Ministeri Risikko: Masennus ja terveyserot työterveyshuollon haasteina
"Suomalaiset eivät ole koskaan aiemmin olleet yhtä terveitä, eläneet yhtä kauan hyvää elämää ja kokeneet itsensä yhtä terveiksi. Mutta kuitenkaan kaikki ei ole hyvin, kun tarkastelemme muun muassa sairastavuutta, ennenaikaisia työkyvyttömyyseläkkeitä, sosioekonomisia terveyseroja ja työtapaturmia",
peruspalveluministeri Paula Risikko totesi Työterveyshuollon tulevaisuus -kutsuseminaarissa Helsingissä tiistaina 4. marraskuuta. "Perinteisten riskien rinnalle ovat tulleet henkisen hyvinvoinnin riskit. Vuonna 2007 noin 4 600 suomalaista siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen perusteella. Yhteensä masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä viime vuoden lopussa oli noin 37 000 suomalaista", ministeri Risikko kertoi. "Riskeihin pitäisi puuttua ajoissa, jotta pahoinvointia ja syrjäytymistä
voitaisiin ehkäistä. Masennuksen ehkäisyyn tarvitaan meitä kaikkia.
Työterveyshuollon mahdollisuus on olla matalan kynnyksen paikka, joka puuttuu
varhaisessa vaiheessa sairauden kulkuun. Moniammatillinen työterveyshoitajan,
työterveyslääkärin ja työpsykologin tiimi tukee hyvän hoidon toteuttamista sekä
hoitoon ja kuntoutukseen ohjausta".
"Työpaikoilla ja niiden kulttuurilla on myös tärkeä merkitys. Työelämään
kehitettyjä varhaisen tuen tai puuttumisen malleja on otettu käyttöön
vaihtelevasti. Työterveyshuolto voi tukea työpaikkoja suunnittelemaan työpaikan
tarpeisiin sopivaa mallia, jolla edistetään työntekijän työssä jatkamista ja
työhön paluuta sairauspoissaolon jälkeen".
"Pitkän sairaupoissaolon on todettu ennakoivan pysyvää työkyvyttömyyttä.
Tarpeettoman pitkien sairauspoissaolojen välttäminen on tärkeää niin
työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta kuin työnantajien näkökulmasta",
ministeri Risikko sanoi.
"Kun katsomme ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä terveyseroja työikäisten osalta, kohdennetut toimet on aloitettava niistä työntekijäryhmistä ja ammateista, joissa työn riskitekijät ja elintapariskit kasaantuvat. Terveystarkastuksia ja työpaikkoihin kohdistuvaa työterveyshuollon toimintaa tulee suunnata uudelleen niihin työntekijäryhmiin, joissa on riskejä enemmän. Tarvitsemme myös uutta tietoa, jotta ammattien välisten sosioekonomisten terveyserojen syy- ja seuraussuhteista saadaan lisää selvyyttä", ministeri Risikko totesi. "Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen on yksi valmisteilla olevan
terveydenhuoltolain tavoitteista. Tällä lailla halutaan tukea ja vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja edistää terveyspalvelujen saatavuutta, tehokasta tuottamista ja kehittämistä. Uudistuksen on taattava saumaton palveluketju, jossa ovat myös työterveyshuollon palvelut osana toimivaa kokonaisuutta".
4.11.08
Henkisen hyvinvoinnin riskit työterveydenhuollon haasteina
Sainpa tänään sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen, jonka ajoitus tähän syksyn harmauteen on paikallaan:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Eilen mietimme potilastoverini kanssa terveydenhuollon tulevaisuutta. Tärkeä asia tuo jaksaminen. Tuntuu vaan siltä, että lisää resursseja ei ole tarjolla, niin jotain jätetään jatkossa myös hoitamatta. Potilastoverini tiesi kertoa, että jalkojenhoidon osalta on anettu kuulema tiukennettuja normeja ja jatkossa ei edes diabetikot saa välttämättä enää hoitoa, edes sitä yhtä kertaa vuodessa. Hänelle kerrottiin, että terveyskeskus ei hoida enää meidän jalkojakaan, sillä vastuu kuuluisi erikoisterveydenhoidolle. Se taas tarkoittaa sitä, että pitää mennä yksityiselle ja maksaa itse. Minä en jaksa uskoa saumattomaan palveluketjuun, omien kokemusteni vuoksi. Ehkä työkyvyttömiä ei kannata enää hoitaa, sillä emme aiheuta enää pitkiä sairauspoissaoloja. Tosin kustannukset voivat moninkertaistua tulehdusten myötä. :(
Outoa, Tarjuska, juuri kun lansäädäntöä ollaan muuttamassa ja perus- ja erikoissairaanhoitoa ollaan yhdestämässä.
Luulen, että kannattaa jo yrittää kerätä elinsiirtopotilaista joukko, elleivät potilasjärjestöt ole kiinnostuneita asiasta, ja tehdä valitus eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että kunnat eivät toimi vastuullisesti. Tilannehan on jotakuinkin järjetön: pienistä kuluista säästetään potilaiden henki vaarantuu. Kohta ollaan vapaaehtoispuuhissa terveydenhuollossa kuten jenkeissä.
Kunnallinen terveydenhuolto on oikeasti kriisissä. Sain lähetteen labraan eräisiin tutkimuksiin. Paikalla ilmeni, että tämä lääkäri (jota en ole koskaan tavannut) oli määrännyt minulle useita eri verikokeita.
Osa näistä kokeista oli sellaisia, joita ei voi ottaa samaan aikaan mm. kilpirauhanen ja prolaktiini. Minulle ei myöskään ollut kerrottu EKG:stä, jonne minulla oli lähetetty. En olisi tajunnut mennä sinne, ellei labrassa olisi kerrottu, miten minun pitää toimia.
Kukaan ei myöskään osannut kertoa, mistä/miten saan tulokset. Itse en tiennyt, koska en koskaan ollut tavannut lähetteen kirjoittanutta lääkäriä. Ja tämä on vain YKSI tapaus julkisella.
Ärähdin näistä asioista, koska minua tosiaan suututti. Puolustus oli, että kukaan ei tiennyt jne. Olisi ollut aika tärkeää tietää, sillä raahauduin labraan fillarilla kuvitellen, että minulta otetaan tyyliin putkellinen verta, mutta verta impattiinkin 8 putkea.
Miksi en koskaan maininnut työterveyshuollossa psyykkisistä ongelmistani? Ehkä osin siksi, että olin kerran (siis yhden kerran) sairas ollessani töissä. Minulla todettiin poskiontelotulehdus.
Olin sairastanut sitä jo pari viikkoa ennen kuin menin lääkäriin, koska en kehdannut aiemmin mennä (olin aloittanut vain noin kuukausi sitten uudessa työssäni). Työterveyslääkäri totesi poskiontelotulehduksen, kirjoitti antibiootit ja lähetti takaisin töihin.
Olin jo tuossa vaiheessa niin kuollut, että esimieheni töissä lähetti minut kotiin. Koska olen tunnollinen, menin seuraavana päivänä arvauskeskuksen päivystykseen, joka totesi myös PO:n ja kirjoitti saikkua (vaikka olisin saanut olla saikulla ilman todistusta). Mitähän voimme tästä päätellä?
Jotenkin vaan tuntuu, ettei tuohon ennaltaehkäisevään hoitoon panosteta. Pitää olla näköjään märkivä kynsivallin tulehdus, ennen kuin voi mennä lääkäriinkään. Tämän vaikutuksen sain toissa viikolla terveyskeskuksesta ja kuulin, ettei kynsiäni hoideta, kun minulla ei ole diabetestä. Usko on jo mennyt omaan yhdistykseenkin. Se on nähty ja kuultu, ettei nämä meidän pienet asiat siellä kiinnosta. Jalkojenhoitokaan ei kuulema kuulu heidän tärkeisiin edunvalvontatoimiin. Tätä asiaa on "ajettu" jo lähes 10 kuukautta ja mitään ei ole tapahtunut. Epäilen, että ei tapahdukaan. Odottavat, että hakeudumme yksityishoitoon...ennemmin tai myöhemmin. Jalkojenhoitajatkin panostavat tänä päivänä ennalta ehkäisevään hoitoon eli taitaa olla kohta pelkkää neuvontaa ja näitä jousihoitoja ei kunnallisissa tehdä ollenkaan. :(
Elegia, et valitettavasti ole mitenkään ainoa, jonka kohdalle on sattunut huonoa tiedonkulkua terveydenhuollossa.
On mielenkiintoista, kuinka kehittynyttä nykylääketiede on: enää tohtorin ei tarvitse edes tavata potilasta. No, näinhän se on myös Kelan ja vakuutusyhtiöiden lääkäreiden kanssa, eiväthän hekään tapaa potilasta, vaikka osaavat avioida potilaan tilan paremmin kuin hoitava lääkäri.
Tunnollinenkaan lääkäri ei tälle systeemille näköjään paljoa voi. Jos esimerkiksi potilas on ilmiselvästi masentunut, ne voivat vain kirjoittaa sairaslomaa. Tosiasiassa ennaltaehkäisyä ja varhaista ongelmiin puuttumista ei ole, vaikka potilas kuinka itse sitä anelisi; kaikki tyssää osoitettujen resurssien vähäisyyteen – eli poliitikkoihin, ystävät.
Tarjuska, juuri näin.Tämä pätee joka taudissa. Riskit eivät ole sairaus, selittävät Kuopion viisaat terveystaloustieteilijät ja poliitikot, jotka mielellään uskovat tällaista puhetta, toimivat sen mukaan, Siksi, kun rahasta puhutaan, suuret lääketieteelliset saavutukset menettävät merkityksensä, jos pienet mitättömät, helposti hoidettavat vaivat jäytävät potilasta. Tällaisia tyypillisiä ovat juuri märkivät haavat ja hammastulehdukset. Isopalkkaisten poliitikkojen on mahdotonta ymmärtää, että joku ihan vakavissaan joutuu toimimaan pelkästään niillä pienillä eläkkeillä tai palkoilla, joista pieneläjät puhuvat.
Koomista on tämäkin: ollaan yksityisessä työterveyshuollossa töissä, mutta omalle henkilökunnalle ei ole järjestetty työterveyshuoltoa omalla paikkakunnalla. Ellei sitten halua mennä valittamaan vaivojaan työkaverille.
Huoh, pienellä paikkakunnalla tuollaiset ongelmat tulevat helposti vastaan; joskus vähän isommallakin.
Lähetä kommentti