Kaksi hahmoa tupsahti suojatielle auton valokiilaan pimeästä, kuin tyhjästä. Nopeusrajoitus 40 kilometriä tunnissa. Onneksi en kaahaile. Näytti siltä, ettei kaveri edes kääntänyt päätään tulevan liikenteen suuntaan.
Kaupan parkkipaikan reunalla näin uudelleen tummiin pukeutuneen miehen ja tämän ison tumman koiran. Kysyin mieheltä, oliko tällä heijasinta. Hän kivahti: "Ei kai sitä autoilijoita vielä tarvitse varoittaa!" Yritin kertoa, että minusta olisi ollut ikävää ajaa hänen päälleen. Miestä eivät minun tuneeni kiinnostaneet lainkaan. Mielenkiintoinen kohtaaminen.
7 kommenttia:
Ja voi miten halpa henkivakuutus lenkkeilijöillekin olisi heijastin tai vaikka ihan heijastinliivi! Olen itse huomannut autolla ajaessani saman ilmiön, kävelijät tuntuvat ilmestyvän kuin tyhjästä tien varteen. Itse olen hidastanut ajonopeutta näillä keleillä ihan sitä varten.
Jos kuolee tai vammautuu, uhrille on laiha lohdutus, että se tapahtui suojatiellä. Sekään ei lohduttaisi, vaikka yliajaja tuomittaisiin, jos elämää tai toimintakykyä ei saa takaisin.
Samanlaisia tilanteita mullekin sattunut.Olen ajatellut, että pitäisi olla kasa heijastimia aina mukana.Antaisin pimeille kulkijoille.
Aika petollista....Voisin antaa sinulle muutaman "Lahja Elämälle"-heijastimen, vastaisuuden varalle, joita vaoisit jakaa uuden tilanteen sattuessa. Juuri autoilijoitahan varten sitä heijastinta käytetään. Vasta sitä omaa henkeäänkin arvostaa, kun sen on menettämäisillään.
Kameleont, epäilen, että kyseinen herra ei olisi huolinut heijastinta sen paremmin itselleen kuin koiralleenkaan.
Tarjuska, samat sanat kuin Kameleontille. Pitänee kuitenkin yrittää. Kävimme juuri kaupassa ostamassa pussillisen heijastimia. Luulen, että olet oikeassa tuon hengen arvostamisen suhteen; ihminen, joka ei ole ollut lähellä kuoleman rajaa ei aina tajua elämän arvoa eikä ehkä myöskään sen haurautta.
Olen uhonnut hankkivani autoon liudan heijastimia ja jakavani niitä kaikille joiden päälle meinaan ajaa. Tämä hanke on kuitenkin vielä puheasteella.
Tälle alkutalvelle on tapahtunut yksi vakavampi ja monta lievempää läheltä piti -tilannetta. Se vakavampi tapaus oli pyöräilijä: pysähdyin autolla risteyksessä, totesin, että tie on selvä ja lähdin kääntymään. Samassa jokin tumma hahmo vilahti ohi... Kyllä siinä meni vähän veteläksi. Siinä oli pyöräilijän terveys ja mahdollisesti henkikin alle sekunnin varasssa.
Nippu heijastinia autossa voisi olla tosiaan hyvä ajatusa, Lauri.
Lähetä kommentti