon vertaisenergiaa, paljon hengellistä kaipuuta, paljon yhteydenkokemisen halua, runsaasti valmiuksia antaa vertaistukea ja olla ystävänä sellaisille, jotka sitä kipeimmin tarvitaan. Itse viihdyn yhteisöllisessä ilmapiirissä ja uskon, etten ole ainoa.

Ajattelen, että teemme seurakuntatyön yhdessä - seurakuntalaiset yhdessä, ja yhdessä palkattujen kanssa. Ajattelen, että voimme myös saada näkökulmia maailman köyhien ja uskonsa tähden vainottujen ihmisten elämään ja olla monelle iloksi ja hyödyksi. Arvelen, että nimenomaan täällä Malmin seudulla on paljon ihmisiä, jotka voisivat rikastuttaa seurakuntaelämää omalla maahanmuuttajataustalta tulevalla kokemuksellaan.

Uskon, että meille jokaiselle löytyy paikka seurakunnassa, kunhan ihmiset ovat avoimia yhteyteen.

Kirkko tarvitsisi luottamushenkilöitä, jotka sitoutuvat kirkon sanomaan ja arvoihin ja jotka osallistuvat kirkon toimintaan muutenkin kuin istumalla kokouksissa. On tärkeää, että ihmiset löytävät elämäänsä perustan ja avun. On tärkeää, että seurakunta on yhteisö, jossa evankeliumi ja sakramentit ovat paikallaan ja kaikille ihmisille on paikka ja paikkoja toimia. On myös tärkeää, että ymmärrämme niukkojen resurssien oikeudenmukaisen ja inhimillisen käytön – se lienee vahvoja puoliani, sillä olenollut pitkiä aikoja köyhien järjestöjen luottamustehtävissä ja nykyisessä työssäni edelleen ponnistelemme kaiken aikaa mahdollisimman oikeudenmukaisen maailman

Edit. 29.11.14
Kiitän lämpöisesti jokaista, joka äänesti minua näissä vaaleissa. Vaalilistamme saavutti kirkkaan voiton seurakunnassamme, mistä olen iloinen. Itse en mennyt läpi, toisin varasijoille pääsin toki. Sain neuvoston vaalissa kaikkiaan 54 ääntä ja valtuuston vaalissa 55 ääntä. 

7.10.13

Maailma on kylmä paikka ja moni on liian kaukana kotoa

Ihmiskauppaa on kaikkialla maailmassa, sanoo nuori nainen vakavana. Nainen kuuluu ihmiskaupanvastaisiin verkostoihin, jotka pyrkivät parhaansa mukaan estämään ihmisten joutumista orjuuteen.
Omat silmäni avautuivat, kun sain työssäni eräältä kokeneelta lähetystyöntekijältä kirjoituksen, jossa hän kertoo nuoren naisen tarinan sen vaiheen, josta matka pimeään on alussa. Matkalle lähtijä on luottavainen, lukutaidoton, kaunis ja köyhä eikä hän usko varoituksen sanoja.

Ja loppupää matkalle on vaikkapa tässä Mongoliasta etelään johtavalla kauppareitillä, joka vie pimeyteen.

Itselleni merkittävä esikuva tässä on ollut 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut Tyyne Niemi, joka Evankeliumiyhdistyksen lähetyssaarnaajana teki Japanissa hyvää prostitutoitujen hyväksi. Tässäpä olisi suuntaa; tosin voi olla aika kovat kundit äkkiä vastassa. Ihmiskauppaan on esimerkiksi Mongoliassa herätty vasta aivan viime vuosina. Langan päästä saa kiinni esimerkiksi lukemalla Trafficed Women of Mongolia -artikkelin tästä linkistä.

4.10.13

Voipaketista vuollaan edelleen...

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi juuri Finravinto 2012 -tutkimuksen tulokset. Niiden mukaan suomalaiset syövät aiempaa enemmän rasvaa, lähes 40 vuotta rasvan käytön trendi on ollut laskussa, nyt käyrä on kääntynyt ylöspäin. Tutkimus osoittaa, että myöntäisiä asioitakin on näkyvillä: D-vitamiinin saanti on parantunut ja pehmeiden rasvojen saanti lisääntynyt, mutta myös kovien rasvojen käyttö on lisääntynyt. Rasvasta kovan osuus on työikäisillä 15 prosenttia ja ikääntyneillä 14 prosenttia energian saannista, kun suositus on 10 prosenttia.

THL:n tiedotteesta 4.10.2013:

Rasvojen laadun paraneminen pysähtynyt
-    Kun tiedetään ruokavalion keskeinen merkitys kansantautiemme synnyssä, olisi näiden tulosten perusteella tärkeää vahvistaa terveellisiä vaihtoehtoja sekä kansalaisten omissa valinnoissa että elintarviketeollisuudessa ja julkisessa päätöksenteossa. Tämä koskee erityisesti rasvan laadun parantamista, suolan vähentämistä sekä kasvisten monipuolisen käytön edistämistä, korostaa THL:n pääjohtaja Pekka Puska.
Kovan rasvan osuus on lisääntynyt verrattuna viiden vuoden takaiseen FINRISKI 2007 -tutkimukseen. Kova rasva nostaa veren kolesterolitasoa, mikä havaitttiinkin FINRISKI 2012 –tutkimuksessa mitatuissa seerumin kohonneissa rasva-arvoissa. Kovan rasvan päälähteet ovat maitorasvat kuten voi ja runsaasti voita sisältävät levitteet, juustot, maitojuomat ja muut maitovalmisteet.
-    FINRISKI 2012 tulokset vahvistavat arviota siitä, että huolet suomalaisten kolesterolin ja verenpaineen osalta todella liittyvät kovan rasvan ja suolan saannin lisääntymiseen. Hiilihydraattien saannin väheneminen näyttää kohdistuneen runsaasti kuitua sisältäviin ruokiin kuten ruisleipään eikä sokeriin, mikä ei ole suotuisaa kokonaisravitsemuksen kannalta, painottaa ylijohtaja Erkki Vartiainen.
Pehmeiden rasvojen saanti on lisääntynyt ja on nyt suositusten mukaista. Näitä rasvahappoja saadaan erityisesti öljyistä, pehmeistä levitteistä ja kalasta.

D-vitamiinin saanti parantunut – myös muita vitamiineja tarpeeksi
Useimpia vitamiineja ja kivennäisaineita saadaan ruoasta riittävästi. Ainoastaan folaatin saanti ja naisilla raudan saanti on liian vähäistä. Folaatin tärkeitä lähteitä ovat ruisleipä, kasvikset, hedelmät ja marjat sekä maitovalmisteet.
D-vitamiinin saanti on lisääntynyt ja miehet saavat sitä riittävästi. Naisilla saanti alittaa hieman suositellun tason, mutta D-vitaiinivalmisteen käyttö nostaa saannin riittäväksi. D-vitamiinin parhaita lähteitä ovat kala, D-vitaminoidut ravintorasvat ja maitovalmisteet.
-    On ilo todeta, että valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimenpiteet suomalaisten D-vitamiinitilanteen parantamiseksi näyttävät toimivan. D-vitamiinin saanti on riittävää, kun sitä täydennetään D-vitamiinivalmisteilla silloin, kun ei käytetä säännöllisesti kalaa, D-vitaminoituja maitoja tai ravintorasvoja, toteaa tutkimusprofessori Suvi Virtanen.
Kalan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö on lisääntynyt edellisestä FINRISKI-tutkimuksesta. Naiset käyttävät niitä miehiä enemmän. Naisten ruokavalio sisältää enemmän kuitua kuin miesten.
Tiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finravinto 2012-tutkimukseen, joka on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallista FINRISKI-tutkimusta. Finravinto-tutkimukset ovat tärkein työikäisen väestön ruoankäytön ja ravinnonsaannin seurantamenetelmä. Ravintohaastattelulla selvitettiin yli 2 000 aikuisen suomalaisen ruokavalio.