Mitä kuuluu Marja-Leena?

Tapasin nuoruudenkaverini. Sanotaan nyt häntä Marja-Leenaksi. Mitäkö kuuluu?
Keskustelu lähtee vanhojen kavereiden kanssa useimmiten joko terveyteen ja jaksamiseen liittyviin kysymyksiin tai sitten siihen, miten omia iäkkäitä vanhempia hoidetaan. Marja-Leenan kanssa puhuttiin jälkimmäisestä.

Marja-Leenan äiti on yksityisessä vanhusten palveluyksikössä Uudellamaalla. Marja-Leena on huolissaan siitä, että iäkäs äiti ei saa riittävästi ruokaa. Kyse ei nyt ole siitä, että äiti olisi huonossa kunnossa eikä jaksaisi itse lusikoida ruokaa suuhunsa eikä myöskään siitä, että vanhukselta olisi kadonnut ruokahalu. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, että ruokaa ei anneta tarpeeksi.
Hiljainen ja itsestään ääntäpitämätön ystäväni pohti, mitä voi tehdä asialle. Jos asiasta nousee metakka, äiti siitä kärsii.
Lupasin ottaa selville, mikä viranomainen valvoo näitä laitoksia. Se viranomainen on siis lääninhallitus. Tässä tapauksessa siis Etelä-Suomen lääninhallitus.
Etelä-Suomen lääninhallitus on tehnyt vuonna 2001 selvitystä yksityisten vanhustenhuollon yksiköiden palvelun laadusta. Selvityksen mukaan laatu on kirjava. Myöhemminkin laatua on tutkittu, ainakin Stakesissa. Valitettavasti itselläni ei enää ole niitä selvityksiä. Henkilökunnan määrä, ammattitaito ja mitoitus vaihtelevat uskomattoman paljon. Tämä selvitys ei kuitenkaan puutu siihen, saako vanhus riittävästi ruokaa vai säästääkö laitos kylmästi ikäihmisten ruoastakin. Marja-Leenan äiti saa niin pieniä valmiiksi annosteltuja annoksia että hän ei ole kylläinen heti aterian jälkeenkään. On täysin virheellinen luulo, että vanhukset tarvitsevat pieniä annoksia ja vähäenergistä ravintoa. Jos heille ei anneta monipuolista ravitsevaa ruokaa, he sairastuvat. Ruokahaluttomuuden syytä, jos ruokahaluttomuutta ilmenee, pitää etsiä ensin vanhuksen suusta: suuhygienian hoitamatta jättämisestä seuraa esimerkiksi sienitauteja, jotka tekevät syömisestä kivulloista.

Vanhusten ihmisoikeuksiin tulee kiinnittää huomiota Suomessa. Tilanne on muuttunut aiempaa haastavammaksi, kun voittoa tavoittelevat tahot ovat tulleet mukaan vanhustenhuollon toimintaan.

Valokuvatorstai: Kuiske

Valokuvatorstaissa tämän viikon aihe on Kuiske.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on tärkeää, että ymmärrämme toisiamme. Englannin taidolla toki pääsee pitkälle. Maailmassa on kuitenkin valtavasti ihmisiä, jotka eivät osaa englantia.
Sanna tässä kuiskii mongoliaa Batchimegin korvaan Lähetyksen kesäpäivillä.

Hoitotakuu ei ole taannut kansalaisille yhdenvertaista kohtelua

Hoitotakuu, eli kiireettömään hoitoon pääsyn turvaava lainsäädäntö, tuli voimaan vuonna 2005. Sen keskeinen tavoite oli lisätä kansalaisten yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta terveydenhoitoon pääsyssä. Tämä tavoite ei ole täysin toteutunut. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet eivät ole toimineet odotetulla tavalla.
Hoitoon pääsy ei ole nopeutunut hoitoketjun alkupäässä. Perusterveydenhuollon jatkohoitoon ei ole panostettu riittävästi, eikä enimmäisaikaa sairauksien jälkihoidolle ole määritelty. Hoitotakuulla ei ole saavutettu kustannussäästöjä ja Kela-korvauksen piiriin kuuluvat yksityislääkärikäynnit ovat jatkaneet kasvuaan.

Tiedot ilmenevät Valtiontalouden tarkastusviraston Hoitotakuu-raportista (167/2008; ei vielä näköjään verkossa). Tulokset ovat aivan linjassa arkikokemuksen kanssa.
Itse en muuta osannut uskosa etukäteenkään, kun hoitotakuuseen valmistautumisessa tärkeintä näkyi olevan, että puhelimeen vastataan heti; tämänkin palvelun sisältö ainakin omassa terveyskeskuksessa näkyy olevan epätasalaatuista.
Hoitoon pääsy on sattumanvaraista ja hoito katkeaa usein ensimmäiseen käyntikertaan, koska käytännöt on rakennettu pelkästään pikkuvaivojen tai akuuttien vaivojen varalle; niinpä monet sairaudet pääsevät kroonistumaan, kun ongelmiin ei puututa ja usein potilaat joudutaan lähettämään erikoissairaanhoitoon, kun lopulta terveyskeskuslääkäri ei heille enää osaa mitään tehdä, kun hoitoa on pakko antaa sairauden pahetessa.

Valokuvatorstai: Yötön yö

Tämä kuva täytyi käydä ottamassa pihalla. Helsingissä ei juhannuksenkaan aikaan ole samalla lailla valoisaa kuin pohjoisempana, mutta kyllä täälläkin ilman valoja näkee liikuskella ympäriinsä.
Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa Yötön yö. Kuvassa Kuopus metsästää heinäsirkkaa rinteestä vähän ennen puoltayötä.

Matkailun ikävämpi puoli

Työtoveri palasi kuukauden komennukselta Bangladeshistä. Mahavaivat alkoivat jo lennolla ja hänet siirrettiin "mukavampaan paikkaan", toisin sanoen pois muiden matkustajien silmistä. Vähän hitaasti kaveri on päässyt labroihin yksityisellä puolella maan suurimpiin kuuluvassa työterveyshuollossa.
Bangladeshistä puheen ollen vatsasssa nyt voi varmaankin olla hyvin eksoottisia ongelmia. Myöskään lähialueilla matkaileva ja Euroopassa reissaava ei ole tarttuvilta taudeilta turvassa.
Asiasta löytyy tietoa lääketeollisuuden ylläpitämältä silvulta rokote.fi ja julkisen palvelun tuottamaa tietoa Kansanterveyslaitoksen matkailusivuilta.

Valokuvatorstai: Sattuma

Helsingissä voi sattumalta tavata melkein kenet tahansa. Vuosi sitten tapasin muutaman ystävällisen enkelin ja enkelit olivat myönteisiä kuvaajaa kohtaan.
Tällä viikolla Valokuvatorstain aihe on, kuten reipas vuosi sitten, Sattuma.

Yleensä ihmiset yleistävät liikaa

Maksapotilas Tarjuska kiinnittää huomiota siihen, että Kansanterveyslaitoksen tutkija ja Helsingin Sanomat saattavat mennä vipuun.
Vaikka maksasairaudet ovat Suomessa lisääntyneet kansan hervottoman alkoholinkäytön seurauksena, on täysin virheellistä väittää, ettei kukaan saa maksakirroosia olematta alkoholisti.
Väite, joka Tarjuskan mukaan on esitetty Helsingin Sanomissa KTL:n tutkija Kalervo Kiianmaan sivuilla, ei pidä paikkaansa. Tutkijoiden tulisi olla kyllä erityisen tarkkoja kategorisissa väitteissään. Ei tekisi toimittajallekaan pahaa, jos osaisi epäillä tutkijan puheita. Tulipa taas jalleen kerran näköjään leimatuksi yksi potilasryhmä.

Valokuvatorstai: Inhimillinen tekijä

Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa Inhimillinen tekijä.
Joskus inhimillisen tekijän jälkikäteiseen selvittämiseen vaaditaan aika monta konetta. Kuva on oikeuslääketieteen laitokselta.

Sydänpotilaan matkaopastusta uudessa Sydämen verkkolehden numerossa

Eilen kopahti uusi Sydän postilaatikosta. Siinä oli minunkin tekemiäni juttuja. Merkittävin omiastani oli Anna-Liisa Enkovaaran haastattelu luontaistuotteiden käytöstä sydänpotilaan kannalta, mutta lisäksi oli Jatta Karvisen tekemä juttu laskimoveritulpan vaarasta kaukomatkailussa ja Ani-Jatta Immosen juttu sydänpotilaan matkailusta. Tämä aihepiiri on tärkeä ja mielenkiintoinen ja siitä kyllä on tarjolla itse asiassa runsaastikin tietoa, jos vain sattuu löytämään sitä tietoa. Ani-Jatan juttu on siis verkko-Sydämessä.

Kävelyretkiä kuusikymppisille

Hesari kertoo, että Helsingissä järjestetään tiistaina 3.6. erityisesti yli kuusikymppisille suunnattuja kävelytapahtumia.