"Yksin murhees´kätket ja yksin kyyneles´ itket..."

Hyvää mielenterveyspäivää, ystävät ja kylän miehet. Tänään julkaisen otteen Mielenterveysseuran tiedotteesta:

Vuosi sitten Mielenterveysseura kartoitti puhelimitse ja verkossa suomalaisten kokemuksia yksinäisyydestä. Kartoitus paljasti monia ongelmien syitä kuten, läheisten puuttuminen tai yhteydenpitovaikeudet, perheenjäsenten vieraantuminen toisistaan, elämänkumppanin puute, ero ja menetykset, maahanmuutto sekä tunne, ettei kuulu tähän yhteiskuntaan. Vastaajat hakivat syitä myös omasta ujoudesta tai vaikeudesta lähestyä muita. Taustalla oli myös kokemusta koulukiusaamisesta ja erilaisuuden tunteesta, masennuksesta ja traumaattisista kokemuksista.
Yksinäisyys herätti ahdistusta, arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita, tyhjyyttä, unettomuutta, turvattomuutta ja pelkoa siitä, että joutuu olemaan yksin lopun elämäänsä, ettei kukaan välitä, kuuntele ja ota todesta.
Yksinäinen ihminen tunsi olevansa aivan yksin kriisin kohdatessa tai omien ongelmien kanssa ja huoli selviytymisestä painoi mieltä. Monista tuntui, ettei kukaan ymmärrä, ja kun on monta kertaa joutunut petetyksi, ei voi luottaa keneenkään. Myös itsetuhoajatukset valtasivat mielen. Yksinäisyyteen liittyy usein häpeää ja syyllisyyttä.
Mutta yksinäisyys koettiin myös voimavarana ja rakentavana aikana, jolloin voi ajatella ja tehdä mitä haluaa. Yksinäisyyteen voi tottua ja oppia myös nauttimaan siitä.
Lääkkeiksi yksinäisyyteen ehdotettiin muun muassa liikkeelle lähtemistä ja ihmisten seuraan hakeutumista, harrastuksia, vertaisryhmiä, internetin keskustelufoorumeita, omien ajatusten ja tunteiden työstämistä. Tarpeen vaatiessa koettiin tärkeäksi ymmärtää myös hakea apua, eikä jäädä yksin vaikeuksiensa kanssa.